Voiko luottamuksen pettää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaikea paikka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaikea paikka

Vieras
Jos sulle on kerrottu iso salaisuus luottamuksella, mutta oma moraalisi sanoo, että asia on kerrottava eteenpäin, niin miten toimit?

Sain tällä viikolla kuulla, että kaverilla on suhde erään tuttavani miehen kanssa. Tämä jolla on suhde on hyvä ystävä jo vuosien takaa ja tämä petetty ei niin hyvä ystävä ole, mutta viikoittain tavataan lasten harrastusten merkeissä. Hän on avoimesti kertonut ongelmista avioliitossaan ja epäilee kyllä, että miehellä on toinen nainen, mutta mitään varmaa tietoa ei hänellä asiasta ole.
Nähdään taas tänään ja on tosi kamala olo, kun tiedän miten asia oikeasti on. Miten sinä toimisit mun tilanteessa?
 
Mulla oli hiukan sama tilanne mut en kertonut. Koska olisi pariskunta eronnut ja heillä 2 lasta. Ovat vieläkin yhdessä vaikka tapahtumasta jo 7 vuotta...

Puhuisin eka sille pettäjämiehelle tai jonka kanssa pettää. Tai nimettömän viestin laittaisin petettävälle. Ei ainakaan kaatuisi omaan niskaan koko homma.
 
Entä jos sanot sille hyvälle ystävällesi, että tämä on liian suuri asia sinun pitää salassa, mutta annat heille vaikka viikon aikaa kertoa asiasta itse, sen jälkeen sinä sanot.

Nämä on aina vaikeita asioita, missä jotakin sattuu ja joku suuttuu, itse haluaisin tietää jos näin mulle kävisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppäri;23598454:
Entä jos sanot sille hyvälle ystävällesi, että tämä on liian suuri asia sinun pitää salassa, mutta annat heille vaikka viikon aikaa kertoa asiasta itse, sen jälkeen sinä sanot.

Nämä on aina vaikeita asioita, missä jotakin sattuu ja joku suuttuu, itse haluaisin tietää jos näin mulle kävisi.

Näin minäkin tekisin.
Tietty aika jolloin voivat sanoa asiasta itse, tai sitten ajan kuluttua itse kerrot.
Olet jo kyllä sekaantunut tuohon soppaan, koska TIEDÄT että hän pettää ja olet tehnyt tietoisen valinnan olemalla kertomatta tälle vaimokkeelle.
 
Niinpä, hyvä pointteja kaikilta ja jokaista vaihtoehtoa olen miettinyt näiden päivien aikana. Oon tosi kiukkuinen kaverilleni, sittä että hän sekoitti mut tähän soppaan.
Pyysin miestäni hoitamaan lapsen kyydityksen tänään ja ens viikolla ei oo harrastuksia. Ehdin hyvin vielä juttelemaan kaverini kanssa asiasta ja kerron, että asia on täysin omaa moraaliani vastaan. Annan hänelle mahdollisuuden hoitaa tilanteen, mutta jos se samana jatkuu, niin mun on ihan pakko kertoa asia eteenpäin. Tällä pariskunnalla on kaksi pientä lasta, joten helppoa se ei tule olemaan.
 
Mä en hyvää ystävääni pettäis, siitä lähden. Eli en kertoisi, mutta ystävälleni kyllä sanoisin vankan mielipiteeni tuosta pettämisestä. Kyllähän tuosta kiinni vielä jää, harva on niin taitava salailija.
 
Lisään vielä, että uskoisin syyn siihen, miksi ystäväni pettämisestä kertoi, olevan sen, että hän HALUAA mun kertovan asian eteenpäin. Mitään muuta järkevää selitystä en asialle keksi. Hän kuitenkin tuntee mut ja tietää miten asioista ajattelen. Ja tietää senkin, millaisen henkisen painin joudun käymään tämän asian takia.
 
Mä kannatan nimetöntä ilmiantoa. Muuten joku suuttuu SINULLE.

Minusta on itsekästä ajatella tätä näin. Lisäksi, jos pettämisestä sanotaan, että siitä jää aina kiinni, niin eikö sama silloin koske myös nimetöntä ilmiantoa? Eli että nimetön ilmiantaja jäisi aina kiinni. Todellisuudessa ei varmasti aina, mutta jos tästä on ystävältä itseltään kuullut, on riski hirmuisen suuri.

Minusta ap:n tulisi olla ystävälleen rehellinen. Jos ap:stä tuntuu, ettei salaisuutta kertakaikkiaan pysty pitämään, silloin olisi reilua puhua siitä kuitenkin sen ystävän kanssa ensin, niinkuin joku tuolla jo ehdottikin. Eikä missään nimessä olettaa, että tunnustuksen syy olisi toive kiinnijäämisestä, koska sitähän ap ei voi tietää, se olisi ainoastaan ap:n itsensä kannalta helpottava selitys.
 

Yhteistyössä