Alistanko miestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmeissään

Vieras
Alistanko miestä?
Mies mulle tänään riidan yhteydessä väitti että mä alistan sitä valittamalla tyhmistä asioista, huutamalla, jne.
Mä en ymmärrä, olen kilteistä kiltein ihminen, ja tämä riita sai alkunsa ihan dorkasta jutusta.

Meillä oli auto tänään tuulilasinvaihdossa, sovittu oli myös samaan paikkaan, että kun vaihdossa (tai kuivumisessa) menee koko päivä, tekevät autoon samalla sisäsiivouksen.

No menin autoon kun auto oli tullut sieltä korjauksesta, siis kuitenkin kotipihalla, en sielä liikkeen pihalla (mieshän sen sieltä haki), ja tokaisin miehelle että "väittävätkö ne että tää on siivottu".

Lapsen sotkema takapenkki (istuu selkämenosuuntaan) nahkaosiltaan ihan kurainen, ei merkkiäkään siivouksesta, kaikki ikkunanvieret pölyssä, ja muut paitsi tämä tuulilasi ihan jäljillä sisäpuolelta (meillä on myös koira) jne.

Mies sanoi ettei tiedä, kysyin että "siis kuittasitko sä jonkun lapun mitä siihen on tehty, katsomatta lappua ollenkaan". Tämä väitti kirkkain silmin että ei se mitään lappua ole kuitannut.
Kysyin voiko tuo soittaa sinne ja kysyä, ovatko laskuttaneet myös siivouksesta jota ei ole tehty. Vastaukseksi sain vain että, en soita. Kysyin miksi?, ei vaan kuulemma soita.

Me ei olla mitään rikkaita, ja siksi ihmettelin tätä suuresti. Kysyin että voinko mä sitten soittaa sinne, ja siitähän se hermostu. Kysyi multa että ketä sä sanot että sitä kysyy, sanoin vaan että no sanon sitten ihan rehellisesti että sun vaimos.
Mä kuulemma alistan sitä.

Kysyin että miten mä alistan, niin kuulemma, huutamalla, nalkuttamalla, ja valittamalla.

Koitin selittää että eihän sitä viikon päästä voi mennä valittamaan, vaan samantien jos siitä on maksettu.

Mua ottaa päähän että tähänkö ne meidän vähät rahat sitten menee??
Kerrankin ajattelin että puhdistutetaan se auto samalla, kun aikaa ei tunnu olevan itse sitä tehdä.

mies harrastaa itse sitä ettei viitsi vastata mihinkään (tai no 2/10 kysymyksistä vastaa) mitä kysyn. On vain hiljaa. Ja hän tietää että se suututtaa mua suunnattomasti. Mun mielestä se on henkistä väkivaltaa.

Sanoin, että vihaan tätä tilannetta, ja tottakai lapsi takapenkillä päätti että äiti vihaa isiä, huoh.. koitin selittää että vihaan tätä tilannetta, että isi ja äiti on eri mieltä, mutta aarg.. varmaan nyt kailottaa joka paikassa tuota..

Kiitos jos jaksoit lukea..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmeissään;23711254:
Mies mulle tänään riidan yhteydessä väitti että mä alistan sitä valittamalla tyhmistä asioista, huutamalla, jne.
Kysyin että miten mä alistan, niin kuulemma, huutamalla, nalkuttamalla, ja valittamalla.

....

mies harrastaa itse sitä ettei viitsi vastata mihinkään (tai no 2/10 kysymyksistä vastaa) mitä kysyn. On vain hiljaa. Ja hän tietää että se suututtaa mua suunnattomasti. Mun mielestä se on henkistä väkivaltaa.

Sanoin, että vihaan tätä tilannetta, ja tottakai lapsi takapenkillä päätti että äiti vihaa isiä, huoh.. koitin selittää että vihaan tätä tilannetta, että isi ja äiti on eri mieltä, mutta aarg.. varmaan nyt kailottaa joka paikassa tuota..
.

On ihan mahdollista, että mies aidosti kokee toimintasi alistavana, vaikka silloin varmasti on kyse paljon pitkällisemmästä kehityksestä kuin tuosta auton siivouksesta. Tämän tekstin perusteella sitä ei kuitenkaan voi varsinaisesti päätellä.

Itse hiljaisempana ihmisenä voin kuvitella tilanteen, jossa päästäisiin siihen, että vastaisin vain joka viidenteen kysymykseen: Jos niitä kysymyksiä tulee ryöppynä ja jos kuulijasta tuntuu, että ne ovat vain vihanpurkauksen keino, ei niihin halua, eikä oikeastaan edes pysty vastaamaan kun menee niin lukkoon. Eri asia jos kysyy yhden asian, mihin oikeasti haluaa vastauksen ja jää odottamaan vastausta, silloin ainakin minun tapauksessani sellaisen myös saisi.
 
[QUOTE="aloittaja";23711287]Siis nyt en käsitä, miten niin? Taidan olla ihan kamala :([/QUOTE]

Se voi tuossa tilanteessa vaikea nähdä tilannetta toisen puolelta. Siksi parisuhdeterapiassa usein vaihdetaan rooleja. Minusta otat mieheen nähden jonkun muun kuin elämänkumppanin roolin, enempi kuin äiti tms., joka määrää, joka vaatii toista tilille joka asiasta, koska toinen on holhottava elätti.

En ole hyssyttelyn kannalla, asioista kannattaa puhua. Mutta saman asian voi pukea niin moneen eri asuun.
 
Miehesi oli luultavasti kuitannut työn tehdyksi, oikeastaan jo siivouslaskun maksaminenkin voidaan tulkita sellaiseksi.

Yritit hoitaa asiaa, joka meni pieleen mieheltäsi. Miehesi oli hankala ja yhteistyöhaluton.

Ei meiltä äideiltä ja puolisoiltakaan voi kaiken arjen superkiireen ja stressin keskellä TODELLAKAAN olettaa, että jaksetaan vielä maanitella hankalaksi heittäytyvää miestä, jolta asioiden hoitaminen ei luonnistu, kuin jotain uhmaikäistä lasta.

Olisin toiminut tilanteessa samoin. Ja mieheni olisi toiminut tilanteessa samoin minua kohtaan.
 
Se voi tuossa tilanteessa vaikea nähdä tilannetta toisen puolelta. Siksi parisuhdeterapiassa usein vaihdetaan rooleja. Minusta otat mieheen nähden jonkun muun kuin elämänkumppanin roolin, enempi kuin äiti tms., joka määrää, joka vaatii toista tilille joka asiasta, koska toinen on holhottava elätti.

En ole hyssyttelyn kannalla, asioista kannattaa puhua. Mutta saman asian voi pukea niin moneen eri asuun.

Miten sä olisit sitten hoitanut tämmösen asian?
Mä olen tarkka rahoista, ja niistä vähistä nimenomaan. Harmittaa jos menee tavallaan taivaan tuuliin rahaa, ja siksi tuota tiedustelinkin..
Joten kerro mulle miten ens kerralla sitten hoidan ton? Ihanko vaan oon niinku ei mitään, ja tyydyn siihen että tuskin se mitään asialle tekee :( ( minä kuitenkin tunnen mieheni)
 
[QUOTE="a.p";23711348]Miten sä olisit sitten hoitanut tämmösen asian?
Mä olen tarkka rahoista, ja niistä vähistä nimenomaan. Harmittaa jos menee tavallaan taivaan tuuliin rahaa, ja siksi tuota tiedustelinkin..
Joten kerro mulle miten ens kerralla sitten hoidan ton? Ihanko vaan oon niinku ei mitään, ja tyydyn siihen että tuskin se mitään asialle tekee :( ( minä kuitenkin tunnen mieheni)[/QUOTE]

Olisin keskustellut henkilön kanssa ja yrittänyt päästä yhteisymmärrykseen, että miten asia hoidetaan. Mieskin on varmaan samaa mieltä, että maksettu palvelu täytyy myös saada. Se olisi sitten yhteisen päätöksen paikka miten reklamointi hoidetaan tai jos toinen osapuoli osoittaa olevansa välinpitämätön asian suhteen, voisin itse palata palveluntarjoajan luo.
 
Se voi tuossa tilanteessa vaikea nähdä tilannetta toisen puolelta. Siksi parisuhdeterapiassa usein vaihdetaan rooleja. Minusta otat mieheen nähden jonkun muun kuin elämänkumppanin roolin, enempi kuin äiti tms., joka määrää, joka vaatii toista tilille joka asiasta, koska toinen on holhottava elätti.

En ole hyssyttelyn kannalla, asioista kannattaa puhua. Mutta saman asian voi pukea niin moneen eri asuun.

Mä tunnustan tuon asenteen itsestäni. Mutten keksinyt miten päästä äidin roolista elämänkumppanin rooliin, kun mieskään ei käyttäytynyt minua kohtaan niinkuin elämänkumppania kohtaan käyttäydytään, vaan lähinnä kuin teini-ikäinen käyttäytyy äitiään kohtaan. Jos ihan mikä tahansa negatiivinen palaute, erittäin aiheellinenkin, koetaan turhana nalkutuksena, asioista on ihan mahdotonta puhua. Jossain vaiheessa oikein päätin, etten enää valita yhtään mistään, purin vaan huultani ja annoin miehen vapaasti hoitaa asiat omalla tavallaan (tai siis käytännössä jättää hoitamatta). Mutta tilanne vaan paheni siitä, kaikki hommat jäivät kokonaan tekemättä ellen yksin itse tehnyt, päätin että jätän sitten tekemättä mielummin kun "nalkutan" saadakseni miehen kantamaan vastuuta omasta osuudestaan ja lopulta asunto oli niin saastainen, että ötökät alkoivat lisääntyä ja tavaroita meni silkan siivottomuuden vuoksi pilalle, mikä mielestäni ylittää jo reilusti normaalin rajat. Ällöttää ajatellakin, samanlaista exän kotona on nykyään kun kukaan ei siivoa enää sen jälkiä. Vuokria mulla ei ollut pokkaa jättää maksamatta vaikkei mies niistä huolehtinutkaan, ettei menisi koti omankin pään päältä.

Nykyään jos koen itse, että joku holhoaa minua kuin pikkulasta, mietin ensin, olenko itse käyttäytynyt oikeasti kuin aikuinen ihminen.
 
Jos mies on maksanut tekemättömästä tai huonosti tehdystä työstä, olisi miehen velvollisuus valittaa asiasta korjaamolle. Ihme nyhverö kun antaa kusettaa teitä noin.
 
Jos miehes on niin tossu ettei saa itestään irti sitä että valittaa saamastaan virheellisestä palvelusta liikkeeseen niin aiheuttaa kyllä ihan itse kaikenlaisen elämässään ilmenevän alistamisen. Ei kestäis kyllä elää tollasen hiirulaisen kanssa...
 
Mä olen ihan samanlainen kuin ap. Mun mies yleensä vaan tyytyy kohtaloonsa, jos jokin asia on mennyt pieleen. On todella saamaton asioiden selvittämisen suhteen. Ap:n kuvaamassa tilanteessa mun mieheni olisi käyttäytynyt ihan samalla tavalla, ei viitseisi soitella minnekään ja tyytyisi vaan siihen, että tuulilasi on vaihdettu. Mä joutuisin todellakin määräämään sen soittamaan. Eihän tuollaista nyt voi selvittämättäkään jättää! Ja tosiaan, ei sitä enää viikon kuluttua voi selvittää, vaan nyt.

Ap, musta sä teit ihan oikein. Ja ymmärrän sua hyvin... musta on hyvin turhauttavaa hoitaa asioita toisen puolesta. Pistä lapsi asialle ja mene itse perässä..
 
Olisin keskustellut henkilön kanssa ja yrittänyt päästä yhteisymmärrykseen, että miten asia hoidetaan. Mieskin on varmaan samaa mieltä, että maksettu palvelu täytyy myös saada. Se olisi sitten yhteisen päätöksen paikka miten reklamointi hoidetaan tai jos toinen osapuoli osoittaa olevansa välinpitämätön asian suhteen, voisin itse palata palveluntarjoajan luo.

Näin mä käsittääkseni tein..
Mies päätti ettei tahdo sinne soittaa, tai käydä sielä näytillä. Ja siksi minä TARJOUDUIN soittamaan (mies tiettävästi ei tahdo ylpeyssyistä kysyä edes neuvoa, vaikka olisi eksynyt). Enkö mä sitten palannut asiaan ja päättänyt ottaa yhteyttä palveluntarjoajaan?
 
[QUOTE="vieras";23711475]Jos miehes on niin tossu ettei saa itestään irti sitä että valittaa saamastaan virheellisestä palvelusta liikkeeseen niin aiheuttaa kyllä ihan itse kaikenlaisen elämässään ilmenevän alistamisen. Ei kestäis kyllä elää tollasen hiirulaisen kanssa...[/QUOTE]

Komppaan!

Aloittajalle voimia elämään noin tossukan miehen kanssa. Jösses jos ei edes pysty itse soittamaan sinne korjaamolle noin surkeasta siivouksesta TAI anna jonkun toisen hoitaa sitä, niin huhhuh. Vaikka HÄNTÄ saisikin kohdella kuin mitäkin rukkasta, niin ÄLÄ anna hänen tehdä niin TEIDÄN taloudellenne.
 
Mä olen samaa mieltä, että tuntuu että mies on ihan munaton kaikessa missä pitäs vähän pitää omia puoliaan. Itse lapsen myötä tulin vähän itsekkäämmäksi, vai sanotaanko se että mulla on nykyään parempi itsetunto, enkä pelkää vaatia kunnollista / laatua.
Eikä sillä mitään tarkotusta ollut soittaa sinne, eikä varsinkaan mennä käymään. Mitä helvettiä se jännittää/pelkää, sitä en tiiä :(
 

Similar threads

H
Viestiä
30
Luettu
1K
V
A
Viestiä
23
Luettu
2K
V
A
Viestiä
6
Luettu
972
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä