Toggle sidebar

Jos lapsenne päiväkotiryhmään olisi tullut/tulossa erityislapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohjosen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mitä jos asia otettaisiin esille näin, eli kerrotaan kaikille vanhemmille erikseen että tässä ryhmässä otetaan käyttöön tukiviittomat, koska joukossa on lapsi joka niitä tarvitsee. Muut lapset todennäköisesti haluavat myös oppia viittomia (uteliaita kun ovat), ja se taas helpottaa lasten kommunikointia tuon erityislapsen kanssa. Samalla voidaan kertoa mikä on vaivan nimi ja vaikuttaako se arkeen muuten (erityistarpeet).

Meidän lapsi on integroidussa "puheongelmaisten" ryhmässä, jossa noin puolet lapsista on tukea tarvitsevia (osa ei puhu mitään vaikka ikää on jo 3-5) ja toinen puoli tukea antavia (eli puheliaita). Tukiviittomat ovat käytössä koko ryhmässä, enkä ole huomannut että niistä olisi omalle lapsellenikaan ollut mitään haittaa vaikka hän varsinainen suupaltti onkin. Pienet oppivat helposti, ja ovat uteliaita. Toisen lapsen esimerkki on omalle lapsellesi paras esimerkki joten hyvä että hän pääsee normiryhmään :)
 
[QUOTE="Leena";23699224]Minkä ikäisiä lapsesi nyt ovat? Olen sinua kirjoitteluasi täällä palstalla aina välillä seuraillut ja hieman "kauhistellut" tuota tilannettasi. Siis sinua elämäsi raskautta, kun kuitenkin kaksi erityislasta hoidettavana, ei varmasti ole helppoa. Kuinka olet sopeutunut elämääsi ja rooliisi erityislasten äitinä ja kuinka paljon lasten tulevaisuus sinua huolettaa?

Paljon voimia sinulla ja jaksamista arkeen :)[/QUOTE]

Poju (down, autismi) täytti maaliskuussa 6v ja tyttö (autisti) täyttää kesällä 5v. Pikkusiskonsa on nyt 5kk. Elämä nyt on ... elämää, ehkei sen ole tarkoitettukaan olevan aina niin helppoa. Toki on rankempia hetkiä jolloin toivpoisi vaan että joku asia helpottaisi, mutta toisaalta taas on niin paljon hyviäkin aikoja ja lapset kuitenkin ovat niin rakkaita ja ihania vaikka välillä vaativatkin enemmän. En siis yelisesti koe elämän olevan sen raskaampaa, ainakaan tällä hetkellä kun saan olla äitiyslomilla pienimmän kanssa ja isommilla on hyvä päiväkoti ja pojun tuleva koulukin vaikuttaa lupaavalta.

Kai erityislasten äitiyteen sopeutuu samoin kuin äitiyteen ylipäätään. Nyt tuntuu kieltämättä että olis vähän uutta opettelemista edessä kun ainakin toistaiseksi kuopus tuntuu kehittyvän ja oppivan uusia asioita ihan normitahtia. Jotenkin kun elämä on pyörinyt niin paljon omien lasten ja näiden kavereiden (jotka siis myös erityisiä) ympärillä niin se ihan normaali lapsen kehitys on jotenkin jäänyt pimentoon. Siksi tuntuu vähän tyhmältäkin kun kolmen lapsen äitinä en vieläkään iosaa oikein ymmärtää esim. millainen on tavallinen 3-4v lapsi. :D

Toki tulevaisuus huolettaa omalla tavallaan, mutta se nyt ei kuitenkaan ole asia mitä kannattaa vatvoa jatkuvasti. Heikoilla hetkillä tulee toki helposti mieleen ja joskus ihan positiivisissakin yhteyksissä kun näkee hyvin pärjääviä erityisnuoria ja -aikuisia. Mutta siis pääasiassa tänään tämänpäivän murheet (sekä ne ilot tietty! =)) ja huomenna omansa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Oma lapseni oli pk-ryhmässä, jossa oli down-lapsi. Mitään sen kummempaa tiedotusta en koe/kokenut tarvitsevani, mutta eräs asia oli mielestäni todella kiva. Tuo lapsi käytti puheen rinnalla viittomia ja kaikki ryhmän lapset opettelivat viittomakieltä ymmärtääkseni juurikin tästä syystä.

Mun mielestäni se oli ihan huippuhyvä idea. Oma lapseni innostui viittomakielestä jopa siinä määrin, että kouluun mennessään hän aloitti viittomakieli-kerhossa, jossa hän oppi viittomaan lisää. Osaan itse viittomakielellä aakkoset, joten olemme treenanneet myös kotona.
Click to expand...

Meillä on sama homma. Lasten ryhmässä on erityislapsi ja hän käytti viittomia. Koko ryhmä opetteli käyttämään viittomia ja ainakin meidän lapset oli aivan mielissään niistä. Ei lapset mitenkään tiedostaneet, että tuo lapsi, joka käyttää viittomia päiväkodissa, olisi jotenkin erilainen. Hän vain kertoo asioita käsillä, ei suulla. Lapsille kaikki on niin paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin meille aikuisille.
 
Minkä ihmeen takia te ette luota pk- hoitohenkilökunnan ammattitaitoon, vaan lähdette kyseenalaistamaan heidän keinojaan ja menetelmiään sekä ammattitaitoaan koskien mm. mahdollisen extratiedottamisen tarvetta? Suomalainen varhaiskasvatuskoulutus kaikissa laajuudessaan on äärimmäisen laadukasta, monimuotoista ja osaavaa. Tarjolla on eritysosaamista laidasta laitaan. Toki olet lapsesi arjessa se ko.asiantuntija mutta nyt hoitoon mennessään hänen asiantuntija ja tukiryhmänsä laajenee, joten luota heidän toimintatapoihinsa ja -kykyihinsä :). Hyvin se hoitoonmeneminen sujuu lapselta, rentoudu ja nauti siitä lapsesi kera :)!
 
[QUOTE="a p";23698341]
Lapsenne päiväkotiryhmään on tullut erityistätukea tarvitseva lapsi. (NIMI)lla on Downin syndrooma joka johtuu kromosomipoikkeamasta joka aiheuttaa kehitysvammaisuutta. (NIMI) tarvitsee avukseen omaa avustajaansa ja joitain apuvälineitä, joita ehkä tulette näkemään tarhassa. (luetellaan apuvälineitä)
(NIMI) käyttää kommunikoimiseen tukiviittomia ja tukiviittomien opettaja tulee käymään tarhassa opettamassa niitä myöskin hoitajille. Muilla lapsilla on mahdollisuus halutessaan opetella viittomia myös.
.[/QUOTE]

En jaksanut lukea ketjua loppuun, mutta mun mielestä tämän suuntainen yleinen lappu ilmoitustaululle olisi ihan hyvä ratkaisu. Ja oikeastaan jos sen voisi kirjoittaa niin, että se on terveisiä sekä teiltä vanhempina että päiväkodin henkilökunnalta.
 
[QUOTE="mAM";23698172]Mä kertoisin päiväkodin henkilökunnalle että jos joku tästä ryhmästä (vanhemmat siis) ihmettelevät tms. niin saisivat kertoa mikä on ja miten se vaikuttaa.[/QUOTE]

Samoin sanoisin. Nykypäivänä kyllä aika hyvin tiedetään ja ellei niin ainakin osataan etsiä tietoa.



Erityislapsen vanhempana en tekisi asiasta mitään suurta haloota ja infotilaisuutta.

Jos lapseni päiväkotiryhmään olis erityislapsi tulossa, en kokisi mitään tarvetta saada tietää siitä etukäteen.
 
Tyttäreni hoitopaikassa oli aikanaan tyttö, jolla oli avustaja. Saimme siitä kotiin ilmoituksen, missä kerrottiin tytöstä ja miksi hän on erityislapsi. Kyse oli useammasta asiasta ja aika harvinaisesta, varmasti muut lapset huomasivat ettei hän pysty samalla lailla leikkimään. Minusta se oli hieno idea ja helpotti vastaamaan tyttären kysymyksiin. Tosin otan asiat positiivisesti enkä keksi kaikesta sitä negatiivistä. Heistä tuntui että asia olisi hyvä hoitaa näin tiedottamalla lasten kotiin paperilla ja oikea ratkaisu heidän kohdalla.
 
[QUOTE="mie";23699488]En jaksanut lukea ketjua loppuun, mutta mun mielestä tämän suuntainen yleinen lappu ilmoitustaululle olisi ihan hyvä ratkaisu. Ja oikeastaan jos sen voisi kirjoittaa niin, että se on terveisiä sekä teiltä vanhempina että päiväkodin henkilökunnalta.[/QUOTE]

Kyllä jos tällaisia lappuja aletaan kirjoittelemaan se on lapsen leimaamista ja syrjimistä:(
 
[QUOTE="vieras";23699946]Kyllä jos tällaisia lappuja aletaan kirjoittelemaan se on lapsen leimaamista ja syrjimistä:([/QUOTE]

Kerro minulle millalailla se sinusta on syrjintää, jos halutaan vanhempia tiedottaa lapsen erityisyydestä ja sen tuen tarpeesta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja relluska:
Kerro minulle millalailla se sinusta on syrjintää, jos halutaan vanhempia tiedottaa lapsen erityisyydestä ja sen tuen tarpeesta?
Click to expand...

Mutta loppupelissä, miksi vanhempia pitää tiedottaa tällaisista asioista?

Pitäisikö samalla tiedottaa kaikkkin "normilasten" poikkeavista asioista? Kalle on allerginen kalalle, Liisalla on astma ja Minnan perhe on muslimeita. Jotta sitten jokainen vanhempi voisi erikseen omille lapsilleen kertoa miksi joillain lapsilla on eri ruuat tai kaikki ei ota osaa kaikkiin aktiviteetteihin jne. Vai voisiko antaa lasten ihan keskenään vaan huomata että on erilaisia lapsia.
 
joskus tein aloituksen,missä kerroin miten ryhmässä erityisnuori ja miten olisi ollut hyvä ajatus,että olisi tiedotettu asiasta jotain, koska keskuudessa ilmeni jonkinlaista närää, kun ei tiedetty, mitä häneltä voi odottaa ja mitä ei ja joissakin asioissa hän sai "anteeksi".Jos hän teki jotain tunnilla väärin,mikä saattoi vaarantaa turvallisuutta ja opelle siitä mainittiin, niin hän ei suostunut asiasta edes keskustelemaan.

Tästä nousi silloin hirveä haloo ja kauhea paasaaminen, että muiden ei tarvitse tietää
 
jokainen lapsi tarhaan yhtä tervetullut, oli sit hörökorvainen,rillipäinen, lättäjalkainen, kädetön, dauni tai cp-vammainen. kenenkään ei tarvi selitellä tai puolustella miksi juuri kyseinen lapsi saa olla tarhassa. Jokaisella oikeus olla joka paikan saanut.
 
[QUOTE="vierailija";23700491]jokainen lapsi tarhaan yhtä tervetullut, oli sit hörökorvainen,rillipäinen, lättäjalkainen, kädetön, dauni tai cp-vammainen. kenenkään ei tarvi selitellä tai puolustella miksi juuri kyseinen lapsi saa olla tarhassa. Jokaisella oikeus olla joka paikan saanut.[/QUOTE]

Tietysti jokainen lapsi on tervetullut
 
Meillä lapsi oli ollut jo pari vuotta päiväkodissa, kun ajankohtaiseksi tuli päiväkodin eskariryhmään siirtyminen. Henkilökunnan kanssa puhuimme asiasta ja arvelimme, että jonkinlainen tiedotus on paikallaan, koska ryhmään tulee paljon uusia lapsia. Tiedotus hoidettiin niin, että lapsemme avustaja kertoi lapsestamme diagnooseista ja ongelmista vanhempainillassa. Lisäksi sairaalan kuntoutusohjaaja kävi kertomassa vammasta lapsiryhmälle. Hän esitteli apuvälineitä ja lapsetkin saivat testata. Omasta mielestäni tietämättömyys lisää ennakkoluuloja ja siksi tiedottaminen on paikallaan. Lapset kyllä yleensä hyväksyvät erilaisuutta helpommin kuin aikuiset vaikka heillä ei tietoa olisikaan, mutta he tarvitsevat oikeanlaisen mallin aikuisilta. Vanhempainillassa kertominen on hyvä tapa, sillä ainakin itse olen huomannut, ettei kukaan koskaan uskalla kysyä mitään suoraan.

Koulussa meillä on mennyt heikosti. Kiusaamista on jatkuvasti. Tuntuu, että jo koulutoimi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Kun aikuisilla ei ole arvostusta erilaisia lapsia kohtaan, niin lapsetkin huomaavat sen. Erityisluokilla olevia eristetään, hyljeksitään ja haukutaan. Paha olo lisääntyy ja erityisluokilla olevat purkavat pahan olonsa niihin, joihin pystyvät, eli vielä heikompiin.

Päiväkodissa kaikki meni hienosti. Olisiko yksi tekijä ollut yhteistyö ja tiedottaminen. Koulussa vanhempainiltoja ei ole ollut ja yhteistyö on ollut HOJKS-palavereita, joissa on yksi oppilas vanhempineen.
 
Itse en näkisi välttämättä tarpeelliseksi mitään lapsen kehitysviivettä korostavia lippulappuja. Korkeintaan tuollainen ilmoitus taululle jos jotain välttämättä tarvitsee. Tukiviittomista olisi tietysti kiva kuulla, koska luultavasti lapset niitä sitten alkaisivat opettelemaan. Mitä tulee tuohon avustajaan, niin uskon että hän tulisi esittelemään itsensä työt aloitettuaan ihan niinkuin kuka tahansa muukin työntekijä. "Hei olen N.N, toimin täällä M:n henkilökohtaisena avustajana." Nämä asiat on sellaisia joita minusta voitaisiin ihan hyvin käsitellä vanhempainillassa, samalla vanhemmat voisivat kysellä ihan henkilökohtaisesti jos jokin askarruttaa mieltä. Mun ei olisi hankalaa suhtautua erityislapseen kuten tavalliseen, mutta jos vanhemmat alkavat alleviivata tätä, niin sitten omakin suhtautuminen väkisin muuttuu.
 
Pakko lisätä että minunkin mielestäni tietämättömyys saattaa lisätä ennakkoluuloja. Minusta lapsemme vammasta vanhemmille kertominen on vaan oikea tapa... Joten ilmoitustaululle tulee pikkuinen taitettu A4, jossa lyhyesti lapsesta ja apuvälineistä mainintaa. Lapsella kuitenkin apuvälineitä on siellä useita, seisomateline, dallari, mitoitettu "syöttötuoli".
Ja minustakin olisi hienoa jos muutkin lapset innoistuisivat niitä kokeilemaan ja saisivat niihin tutustua, ettei lapsemme vaikuta pelottavalta.
Ja jos vanhempien lapsilla ei ole koskaan ollut ryhmässään erityistä tukea tarvitsevaa lasta niin minusta on jopa reilua että asiaan heidät tutustutetaan ja he saavat sitä tietoa minulta tai hoitajilta mitä tarvitsevat. Mitä enemmän asiasta tietää, sitä tutumpaa se sitten on ja on helppo lapsillekin vastailla jos kyselevät.
Eihän sitä erityislasta tuodakaan mitenkään liikaa esille yli muiden, en ymmärrä miten jotkut käsittävät sen näin... Tieto tietona, info infona ja niin edelleen. Ei mitään ylihössötyksiä. Niitä nyt vähiten kaipaa kai kukaan? Kyllä minusta olisi unelmatilanne se että lapsemme olisi tosiaan se yksi siellä muiden joukossa.
 
Salailun kannalla en minäkään ole vaikka suhtaudunkin vähän skeptisesti kaikille jaettavaan tietopakettiin. Ne jotka aidosti ovat kiinnostuneita ottavat selvää, kun tietävät diagnoosin ja joitakin perusasioita miten vamma lapsessa näkyy. Ne jotka eivät ole kiinnostuneita eivät lue tai kuuntele "pakolla" annettua tietoa ja muodostavat käsityksen joka tapauksessa omin perustein ...valitettavasti.
 
[QUOTE="a p";23702488]P
Eihän sitä erityislasta tuodakaan mitenkään liikaa esille yli muiden, en ymmärrä miten jotkut käsittävät sen näin... Tieto tietona, info infona ja niin edelleen. Ei mitään ylihössötyksiä. Niitä nyt vähiten kaipaa kai kukaan? Kyllä minusta olisi unelmatilanne se että lapsemme olisi tosiaan se yksi siellä muiden joukossa.[/QUOTE]

Ei kukaan kaipaakaan, siksi ehkä tuntuisikin hassulta että yhden lapsen asioista jaellaan lappusia. Aikuinen kuitenkin näkee että lapsella on avustaja ja apuvälineitä, siitä voi kuka tahansa vetää johtopäätökset että jotain erilaista tässä on.

Luulen että suurimmat huolenaiheet toisilla vanhemmilla apuvälineiden sijaan ovat henkilökunnan riittävyys, eli viekö erityilapsi enemmän resursseja kuin yksi normaali lapsi. Sekä onko lapsi mahdollisesti aggressiivinen, väkivaltainen tms mistä aiheutuisi vaaraa muille. Kyllähän niitä kauhujuttuja saa aina lukea kuinka joku erityislapsi terrorisoi koko ryhmää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fifiia:
Salailun kannalla en minäkään ole vaikka suhtaudunkin vähän skeptisesti kaikille jaettavaan tietopakettiin. Ne jotka aidosti ovat kiinnostuneita ottavat selvää, kun tietävät diagnoosin ja joitakin perusasioita miten vamma lapsessa näkyy. Ne jotka eivät ole kiinnostuneita eivät lue tai kuuntele "pakolla" annettua tietoa ja muodostavat käsityksen joka tapauksessa omin perustein ...valitettavasti.
Click to expand...

Tarkoituksena onkin vain antaa heille mahdollisuus tutustua aiheeseen. Ne joilla kiinnostaa saavat kiinnostua ja ne jotka eivät välitä niin se heille sallittakoon :) Mistään pakko-operaatiosta en ole puhunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oisku:
Ei kukaan kaipaakaan, siksi ehkä tuntuisikin hassulta että yhden lapsen asioista jaellaan lappusia. Aikuinen kuitenkin näkee että lapsella on avustaja ja apuvälineitä, siitä voi kuka tahansa vetää johtopäätökset että jotain erilaista tässä on.

Luulen että suurimmat huolenaiheet toisilla vanhemmilla apuvälineiden sijaan ovat henkilökunnan riittävyys, eli viekö erityilapsi enemmän resursseja kuin yksi normaali lapsi. Sekä onko lapsi mahdollisesti aggressiivinen, väkivaltainen tms mistä aiheutuisi vaaraa muille. Kyllähän niitä kauhujuttuja saa aina lukea kuinka joku erityislapsi terrorisoi koko ryhmää.
Click to expand...

Tuntuuko sekin ihan ylihössöttämiseltä jos pk:n ilmoitusseinälle laitettaisiin vain se pieni infopaketti? muutama riviä, pari lausetta vaikka siitä että kyseessä on downin syndrooma ja lapsella on sen takia oma avustajansa ja apuvälineet käytössä? Vai huomaako nämä kaikki asiat todella heti pelkästään silmäyksellä lapseen ja tilanteeseen?
 
[QUOTE="a p";23702547]Tarkoituksena onkin vain antaa heille mahdollisuus tutustua aiheeseen. Ne joilla kiinnostaa saavat kiinnostua ja ne jotka eivät välitä niin se heille sallittakoon :) Mistään pakko-operaatiosta en ole puhunut.[/QUOTE]

Niin... tarkoitin lähinnä että lappusten jakaminen kaikille saattaisi jostakin siltä tuntua että se olisi erityisesti luettava tai otettava huomioon, vaikka kysymys ei sinänsä olisi mistään pakosta. Ja yleesä vaikka kysymys olisi vain siitä että joku kokee asian "pakoksi" se lisää kielteisyyttä/vastustusta ko. asiaa kohtaan.
 
[QUOTE="a p";23702600]Tuntuuko sekin ihan ylihössöttämiseltä jos pk:n ilmoitusseinälle laitettaisiin vain se pieni infopaketti? muutama riviä, pari lausetta vaikka siitä että kyseessä on downin syndrooma ja lapsella on sen takia oma avustajansa ja apuvälineet käytössä? Vai huomaako nämä kaikki asiat todella heti pelkästään silmäyksellä lapseen ja tilanteeseen?[/QUOTE]

Ilmoitustaululla tuo info saattaisi minusta olla ok.
 
Mun tytön luokalla on/oli 2 erityislasta. Autisteja.

Vanhemmat itse kertoivat vanhempainillassa lapsistaan ja heidän erityisyydestään: miten he eroavat ns. tavallisista lapsista, mitkä ovat heidän vahvuuksiaan, mitkä erityispiirteet käytöksessä ja eri asioihin reagoimisessa saattavat ehkä herättää kysymyksiä muissa lapsissa. Jne.

Minusta se oli hyvä tapa. Kaikki me jo tiesimme, että luokassa on pari erityislasta integroituna, mutta emme tietenkään tienneet lapsista mitään sen enempää, ei ollut tietoa diagnooseista tms. Nyt, kun tiedämme mistä on kyse, on helpompi jutella lapsen kanssa asioista jos lasta ihmetyttää - meillä tosin tyttö tuntuu olevan hyvinkin ymmärtäväinen sen suhteen, että on lapsia ja aikuisia joilla on erityistarpeita tai vamma, ja suhtautuu ihan luonnollisesti asiaan.

Jos olisin saanut jonkun infolapun, niin olisin ihmeissäni. Suoraan sanoen sellainen kuulostaa typerältä.

Päiväkodissakin on erityislapsia, sen enempää en tiedä mikä kenenkin diagnoosi on ja kuka on ylipäätään kahden lapsen paikalla ja kenellä on kuntoutussuunnitelma. Ei ole tarvettakaan tietää. Tai no joo, yhdestä lapsesta tiedän, koska hänen äitinsä on mun kaveri ja lapsen diagnoosit ovat sitä kautta tuttuja juttuja.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa