Onko totta että vauvan syntymän jälkeen parisuhde on vaikeimmillaan?

["vieras"]

Tai siis onko se muillakin ollut niin ja onko siellä tunnelin päässä oikeesti valoa?
Meidän poika on nyt 3kk ja miehen kanssa riidellään joka päivä niin että jos vauvaa ei olisi, olisin jo lähtenyt. Vaikka tuskin yhtä vaikeaa olisi, jos vauvaa ei olisi. Pelottaa kanssa että vauva saa jotain traumoja kun me riidellään niin paljon. Ollaan kyllä menossa johonkin parisuhdeterapiaan, mutta silti vaan mietin että miten mä enää kestän... Rakastetaan kyllä toisiamme, meillä on tosi paljon yhteistä ja myös paljon hyviä hetkiä. Mut riidat vaan sattuu liikaa! Vertaistukea kaivataan...

 

["vieras"]

minulla ja miehellä onni alkoi oikein kukoistamaan vauvan synnyttyä, oltiin umpi rakastuneita. meillä raskausaika oli yhtä helvettiä.

 

["mammeliini"]

Sit helpotti. No nyt uus kierros. Ja taas alkaa helpottaa kun kuopus 2,5vesikoinen 5v.
Se vaan kulutta kun on hormoonit,univelka,kahdenkeskisen ajan puute,oman ajan puute ym.
Kyllä meilläkin on ollu tosi hankalia aikoja... mutta selvittiin.

Toivottavasti teillä apua parisuhdeterapiasta.

Huumori auttoi meillä tosi paljon,naurettiin aivan älyttömille tilanteille...

 

[pp.]

no ei pakosti... meillä yhdistelmä vauva + talonrakennus sai aikaan hankaluuksia parisuhteessa. ei kannata heti antaa periksi vaan antaa ajan kulua ja olla armollinen toisilleen

 

["Sanna"]

Meillä ollut vaikeaa kummankin lapsen syntymän jälkeen, ja varsinkin tämän nuorimman syntymän jälkeen olisin ollut eroamassa.. jälkeenpäin huomasin, että hormoonit ja väsymys vaikuttivat asioihin tosi paljon. Pienetkin asiat saivat tolkuttomat mittasuhteet väsyneenä. Helpotti n. 4-5 kk kohdilla... eli koittakaa kestää, kyllä se siitä iloksi vielä muuttuu Ja ota omaa aikaa!

 

[MarieHos]

Vauva tuo suuria muutoksia elämään, vaikka siihen on se valmistautumisaikakin, tulee se todellisuus vastaan vasta vauvan synnyttyä.
Yövalvomiset ja kaikki uudet asiat (mm. imetys) verottaa paljon. Oletko väsynyt, auttaako miehesi vauvan kanssa yhtälailla (myös yöllä isä voi vauvaa nukuttaa ja hyssytellä jos tarvetta on, vaikka äiti syöttöhommat hoitaa mikäli imetyksellä).

Oletteko miettinyt mistä riidat alkaa? Kasaantuneet tiskivuoret tai pesemätön vessanpönttö kyllä odottaa, niistä ei kannata alkaa tappelemaan kun on se pieni suuri ihme siellä joka kuitenkin vie suuren osan ajasta.
Väsyneenä ja jokseenkin stressaantuneena pienetkin asiat nousee ja paisuu riidassa isoksi.
Jutelkaa miehesi kanssa ja miettikää onko riidat aiheellisia vai aiheettomia, voiko niitä välttää mitenkään ja miten kummatkin toivoo toisen auttavan, tekevän jne.. Jonkinlaista pelisääntöä kun on vauvakin tullut taloot.
Koittakaa pärjätä! :hug:

 

[har mi]

Ei ole totta, se vaikea paikka voi tulla missä tahansa vaiheessa.

 

[periksi ei anneta]

no ei pakosti... meillä yhdistelmä vauva + talonrakennus sai aikaan hankaluuksia parisuhteessa. ei kannata heti antaa periksi vaan antaa ajan kulua ja olla armollinen toisilleen

peesi. nyt pienempi jo eskarissa rakkaus kukoistaa.

 

["vieras"]

Me saatiin kaksoset vuosien yrittämisen jälkeen. Luulin, että parisuhteemme oli huippuonnellinen ja vakaa kuin kallio. Vauvat syntyvät, ja jo sairaalassa alettiin riidellä. Mua ärsytti miehessä ihan kaikki: miten hän lässytti vauvoille, miten kohteli mua, miten pukeutui, miten muuten toimi yms. Ehkä siinä 10kk kohdalla alkoi helpottaa, ja kun lapset olivat 1v, oli yhdessä jo ihan mukavaa.

Tokalla kerralla asiaan osasi jo varautua. Samoja ärsytysfiiliksiä tuli, mutta nyt osasin jo suhtautua siihen niin, että tässä me väsyneinä kinataan, kyllä tää taas tästä.

 

[jeppp]

Juu, sanotaanko näin että sen jälkeen ei saletisti natsaa.
Eli meillä raskausaika oli ihaninta koko pitkässä suhteessamme ja vauvan synnyttyä alkoi pikkuhiljaa ongelmat joita anopin määräilyt/meuhkaamiset/möksötykset/manipuloinnit ei "auttaneet".
Nyt lapsi jo leikki-iässä ja eron partaalla oltu reilu vuosi, ja pahoin pelkään että kesän lopussa tää liitto viimestään on ohi. Liikaa on satutettu sanoin ja tekemättä jättämisin jne.
Ei menny ihan kuin strömsössä...

 

[papulia]

Ei välttämättä ole vaikeimmillaan, mutta hormoonit kyllä tekee kunnolla tepposet ja kärpäsistä härkäset ja väsymys päälle niin helvettihän siinä on käsissä. Helpottaa kun tilanne tasaantuu. Muistakaa se kaikki, mikä teillä on yhteistä ja mihin toisissanne rakastuitte. Tsemppiä! :hug:

 

[tsikitxi]

Meillä oli täydellinen suhde ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen alkoi kaikki mennä päin persettä. Nyt, kun lapsi on puoli vuotias, asiat on palanneet taas normaaleille raiteilleen ja suhde voi hyvin. Tsemppiä, kyllä se kohta helpottaa, usko pois! Itsekkin uhkasin avioerolla moneen otteeseen, mutta onneksi ei tullut lähdettyä. Onhan se elämän suurimpia kriisejä, kun yhtäkkiä suhteessa onkin kolmas osapuoli joka menee kaiken edelle tarpeineen.

 

[har mi]

Meillä kyllä äitiyslomakaudet ovat olleet oikein seesteistä ja mukavan leppoisaa aikaa. Varmaan riippuu siitäkin, kuinka helppo vauva sattuu olemaan kyseessä.

 

[kukkua]

Niin, meillä myös oli eka puolivuotta riitaa ja lähinnä mun puolelta. Mua otti niin helv.. päähän, kun musta tuntui, että vauvan hoito oli ihan kokonaan mun vastuulla. Jatkuva väsymys ja tissitys.. mies nukkuu kuin tukki, sekin vitu..No nyt menee jo hyvin, mietin jo ite että mahtokohan mulla olla vähän masennusta synnytyksen jälkeen.

 

["vieras"]

meillä se ihan pikkuvauvavaihe mennyt vielä ihan hyvin mutta vaikeinta on ollut kun vauva n.puolivuotias...siitä puolivuotta eteenpäin ihan kamalaa parisuhteen kannalta mutta sitten Oikeasti helpotti ainakin meillä, kierroksia jo 3 takana eli ei ole tuulestatemmattua väite ettei ekan vuoden aikana saisi erota...

tilanteet kehittyvät!

 

["juu"]

Meillä oli parisuhteessa tosi hankalaa aikaa oikeastaan silloin, kun lapset (kaksoset) alkoi olla 4 kk iäisiä. Pikkuhiljaa alettiin riitelemään enemmän, nälvittiin ja vittuiltiin toisillemme ihan pienistä asioista. Mistä nyt jotenkin sai aiheen revittyä. Ihan kamalaa aikaa! Asiasta puhuttiin usein myös ihan asiallisesti ja sovittiin tietysti, että lopetetaan tällanen kokonaan, mutta jatkettiin kuitenkin. Kunnes ihan yllättäen siinä muutaman kuukauden kestäneen riitajakson jälkeen tilanne laukesi ja normalisoitui. En tiedä tarkkaan, mikä sen laukaisi, mutta kai itsekin siinä kohtaa lopulta tottui "uuteen elämän" pienten lasten kanssa ja kaikkea ei tullut enää otettua niin vakavasti. Vaikea selittää. Mutta siis tarkoitan sanoa, että kyllä se ajan kanssa helpottaa

 

["hmm"]

Meillä raskausaika oli ihanaa aikaa ja vauvan synnyttyä pari ekaa kuukautta oli myöskin tosi ihanaa aikaa, vaikka väsytti valvomiset jne. mutta tuntui että rakastimme miehen kanssa toisiamme enemmän kuin ikinä. Siitä alkoi sitten huomaamatta alamäki ja nyt lapsen ollessa 1,5 vuotias alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Erosta on kahteen kertaan puhuttu tänä aikana, mies totesi kerran väsyneenä että ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan kun sen jälkeen kaikki on mennyt päin persettä. Satutti ihan hirveästi, mutta toisaalta ymmärrän kyllä.. Me ei varmaan uskalleta toista enää tehdä.

Minäkin olen samaa mieltä että maltillisesti pitäisi katsoa tilannetta kun on pieniä lapsia. Odottaa ainakin se vuosi ja katsoa mikä sitten on tilanne (tosin ei se auta jos toinen osapuoli sitten päättää vaan ottaa ja lähteä).

 

[jostain]

Muistan lukeneeni, että parisuhde on vaikeimmillaan kun perheen nuorin lapsi on 2-vuotias.

 

[Pajukko]

Kolme lasta ja vauvan syntymän jälkeen on aina ollut parasta aikaa

 

[Maira]

Meillä oli vauvan syntymän jälkeen pitkän aikaan tosi myrskyistä, mut nyt on vähän alkanut tasaantuu, poika tällä hetkellä 10kk, oikeestaan sen puolen vuoden iän jälkeen alko meillä helpottaa..

 

["dolores"]

Ollaan käyty miehen kanssa läpi hankalampiakin aikoja, mutta olihan se esikoisen vauva-aika välillä aika kireää. Nyt toisen lapsen kanssa on helpompaa.