Meidän ihana 3-vuotias...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hymy"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hymy"

Vieras
Kysyi aamusella että voiko hän lähteä pyörällä YKSIN kaupungille, äitee siihen naurahti että mitäs sinä sinne, no kun siellä on yks leikkipuisto niin mää käyn leikkiin ja tuun sitte takasin, totesin että sinne on pitkä matka (4 km) että et voi yksin lähteä ja entä jos et osaa kotiin niin tuumi että kyllä osaan, sanoin entä jos menet väärää tietä niin kertoi että peruuttaa ja jatkoin vielä että jos tulee toinen väärä tie niin vastaus oli että peruuttaa uudestaan.
Kysyin sitten että muistatko kotiosoitetta jos eksyt niin se on kuulemma pyörätie ja talo:)

Juttelu jatkui ja äidiltä ei lupaa herunut, kysyin että mitäs jos nälkä yllättää, eväät aikoi ottaa mukaan, omenaa banaania ja päärynää.
sinnikkäästi vaan oli lähdössä ja lopulta sanoin että entä jos tulee ikävä, niin ponnekkaasti totes että ei tuu ku iskä lähtee mukaan ja sisko ja sinä äiti.No huh mikä helpotus ja loppu paljastus oli että ottaa kahvit mukaan ja tarjoaa kaikille :)

kuka sitä nyt kolmivuotiaana isoon maailman ypöyksin
 
Piti halia tuota meidän naskalia kun meni iltasella pehkuihin ja sanoin että oli se hyvä ettet lähtenyt niin tuumas et eiku mää lähen vasta huomenna illalla ja sää saat kaataa ne kahvit.
Mahtava mielikuvitus ja jutut sen kun paranee kun vähän jututtaa ja kyselee :)
 
Mullakin on 3v ja niitä keskusteluja naperon kanssa :D:heart: Ihana kun pystyy keskustelemaan kunnolla ja pohtimaan pojan asioita. Mielikuvitus lentää ja ratkaisu löytyy suunnilleen joka asiaan.
 
Mullakin on 3v ja niitä keskusteluja naperon kanssa :D:heart: Ihana kun pystyy keskustelemaan kunnolla ja pohtimaan pojan asioita. Mielikuvitus lentää ja ratkaisu löytyy suunnilleen joka asiaan.

aivan, juuri tuo positiivinen aitous että ratkaisu löytyy joka asiaan, toinen on toisaalta vielä niiiin pieni mutta puheet jo valtavia ja usko ja luottamus itseen vahvoja, voi kuin sen voisi aina säilyttää.
 
Kolmeveenä maailma on auki pienelle. Meillä aikoinaan pikkunen sai hepuliraivarit ja ilmoitti lähtevänsä mummulaan asumaan. Pakkas laukkuunsa yöpaidan ja uninallen ja paineli ovesta ulos. Juoksin perään ja jututin että milläs sä osaat sinne mummulaan niin vastaus oli että risti näyttää mulle tien. Enkä tosiaan tiedä tänäpäivänä mistä laps sen repäisi mutta näin hän uskoi tapahtuvan.
 
Meidän poika suuttu mulle joskus, ilmoitti muuttavansa kaupunkiin kerrostaloon. Sinne, missä enokin asuu. Yksin. Voit sääkin äiti sinne muuttaa. :) Ja kaverin tyttö ilmoitti äidilleen, että sä et tule mun synttäreille! Äiti sitten kysy, että kuka ne sitten järjestää ja tytön vastaus, oli että sinä tietenkin :) Ihania ne on, kun pitäis olla iso ja irrottautua, mutta kun ei voi, ei voi.
 

Yhteistyössä