En kestä tätä epävarmuutta suhteessa!

["minä vain"]

Uusi mies, kohta vuoden ollut. Vaikeaa on ollut miehen menemisiin liittyen. Paljon riitoja näin lyhyeen aikaan. Molemmilla lapsia. Yhteenmuutto kokonaan todella hankalaa lasten vuoksi, asuntojen takia.. Asunnot eri paikkakunnilla ja lasten elämät myös. Mies ei tiedä mitä tehdä, jäädäkkö omaan asuntoonsa vai muuttaako minun luokse. Mitään ei tee sen eteen, että asiat selkiintyisi. Puhuu vain. On ja asuu minun luona, mutta oma asuntokin on vielä. Ennenkuin se hävitetään, ei voida muuttaa kokonaan yhteen. Toisinaan puhuu, että ei halua myydä asuntoa, voisi ehkä asua lapsensa kanssa siellä. Sitten taas, että haluaa olla minun luona, ei lähde pois. Mutta asunto on siellä.

Kaikki on niin ärsyttävän paikallaan junnaamista. Haluaakohan se lopulta edes minua vai miettiikö vielä että jos en olekkaan se oikea? Puoli vuotta sitten kysyi, että mennäänkö naimisiin. Näytti sormuksia (kuvasta), haluaisinko sellaisen. Tottakai olin innoissani. Sitten yhtäkkiä perui sen jutun, sanoi että aika tulee vielä.. Se jätti aikamoiset haavat ja loukkaannuin. Sydämeen sattuu vieläkin kun ajattelen sitä asiaa

 

[..]

up

 

[testi]

Aika radikaalia, mutta ottakaa aikalisä. Älkää tapailko vähään aikaa, jos se vaikka selkiinnyttäsiä ajatuksia.

 

[Keittiönoita]

Jos mulla olisi takana vajaan vuoden kestänyt seurustelusuhde, jossa jo nyt paljon riitoja, harkitsisin kyllä erittäin tarkkaan saman katon alle muuttamista. Odottaisin siis vielä ainakin puoli vuotta, ehkä vuodenkin ja katsoisin tilannetta uudestaan silloin.

 

["aapee"]

Mietinkin, että ajan miehen asumaan poikamiesboksiinsa, kun välillä sitä harkitsee. Miksi ei voi vaan mennä eteenpäin suhteessa vaan pitää jankata samassa epävarmuudessa vähän väliä. Kyllästyttää. Haluaisin sen sormuksen, yhteisen yhden kodin, yhteisen tulevaisuuden, enkä mitään takasin päin peruuttelua.

 

["aapee"]

Jos mulla olisi takana vajaan vuoden kestänyt seurustelusuhde, jossa jo nyt paljon riitoja, harkitsisin kyllä erittäin tarkkaan saman katon alle muuttamista. Odottaisin siis vielä ainakin puoli vuotta, ehkä vuodenkin ja katsoisin tilannetta uudestaan silloin.

Niin. Eron partaalla ollaan usein oltukin. Nyt on käynyt vielä niin, että mies asuu minun luona ilmaiseksi ja minun menot on tietysti kasvaneet, ruokaa, pesuaineita jne menee. Mies käy töissä, minä opiskelija "yh" ja elätän senkin! Hullua ja alkaa kyllä riittämään tämä tilanne tämmösenään. Mies makselee omaa asuntoaan tietysti ja omia laskujaan, mutta ruokaa ei tänne saa ostettua kun kaikki rahat aina menee jonnekin. Nyt kuulostaa siltä, että se vaan hyväksikäyttää mua, en usko että ihan niin kuitenkaan on, on häpeissään tuosta raha-asiasta kyllä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";23484301]Mietinkin, että ajan miehen asumaan poikamiesboksiinsa, kun välillä sitä harkitsee. Miksi ei voi vaan mennä eteenpäin suhteessa vaan pitää jankata samassa epävarmuudessa vähän väliä. Kyllästyttää. Haluaisin sen sormuksen, yhteisen yhden kodin, yhteisen tulevaisuuden, enkä mitään takasin päin peruuttelua.[/QUOTE]
Kannattaa silti pitää omalla tavallaan positiivisena sitä, että mies ei suinpäin ryhdy noita haluamisiasi täyttämään, kun mitä ilmeisimmin hän on vielä epävarma asiasta. Kun kerran molemmilla on lapsia, se yhteen muuttaminen ja riidat eivät koske pelkästään teitä aikuisia vaan myös lapsianne. Ja nuo ongelmat taas vaikuttavat erittäin paljon siihen, miten lapset sopeutuvat tilanteeseen ja miten hyvin mitään uusperhettä edes pystytte rakentamaan. Jo pelkästään lasten kannalta on siis järkevää, että muutatte yhteen vasta sitten, kun molemmat ovat asiasta varmoja.

 

["Manna"]

Mulla oli tollanen epävarma suhde ja päätin sen, vaikka rankaa teki. Epävarmassa suhteessa on tosi rankkaa ja olo oli huono usein. Puoli vuotta sen jälkeen tapasin miehen,jonka kanssa kaikki vaan loksahti paikallee. Edelleen tuntuu tosi hyvältä. Nyt naimisisssa ja 2 yhteistä lasta.

 

[köhköh]

puolen vuoden seurustelun jälkeen ehdotti jos sormuksia ja naimisiin menoa ja loukkaannuit kun heti ette menneetkään? Ihme teini suhde.. ja kun on lapsia niin eikö ookkin ihan hyvä edetä rauhallisesti?

 

["aapee"]

puolen vuoden seurustelun jälkeen ehdotti jos sormuksia ja naimisiin menoa ja loukkaannuit kun heti ette menneetkään? Ihme teini suhde.. ja kun on lapsia niin eikö ookkin ihan hyvä edetä rauhallisesti?

No etkö itse loukkaantuisi, jos sovitte rakkaasi kanssa että menette kihloihin, olette onnellisia ja yhtäkkiä ilman mitään järkevää syytä, mies peruu sen? Kyllä se pistää miettimään, että mitä vikaa itsessä nyt on, kun ei halunnutkaan.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";23484421]No etkö itse loukkaantuisi, jos sovitte rakkaasi kanssa että menette kihloihin, olette onnellisia ja yhtäkkiä ilman mitään järkevää syytä, mies peruu sen? Kyllä se pistää miettimään, että mitä vikaa itsessä nyt on, kun ei halunnutkaan.[/QUOTE]
Mä en loukkaantuisi noin lyhyen suhteen kohdalla. Itse asiassa en edes suostuisi mihinkään naimisiinmenoon ennenkuin olisin tuntenut miehen vähintään pari vuotta. Suhteen alussa, siinä huikeassa ihastumisvaiheessa, voi vaalenapunaiset silmälasit päässään suunnitella ja sanoa vaikka mitä, mutta mun mielestä on pelkästään hyvä painaa jarrua ja katsoa ensin, millaiseksi suhde sen alkuhuuman jälkeen ylipäätään kehittyy vai kehittyykö yhtään miksikään. Varsinkin, kun kuvioon liittyy jo lapsia.

 

["minä"]

Ollaan seurusteltu nyksän kanssa kolme vuotta, ja alusta alkaen on sovittu, että jos hän viettää meillä aikaa, niin hän myös antaa ruokarahaa yms. Minä käyn pääasiallisesti kaupassa ja mies saa syödä jääkaapista, mitä haluaa, mutta tottakai hän maksaa osan ruokaostoksista ja muutenkin osallistuu välillä taloudellisesti.
Tähän asiaan sun kantsis nyt todellakin siis tehdä muutos.
Muutenkin vähän ihmettelen, että olet ihan hinkuna menossa naimisiin puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Sen verran kyllä suojelisin itseäni ja lastani, että tutustuisin vähän paremmin.

 

[kuulostaa narsistilta]

se miehesi, harkiste tarkkaan, kannattaako moista elättiä ottaa elämääsi? onko sen arvoista?

 

[Keittiönoita]

se miehesi, harkiste tarkkaan, kannattaako moista elättiä ottaa elämääsi? onko sen arvoista?

Mä olen ihan samaa mieltä. Ja vaikkei mies yhteen muuttamisen jälkeen enää elättinä olisikaan, niin pitää kyllä ennen sitä sopia, miten raha-asiat jaetaan. Kun on mun lapset, sun lapset ja mahdollisesti joskus vielä meidän lapset. Kuka maksaa ja mitä? Jos miehen lapset haluavat vaikkapa harrastaa jotain vähän kalliimpaa, pitääkö ap:n lastenkin - jos he haluavat - harrastaa sitä samaa ja kuka sen harrastuksen maksaa? Näin ulkopuolisen silmin ja siitä vähästä, mitä ap on tässä kertonut, mies ei vaikuta kovin halukkaalta maksamaan ap:n lasten menoja...ainakaan vielä. Tosin ap:llä saattaa olla valmistumisensa jälkeen varaa maksaa ne ihan itsekin, mutta ennen uusperheen perustamista on kyllä sovittava, miten eri vanhemmista lähtöisin olevien lasten asema perheessä järjestetään.

 

[Vastaaja]

mä en enää kestä tätä NARSISTI-korttia!!! Millähän perusteella ap:n miesystävä olisi narsisti, kysyn vaan???

 

["aapee"]

Mä olen ihan samaa mieltä. Ja vaikkei mies yhteen muuttamisen jälkeen enää elättinä olisikaan, niin pitää kyllä ennen sitä sopia, miten raha-asiat jaetaan. Kun on mun lapset, sun lapset ja mahdollisesti joskus vielä meidän lapset. Kuka maksaa ja mitä? Jos miehen lapset haluavat vaikkapa harrastaa jotain vähän kalliimpaa, pitääkö ap:n lastenkin - jos he haluavat - harrastaa sitä samaa ja kuka sen harrastuksen maksaa? Näin ulkopuolisen silmin ja siitä vähästä, mitä ap on tässä kertonut, mies ei vaikuta kovin halukkaalta maksamaan ap:n lasten menoja...ainakaan vielä. Tosin ap:llä saattaa olla valmistumisensa jälkeen varaa maksaa ne ihan itsekin, mutta ennen uusperheen perustamista on kyllä sovittava, miten eri vanhemmista lähtöisin olevien lasten asema perheessä järjestetään.

Mies on sanonut, ettei maksa mun lasten harrastuksia. Omallensa kyllä mitä vain. Mun lapsilla on omakin isä maksamassa, että silleen.. Minä olen ostanut ruokaa miehenkin lapselle, mies taas ei kovinkaan mun lapsille. Odottaisin tasapuolista jaottelua rahan suhteen, mutta ei ole toteutunut. Tämäkin on ongelma, sillä jos virallisesti asuttaisiin yhdessä, menettäisin tukeni ja miehen rahoja tarvittaisiin. Ja valmiutta siihen miehellä ei ole.

 

[Keittiönoita]

mä en enää kestä tätä NARSISTI-korttia!!! Millähän perusteella ap:n miesystävä olisi narsisti, kysyn vaan???

Se on muotisana Kaikki, jotka ajattelevat asioita oman elämänsä kannalta järkevästi, ovat nykyisin narsisteja.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";23484627]Mies on sanonut, ettei maksa mun lasten harrastuksia. Omallensa kyllä mitä vain. Mun lapsilla on omakin isä maksamassa, että silleen.. Minä olen ostanut ruokaa miehenkin lapselle, mies taas ei kovinkaan mun lapsille. Odottaisin tasapuolista jaottelua rahan suhteen, mutta ei ole toteutunut. Tämäkin on ongelma, sillä jos virallisesti asuttaisiin yhdessä, menettäisin tukeni ja miehen rahoja tarvittaisiin. Ja valmiutta siihen miehellä ei ole.[/QUOTE]
Alat varmaan jo itsekin huomata, että saman katon alle muuttaminen - ainakaan vielä - ei olisi kovin järkevää. Odota ainakin siihen asti, että valmistut ja saat töitä, jolloin olette taloudellisesti edes kutakuinkin samalla lähtöviivalla.

 

["aapee"]

mä en enää kestä tätä NARSISTI-korttia!!! Millähän perusteella ap:n miesystävä olisi narsisti, kysyn vaan???

Joo, ohitin mitään ajattelematta tuon kommentin. Mies ei ole muodikkaasti narsisti.

 

["kemeli"]

[QUOTE="aapee";23484627]Mies on sanonut, ettei maksa mun lasten harrastuksia. Omallensa kyllä mitä vain. Mun lapsilla on omakin isä maksamassa, että silleen.. Minä olen ostanut ruokaa miehenkin lapselle, mies taas ei kovinkaan mun lapsille. Odottaisin tasapuolista jaottelua rahan suhteen, mutta ei ole toteutunut. Tämäkin on ongelma, sillä jos virallisesti asuttaisiin yhdessä, menettäisin tukeni ja miehen rahoja tarvittaisiin. Ja valmiutta siihen miehellä ei ole.[/QUOTE]

Ei nyt ihan oikeesti kuulostaa kauhealta aarteelta tuo miehesi. Ymmärrän sen, että kumpikin maksaa omien lastensa harrastukset, vaatteet jne., mutta sitä en ymmärrä, että annat hänen oleilla ja asustella luonasi (toisin sanoen loisia) mielinmäärin.

 

["aapee"]

Alat varmaan jo itsekin huomata, että saman katon alle muuttaminen - ainakaan vielä - ei olisi kovin järkevää. Odota ainakin siihen asti, että valmistut ja saat töitä, jolloin olette taloudellisesti edes kutakuinkin samalla lähtöviivalla.

Okei. Passitan miehen takaisin omaan luukkuunsa, saadaan miettiä kumpikin rauhassa. Tuntuu vaan niin isolta takapakilta, että miten tästä jatketaan sitten?

 

[Miksi aikuiset]

Edes pohtii yhteenmuuttamista noin lyhyen seurustelun jälkeen kun molemmilla on lapsiakin? Ihan oikeasti.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";23484687]Okei. Passitan miehen takaisin omaan luukkuunsa, saadaan miettiä kumpikin rauhassa. Tuntuu vaan niin isolta takapakilta, että miten tästä jatketaan sitten?[/QUOTE]
Jatkatte seurustelua. Vaikka vuoroviikonlopuin sinä lasten kanssa miehen luokse - jolloin mies hommaa sinne viikonlopun ruuat - ja toisinpäin - jolloin sinä hommaat teille viikonlopun ruuat. Annatte ajan kulua. Tapailette, vietätte aikaa ja teette asioita yhdessä, mutta elätte myös omaa elämäänne.

 

["joo"]

Oletko ap käynyt tän miehen luona? Tiedät varmaksi ettei siellä asu muita?

 

["aapee"]

Edes pohtii yhteenmuuttamista noin lyhyen seurustelun jälkeen kun molemmilla on lapsiakin? Ihan oikeasti.

Eikai nyt lähes vuosi ihan älyttömän lyhyt aika ole? Miehen exä muutti uuden ukkonsa kanssa yhteen suunnilleen kuukauden päästä erosta.