Mitä tekisitte, vai tekisittekö mitään, jos kuulisitte että

[KiiajaVille]

Oleko siis puheväleissä tämän perheen kanssa? Vai Heippa -tuttuja?

Jos ihan tunnette toisenne etkö voisi ihan vaan ihmetellä miten tämä 7-9v pärjää pikkusisaruksensa kanssa koska et voisi kuvitella että oma lapsesi pärjäisi vastaavassa tilanteessa?

Tai oletko aivan 100% varma, ettei vaikka mummi7paappa ole vahtimassa lapsia myös, vaikkei olekaan näkösällä?

 

[Anatolia]

Oleko siis puheväleissä tämän perheen kanssa? Vai Heippa -tuttuja?

Jos ihan tunnette toisenne etkö voisi ihan vaan ihmetellä miten tämä 7-9v pärjää pikkusisaruksensa kanssa koska et voisi kuvitella että oma lapsesi pärjäisi vastaavassa tilanteessa?

Tai oletko aivan 100% varma, ettei vaikka mummi7paappa ole vahtimassa lapsia myös, vaikkei olekaan näkösällä?

Ollaan "moikataan ja vaihdetaan pari sanaa"- tuttuja. Jos vaikka osutaan samaan bussiin niin istutaan vierekkäin ja jutellaan niitä näitä. Mutta ei sen parempia tuttuja olla.

Lapset tuntevat toisensa paremmin.

Olen 100% varma siitä, että ei ole isovanhempia tms vahtimassa.

 

[---]

No kyllä mä itse ensisijaisesti ottaisin yhteyttä niihin vanhempiin.

 

["ttt"]

[QUOTE="Lellu";23408171]Seitsen vuotiaan ja yhdeksän vuotiaan lapsen kehityksessä voi olla jo aika isot erot. Ekaluokkalainen on liian pieni hoitamaan nuorempaa sisarusta. Kolmasluokkalainen on jo vähän pätevämpi. 2 tai 3 -vuotiaatkin ovat eri kehitysvaiheessa.[/QUOTE]

Tätä samaa meinasin sanoa. On iso ero siinä jos 7- vuotias on kahdestaan 2- vuotiaan kanssa, kuin että 9- vuotias on kahdestaan 3- vuotiaan kanssa. Toki lapsissakin on suuri vaihteluja kehitystasossa. Moni 9- vuotias osaa jo soittaa hätänumeroon tai hakea vaikka naapurintädin paikalle, jos jotain tulee. Moni 9- vuotias osaa jo täysin pätevästi valmistaa puuroa tai lämmittää aterioita itselleen ja pikkusisarukselle. Moni 7-vuotiaskin ymmärtää, että jos menee pihalle 2- vuotiaan kanssa, hänelle on puettava riittävästi ja häntä on vahdittava ihan koko ajan. 7- vuotiaalle voi myös olla vaipanvaihto ihan tuttua hommaa, kun kyse on pikkusisaruksesta. Minä keskustelisin ehkä vanhempien kanssa, mutta toisaalta jos en itse voisi tehdä mitään asian eteen, niin miksi edes puuttuisin. Perheellä voi olla hankaluuksia saada lapsenvahtia ja jos et kerran itse ole valmis tarjoutumaan, niin minusta voisit jättää puuttumatta. Ikävä tilannehan tuo on, jos liki pitäien joka viikko isompi joutuu olemaan lapsenvahtina,mutta ei mikään lastensuojeluasia kuitenkaan.

 

[endie2]

Jaa-a. Paskaa tulee niskaan, mutta ei haittaa mitään, kestän sen ( ehkä ) .
Mutta mä en varmaan tekisi yhtikäs mitään. Päivittelisin ehkä kotona miehelleni ja toivoisin, että lapsukaisille ei mitään satu noina hetkinä kun ovat keskenään.

Jos oikein kävisi ahdistaan sitten tuo tilanne itseäni, tarjoisin omaa apuani mahdollisuuksien rajoissa.

 

["qwerty"]

Riippuu varmaan mistä/keneltä kuulisin sen.

 

["eve"]

Itse en kyllä aio ryhtyä lapsenvahdiksi, eli omaa apuani en ole tarjoamassa - voinko silti sanoa asiasta mielipiteeni ko. perheen vanhemmalle/vanhemmille? Miten te tekisitte?

Ilmeisesti oikein odotit, että ihmiset neuvovat otamaan yhteyttä lastensuojeluun... Ensin kyselet, että voitko sanoa mielipiteesi vanhemmille mutta et ilmeisesti sitä olekaan valmis tekemään.

 

[no en]

puuttuisi asiaan. Ihan hyvin tuon ikäinen pystyy hoitamaan tuon ikäisen lapsen. jos ei ihan nyhverö ole ja ilmeisesti ei ole kun vanhemmat luottaa. Sanoithan heidän olevan kunnon perheestä.Ja ihan vinkiksi kaikille,et eläkää omaa elämää ja älkää kytätkö naapureitanne

 

["vieras"]

minäkin kysyisin äidiltä, että kuinka ihmeessä pärjäävät kahdestaan ja minkä takia ovat vaan kahdestaan.
En LS-ilmoituksia ryntäisi tekemään. Ja myöskin se onko isompi lapsi 7v vai 9v on aika ratkaisevaa.

 

[Tasku Venus]

Jaa-a. Paskaa tulee niskaan, mutta ei haittaa mitään, kestän sen ( ehkä ) .
Mutta mä en varmaan tekisi yhtikäs mitään. Päivittelisin ehkä kotona miehelleni ja toivoisin, että lapsukaisille ei mitään satu noina hetkinä kun ovat keskenään.

Jos oikein kävisi ahdistaan sitten tuo tilanne itseäni, tarjoisin omaa apuani mahdollisuuksien rajoissa.

Sama täällä. Aina te jaksatte olla soittelemassa ties minne sossuihin. Eikö täällä joillain tyypeillä ole omaa elämää ollenkaan.

 

[hyi häpeä]

Miten Anatolia viitsii retostella perhe-elämäänsä julkisesti?

 

[aamuntorkku]

No kyllä mä jotakin tekisin, ei 7-9 -vuotiaan tarvitse vielä kantaa tommosta vastuuta.
Äkkiseltään ajateltuna juttelisin vanhempien kanssa ensin. Selittäisin oman näkökantani asiaan ja ottaisin vanhempien kommentit vastaan. Jos tää ei tuottais tulosta, niin sitte asian kanssa lastensuojelun juttusille.

 

["vieras"]

Mistä sikiää näitä toisten elämän kyttääjiä? Hankkikaa oma elämä.:attn:

 

[piina]

On sillä rajoilla, että viitsisinkö tehdä mitään. Tunnollinen 9v pärjää varmasti oikein hyvin pikkusisarensa kanssa muutamankin tunnin, mutta tosiaan sen ikäisen ei mielestäni pitäisi edes yksinkään olla kotona nukkumaanmenoaikana ja olla ainakaan usempia tunteja lapsenvahtina. Eli vähän siinä ja siinä ja tosiaan on suuri merkitys onko kyseessä 1 vai 3 luokkalainen se isosisar.

 

[Anatolia]

No on kyse ekaluokkalaisesta, täsmennetään sen verran.

Ja kokonaisesta työpäivästä esim. joskus viikonloppuisin. Eli yli 8 tuntia kerrallaan. Mikään 1-2 tunnin ajanpätkä ei minusta olisi edes mainitsemisen arvoinen asia.

Tavallaan tekisi mieli antaa asian vaan olla. Ei se ole minulta mitenkään pois, vaikka jotain tapahtuisikin. Toisaalta taas tuntuu siltä, että kun asia on kerran mun tietooni tullut niin onko oikein vain katsoa muualle ja olla tekemättä mitään?

 

[Markiisi musculocutaneus]

9v on jo aika iso ja jos kyse on satunnaisista.en todellakaan soittaisi mihkään.

 

[PölyEsteri]

aika hurja vastuu noin pienelle, vielä jos se toinen on noinkin pikkuinen vielä.
Tommoset 2-3 vuotiaat voi olla tosi hankalia, miten se 8 vuotias muka pärjää sille?

En tiedä mitä tekisin.

 

["vieras"]

No en todellakaan puuttuisi minkään hyvänpäiväntutun asioihin millään lailla, korkeintaan jos asiasta tulee puhetta niin kysyisin tarkemmin. Missään tapauksessa et voi soittaa lastensuojeluun, kun et oikeasti asiasta mitään tiedä.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="vieras";23408578]Mistä sikiää näitä toisten elämän kyttääjiä? Hankkikaa oma elämä.:attn:[/QUOTE]

Niin mutta hei, mieti, ekaluokkalainen vastuussa taaperosta kahdeksan tuntia kerrallaan ja enemmänkin... Ei tuo ole enää perheensisäinen asia!

 

["essi"]

No voi hyvänen aika. Ei tosiaan kuulu alle kymmenen vuotiaan hoidella työpäivän mittaa pikkusisarustaan, ja laitella nukkumaan / ruokkia / ulkoilla. Mihin sitä sitten vanhempia tarvittais, jos toi ois ihan ok. Ihan turha verrata muutaman tunnin vahtimiseen (joka sekin kyllä ehkä on liikaa), kun tuo on toistuvaa, ja tosiaan kestää kauan kerrallaan.
Mun isosiskon piti vahtia mua muutaman tunnin, kun hän oli 12, ja minä 4, mutta kuinkas ollakaan, unohti koko homman kun nukuin päiväunia, ja lähti ulos leikkimään. Vaikka oli siis jo tuon ikäinen.
Ap, jos et halua kohdata tätä tuttavaa naamatusta asian tiimoilta, oisko ihan hupsu ajatus kirjoittaa hälle nimetön kirje. Jos eka soittaisit nimettömänä lastenvalvojalle, vai mikä se nyt on, ja kysyisit heidän kantaa asiaan, ja sitten kertoisit senkin siinä kirjeessä.
Olen ihan varma, että sos.huollon kanta on hyvin kielteinen kyseiseen asiaan, koska tosiaan on jo tiedossa, ettei heidän mielestään 7-vuotias voi edes päivällä olla yksin tuntikausia, saati sitten, että näin olisi illalla, ja joutuisi edes ilman sisarustaan hoitamaan itsensä yksin sänkyyn jne...
On oikeesti aika järkyttävää, että tää on näinkin monen mielestä ihan ok asia :O
Selittää ehkä nuorten pahoinvoinnin, kun ei ole ollut aikuista läsnä

 

[PölyEsteri]

ja mä olen ajatellut, etoon paha äiti, ku oon käskenyt joskus 11 vuotiaan laittaa välipalaa 6 vuotiaalle ja itselleen... Ja kun ne on joskus jääneet kotiin keskenään tunniksi.

 

[aamuntorkku]

Tavallaan tekisi mieli antaa asian vaan olla. Ei se ole minulta mitenkään pois, vaikka jotain tapahtuisikin. Toisaalta taas tuntuu siltä, että kun asia on kerran mun tietooni tullut niin onko oikein vain katsoa muualle ja olla tekemättä mitään?

No näinpä. Jotenkin tulee paha mieli sen lapsen puolesta. Vaikka olis kuinka reipas jne., niin vastuu on liian suuri. Ootko jutellu tän lapsen kanssa vai just hältäkö sait tilanteesta tietää?

 

["essi"]

aika hurja vastuu noin pienelle, vielä jos se toinen on noinkin pikkuinen vielä.
Tommoset 2-3 vuotiaat voi olla tosi hankalia, miten se 8 vuotias muka pärjää sille?

En tiedä mitä tekisin.

Niin tosiaan, tuokin vielä. Jos täällä aikuisillakin loppuu keinot kiukuttelevien lastensa kanssa (laittavat kylmään suihkuun tms ), niin miten ihmeessä tuommosella 7-8 vuotiaalla voi olla keinot toimia sellaisen sattuessa?

 

[veikö lihakset ymmärryksen]

9v on jo aika iso ja jos kyse on satunnaisista.en todellakaan soittaisi mihkään.

Siis ihan oikeesti, ap aika selkeesti ilmoitti, että kyse ei ole satunnaisesta tapahtumasta, vaan on säännölllistä! Joten aika turha vastaus sulla... :headwall:

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="essi";23408885]Niin tosiaan, tuokin vielä. Jos täällä aikuisillakin loppuu keinot kiukuttelevien lastensa kanssa (laittavat kylmään suihkuun tms ), niin miten ihmeessä tuommosella 7-8 vuotiaalla voi olla keinot toimia sellaisen sattuessa?[/QUOTE]

Itse olen uskaltanut vasta vähän aikaa jättää omat lapset vaikkapa tunniksi kotiin, ovat 11 ja 6. Heillä on puhelin ja he voivat soittaa meille. Isommalle on myös kerrottu, mihin pitää soittaa, jos tulee joku hätätilanne ja että miten pitää toimia.

Mitä jos pienellä jää ruokaa kurkkuun ja menee naama siniseksi? Mitä jos pienempi kiukuttelee ja isommalta menee hermot? Jos tippuu juomalasi tuhannen paloiksi lattialle? Pitäskö ekaluokkalaisen todella osata toimia ihan kaikenlaisissa tilanteissa? Kuka vahtii, mitä mukulat kattoo teeveestä, jos vanhemmat on poissa yli 8 tuntia kerrallaan? Aika hurjaa!