Jos lapsenne päiväkotiryhmään olisi tullut/tulossa erityislapsi

["Vilukissa"]

Kyllä mä ainakin luottaisin pk- henkilökunnan tietotaitoon ko. asiassa ja jättäisin heidän tehtäväkseen käsitellä asiaa ko. lapsiryhmässä, heidän arkipäiväähän se on. Ja katson kuitenkin olevani ihan "tyypillisen-normi-lapsen vanhempi", jonka jokapäiväiseen kasvuun ja kehitykseen kuuluu luonnollisena osa-alueena kaiken erilaisuuden hyväksyminen ja kunnioittaminen ilman sen kummempia nostatuksia.

 

[PölyEsteri]

Mun mielestä se vois olla jollain tavalla eriarvottamista. Tai siis, kun minä en ole hoitamassa lasta, niin lapsen asiat eivät kuulu minulle. Toivon tietysti, että lastani opetetaan tarhassa ottamaan huomioon kaikenlaisia lapsia.

 

["viiraska"]

Kahta mieltä näytään olevan. Mietin, miksi itsekin suhtaudun hieman nihkeästi siihen infovihkoseen - ehkä se on vähän toisten vanhempien aliarvioimista (useimmat tietävät yhtä ja toista sekä diagnoosista että tukitoimista) ja toisaalta lapsesi ongelmien yliarvioimista. Todennäköisesti lapsesi tulee pärjäämään varsin hyvin, ja todennäköisesti toiset lapset ottavat hänen apuvälineensä aivan luonnollisina asioina eivätkä edes huomaa mitään muuta poikkeavuutta. Päiväkodissa on monia muitakin lapsia, joiden puheesta voi olla vaikea saada selvää tai jotka eivät vielä osaa piirtää esittäviä kuvia tai kiivetä telineille tai miten ikinä kehitysviiveet tulevatkaan näkyviin. Parasta erilaisuuskasvatusta on yksinkertaisesti vain kohdata erilaisia ihmisiä.

 

[lapsista]

Eikö esim avustaja voisi kertoa asiasta jos tulee kyselyjä niin vanhemmilta kuin toisilta lapsiltakin. Onhan kuitenkin pk henkilökunta tiedottanut että ryhmään tulee uusi lapsi kellä erityistarpeita? mitään muuta ei tarvitse kertoa minun mielestäni.

 

["vieras"]

Mä luulen,tiedän ja olen melko varma,että hyvin harva vanhempi tulee ihmettelemään ko asiaa. Et mielestäni tuo infolappu on täysin turha. Ja tuskin minä edes lukisin sitä.

 

["vieras"]

miksi se asia pitää tuoda lappusilla-lippusilla esille. Minun oma lapsi menee päiväkotiin oman erityispiirteensä vuoksi. ja minä en aijo kenellekkään asiaa selitellä tai sen kummemmin kertoilla jos joku ei siittä kysy. Pientä yksityisyyttä lapsillekkin.

 

["Mari"]

Mielestäni olisi erittäin hyvä ajatus laittaa lasten vanhemmille tuollainen pieni infolappunen, senhän voisi vaikka jokaisen naulakkoon laittaa. Jos lapseni ryhmään tulisi tuollainen lapsi niin olisin tosi iloinen saadessani tuollaisen infon asiasta ja varmasti sen jälkeen keskustelin asiasta lapseni kanssa ja kertoisin hänelle taas siitä kuinka me kaikki ihmiset ollaan erilaisia, mutta aivan samanarvoisia ja kannustaisin häntä menemään reippaasti ja avoimesti uuden lapsen kaveriksi sillä sitähän ei tiedä kuinka hyviä kavereita heistä tulisi

 

["Mari"]

Mun mielestä se vois olla jollain tavalla eriarvottamista. Tai siis, kun minä en ole hoitamassa lasta, niin lapsen asiat eivät kuulu minulle. Toivon tietysti, että lastani opetetaan tarhassa ottamaan huomioon kaikenlaisia lapsia.

Älä toivo mitään vaan opeta itse lapsesi huomioimaan ja kunnioittamaan kaikenlaisia lapsia sekä aikuisia. Aivan liikaa näkee näitä penskoja jotka huutelevat perään valtavirrasta poikkeaville ihmisille ja tirskuvat selän takana sekä suureen ääneen ihmettelevät. Kotoa se kasvatus lähtee ja jo hyvin nuorelle lapselle kannattaa aloittaa opettamaan tervettä suhtautumista erilaisiin tilanteisiin.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="Mari";23698878]Älä toivo mitään vaan opeta itse lapsesi huomioimaan ja kunnioittamaan kaikenlaisia lapsia sekä aikuisia. Aivan liikaa näkee näitä penskoja jotka huutelevat perään valtavirrasta poikkeaville ihmisille ja tirskuvat selän takana sekä suureen ääneen ihmettelevät. Kotoa se kasvatus lähtee ja jo hyvin nuorelle lapselle kannattaa aloittaa opettamaan tervettä suhtautumista erilaisiin tilanteisiin.[/QUOTE]

Joo, kyllä mä opetankin, mutta en katsos ole siellä tarhassa, koska en ole tarhantäti. Voin opettaa lasta täällä kotona. En silti koe, että jonkun toisen lapsen diagnoosit kuuluisivat minulle, koska ne on kuitenkin yksityisasioita. ei se erityislapsi ole mikään sirkusapina, jota pitää erityisesti ihmetellä.

 

["heh"]

[QUOTE="vieras";23698741] Jos lapsi kyselee niin kerron mutta en siis tarvi ko asiasta mitään infoa.[/QUOTE]

Miten sä kerrot lapselle jos et tiedä mistä on kysymys?

 

["heh"]

Onhan kuitenkin pk henkilökunta tiedottanut että ryhmään tulee uusi lapsi kellä erityistarpeita?

No kun he nimenomaan eivät saisi tuollaista informaatiota jakaa, ainakaan nimeltä mainiten.

 

["vieras"]

Niin no...en tiedä. Mä sinuna mainitsisin asiasta vanhempainillassa. En lapuilla.
Nykyään niin monella lapsella on nuita diaknooseja,avustajia ja erityisjuttuja ettei se ole mitenkään poikkeus. Mä kokisin kyllä et jos saisin jonku infolapun,et pidetäänkö meitä muita tyhminä. Ja miksi yhtä lasta pitää niin voimakkaasti korostaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="heh";23698923]No kun he nimenomaan eivät saisi tuollaista informaatiota jakaa, ainakaan nimeltä mainiten.[/QUOTE]

Siellähän ne lapset päivät keskenään ovat. Kyllä he osaa toisia kunnioittaa kun yhdessä elävät. Tuo on lasten aliarviointia heidän kykyihin. Monesti ne lapset ovat just paljon fiksumpia erillaisuutta kohtaan ku me aikuiset.

 

[Madicken04]

Sinänsä paha vastata kun olen itse niiden erityislasten äiti (down-poika ja autistityttö). me ei olla tehty mitään esittelyvihkosta tai jaettu mitään materiaalia päiväkodissa. Itse tiedän että ryhmässä on omien lasteni liäsksi tällä hetkellä kaksi muuta lasta joilla on omia erityistarpeitaan, mutta edes sitä en tiedä keitä nämä lapset ovat (tai no, olen kyllä itse arvannut/päätellyt, muttei kukaan ole virallisesti kertonut), enkä koe mitään tarvetta tietääkään. Nuo asiat ei kuulu minulle ja henkilökunta sitten puolestaan hoitaa lapsille kertomisen.

lapset eivät tunnu niin kovin tarkkoja selostuksia tarvivankaan, ovat jo itsessään uskomattoman fiksuja ja ymmärtäväisiä ja omaavat loistavan tilannetajun (mikä ikävä kyllä monilta aikuisilta sitten puuttuu...). Ei lapset sen enempää ole tuolla kyseenalaistaneet sitä miksi xxxx:llä ja/tai yyyy:llä on tuollaisia ja tuollaisia apuvälineitä, miksi heillä on omia avustajia ja miksi he pääsevät avustajan kanssa tekemään kaikkea kivaa tai miksi heidän ei tarvitse osallistua kaikkiin asioihin. Heille on riittänyt hyvin se että lapset ovat erilaisia ja xxxxx ei vielä osaa sitä eikä tätä ja yyyyy puhuu vähemmän kuin muut ja leikkii paljon yksin sekä huutaa joskus kun suuttuu. Kuitenkin tykkäävät erityislapsista ja ottavat mielellään näitä mukaan leikkeihinsä ja kilpailevatkin siitä kumka pääsee näiden lasten kanss ayhdessä treenaamaan jotain pari/ryhmätehtävää. Viittominen tuntuu olevan kivaa kaikkien lasten mielestä.

En lopulta tiedä tarviiko niiden vanhempien osata kotona sanoa lapsilleen juuri muuta kuin että on joitain lapsia jotka oppivat asioita myöhemmin ja käyttäytyvät vähän erilailla. Siksi he voivat tarvita sitä avustajaa tai apuvälineistöä. Kuitenkin heitä voi ihan hyvin ottaa mukaan leikkeihin, sillä he ovat lapsia ihan siinä kuin kaikki muutkin.

 

[äks]

Meiän muksujen ryhmässä on tyttö, jolla on erilaisia apuvälineitä ja avustaja. En tiedä diagnoosia, ja vaikka kiinnostaisi niin ei häiritse tietämättömyyskään. Lapset eivät ole kotona maininneet ko. lapsesta muuta kuin että se on hyvä kaveri
Onkin yritetty erityisesti saada mun tytöstä ja tästä erityisestä kavereita, joista olisi sitten tukea toisilleen isompien ryhmään siirryttäessä.

 

["heh"]

[QUOTE="vieras";23698955]Siellähän ne lapset päivät keskenään ovat. Kyllä he osaa toisia kunnioittaa kun yhdessä elävät. [/QUOTE]

Kyllä meidän 3v juttelee ja kyselee asioista myös kotona. Ja mieluummin vastaan kysymyksiin niin että itsellä on edes pikkuisen hajua siitä mistä on kysymys kuin yritän mutulla kehitellä jotain ympäripyöreää. Ja vastauksesksi siinä vaiheessa ei riitä että kysy maanantaina hoidossa jos asia sattuu askarruttamaan lauantaiaamuna.

 

["vieras"]

Sinänsä paha vastata kun olen itse niiden erityislasten äiti (down-poika ja autistityttö). me ei olla tehty mitään esittelyvihkosta tai jaettu mitään materiaalia päiväkodissa. Itse tiedän että ryhmässä on omien lasteni liäsksi tällä hetkellä kaksi muuta lasta joilla on omia erityistarpeitaan, mutta edes sitä en tiedä keitä nämä lapset ovat (tai no, olen kyllä itse arvannut/päätellyt, muttei kukaan ole virallisesti kertonut), enkä koe mitään tarvetta tietääkään. Nuo asiat ei kuulu minulle ja henkilökunta sitten puolestaan hoitaa lapsille kertomisen.

lapset eivät tunnu niin kovin tarkkoja selostuksia tarvivankaan, ovat jo itsessään uskomattoman fiksuja ja ymmärtäväisiä ja omaavat loistavan tilannetajun (mikä ikävä kyllä monilta aikuisilta sitten puuttuu...). Ei lapset sen enempää ole tuolla kyseenalaistaneet sitä miksi xxxx:llä ja/tai yyyy:llä on tuollaisia ja tuollaisia apuvälineitä, miksi heillä on omia avustajia ja miksi he pääsevät avustajan kanssa tekemään kaikkea kivaa tai miksi heidän ei tarvitse osallistua kaikkiin asioihin. Heille on riittänyt hyvin se että lapset ovat erilaisia ja xxxxx ei vielä osaa sitä eikä tätä ja yyyyy puhuu vähemmän kuin muut ja leikkii paljon yksin sekä huutaa joskus kun suuttuu. Kuitenkin tykkäävät erityislapsista ja ottavat mielellään näitä mukaan leikkeihinsä ja kilpailevatkin siitä kumka pääsee näiden lasten kanss ayhdessä treenaamaan jotain pari/ryhmätehtävää. Viittominen tuntuu olevan kivaa kaikkien lasten mielestä.

En lopulta tiedä tarviiko niiden vanhempien osata kotona sanoa lapsilleen juuri muuta kuin että on joitain lapsia jotka oppivat asioita myöhemmin ja käyttäytyvät vähän erilailla. Siksi he voivat tarvita sitä avustajaa tai apuvälineistöä. Kuitenkin heitä voi ihan hyvin ottaa mukaan leikkeihin, sillä he ovat lapsia ihan siinä kuin kaikki muutkin.

TÄSSÄ tiivistettynä mitä yritin sanoa. piste. ja kiitos.

 

[Madicken04]

Meiän muksujen ryhmässä on tyttö, jolla on erilaisia apuvälineitä ja avustaja. En tiedä diagnoosia, ja vaikka kiinnostaisi niin ei häiritse tietämättömyyskään. Lapset eivät ole kotona maininneet ko. lapsesta muuta kuin että se on hyvä kaveri
Onkin yritetty erityisesti saada mun tytöstä ja tästä erityisestä kavereita, joista olisi sitten tukea toisilleen isompien ryhmään siirryttäessä.

Meillä tuo down nyt on niin selkeästi näkyvä vamma ettei varmaan jää kenellekään kysymysmerkiksi.
Autistitytöstä en itseasiassa ole edes varma teitvätkö kaikki vanhemmat hänen vammastaan, dignoosia ei tiedä varmaan monikaan mutta jotkut voi tietty huomata noita ongelmia ja veikkailla itse sen perusteella. olen itse muutamille vanhemmille kertonut. Siis sellaisille keiden lapset ovat paljon leikkineet meidän tytön tytön kanssa sekä yhdelle äidille joka niin vuolaasti oli aina jakamassa kasvatusneuvoja miten toimia uhmaikäisen lapsen kanssa ashamed: sori, jossain vaiheessa vaan alkoi ärsyttää...).

 

[Madicken04]

[QUOTE="heh";23699001]Kyllä meidän 3v juttelee ja kyselee asioista myös kotona. Ja mieluummin vastaan kysymyksiin niin että itsellä on edes pikkuisen hajua siitä mistä on kysymys kuin yritän mutulla kehitellä jotain ympäripyöreää. Ja vastauksesksi siinä vaiheessa ei riitä että kysy maanantaina hoidossa jos asia sattuu askarruttamaan lauantaiaamuna.[/QUOTE]

Voiko sille 3v:lle esim sanoa ihan vaan rehellisesti ettei äiti tiedä mikä sairaus/vamma Maijalla on ja siksi äiti ei voi kertoa sen enempää Maijasta. Sitten perään ihan yleisesti että sitä on vaan erilaisia lapsia ja jotkut oppivat asioita myöhemmin ja siksi tarvivat päiväkodissakin enemmän apua ja ehkä apuvälineitäkin että pystyvät olemaan mukana päivän touhuissa.

 

["a p"]

Kiitos monenlaisista mielipiteistä Selvästi jakautuu kahtia ajatukset mutta se on vaan hyvä juttu, saa monenlaista luettavaa. Ja saan nyt rauhassa miettiä mitä teen...

Ennenkaikkea lapsihan se on kehitysvammainenkin lapsi lasten joukossa. Sitä harvoin lapset käyvät erittelemään, vaan spontaanisti toisena hyväksyvät varsinkin nämä ihan taaperoikäiset.

Mutta kuten edellä jo mainitsin niin koen hyvin tärkeäksi sen lapsen hyväksymisen omana itsenään ja sen että hänen vammastaan tiedetään. Muiden lasten vanhempien haluaisin tietävän sen mikä meidän lapsella on. Tiedä sitten miksi se tuntuu tärkeältä... Mutta laitampa myssyyn nämä teidän ajatukset, ehkä kehitän jotain mikä on näiden mielipiteiden välimaastosta

 

["Vilukissa"]

Sinuna, parahin ap, kysyisin myös ko. lapsiryhmän henkilökunnan mielipidettä asiaan, ennen kuin menisin itse omin päin tekemään asialle yhtään mitään. Koska heidän tehtävänä on sinun lapsesi hoitaminen päiväkodissa .

 

[Madicken04]

[QUOTE="a p";23699145]Kiitos monenlaisista mielipiteistä Selvästi jakautuu kahtia ajatukset mutta se on vaan hyvä juttu, saa monenlaista luettavaa. Ja saan nyt rauhassa miettiä mitä teen...

Ennenkaikkea lapsihan se on kehitysvammainenkin lapsi lasten joukossa. Sitä harvoin lapset käyvät erittelemään, vaan spontaanisti toisena hyväksyvät varsinkin nämä ihan taaperoikäiset.

Mutta kuten edellä jo mainitsin niin koen hyvin tärkeäksi sen lapsen hyväksymisen omana itsenään ja sen että hänen vammastaan tiedetään. Muiden lasten vanhempien haluaisin tietävän sen mikä meidän lapsella on. Tiedä sitten miksi se tuntuu tärkeältä... Mutta laitampa myssyyn nämä teidän ajatukset, ehkä kehitän jotain mikä on näiden mielipiteiden välimaastosta [/QUOTE]

Onko tuolla päiväkodissa ollut ennen erityislapsia? Jos on niin kannattaa kysyä myös henkilökunnan näkemystä kun hiellä on silloin varmasti apljon kokemusta näiostä asioista.

Itse musitan kuinka alkuun koin tärkeäksi tiedottaa lapsen/lasten erityisyydestä, tyyliin jo ennen kuin kukaan kerkeää mitään kysymään. Sitten tuli välissä vaihe ettei oikeastaan mielellään sanonutkaan mitään. Myöhemmin (down nyt 6v) se tuntuu aika yhdentekevältä. Varmasti syystä että meillä on loistava päiväkoti ja upea henkilökunta siellä, luotan heihin sekä ryhmän muihin lapsiin niin että oikeatsaan diagnoosit tuntuvat siinä yhteisössä merkityksettömiltä. Loppupelissä en edes tiedä kuinka montaa vanhempaa kiinnostaa lasteni erityisyys oikeastaan pätkääkään, siis niin kauan kun heidän omat lapsensa eivät joudu siitä kärsimään.

 

["minä"]

sanoisin, että älä ressaa.

Syksyllä meidän kuopuksen ryhmään tuli kaksi down lasta kera avustajansa ja tutun hoitajan (siirtyivät päiväkodin toisesta ryhmästä). Lapseni leikkii näiden kanssa kuten monien muiden kavereidensa. Joskus saattanut ihmetellä jotain yksityiskohtaa: X syö hassusti tms., sitten on pohdittu mistä voisi johtua. Vaikka huonompi näkö tms.

Viittomat ovat olleet supersuosittuja; koko perhe on oppinut jo aika läjän ruokailuun yms. liittyvää sanastoa.

Mitään erityistä infoa en ole kaivannut näistä lapsista; hehän ovat lapsia siinä missä muutkin ryhmässä. Ainoastaan kysyin hoitajilta ovatko jotain eriyistä näistä lapsista selittäneet muulle ryhmälle ja minusta oli ok kun sanoivat että eivät. Ei lapsille tarvitse korostaa diagnooseja tai erityistarpeita. Jos lapsi jotain erikseen kysyy, niin sitten vastataan siihen lapsen tasoisesti.

 

["Leena"]

Minkä ikäisiä lapsesi nyt ovat? Olen sinua kirjoitteluasi täällä palstalla aina välillä seuraillut ja hieman "kauhistellut" tuota tilannettasi. Siis sinua elämäsi raskautta, kun kuitenkin kaksi erityislasta hoidettavana, ei varmasti ole helppoa. Kuinka olet sopeutunut elämääsi ja rooliisi erityislasten äitinä ja kuinka paljon lasten tulevaisuus sinua huolettaa?

Paljon voimia sinulla ja jaksamista arkeen

 

["a p"]

Onko tuolla päiväkodissa ollut ennen erityislapsia? Jos on niin kannattaa kysyä myös henkilökunnan näkemystä kun hiellä on silloin varmasti apljon kokemusta näiostä asioista.

Itse musitan kuinka alkuun koin tärkeäksi tiedottaa lapsen/lasten erityisyydestä, tyyliin jo ennen kuin kukaan kerkeää mitään kysymään. Sitten tuli välissä vaihe ettei oikeastaan mielellään sanonutkaan mitään. Myöhemmin (down nyt 6v) se tuntuu aika yhdentekevältä. Varmasti syystä että meillä on loistava päiväkoti ja upea henkilökunta siellä, luotan heihin sekä ryhmän muihin lapsiin niin että oikeatsaan diagnoosit tuntuvat siinä yhteisössä merkityksettömiltä. Loppupelissä en edes tiedä kuinka montaa vanhempaa kiinnostaa lasteni erityisyys oikeastaan pätkääkään, siis niin kauan kun heidän omat lapsensa eivät joudu siitä kärsimään.

Tässä päiväkodissa on ollut kaksi downlasta aiemmin, noin neljän vuoden sisään. Jolloin lapsia on paljon tullut ja mennytkin. Joillain hoitajilla siis on jo kokemusta itsessään juurikin downeista. Juttelen tutustumiskerralla hoitajien kanssa ja heidän mielipiteensä asiaan on tottakai ratkaiseva. Yhden downlapsen äiti oli antanut pk henkilökunnalle jaettavaksi lappusia joissa oli infoa downin syndroomasta ja oli saanut hyvää palautetta. Mutta kyse ei ollut tästä meidän päiväkodistamme.