Kuinka päästä yli siitä, ettei tulekaan enää lapsia?

[huhmain]

Olen nähnyt itseni aina ihan pienestä lähtien suurperheen äitinä, ison lapsilauman ympäröimänä. Ja samoin mieheni on halunnut aina paljon lapsia, paitsi nyt. Jostain syystä hän päätti nyt, ettei meille enää tule lisää lapsia (kaksi lasta). Minun maailmastani osa romahti enkä oikein tiedä miten jatkaa. Vauvankaipuu on suuri, suurempi kuin koskaan ennen ja syli huutaa tyhjyyttään.

Miten tästä pääsee yli? Silloin kun pidän itseni kiireisenä, en "muista" koko asiaa, mutta muulloin...

 

["vieras"]

Kaksi lasta on ihan hyvä lukumäärä! On helppo mennä niiden kanssa jne. eivätkä syökse vararikkoon. Maailma on jo nyt ihan ylikansoittunut ja porukkaa riittää. Ei kaikilla tarvi olla kauheeta laumaa ympärillään

 

[tytönjapoikienmamma]

Jaa, en oikein tiedä. Nuo on aika vaiketa asioita, jos ei mene yksiin lapsihaaveet....jos vielä keskustelisitte, jommalla kummalla mieli muuttuu ehkä? Annatte ajan kulua ja katsotte asiaa myöhemmin. Pakottaahan ei toista voi, mutta ymmärrän sinua kyllä, tuo lapsihaave on aika määräävä asia elämässä, mutta siinä pitää olla molempien mukana.

 

[tytönjapoikienmamma]

[QUOTE="vieras";23942330]Kaksi lasta on ihan hyvä lukumäärä! On helppo mennä niiden kanssa jne. eivätkä syökse vararikkoon. Maailma on jo nyt ihan ylikansoittunut ja porukkaa riittää. Ei kaikilla tarvi olla kauheeta laumaa ympärillään[/QUOTE]


Tämä oli sinun mielipiteesi, jonkun toisen haave voi olla joku muu määrä lapsia ja silloin se on eräänllainen kriisi, jos ei ole mahdollisuutta haavetta toteuttaa (mies ei halua esim tai joku muu syy) Nämä on järkiaisoita, mutta tunteet mukana

 

[dsh]

Tunteesi ehkä kärjistyvät juuri tuosta, että mies on "päättänyt" asiasta. Sama kun sanoo, että älä ajattele vaaleanpunaisia elefantteja, niin mitähän alat ajattelemaan.

 

[poopi]

Mikään ei ole tässä maailmassa varmaa kuin se etät synnytään ja kuollaan. Miehesi voi hyvinkin muuttaa vielä mieltäsi. Varsin todennäköistäkin jopa, kun ottaa huomioon että aiemmin on ollut myönteisellä kannalla.
Hän ehkä tarvitsee tässä hetkessä aikaa, ei jaksaisi lisää lapsia juuri nyt. Miehet ajattelevat niin eri tavalla, ei osaa ehkä sanoa että "ei nyt" joten sanoo "ei enää".
Anna hänelle aikaa äläkä hautaa omiakaan haaveitasi. Keskustelkaa uudestaan vähän ajan päästä. Minkä ikäisiä lapsenne ovat, entä te itse?
Tsemppiä, tiedän millaista on kaivata vauvaa sitä saamatta.

 

[++]

Meillä oli aina 4 lasta haaveissa, nyt lapsia on 3. Mies vain on nyt sitä mieltä, että nyt riittää, ei enempää. Itse kapinoin tätä vastaan tovin, mutta ajan kanssa olen tämän asian itseni kanssa käynyt läpi ja voin sanoa nyt itsekin, että kiitos riittää, meidän lapsiluku on täysi =)
Vuosi sitten en ois uskonut, että näin ajattelen.. Mutta tässä ajan kuluessa olen hoksinut, että kolmessakin muksussa riittää työtä ja nyt kun he ovat jo isompia, niin pääsen itsekin joskus jonnekin =)
Mutta sun ei auta kun puhua miehes kanssa. Nämä asiat ovat niin vaikeita kaikkinensa!!
*halaus*

 

["mie vaan"]

Oletko selvittänyt miksi miehesi on muuttanut mielensä..? Onko teidän elämä/ parisuhde muuten mallillaan? Meillä kävi nimittäin vähän päinvastoin.. Ollaan molemmat oltu sitä mieltä, että kaksi riittää.. Nyt kun tyttö on melkein 4 ja poika lähestyy kahta vuotta.. Olemme molemmat alkaneet pohtia kolmannen mahdollisuutta. Niin ja siis tämä tapahtui sen jälkeen kun elämä ns vähän alkoi helpottamaan lasten kanssa ja yöt jälleen kokonaisia.

 

[kikatus]

Sinulla on kuitenkin jo kaksi lasta. Luulin että tässä on kyse parista joka on luovuttanut hoitojen jälkeen..
Ymmärrän, että varmasti on sinulle eräänlainen kriisi, mutta julmaahan se olisi pakottaa toinen vanhemmuuteen. Mieti miten helppoa elämäsi on kun nämä kaksi kasvavat, saat nauttia siitä että olet saanut kasvatettua kaksi ihanaa koululaista / jne ..

 

[alkuperäinen]

Sinulla on kuitenkin jo kaksi lasta. Luulin että tässä on kyse parista joka on luovuttanut hoitojen jälkeen..
Ymmärrän, että varmasti on sinulle eräänlainen kriisi, mutta julmaahan se olisi pakottaa toinen vanhemmuuteen. Mieti miten helppoa elämäsi on kun nämä kaksi kasvavat, saat nauttia siitä että olet saanut kasvatettua kaksi ihanaa koululaista / jne ..

Joo, eihän tässä minulla vaihtoehtoja ole. Tai siis on, mutta siis mitään oikeinta vaihtoehtoja. Sen mielipide on vahvempi, joka ei lapsia halua.

Tuo on aika yleinen mielipide tuo, että sullahan on jo lapsia jne. Ei se silti sitä vauvankaipuuta mihinkään poista. Toki sellaisella jolla ei ole lainkaan lapsia on suurempi "oikeus" valittaa, mutta ei se minun suruani mihinkään poista. Minä suren niitä menettämiäni lapsia. Voihan se olla, ettei meille olisi tullutkaan lapsia enää vaikka olisimme maailman tappiin asti ilman ehkäisyä, mutta silloin olisi ainakin toivoa. Nyt ei ole sitäkään...

 

["vieras"]

Ymmärrän sinua.. Itselläni on vain yksi lapsi ja haluaisin kovasti lisää lapsia. Asiassa on vain yksi iso mutta minulla ei ole miestä kenen kanssa ne tekisin.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="mie vaan";23942406]Oletko selvittänyt miksi miehesi on muuttanut mielensä..? Onko teidän elämä/ parisuhde muuten mallillaan? Meillä kävi nimittäin vähän päinvastoin.. Ollaan molemmat oltu sitä mieltä, että kaksi riittää.. Nyt kun tyttö on melkein 4 ja poika lähestyy kahta vuotta.. Olemme molemmat alkaneet pohtia kolmannen mahdollisuutta. Niin ja siis tämä tapahtui sen jälkeen kun elämä ns vähän alkoi helpottamaan lasten kanssa ja yöt jälleen kokonaisia.[/QUOTE]

En ole selvittänyt. Pelkään, että alan itkemään ja yritän liikaa vedota mieheen, jotta muuttaisi mielensä. Ajattelin, että kyselen tarkemmin kun ajatus ei itketä liikaa, mutta onko tuokaan hyvä ajatus kuitenkaan... Mielestäni parisuhde ja elämä on mallillaan. Ehkä jopa paremmin mennyt nyt viime aikoina. Tuossa voisi kyllä olla syy... Mies tyytyväinen tähän tilanteeseen eikä halua muutosta tms.

Joku kysyi lasten ikää ja meidän ikäämme. Lapset ovat 4 ja 5 vuotiaat, minä 31 ja mies 44.

 

["heips"]

Sen siitä saa kun hankkii noin vanhan miehen.

 

[kaalimaan vartija]

Miehen mieli voi muuttua. Toisaalta, en minäkään haluaisi enää yli 40 vuotiaana vauvoja alkaa hoitamaan. Tarkoitan siis, että miehen ikäkin voi vaikuttaa. Keskustelkaa. EN tiedä miten siitä pääsee yli. Ajan kanssa? Jonkun tutkimuksen mukaan naiset saavat keskimäärin vähemmän lapsia kuin olisivat halunneet. Eli ongelma taitaa olla aika yleinen.

 

[alkuperäinen]

Miehen mieli voi muuttua. Toisaalta, en minäkään haluaisi enää yli 40 vuotiaana vauvoja alkaa hoitamaan. Tarkoitan siis, että miehen ikäkin voi vaikuttaa. Keskustelkaa. EN tiedä miten siitä pääsee yli. Ajan kanssa? Jonkun tutkimuksen mukaan naiset saavat keskimäärin vähemmän lapsia kuin olisivat halunneet. Eli ongelma taitaa olla aika yleinen.

Tuokin voi olla totta, että ikä alkaa tulla vastaan. Mies ei vaikuta ikäiseltään, vaan paljon nuoremmalta, joten ehkä en ole tajunnut, että hän ei enää jaksaisi vauvaa.

Aika varmaan auttaa, toivottavasti!!

 

["Joo"]

Joo, eihän tässä minulla vaihtoehtoja ole. Tai siis on, mutta siis mitään oikeinta vaihtoehtoja. Sen mielipide on vahvempi, joka ei lapsia halua.

Tuo on aika yleinen mielipide tuo, että sullahan on jo lapsia jne. Ei se silti sitä vauvankaipuuta mihinkään poista. Toki sellaisella jolla ei ole lainkaan lapsia on suurempi "oikeus" valittaa, mutta ei se minun suruani mihinkään poista. Minä suren niitä menettämiäni lapsia. Voihan se olla, ettei meille olisi tullutkaan lapsia enää vaikka olisimme maailman tappiin asti ilman ehkäisyä, mutta silloin olisi ainakin toivoa. Nyt ei ole sitäkään...

Jokaisella on lupa surra menetyksiään! Ei kannata verrata esim. lapsettomien suruun omaa suruaan. Ja kannattaa jättää "sullahan on jo lapsia" kommentit omaan arvoonsa.

 

[alkuperäinen]

Niin ja kiitos kommenteista ja lohdutuksesta!! Tulevat tarpeeseen, vaikka en jokaiseen vastaakkaan! :flower:

 

[Mummeliisa]

Kovin vaikea tilanne, jos jaettu unelma jommalla kummalla yhtäkkiä muuttuukin.
Toivotan sinulle voimia asian käsittelyyn.

 

[nellien]

Olen nähnyt itseni aina ihan pienestä lähtien suurperheen äitinä, ison lapsilauman ympäröimänä. Ja samoin mieheni on halunnut aina paljon lapsia, paitsi nyt. Jostain syystä hän päätti nyt, ettei meille enää tule lisää lapsia (kaksi lasta). Minun maailmastani osa romahti enkä oikein tiedä miten jatkaa. Vauvankaipuu on suuri, suurempi kuin koskaan ennen ja syli huutaa tyhjyyttään.

Miten tästä pääsee yli? Silloin kun pidän itseni kiireisenä, en "muista" koko asiaa, mutta muulloin...

miksi sä niitä haluat lisää? yövalvomisia,kakkapesuja,kitinää, tappelua, riehumista,huutamista,totelemattomuutta, ei saa rauhassa tehä mitään ikinä. mä en ainakaan halua kolmatta loppuu kädet kesken. ihan järjellä ajateltuna ei kannata isompi lapsi määrä

 

[Mummeliisa]

miksi sä niitä haluat lisää? yövalvomisia,kakkapesuja,kitinää, tappelua, riehumista,huutamista,totelemattomuutta, ei saa rauhassa tehä mitään ikinä. mä en ainakaan halua kolmatta loppuu kädet kesken. ihan järjellä ajateltuna ei kannata isompi lapsi määrä

Mielenkiintoinen näkemys suurperheen elämästä.
*terveisin 8 lapsen äiti ja 5 lapsen mummo, joka toivoo vielä iltatähteä*

 

[ÄLÄ VALITA TYHJÄSTÄ]

Minulla ei ole vielä ensimmäistäkään lasta epäkypsän miehen takia ja olen "kohta" 30V.
Revi siitä huumoria..Miehellekkin olen sanonut,että en todellakaan edes harkitse lasta/lapsia, kun olen yli 30v vanha....

TÄÄLLÄ PÄÄSSÄ JOKU VOISI HALUTAKKIN LAPSEN,MUTTA EI NIIN,ETTÄ MOLEMMAT EIVÄT KANNA VASTUUTAAN JA ENNENKAIKKEA HALUA LASTA.

Mies itse kanssa kohta kolmekymppinen.

No ollaan sitten ilman.

 

[alkuperäinen]

miksi sä niitä haluat lisää? yövalvomisia,kakkapesuja,kitinää, tappelua, riehumista,huutamista,totelemattomuutta, ei saa rauhassa tehä mitään ikinä. mä en ainakaan halua kolmatta loppuu kädet kesken. ihan järjellä ajateltuna ei kannata isompi lapsi määrä

En tiedä mikä vietti se sitten on, että noita lapsia haluaa Ehkä se johtuu siitä, että olen voinut loistavasti raskausaikana, yövalvomiset vauva-aikana ei väsyttänyt (nyt kyllä väsyttää jos jostain syystä joutuu heräämään yöllä...), kitinää, tappelua, riehumista, huutamista ja tottelemattomuutta meillä on nytkin aina välillä, haittaa yhtään jos tähän vielä muutama samanmoinen tulisi.

Mutta tosiaan, vaihtoehtoja ei ole, jos mies ei jostain syystä muuta mieltään. Jotenkin vain en jaksa siihen uskoa. Kyllä tämä tästä, ajan kanssa!!

 

["vieras"]

Minulla ei ole vielä ensimmäistäkään lasta epäkypsän miehen takia ja olen "kohta" 30V.
Revi siitä huumoria..Miehellekkin olen sanonut,että en todellakaan edes harkitse lasta/lapsia, kun olen yli 30v vanha....

TÄÄLLÄ PÄÄSSÄ JOKU VOISI HALUTAKKIN LAPSEN,MUTTA EI NIIN,ETTÄ MOLEMMAT EIVÄT KANNA VASTUUTAAN JA ENNENKAIKKEA HALUA LASTA.

Mies itse kanssa kohta kolmekymppinen.

No ollaan sitten ilman.

Itse olin asunut muutaman vuoden mieheni kanssa ennen kuin mieleeni tuli lapset. Aiemmin olin ollut vakaasti sitä mieltä, että ikinä en lapsia tee. Kaksi lasta saatiin aikaan siten, että ylipuhuin mieheni ja hän hieman pitkin hampain suostuin.

Lasten ollessa pieniä jouduinkin elämään lähes kuin yksinhuoltaja, mutta silti lapset ovat olleet parasta elämässäni. Miehestäkin kehkeytyi loppujen lopuksi hyvä isä. Miehen rooli poikien elämässä on vain korostunut nyt, kun pojat ovat jo isoja.

Kaksi lasta oli meille sopiva määrä. Joskus mielessäni mietiskelin, että entä jos sen iltatähden vielä tekisi, mutta lopputulos oli aina, että ei enää. Sitten alle nelikymppisenä jouduin kohdunpoistoon. Yllätyin, miten surin sitä, että lisää lapsia ei meille enää tule. Ne entäs jos -haaveetkin piti lopettaa.

En osaa edes kuvitella ap:n tuntemuksia. Toivon, että pääsette asiassa kummallekin sopivaan lopputulokseen. Voimia!