Kun lapsi ei halua mennä isälleen... Onko kokemuksia sossun kannasta?

[yyhoo]

Lapsi vajaa 5v. on enemmän ja enemmän sitä mieltä, että hän ei mene isälleen. Olen koittanut selvitellä, että miksi, mutta lapsi sanoo vain, että "isi ei leiki mun kanssa" tai että "siellä on tylsää"... Isä kylläkin on narsistinen ( jos kerran narsistiksi ei saa palstalla sanoa ) ja käyttää kyllä osaltaan lasta pelinappulana mun elämäni kontrolloimiseen. Eli palauttaa kesken viikonlopun tai ei ota lainkaan, jollain tekosyyllä tai kiristysyrityksellä. Voi myös käskeä hakemaan pe illalla pois muutaman tunnin jälkeen ja sitten lauantaina pyytää takaisin tms. Tiedän kyllä, että mun ei tarvi olla kotona ja suostua moiseen, mutta olen kuitenkin ja valmiina hakemaan lapsen heti pois, kun tilanne tulee, sillä en uskalla ottaa sitä riskiä, että käy lapseen käsiksi, koska on väkivaltainenkin, kun "hermot menee" ( hakannut minuakin ). Ja ne menee aika pienestä... Korostan kuitenkin, että lapseen ei toistaiseksi ole kohdistunut mitään uhkaa, mutta pelkään, että se ensimmäinen kerta voi olla myös viimeinen, jos näin lapsen kanssa tapahtuu. Olen siis tavallaan myös yrittänyt tukea parhaani mukaan heidän suhdettaan - antanut isän tavata lasta tavata muulloinkin, mutta kun sitten "peli" on muuten likaista ja tuntuu, että neiti on osittain vain nappulana siinä ja lapsikin selkeästi kärsii asiasta, niin en oikein ole varma onko tää ihan oikein..

Kaikki muu asian ympärille liittyvä on niin pitkä juttu, etten jaksa alkaa kertomaan juurta jaksain, mutta kysymys kuuluu - kuinka paljon tuon ikäinen voi itse päättää isälle menemisistä ja mikähän on sossun kanta muualla suomessa asiaan, kun kerran lapsikin vaistoaa, että hänestä ei oikeasti oikein välitetä? Tätä tietty pitäs kysyä psykologilta, mutta saako lapsi tuosta myös jotakin "traumoja", kun joutuu sinne vastentahtoisesti?

Mä olisin itse sitä mieltä, että nyt sais puhaltaa pelin hetkeksi poikki ja sitten vasta, kun lapsi itse haluaa sinne, niin veis seuraavan kerran, vaikka siihen sitten menis kymmenen vuotta...

 

["vieras"]

Missä on lapsen oikeudet, ne on kaikkein tärkeimmät' ei suinkaan isän tai äidin oikeudet

 

[wefwef]

Ei noin nuorta taideta kuunnella. Selitä lastenvalvojalle tilanne ja kysy neuvoa, se on ainoa joka tietää.

 

[vieras myös]

Itseni kohdalla yli 20 vuotta sitten tosin pakotettiin menemään äidille vaikka äiti ei muuta tehnyt siellä olo aikana kun puhui pahaa isästä joka oli siis se lähi huoltaja. Myöhemmin äidin kiristyksen takia meidät siskon kanssa siirrettiin asumaan äidin luokse. Uhka oli että jos ette nyt muuta ette nää pikku velipuoltanne enää koskaan. Olin sillon 10 v. ja matkaa isän luota äitille yli 300 km.
Kyllä täytyy sanoa että asiasta jäi syvät arvet jotka vaivaavat suhdetta äitiin edelleen vaikka olen jo yli kolmekymppinen. Sillon ei vaan isän sana paljoa perhetyöntekijöille painanut kun vastassa oli manipuloiva omaa etuaan ajava äiti.

 

["kerttu"]

Jos isä on narsisti niinkun väität, tekisin kakkeini ja olisin jo tehnyt, että lapsi pysyy kaukana siitä

 

[_____]

Väkivaltainen tyyppi ja noin häilyvä (kesken haluaa lapsen pois ja sit yhtäkkiä takas). Onko hyvää seuraa lapselleen?

 

[yyhoo]

[QUOTE="kerttu";23496804]Jos isä on narsisti niinkun väität, tekisin kakkeini ja olisin jo tehnyt, että lapsi pysyy kaukana siitä[/QUOTE]

Mun mielestä on, mutta ketäänhän ei saa "leimata", ennen kuin se on virallisesti diagnosoitu, mutta mitenpä senkin teet, kun ihminen ei kerran itse ymmärrä tekevänsä mitään väärää tai ainakin leikki tyhmää välttääkseen / kierrelläkseen tms. asioita, joten yritäpä saada tuollanen sairas ihminen jonnekin viralliseen arvioon... Tunnen siis, että mulla taitaa olla aika heikot mahdollisuudet saada tää asia ratkaistua lapsen parasta ajatellen.. Ja kun toisaalta haluaisin tukeakin tätä heidän suhdetta jotenkin ja antaa lasta sinne, mutta jos lapsi siitä kärsii, eikä halua mennä, niin onko siinä sitten mitään järkeä? Ja kun kerran on osittain kyse myös mun piinaamisesta... Mutta täytyy varmaan varata aika sille lv:lle ja pohtia asiaa sen kanssa. Vai vienkö lapsen myös psykologin haastatteluun, joka arviois lapsen ajatukset asiasta ja sais hänenkin kantansa tähän asiaan?

 

[yyhoo]

Väkivaltainen tyyppi ja noin häilyvä (kesken haluaa lapsen pois ja sit yhtäkkiä takas). Onko hyvää seuraa lapselleen?

Mun ei tarvi edes varmaan vastata, jos olet lukenut ketjua, mutta tässä onkin nyt kyse virallisesta kannasta, joka on usein eri, kun vanhemman mielipide ja näkemys...

 

[_____]

Mun ei tarvi edes varmaan vastata, jos olet lukenut ketjua, mutta tässä onkin nyt kyse virallisesta kannasta, joka on usein eri, kun vanhemman mielipide ja näkemys...

Kyllä kyllä, mutta nyt sitten hankit virallisen kannan asiaan. Toivottavasti kanta on samansuuntainen kuin sun ajatukset, ja lapsen toiveet.

 

["Sirkkeli"]

Sun kannattas kyllä ehdottomasti mennä lastenvalvojan tai sosiaalitoimiston kanssa puhumaan tilanteesta. Kyllä ne kertoo, kannaattaako asiassa tehdä jotain ja jos kannattaa niin mitä.

Älä anna isän pompottaa. Selkeät säännöt ja rajat sille ihmisenkuvatukselle. Sanot että sä et ole tavoitettavissa viikonlopun aikana, joten jos ottaa lapsen niin pitää sovitusti loppuun asti. Näin ollen äijä ehkä itse pitää taukoa tapaamisessa.