Muilla jääriä mörököllimiehiä, joita ei saa juhliin tms.?

[kyllästynyt vaimo]

Taas se aika vuodesta kun ylppär, rippi ym. juhlakutsuja tulee. Saimme yllättäen kutsun ei niin tutulta ihmiseltä ylioppilasjuhliin (minun tuttuni, mutta kutsu meille molemmille). Ja kuten arvasin, mies ilmoitti heti naama väärinpäin että "Minä en ainakaan tule, minulla ei ole mitään osaa eikä arpaa noihin kekkereihin!". HUOOOOOOOH ja MUUUUUR!!! Sanoin, että ei meidän tarvitse kuin käväistä, viedä kukka tms. että tulisi minun seuraksi, koska en minäkään tunne sieltä ketään. Ja ei.

Alkaa pikkuhiljaa tympiä tuo asenne. Mies haluaa pitää itseään 'ihmisvihaajana' ja haluaa viimeiseen asti välttää kaikkia vähänkään virallisia kekkereitä. Mutta joka kerta kun olen hänet saanut mukaan (esim. viimeisimpänä työkaverin häät), hän oli juhlien päästessä vauhtiin aivan innoissaan. Tuli hienosti heti juttuun ihmisten kanssa ja oli paikan kovin joraaja! En tiedä mikä pakkomielle hänellä on siis pitää kiinni tuosta ihmisvihastaan, kun hän ei sellainen oikeasti ole....

Huh, helpotti purkaa tätä jonnekin kun niin ketuttaa tilanne

 

[sdv]

Sun pitää kokeilla uhkailua, lahjontaa ja kiristystä.

Mutta joo, uskon, että on ärsyttävää. Jos se on miehen mielestä jotenkin coolia olla "ihmisvihaaja". Tai sit sille on kertynyt elämän varrella niin paljon huonoja kokemuksia, että sen takia yrittää pysyä lestissään tuossa asiassa.

 

[päätön]

ei se mitään mörökölliyttä ole jos ei turhat juhlat kiinnosta : /

 

["noh"]

En itekkään ole mikään juhlissa vihtyjä. Ne on mulle ja miehelle välttämätön pakko. Ei kaikki viihdy ihmisjoukossa

 

[riekale]

me ollaan miehen kanssa molemmat ihmisvihaajia.

 

["Jepulis"]

Ihan kuin mun mies. Useissa juhlissa olen yksin edustanut perhettämme tai sitten lasten kanssa (riippuen juhlista). Kiva selitellä, ettei se ukko nyt taaskaan tullut mukaan. Oma sukuni on jo tottunut, he eivät edes odota enää, että mieheni olisi mukana. Mies haaveilee erämaamökistä jossain korven keskellä. Hassua sinänsä, koska hän ei oikeasti ole mikään erakko ja ihan mainio seuramies niin halutessaan. Joku omituinen asennevamma kai?

 

[hte]

taitaa pihtaus jo olla käytössä? Harvaa miestä kiinnostaa juhlat missä kakarat huutavat ja naiset nalkuttavat.

 

[sähköpaimenkoira]

Käyn lähes kaikissa omien sukulaisteni juhlissa yksin tai lasten kanssa. En voi kuitenkaan syyttää miestä mörökölliksi, koska harvoin olen edes yrittänyt pyytää häntä mukaan.

Ei kai missään symbioosissa sentään tarvitse elää, vaikka olisi parisuhteessa?

 

["Jepulis"]

Käyn lähes kaikissa omien sukulaisteni juhlissa yksin tai lasten kanssa. En voi kuitenkaan syyttää miestä mörökölliksi, koska harvoin olen edes yrittänyt pyytää häntä mukaan.

Ei kai missään symbioosissa sentään tarvitse elää, vaikka olisi parisuhteessa?

Ei tarvitse todellakaan symbioosissa elää, mutta kyllä perhejuhliin voisi edes joskus osallistua. Sama ei kuitenkaan onnistu toisin päin. Jos miehen suvussa on jotkut juhlat, ei käy minun poisjäänti mitenkään tai tulee kauhea sota. Miksi miehen ei tarvitse osallistua kuin vain niihin, mihin haluaa?

 

[toinen]

mun entinen mies oli aika mörökölli,ei sitä saanut mihinkään ikinä mukaan.ei pitäny ihmispaljoudesta jne..oikeastaan kammosi kaikkia juhlia ja tapahtumia.mutta mä tiesin sen jo kun alettiin seurustella joten en edes yrittäny yleensä saada sitä mukaan kun tiesin ettei tule kuitenkaan.ei se mua sillon juurikaan haitannut.mutta kyllä nyt nykyisen miehen kanssa on ihana kun ei tarvitse yksin mennä aina

 

[her]

Menen mieluummin yksin hyvillä mielin lasten kanssa ja nautin juhlasta, kuin pakotan toisen mukaan paikkaan jossa ei halua olla. Mä en jaksa katsella sitä nyrpeää ja kyllästynyttä ilmettä. Ei minunkaan tarvitse pakosti lähteä mihinkään miehen mukana nyrpistelemään, jos en halua.

 

["kiki"]

meillä mies ei oikeen tykkää juhlia mun suvun juhlia, kun hän ei puhu suomea niin on ajoittain hiukan tylsää, kun puheet ym. menee ihan ohi. ymmärrän kyllä hyvin. mutta usein kerron miehelle kuinka tärkeetä mulle on että hän on mukana, niin saan kyllä lähes aina hänet seuraksi

 

[psykhe]

Olen sitä mieltä ja lähes varma asiasta, että näiden juhlistakieltäytyjien käyttäytymisen taustalla osasyy on sellainen yleismaailmallinen, mutta erityisesti myös suomalainen psyykkinen vaiva kuin SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO. Enkä sano tätä nyt piruillen, vaan ihan tosissani, sillä olen joskus itse kärsinyt asiasta. Minulla sosiaalisten tilanteiden pelkoon yhdistyi myös paniikkihäiriö ja täytyy sanoa, että kaikki sosiaaliset tilanteet jossain vaiheessa elämää olivat lähes helvetillisiä tilanteita. Monillahan on esim. ns. kahvikuppineuroosia, joka on yksi oire. Siinä istut hienosti puolituttujen ja tuntemattomien vieraiden kanssa, yrität jutella jotain mukavaa, tunnet että suupielestäsi roikkuu kinkkupalanen, pidät polviesi päällä hienoa kahvikuppia ja lautasta, yrität nostaa kupin huulillesi ja katso: kätesi alkaa tärisemään niin kovaa, ettet pystykään juomaan kahviasi. Itselläni ei tuota vaivaa ollut, mutta tiedän joilla on.
Ja sanon vielä sen, että harva ihminen tunnistaa tuon sosiaalisten tilanteiden pelon itsessään. Ihmettelee vain, kun on niin paskamainen ja epämiellyttävä olo erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja siksi ei sinne halua. Minulla esimerkiksi saattoi alkaa aikoinaan huimaamaan, pyörryttämään, heikottamaan jne. noissa tilanteissa. Ei ollut kivaa, ei. Nyt olen onneksi päässyt oireista, mutta vielä muutama vuosi sitten esim. työelämässä oli välillä yhtä tuskaa. Olen ammatissa, jossa ollaan paljon ihmisten kanssa ja esille. Voitteko arvata, miltä tuntui olla työssä. Hoidin työni kuitenkin hyvin, eikä oireeni välttämättä näkyneet ulospäin, mutta sisäisesti olin ihan riekaleina ja kaaoksessa.
Eli hyvät naiset (ja miehetkin). Ennen kuin syytätte miestänne mörökölliydestä, ottakaa huomiooon tämäkin edellä mainittu syy. Ja minä olen itse siis nainen, 37v...

 

[Mep]

Käyn lähes kaikissa omien sukulaisteni juhlissa yksin tai lasten kanssa. En voi kuitenkaan syyttää miestä mörökölliksi, koska harvoin olen edes yrittänyt pyytää häntä mukaan.

Ei kai missään symbioosissa sentään tarvitse elää, vaikka olisi parisuhteessa?

No ihmeellistä tämäkin...meillä edustetaan kuten aikuiset ihmiset tekevät; yhteiskutsuihin menemme koko perhe. Ihan lystiähän se on laittautua, herkutella ja seurustella läheisten kanssa. Vai kotonako istutte kaiket ajat ja käytte vaan töissä?

 

[sähköpaimenkoira]

No ihmeellistä tämäkin...meillä edustetaan kuten aikuiset ihmiset tekevät; yhteiskutsuihin menemme koko perhe. Ihan lystiähän se on laittautua, herkutella ja seurustella läheisten kanssa. Vai kotonako istutte kaiket ajat ja käytte vaan töissä?

Mieluummin niin päin kuin jatkuva edustaminen..

 

[kyllästynyt vaimo]

Sen tiedän ettei miehelläni ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Hän vain on mörökölli Juuri muutama viikko takaperin naureskelimme hänen ystävien kanssa tälle hänen 'ihmisvihaaja'-ominaisuudelleen. Myös hänen ystävät kertoivat ihan samaa, minkä minä olen huomannut, eli että hän vain tavan vuoksi pitää sitä yllä, mutta tavattuaan uusia ihmisiä tulee hyvin juttuun. Ja kyllä, mieheni oli paikalla kun tästä hänen ominaisuudesta puhuimme.
Helpottava kuulla, etten ole maailman ainoa vaimo joka menee juhliin yksinään Jo nyt mietin mitä syitä sanon, ettei mieheni tullut kutsusta huolimatta. Minusta se on epäkohteliasta Jos toiset näkevät vaivan,- varaavat ruokaa jne. ja sitten ei mennä Tympeää.

 

[tuosis]

[QUOTE="Jepulis";23857397]Ei tarvitse todellakaan symbioosissa elää, mutta kyllä perhejuhliin voisi edes joskus osallistua. Sama ei kuitenkaan onnistu toisin päin. Jos miehen suvussa on jotkut juhlat, ei käy minun poisjäänti mitenkään tai tulee kauhea sota. Miksi miehen ei tarvitse osallistua kuin vain niihin, mihin haluaa?[/QUOTE]

Kas tässä asian ydin. Mun mieheni on oppinut lähtemään mukaan juhliin sitä mukaa, kun ollaan hommattu omat sosiaaliset kuviot, joskus nuorempana se ei tullut millään mun suvun juhliin, vaikka olisi ollut miten rento tilaisuus tahansa. Nyt kun ollaan "harjoiteltu" kaveripiirin juhlissa, mies lähteee sukujuhliinkin. Appiukko taas on juuri sellainen, että ei ikinä minnekään, ellei ole joko työporukan ryyppyjuhlat tai sen veljen tms. pippalot.