Kumman valitsisitte miehen joka pettää satunnaisesti vai yksinäisyyden?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "taru"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"taru"

Vieras
Ja yksinäisyys olisi ehkä lopullista? Onko kuinka paha( vaikkakin raskasta ) että jos mies toisinaan humalassa pettää? Kuhan kysyn... onko elämä kuinka mustavalkoista?
 
Minä en jättäisi miestäni, vaikka hän pettäisi minua toisinaan, kunhan vain kohtelisi minua muuten hyvin ja antaisi aikaa perheelle. Miehelle en ole tätä ajatusmaailmaani kertonut, koska se olisi lupa pettää. Tietääkseni mieheni ei kuitenkaan ole pettänyt minua.
 
Yksinäisyyden, ehdottomasti. Varsinkin jos lapset olisi jo valmiina eli perhekin koossa. Jos sitten joskus tulisi joku uusi elämänkumppani vastaan niin mikäs siinä, jos taas ei niin pärjäisin ilmankin.

Jos mies pettäisi, oli miten satunnaista tai juovuksissa hyvänsä niin en haluaisi sellaisen kanssa yhteiselämää jatkaa. Siis se yhdessä jatkaminen olisi jo tuskaa, paljon pahempaa kuin yksinjääminen.

Juu, olen erakkoluonne, myönnetään...
 
Mie olisin mielummin yksin kuin pettäjän kanssa.Pettäjä ei ansaitse miun rakkautta,kunnioitusta ja luottamusta.
Miulle parisuhteessa on tärkeää rakkauden ohella myös kumpanin kunnioitus ja luotettavuus kaikilla tavoilla,miusta pettäjä ei rakasta ja kunniota kumppania ja rikkoo myös perheen ja parisuhteen.Humala ei ole mikään lieventävä tekijä.
 
Mie olisin mielummin yksin kuin pettäjän kanssa.Pettäjä ei ansaitse miun rakkautta,kunnioitusta ja luottamusta.
Miulle parisuhteessa on tärkeää rakkauden ohella myös kumpanin kunnioitus ja luotettavuus kaikilla tavoilla,miusta pettäjä ei rakasta ja kunniota kumppania ja rikkoo myös perheen ja parisuhteen.Humala ei ole mikään lieventävä tekijä.

peesi
 
Minkä helkatin yksinäisyyden, en minä itseäni yksinäiseksi tunne, vaikka ei ole miestä enää vuoteen ollut kuvioissa. Ei siihen elämään tarvi välttämättä sitä miestä, täysipainoista elämää voi elää ilmankin.
 
Tiedän että multa söisi itsetunnon ja luottamuksen pettäjän katselu, joten mielummin sitten yksin. Tosin nuo ovat niin epärealistiset vaihtoehdot että helppo valinta.
 
Jos minä pettäisin naistani, lopettaisin parisuhteen siihen paikkaan. En enää pystyisi elämään siinä suhteessa, vaikken olisi edes jääny kiinni. En sietäisi sitä valheessa elämistä.
 
[QUOTE="taru";24003019]koska jos ei ole edes paljon ystäviä niin sitähän se on.Äitini ei eroa kun ei halua olla loppuikäänsä yksin :([/QUOTE]

Tuolla ulkopuolella on elämää. Mielenrauha on yksinäisten iltojen väärti. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki kestä. Isoisäni jäi alta 70-vuotiaana leskeksi ja näivettyi muutamassa vuodessa seuraamaan vaimoaan. Mitkään kerhot, suvun tuki ja runsas ystäväpiiri eivät riittäneet. :(
 
Yksinäisyyden tietenkin, on mulla sentään joku itsekunnioitus tallessa.
Enkä mä olen yksinäinen vaikka sinkkuna elänkin. Kaikenlaista touhua riittää kaverien kanssa.
 
Kysyt siis ikäänkuin toisen ihmisen puolesta? Hieman ongelmallista. Koska tietystihän äidilläsi on oikeus olla miehensä kanssa jos molemmat sitä haluavat, ilman, että "yleisö" tuomitsee. Noin periaatteessa. Mutta onko ongelma siinä, että äitisi ei halua lähteä, vai siinä, ettei mies halua? Jälkimmäinen tilanne on kyllä hankala.
 
Kysyt siis ikäänkuin toisen ihmisen puolesta? Hieman ongelmallista. Koska tietystihän äidilläsi on oikeus olla miehensä kanssa jos molemmat sitä haluavat, ilman, että "yleisö" tuomitsee. Noin periaatteessa. Mutta onko ongelma siinä, että äitisi ei halua lähteä, vai siinä, ettei mies halua? Jälkimmäinen tilanne on kyllä hankala.

No koko ikänsä jos on ollut yhdessä niin ei osaa ja uskalla lähteä. Tuntematon pelottaa.Olen sanonut ettei ole yksin,on sillä lapset ,mutta silti. Pahat muistot vaan painaa ja ei silti osaa päästää irti. Onkohan tuossa loppuelämänsä "riutumassa"?!!!
 

Yhteistyössä