Raskaana oleminen on maailman tylsintä aikaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huoh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huoh"

Vieras
Aika kuluu NIIIIN hitaasti. Et voi mennä baariin edes selvinpäin/kuskina, jos et halua osaksesi kaikkitietävää mulkoilua ja ilkeitä katseita. Kukaan ei edes pyydä sua mukaan mihinkään, vaikka voisit ihan hyvin muutamaksi tunniksi lähteä istumaan iltaa.

Koko ajan kolottaa, eikä kukaan ei-raskaana oleva jaksa kuunnella höpötyksiä raskaudesta ja sen vaivoista. (Ja ei jaksa, vaikkei ne sulle sitä sanoisikaan)

Mökkireissut, lomamatkat.... Tylsää istua raskaana ja mennä pakottavan väsyn tullessa jo 10 nukkumaan, kun muut grillailee ja naureskelee pitkälle yöhön. Aamulla yksin heräillä 6 maissa karmeeseen kusihätään, ja odotella, että joku vaikka siinä 12 mais heräilis, kun ite pitää jo mennä ottamaan pienet päikkärit.

Tilanne pahenee jos omaat ennestään lapsia. Miehen on mukava lähteä vaikka ja mihin, kun vaimo on aina lapsenvahtina, "kun ei se nyt voi mihinkään ite mennä". Samoin kaikki lapselliset kaverit alkaa soittelemaan, joko kuskiksi tai sitten josko ottaisit heidänkin Niko-Petterin hoitoon, kun ei sulla nyt varmaan sen parempaa tekemistä oo.

Ja alkuraskaudesta kun vielä voisit jopa käydä jossain, niin sua vaivaa niin kauhee kuvotus ja etova olo, ettet voi nauttia mistään.

Huoh.
 
voi kurjuus :(
no onneksi se on vain ohimenevä vaihe :) ja lopussa kiitos seisoo :)

minä varmaan olen ollut onnekas, kun mulle raskausajat on olleet "parhaita" ikinä. ei kolotuksia tai mitään tuntemuksia että jäisin jostakin paitsi.
 
Mun mielestä rasaana oli kiva olla. Kyllä minä istuin kavereiden kanssa iltaa, enkä kokenut jääväni oikein mistään paitsi. Krapulastakaan ei tarvinut kärsiä.
Jotenkin tekstistäsi tulee sellainen kuva, että kun ei voi juoda, niin ei ole elämääkään.
Ja miksi se ukkosi liehuu ympäriinsä, jos se sinua häiritsee? Me nautimme sohvalla loikoilusta ja toisistamme raskausaikana.
 
Tylsempää se olisi olla jotenkin sairas. Nyt saa sentään ihmetellä tuota pienen elämän kasvua masussa. Ehkä kannattaisi opetella olemaan ilman alkoholia myös silloin kun ei ole raskaana. Mulla ei ainakaan ole meinaan mitään tuollaisia tuntemuksia ollut. Ihmettelen vain miksi ihmeessä teet edes lapsia?
 
[QUOTE="vieras";23884117]Tylsempää se olisi olla jotenkin sairas. Nyt saa sentään ihmetellä tuota pienen elämän kasvua masussa. Ehkä kannattaisi opetella olemaan ilman alkoholia myös silloin kun ei ole raskaana. Mulla ei ainakaan ole meinaan mitään tuollaisia tuntemuksia ollut. Ihmettelen vain miksi ihmeessä teet edes lapsia?[/QUOTE]

Voi ny helvatan 16 :D Siis, jos mun mielestä raskaana olo on tylsää, niin sä IHMETTET miksi mä teen yleensäkään lapsia? :DD Haha :D
 
Ajattele niin päin, että onneksi sulla on tylsää. Kaikki lienee silloin hyvin, vauva kasvaa kuten pitääkin. Itselläni ei ollut tylsä raskaus: Uhkaavia keskenmenoja, verenvuotoja, supistuksiksi epäiltyjä kipuja jne. Oli elämässä jännitystä, kun sai moneen kertaan ravata ultrassa tarkastamassa onko siellä vatsassa kaikki kunnossa ja miettiä miten päin olisi, että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Lisäksi sai jännittää, mitä töissä sanotaan, kun vähän väliä joutui saikulle.

Joskus tylsyys on ihan hyvä asia. Vaikka onhan se toki tylsää.
 
Ja tiedoksi vaan kaikille, mulla on 2 lasta, ja vaikka raskausaika onkin mun mielestä tylsyyden huipentuma, niin lapset ei ole =P Onko kaikkien pakko nauttia raskaana olosta? Ja miksi?
 
mä rakastan raskaana olemista,se on ihanaa aikaa:) vaikka viimesin raskauteni olikin aika paljolti sängyssä ja sairaalassa makoilua:/ sellanen vasta on ikävää..mutta jos norm. raskaus,niin kyllähän sitä voi raskaana ollessa tehdä vaikka mitä!(arjesta erottuvaa)ymmärrän kyllä että sulla voi olla ulkopuolinen olo jos muut juo tms. mulla ei tota ongelmaa ollu kun ei kaveritkaan juoneet..ite en baareissa käyny raskaana ollessa(en kyllä käy muutenkaan)mutta tiedän muutaman jotka on käyneet,ei heitä ainakaan oo siitä moitittu..limua siis juoneet vaan ja istuneet iltaa.
 
[QUOTE="alma";23884142]Mitä teet silloin, kun et ole raskaana? Kyllähän raskaana ollessa voi tehdä ihan mitä vaan, paitsi juoda.[/QUOTE]

Mä käsitin niin, että Ap:n raskaus on sellanen joka imee kaikki mehut eikä jaksa oikeen tehdä mitään ; istua iltaa esim. Ja paha olo vaivaa -ei sekään ole varmaan kivaa. Ja siihen päälle jos omistaa vielä tuttavapiirin, joille raskaanaoleva on yhtä kuin sairas - niin tylsyys ja kurjuus voi iskeä.
 
Provohan tää tietysti on, mutta vaivaudun silti vastaamaan.

Musta tää on ihanaa aikaa, nyt kun oon oppinu nauttimaan. Alussa oli pahoinvointia ja kipuja ja ärsytti kun piti lopettaa kaikku rankat liikuntalajit, mutta heti kun pahoinvointi meni ohi, aloin nauttia. Nyt on ihanaa seurailla mahan liikkeitä. :heart: Alkaa olla hieman haikea olo, kun kohta tää on ohi. Äkkiä se aika loppujen lopuksi menee, vaikka alussa tuntuu pitkältä.
 
Edelliselle, tää ei ole provo, ja miksi olis? Ei kaikki nauti samoista asioista, mä en tykkää olla raskaana, ja sä et välttämättä taas tykkää jostain mistä mä tykkään.

Kauheeta syyllistämistä ja kettuiluakin osalta, jos joku ei satu rakastamaan raskausaikaa palavasti, jonkun mielestä se on jopa syy olla tekemättä lapsia... Huoh.
 
mä niin ymmärrän sua... alkuraskaudesta mut lamautti suunnaton väsymys ja tietty se etovuus... koitin käydä käsityöpiireissäni ihan vaan istumassa ja juttulemassa emäntien kanssa mut kun ei jaksanut edes istua niin oli pakko mennä himaan sohvalle makaamaan... sit kun siittä päästiin niin selkä alko temppuilee ennen kun olin ees puolessa välissä raskautta... onneks se välillä helpotti mut sit loppuraskaudesta elämä oli taas yhtä lyllertämistä... no mä kyl sen loppuraskauden klaaraan mut se mieletön väsymys alkuun sai ajattelemaan et oispa kaksoset niin ei tarviis koskaan enää... syksyllä kun esikoinen täyttää vuoden niin aletaan tekee toista niin mua pelottaa jo nyt et miten pärjään sen väsymyksen kanssa kun ei voikkaan vaan maata sohvalla kun on tuo pikkuihminen hoidettavana...
 
[QUOTE="huoh";23884069]Aika kuluu NIIIIN hitaasti. Et voi mennä baariin edes selvinpäin/kuskina, jos et halua osaksesi kaikkitietävää mulkoilua ja ilkeitä katseita. Kukaan ei edes pyydä sua mukaan mihinkään, vaikka voisit ihan hyvin muutamaksi tunniksi lähteä istumaan iltaa.
- näitä baarireissuja ja muita rientoja pitää kulkea yllin kyllin ennen raskautta, niin ei sitten ala menokenkää vipattamaan!! Ja mitä hittoa sinä toisten mulkoilusta välität, anna heidän mulkoilla ja nauti!!!

Koko ajan kolottaa, eikä kukaan ei-raskaana oleva jaksa kuunnella höpötyksiä raskaudesta ja sen vaivoista. (Ja ei jaksa, vaikkei ne sulle sitä sanoisikaan)
- mistä sulla nyt koko ajan kolottaa? Onko sulla raskaana olevaa ystävää jonka kanssa voisit asioista puhua?

Mökkireissut, lomamatkat.... Tylsää istua raskaana ja mennä pakottavan väsyn tullessa jo 10 nukkumaan, kun muut grillailee ja naureskelee pitkälle yöhön. Aamulla yksin heräillä 6 maissa karmeeseen kusihätään, ja odotella, että joku vaikka siinä 12 mais heräilis, kun ite pitää jo mennä ottamaan pienet päikkärit.
- nuku päiväunet, niin jaksat illasta pidempään! Ja aamusta voit nautiskella, laittaa vaikka saunaa lämpiämään jne. =)

Tilanne pahenee jos omaat ennestään lapsia. Miehen on mukava lähteä vaikka ja mihin, kun vaimo on aina lapsenvahtina, "kun ei se nyt voi mihinkään ite mennä". Samoin kaikki lapselliset kaverit alkaa soittelemaan, joko kuskiksi tai sitten josko ottaisit heidänkin Niko-Petterin hoitoon, kun ei sulla nyt varmaan sen parempaa tekemistä oo.
- no näin ei onneksi ole minulle käynyt, olen raskaanakin ollut miehen matkassa monessa paikassa ja lapsenvahti on hommattu kotiin. Etkö sä nainen osaa sanoa miehelles, että nyt on välillä sinunkin päästävä tuulettumaan ja hommaatte lapsenvahdin. Ja kavereille on hyvä syy sanoa kun hoitajaksi pyytävät "en oikein jaksa, kun tämä raskaus vie voimia!"

Ja alkuraskaudesta kun vielä voisit jopa käydä jossain, niin sua vaivaa niin kauhee kuvotus ja etova olo, ettet voi nauttia mistään.
-voi sitä nauttia, asentees on vähän viturallaan nyt!!

[/QUOTE]

=)
 
Korostan, että tää on nyt vain mun henk.koht mielipide. En siis arvostele tai tuomitte ketään eikä kenenkään tartte vetää tästä hernettä nenään.

Oon toista kertaa eläissäni raskaana ja en vois olla onnellisempi. Lapsi (ensimmäinen) on hyvin hyvin toivottu. Ensimmäinen raskauteni päättyi alkuvuodesta keskenmenoon, joka ei ollut todellakaan mikään pikku juttu, ei fyysisesti eikä varsinkaan henkisesti. Olin sillon pari päivää sairaalassa ja jouduin jopa kaavintaan, josta seurasi pelko, että aiheuttaako lapsettomuutta tms. Edes pahimmalle vihamiehelleni en toivois keskenmenoo..Niin järkyttävä kokemus se oli.

Nyt kun oon uudestaan raskaana olen aivan uskomattoman kiitollinen. Ja oon kyllä valmis kestämään kaikki raskausajan vaivat sen pikku käärön eteen. Varmasti osa noista vaivoista on tosi kurjiakin, sitä en kiellä.

Pointtini nyt ehkä, jos mulla ees semmosta oli :), on että olkaa naiset kiitollisia jos pystytte raskaaksi tulemaan. Monet ihmiset eivät siihen pysty ilman lääketieteen apukeinoja. Ei niitä lapsia tehdä vaan, jos on onnea, niin niitä saadaan.
 
[QUOTE="odottaja";23884813]Korostan, että tää on nyt vain mun henk.koht mielipide. En siis arvostele tai tuomitte ketään eikä kenenkään tartte vetää tästä hernettä nenään.

Oon toista kertaa eläissäni raskaana ja en vois olla onnellisempi. Lapsi (ensimmäinen) on hyvin hyvin toivottu. Ensimmäinen raskauteni päättyi alkuvuodesta keskenmenoon, joka ei ollut todellakaan mikään pikku juttu, ei fyysisesti eikä varsinkaan henkisesti. Olin sillon pari päivää sairaalassa ja jouduin jopa kaavintaan, josta seurasi pelko, että aiheuttaako lapsettomuutta tms. Edes pahimmalle vihamiehelleni en toivois keskenmenoo..Niin järkyttävä kokemus se oli.

Nyt kun oon uudestaan raskaana olen aivan uskomattoman kiitollinen. Ja oon kyllä valmis kestämään kaikki raskausajan vaivat sen pikku käärön eteen. Varmasti osa noista vaivoista on tosi kurjiakin, sitä en kiellä.

Pointtini nyt ehkä, jos mulla ees semmosta oli :), on että olkaa naiset kiitollisia jos pystytte raskaaksi tulemaan. Monet ihmiset eivät siihen pysty ilman lääketieteen apukeinoja. Ei niitä lapsia tehdä vaan, jos on onnea, niin niitä saadaan.[/QUOTE]

Erittäin osuvasti kirjoitit! Itselläkin toinen raskaus menossa, ensimmäinen meni kesken viime vuoden alussa ja sitä yritettiin pari vuotta. En joutunut kaavintaan, mutta rankkaa oli, henkisesti ja fyysisestu. Siihen verrattuna ei raskausvaivat tunnu miltään...
 
No eipäs siinä muuta kuin odottelet vauvan syntymää. Kun lapsi on maailmassa, kaikki pyytävät sinua baariin, voit juoda mielin määrin alkoholia, jaksat grillailla mökeillä yötä myöten, pystyt nukkumaan puolelle päivin eikä mihinkään paikkaan enää ikinä kolota...
 
Ei mulla ole tylsää, kavereita näen niinkuin ennenkin ja töissä riittää kiireitä ennen äitiyslomaa. Baareissa en ole viihtynyt muutenkaan. Nautin todella paljon raskaudesta.
'Olen onneksi säästynyt pahoinvoinneilta, väsymyskään ei haittaa, kun se menee nukkumalla ohi.

Aika kuluu NIIIIIN nopeasti!
 

Yhteistyössä