Oonko mä jotenkin epänormaali kun en halua olla erossa vauvasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja okko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

okko

Vieras
Kun melkein kaikki tutut ja kaverit hehkuttaa facebookissa että ihanaa kun vauva on mummolassa tms ja saa omaa aikaa. On tullut sellanen olo että mussa on jotain vikaa kun mä en lainkaan nauttisi jos mun pitäis olla yötä erossa mun 10kk vauvasta. Siis kyllä mä toki sillee oon erossa ollu että oon käyny esim kampaajalla, hierojalla jne. Mutta en ikinä veis viikonlopuksi mummolaan "että saisin rentoutua". Mä en pystyis rentoutumaan vaan oottaisin vaan koko ajan että saisin vauvan takas syliini. Mä taidan olla ihan epänormaali? Sama juttu on ollu kaikkien mun 3 lapsen kohdalla, vauvavuotena en oo halunnu olla niistä erossa kuin max 3h kerrallaan jos on ihan pakko. Musta vauva-aika on niin ohikiitävät hetki etten oo halunnu missata yhtäkään ylimääräistä hetkeä siitä.
 
Meillä ei ole edes 3-v. ollut yksin viikonloppua mummolassa :) Meillä tosin isovanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, toiseen n. 80km ja toiseen 150km. Meillä ei ole ollut tarvetta viedä lasta yöksi hoitoon. Mummot välillä kyselee yökylään, mutta en näe mitään järkeä ajaa huvikseen viemään ja hakemaan lasta, matkaa kuitekin tulis yhteenä 4x80km tai 4x150km! Jos jommalla kummalla paikkakunnalla olis vaikka joku konsertti, mihin miehen kans haluttais niin ehkä sitten vois jättää muksut mummolaan ja mennä vaik hotelliin yöksi, mut en todella ala ajelee ihan muuten vaan tuommoisia kilometrejä!
 
mä taidan olla samanlainen. en ole opettanut edes tuttipullolle koska vieläkään eiole tullut sellaista menoa että se kestää yli kolme tuntia joka menee päiväunissa ja sen jälkeen heräilyssä. jos jotain pakottavaa menoa on johon ei lasta viitsi-voi ottaa mukaan, niin ajoitan sen päikkäreihin. ja jätän lapsen isälle hoitoon. me ollaan miehen kans saatu viettää aikaa kaksin viisi vuotta joten eiköhän nyt muutama kuukausi selvitä. varsinkin kun iltaisin voidaan olla miehen kanssa kaksin ihan tarpeeks.
 
En mäkään hennonu olla vauvasta erossa. Musta on ihana pitää vauvaa paljon sylissä ja lähellä. Hankala oli jättää siksikin aikaa isän hoitoon kun pyörähdin kaupassa n 20 min.
Yökylään en ole halunnut viedä juurikaan alle 3 vuotiaita enkä päiväkotiin. En halua että vieraat akat kasvattas mun lapseni.
Mä myönnän olevani itsekäs äiti, mutta olisko tuo lapselle niin vaarallista :)
 
ei se olis ihana aamu jos tuo ukkeli ei potkis isiä selkään ja raapis äitiä naamaan. mikään ei oo niin ihanaa kuin pienen pieni nyttipyytti hippunen tuolla kainalossa peiton alla. pienet koivet, kädet ja kamala pärinä
 
Sama vika. Mun lapsi on 1 vuotta ja 3 kuukautta. Yhden yön jouduttiin olemaan erossa synnärillä, kun hän joutui tarkkailuun. Tuon jälkeen ei yhtäkään yötä olla oltu eri osoitteissa. Mulla on ikää 36 ja bilekiintiö tuli täyteen jo monta vuotta ennen kuin edes haaveilin lapsesta. "Omaa aikaa" saan päivittäin 8h kun olen töissä ja kerta viikkoon 1,5h kun käyn treeneissä.
Tuo lapsi on pieni vain hetken, haluan viettää hänen kanssan niin paljon aikaa kuin mahdollista.
 
[QUOTE="eräs";23717625]Sama vika. Mun lapsi on 1 vuotta ja 3 kuukautta. Yhden yön jouduttiin olemaan erossa synnärillä, kun hän joutui tarkkailuun. Tuon jälkeen ei yhtäkään yötä olla oltu eri osoitteissa. Mulla on ikää 36 ja bilekiintiö tuli täyteen jo monta vuotta ennen kuin edes haaveilin lapsesta. "Omaa aikaa" saan päivittäin 8h kun olen töissä ja kerta viikkoon 1,5h kun käyn treeneissä.
Tuo lapsi on pieni vain hetken, haluan viettää hänen kanssan niin paljon aikaa kuin mahdollista.[/QUOTE]

mä oon kans jo 35v, esikoiseni sain 28vuotiaana. Koen että ehdin mennä ja tulla ihan tarpeeksi ennen lapsia ja nyt haluan keskittyä heihin. Tosin meidän 7v ja 4v kyllä ovat harvakseltaan yökylässä. Mutta heistäkään kumpikaan ei ollu vauvana, en ois raaskinu.
 
Kun melkein kaikki tutut ja kaverit hehkuttaa facebookissa että ihanaa kun vauva on mummolassa tms ja saa omaa aikaa. On tullut sellanen olo että mussa on jotain vikaa kun mä en lainkaan nauttisi jos mun pitäis olla yötä erossa mun 10kk vauvasta. Siis kyllä mä toki sillee oon erossa ollu että oon käyny esim kampaajalla, hierojalla jne. Mutta en ikinä veis viikonlopuksi mummolaan "että saisin rentoutua". Mä en pystyis rentoutumaan vaan oottaisin vaan koko ajan että saisin vauvan takas syliini. Mä taidan olla ihan epänormaali? Sama juttu on ollu kaikkien mun 3 lapsen kohdalla, vauvavuotena en oo halunnu olla niistä erossa kuin max 3h kerrallaan jos on ihan pakko. Musta vauva-aika on niin ohikiitävät hetki etten oo halunnu missata yhtäkään ylimääräistä hetkeä siitä.


Älä huoli, kaikkien viiden kanssa olen ollut samanmoinen. Isommat eivät olleet koskaan yökylässä, mummi pari kertaa meillä yötä lapsenvahtina. Vuosia myöhemmin syntynyt kuopus oli joskus koululaisena ja eskarilaisena muutaman yön mummin luona, ihan itse halusi ja mummi aina otti, vaikka aika iäkäs jo oli. Helppo ja rauhallinen lapsi, mummi halusi seurakseen.
En edes hirveästi halunnut antaa vieraiden syliin, elin symbioosissa muutaman vuoden jokaisen kanssa.
 
[QUOTE="viima";23717569]ei se olis ihana aamu jos tuo ukkeli ei potkis isiä selkään ja raapis äitiä naamaan. mikään ei oo niin ihanaa kuin pienen pieni nyttipyytti hippunen tuolla kainalossa peiton alla. pienet koivet, kädet ja kamala pärinä[/QUOTE]

:heart:
 

Yhteistyössä