H
huju
Vieras
Mitä olette mieltä ahdistavasta tilanteesta,
tätä on jatkunut jo jonkun aikaa mutta vasta nyt on saatu asia tapetille ja tuntuu kärjistyvän aina kun keskustellaan.
Mies ei näytä mitään mielenkiintoa minua kohtaan, meillä on kaksi lasta ja olen raskaana, naimisissa ollaan oltu jo vuosia, mentiin ihan teineinä siis jo naimisiin. Nyt mies on viimeisen vuoden sisällä alkanut elämään omaa elämäänsä, jätti hyväpalkkaisen mutta epämieluisan työnsä ja lähti opiskelemaan unelma-alaansa ja tämä on minusta hieno asia. Mutta tuntuu että hän on alkanut nyt muutenkin pohtimaan mitä elämältään haluaa ja tuntuu että siihen ei kuulu vaimo ja kolme lasta
Suoraan ei ole tätä sanonut mutta teot ja tekemättömyys kertoo muuta.
Tuntuu että hän on meidän kanssamme enää velvollisuuden tunnosta ja eihän sellainen liitto toimi. Meillä on ollut aina kamalan rankkaa eka 6kk lapsen syntymän jälkeen ja kohta se on taas edessä, sanoin miehelle että aiemmilla kerroilla sitä on sinnitellyt siinä teidossa että kohta helpottaa ja palataan normaaliin hyvään arkeen, nyt ei ole enää sitä tunnetta kun normaali hyvä arki on muuttunut platoniseksi kämppäkaveruudeksi.
En tiedä miten tämän tilanteen saisi hoidettua, itse en tahtoisi erota, en lasten takia enkä itseni, perhe on minulle etusijalla ja kaikki kaikessa ja rakastan miestäni.
Häntähän en tietenkään voi pakottaa. En saa edes kunnon vastausta siitä mitä hän tahtoo..
Auttakaa!
tätä on jatkunut jo jonkun aikaa mutta vasta nyt on saatu asia tapetille ja tuntuu kärjistyvän aina kun keskustellaan.
Mies ei näytä mitään mielenkiintoa minua kohtaan, meillä on kaksi lasta ja olen raskaana, naimisissa ollaan oltu jo vuosia, mentiin ihan teineinä siis jo naimisiin. Nyt mies on viimeisen vuoden sisällä alkanut elämään omaa elämäänsä, jätti hyväpalkkaisen mutta epämieluisan työnsä ja lähti opiskelemaan unelma-alaansa ja tämä on minusta hieno asia. Mutta tuntuu että hän on alkanut nyt muutenkin pohtimaan mitä elämältään haluaa ja tuntuu että siihen ei kuulu vaimo ja kolme lasta
Suoraan ei ole tätä sanonut mutta teot ja tekemättömyys kertoo muuta.
Tuntuu että hän on meidän kanssamme enää velvollisuuden tunnosta ja eihän sellainen liitto toimi. Meillä on ollut aina kamalan rankkaa eka 6kk lapsen syntymän jälkeen ja kohta se on taas edessä, sanoin miehelle että aiemmilla kerroilla sitä on sinnitellyt siinä teidossa että kohta helpottaa ja palataan normaaliin hyvään arkeen, nyt ei ole enää sitä tunnetta kun normaali hyvä arki on muuttunut platoniseksi kämppäkaveruudeksi.
En tiedä miten tämän tilanteen saisi hoidettua, itse en tahtoisi erota, en lasten takia enkä itseni, perhe on minulle etusijalla ja kaikki kaikessa ja rakastan miestäni.
Häntähän en tietenkään voi pakottaa. En saa edes kunnon vastausta siitä mitä hän tahtoo..
Auttakaa!
