yksi kokemus parisuhdekurssista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mimmeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mimmeli"

Vieras
Laitan omia kokemuksia jakoon, kun täälläkin kyselin kokemuksia ennen kurssille menoa ja moni tuntui olevan kiinnostunut aiheesta vaan kellään ei tuntunut olevan kokemuksia.

Ensin vähän taustatietoja; olemme olleet yhdessä reilut 10 vuotta. Kaksi alle kouluikäistä lasta, joita hoidin kotona kunnes nuorempi täytti 3v ja palasin takaisin töihin. Työhön paluu aiheutti melkoisen kriisin sekä minussa, että miehessä...

Alkuun ongelmia tuotti kotitöiden jako ym. arkiset asiat joita olin pääsääntöisesti kotona ollessani hoitanut. Sitten minulle tuli jonkinlainen "kuka minä olinkaan" -kriisi ja tajusin elelleeni varsin eristäytyneesti lasten ja perheen ehdoilla monia vuosia. Miehelle taisi pukata jonkinlaista identiteettikriisiä niinikään ja johti sitten kaikenlaisiin mustasukkaisiin selkkauksiin (joita aiemmin ei koskaan ollut, edes ennen lapsia kun olin paljon menossa).

Lopulta tuntui, etää kaikki hiertää ja eroakin mietittiin. Pari vuotta kärvisteltiin ja kun pahimmasta yli päästiin, ilmoitin meidät kataja ry:n "rikasta minua" -parisuhdekurssille.

Mies ei ollut hirveän innostunut ideasta, mutta lähti mukaan. Kyseessä siis viikonlopun mittainen kurssi, jonka tarkoituksena oli etsiä niitä olemassa olevia HYVIÄ puolia ja löytää ehkä uusiakin. Huonot puolethan me olimme itsekkin löytäneet ja niitä oli vatvottu väsymiseen asti.

Kurssilla oli rento tunnelma ja oli todella helpottavaa kun heti aluksi sanottiin, että nytpä ei tehdä listaa siitä mitä toinen ei ikinä tee ja mitä toinen aina tekee. Sensijaan kirjattiin ylös asioita tyyliin: "pidän siitä kun sinä...esim. hierot jalkojani, keksit meille yhteistä tekemistä jne", "pidän sinussa...sinisistä silmistä jne", "tarvitsen sinulta...joskus omaa aikaa...halauksia... jne" Lisäksi muisteltiin asioita joihin oltiin alunperin toisessa ihastuttu yms. Seksiin liittyvistä asioista keskusteltiin ensin mies-naisryhmissä ja sitten jaettiin tuotoksemme.

Kaikenkaikkiaan kurssi oli mahtava kokemus. Pääsimme pitkästä aikaa keskittymään toisiimme ja se lähensi meitä paljon. Kurssi ei ollut suunnattu kriisissä oleville pareille, mutta yksi tällainen asumuserossa oleva parikin oli mukana ja kurssin lopuksi totesivat ettei heillä taida niin suuria solmuja ollakkaan ja taitavat muuttaa lähiaikoina takaisin yhteen :)

Mikään autuaaksi tekevä kurssi ei tietenkään ollut, arki tuli äkkiä ja sitä rataa... mutta kurssi antoi hyviä eväitä herätellä henkiin hyviä asoita ja löytää jotain uutta toisesta sitä kautta.

Varmasti mennään toisenkin kerran jollekkin vastaavalle kurssille, jossei ihan joka vuosi, niin ehkä jokatoinen.
 
:)

Olisi itsekin niin tärkeää arjen keskellä muistaa, mistä asioista toisessa tykkää eikä niitä mitä se toinen ei koskaan tee.. Mäkin tässä taannoin valitin väsymyspäissään miehelle, että kun sä et koskaan enää edes halaa mua.. mies oli kuin puulla päähän lyöty kun se selvästi harmissaan mun syytöksistä puolustautui ja sanoi, että "joka kertahan mä vähän kosken suhun kun ohi menen". Mä mietin asiaa uudelleen ja tottahan se oli: aina kun mies menee ohi, vaikka keittiössä, hipaisee hän ikään kuin vahingossa vaikka mun niskaa tms.

Mä rakastuin alun alkaen mun miehessä siihen, että se oli heti mun sielunkumppani, heti tuntu niin kuin olis tunnettu aina. Välillä se ikävä kyllä vaan pääsee unohtumaan kun pikkulapsi arkea pyörittää.

Miten merkityksetön oikeesti joku likanen kahvikuppi pöydällä on, kun on noin ihana mies kun mulla. :)
 
Yksi suuri oivallus ja tavallaan helpotuskin oli huomata, että samanlaisia asioita oli paljon muillakin riippumatta siitä oliko heillä lapsia vai ei... Eli pitkään yhdessä eläminen ei ole ruusuilla tanssimista edes ilman lapsia. Itse ku olen joskus sortunut mielessäni syyttämään ongelmia lapsista johtuviksi...noh, ylipäänsä aina jostakin muusta kuin itsestä ;) Teki hyvää huomata miten paljon toinen loppujenlopuksi tekeekään asioita joihin olen vain tottunut ja siksi en huomaa... ja toisaalta kuinka vähän on itsekkin vaivaa nähnyt meidän hyvinvoinnin edistämiseksi.
 
Kiva kuulla kokemuksia! Itse olen miettinyt ettei pahaa tekis meillekkään, pitäis vaan saada tuo mies jotenkin houkuteltua mukaan...

Meillä mietittiin johonkin parisuhdeterapiaan tms. menoa pahimman kriisin aikaan. Sanoin sitten miehelle, että lähden mukaan jos järjestää mutten jaksa itse järjestää. Ei jaksanut mieskään. Sitten kun alkoi vähän helpottamaan, käväsin katajan sivuilla ja huomasin että yhdelle pariskunnalle olisi tilaa juuri meidän hääpäivän aikoihin.

Kysäisin mieheltä, että mitäs tuumaisit jos mentäisiin nyt tuonne? Vähän epävarmasti vastasi, mutta ilmoitin meidät mukaan ja sovin anopin kanssa lastenhoidosta. Melkein kaikki miehet kurssilla olivat aluksi epäluuloisia ja epävarmoja, mutta äkkiä tunnelma keveni ja moni oli sitä mieltä että oli ihan turhaan karsastanut ajatusta.

Oma mies oli myös sitä mieltä, että lähteminen kannatti ja oli hyvä juttu.
 
siinäpä se, kovin kalliita kaikki tommoset kurssit. Vaikkei parisuhteelle hintaa haluis laskeekkaan, niin jos ei ole rahaa mihinkään ylimääräseen on tyhjästä paha nyhjästä.

Yhteiskunta vois jotenkin tukee tämmösiin juttuihin osallistumista, vois avioeroluvutkin olla pienempiä. Monestihan noi ongelmat on loppujen lopuksi aika pieniä, mutta ne jotenkin paisuu ylisuuriksi...
 
Kristillisen hapatuksen kuuntelun hinnalla saa lapsillekin hoidon. Ainakin joillain NMKY:n leireillä on lastenhoito kaikenikäisille. Kristillistä osuutta on ryhmätuntien alkurukousten verran, ja sitten materiaalista paistaa taka-ajatus.

tuskin saisin ukkoo roudattua mukaan ja muistaakseni noikin oli aika kalliita, mut kiitti kuitenkin vinkistä - josko joku toinen vaikka hyötyisi tästä.
 
[QUOTE="kikka";23800064]paljonko kurssi maksaa??[/QUOTE]

Viikolopun kestävän kurssin hinta oli muistaakseni n.200e/pari sisältäen majoituksen ja täysylläpidon. Yhteistä elämää — Kataja ry -sivuilta löytyy tänhetken tiedot ja kurssien sisältökuvaukset jne.

Itse laskeskelin, että yksi yö kylpylähotellissa tulisi meille kalliimmaksi :)

www.parempiavioliitto.fi -linkistä löytyy tietoa avioliittoleireistä joille siis otetaan lapsetkin mukaan, mutta hinta on tosiaan kokonaisuudessaan minunkin mielestä liian kallis... Siis varmaan luokkaa 1000e/vko. Huhhuh!
 
[QUOTE="Mimmeli";23800168]Viikolopun kestävän kurssin hinta oli muistaakseni n.200e/pari sisältäen majoituksen ja täysylläpidon. Yhteistä elämää — Kataja ry -sivuilta löytyy tänhetken tiedot ja kurssien sisältökuvaukset jne.

Itse laskeskelin, että yksi yö kylpylähotellissa tulisi meille kalliimmaksi :)

www.parempiavioliitto.fi -linkistä löytyy tietoa avioliittoleireistä joille siis otetaan lapsetkin mukaan, mutta hinta on tosiaan kokonaisuudessaan minunkin mielestä liian kallis... Siis varmaan luokkaa 1000e/vko. Huhhuh![/QUOTE]

Juu, lähtisin mieluusti tonne avioliittoleirille, mutta ukko on sitämieltä että sillä rahalla saa matkat viikoksi etelään eli on siellä mieluummin kun jauhaa meistä jossain pieksämäellä :( On toi hinta mustakin kohtuuttoman hintanen, mutta toisaalta sisältäis myös ruuat (joihin reissussa saa palamaan paljon rahaa).

Silti luulis että tommoset uskonnollisten tahojen jutut olis halvempia...
 
Juu, lähtisin mieluusti tonne avioliittoleirille, mutta ukko on sitämieltä että sillä rahalla saa matkat viikoksi etelään eli on siellä mieluummin kun jauhaa meistä jossain pieksämäellä :( On toi hinta mustakin kohtuuttoman hintanen, mutta toisaalta sisältäis myös ruuat (joihin reissussa saa palamaan paljon rahaa).

Silti luulis että tommoset uskonnollisten tahojen jutut olis halvempia...

totta tuokin, saa olla hyvä puhumaan että saa ukkelin houkuteltua mukaan :D viikonloppukurssit on kohtuullisemman hintasia, ehkä niiltä vois alottaa kokeilumielessä. Täytyykin ottaa puheeksi kotona. Tosin näyttävät olevan kovin suosittuja kun vasta joskus syksyllä pääsisi...
 
sepäse, moni huolehtii lapsistaan että saavat terveellistä ruokaa, riittävästi liikuntaa ja lepoa jne. Toiset muistavat huoltaa itseäänkin ja joku vieläpä autoaankin. Miksei sitten parisuhdettaan?
 
Me lähdettiin myös Katajan kurssille, tilanteessa kun rahat oli ihan finiitto. Saatiin tukea kirkon diakoniatoimistosta, kun käytiin yhdessä kertomassa tilanteestamme. He maksoivat osan viikonlopun kurssista ja tosiaan kannatti. Toiset on kuulemma saanu osan kurssimaksusta myös sosiaalitoimiston tukena. Tulee paljon halvemmaksi kuin eron hakeminen.
 
[quote="jussi";23995028]me lähdettiin myös katajan kurssille, tilanteessa kun rahat oli ihan finiitto. Saatiin tukea kirkon diakoniatoimistosta, kun käytiin yhdessä kertomassa tilanteestamme. He maksoivat osan viikonlopun kurssista ja tosiaan kannatti. Toiset on kuulemma saanu osan kurssimaksusta myös sosiaalitoimiston tukena. Tulee paljon halvemmaksi kuin eron hakeminen.[/quote]

totta :d
 

Yhteistyössä