Kaveri laittoi miettimään

[mitä mä teen]

Mulla on semmonen ongelma että en osaa laihduttaa normaalisti. Enkä yleensäkään syödä normaalisti. Tai varmasti osaisin mutta en pysty. Eilen kaveri sanoi olevansa musta huolissaan. Mä nimittäin tällä hetkellä laihdutan ja teen sen niin, että liikun enkä syö melken mitään. Hän sanoi että olen hoikka ja häntä pelottaa että sairastun johonkin syömishäiriöön. Omasta mielestäni en todellakaan ole hoikka, normaalipainoinen mutta siinä ylärajalla. Joten en edes voi olla hoikka. Tunnen itteni aika isoksi, paitsi pituuteni myös läskien takia...
Kaveri ehdotti että rupeisimme ennen ja jälkeen salireissuja tai lenkkeilyjä syömään yhdessä, ja että hän neuvoo minua esim vatsalihasten teossa joita haluaisin tehdä. Mutta musta tuntuu että en mä halua syödä niin paljoa. Ennen ja jälkeen treenin. Vaikka tiedän kyllä että pitäisi. Nyt viime päivät olen elänyt jollain parilla leivällä koko päivän. Kahvia vaan olen litkinyt että nälkä pysyy pois, ja vettä.

Siis mä tiiän nyt että tää tapa on väärin ja epäterveellistä mutta mä vaan haluaisin olla hoikka, enkä pysty syömään enempää, kun ajattelen mun vartaloa. Joskus nuorempana laihduin 10kiloa parissa kuukaudessa enkä syönyt melkein mitään, pelkäsin että purkka ja vartalovoidekin saa mut lihoamaan joten se nyt ainakaan ei ollut tervettä. Sellasta en enää halua mutta kovaa vauhtia näköjään menossa siihen suuntaan..

Mitä mä teen? Haluan laihtua mutta nyt en enää uskalla ruveta syömään terveellisemmin kun pelkään että menetetyt kilot tulee takaisin. En halua enää sekuntiakaan olla läski.

 

[hmph]

Ajattelepa mitä teet luillesi noin vähällä syönnillä! Sulle tulee osteoporoosi jo tosi nuorena.

 

[LoveStreet]

Sinulla on jo anoreksian oireita ja tarvitset kipeästi lääkärin apua ennen kuin syömishäiriösi kroonistuu. Noin vähästä syömisestä seuraa monia terveysongelmia joista osaa ei voi enään myöhemmin korjata.

 

["Kaisa"]

ei tuolla tyylillä saavuta mitää pysyviä tuloksia syöt terveellisesti ja haet kiinteytystä ni näytät laihhemmalta. Minkä kokoinen sit olet?

 

["nnn"]

Juu ja se, että yrität laihduttaa tuolla tyylillä saa sun elimistön kehittämään sitä rasvaa jopa aurinkovoiteesta. Jos pidät itteäsi nälässä niin se on viesti sun elimistölle että kaikki kalorit mitä se saa, täytyy muuttaa rasvaksi että pysyt elossa. Eli tulos on päinvastainen kuin mitä haluaisit. Jos haluat laihtua niin lopeta nälässä oleminen ja ala syödä SÄÄNNÖLLISESTI TERVEELLISTÄ normaalia kotiruokaa. Vain säännöllisesti syömällä voi laihtua pysyvästi!!! Katsot vain mitä sinne suuhusi lykkäät.

 

[Minskii]

Ihana ystävä on sinulla! Pidä kiinni siitä ja arvosta tsemppiä jatkoon!! :heart:

 

["Anne"]

Sen lisäksi että se ruoka olisi pelkkää polttoainetta ja energiaa, se on myös rakennusainetta ja ylläpitoainetta. Sun lihakset luut yms. Jos käyt salilla ja syöt pari leipää?? Missä proteiinit esim..?

 

[mitä mä teen]

Joo mä tiedän siis kaikki haitat mitä tosta vähästä syömisestä tulee, se tässä onkin kummallista. Enkä todellakaan halua niitä haittoja mutta mä en vaan muuhun pysty. Vielä typerämpää tästä tekee se, että olen terveysalalla. Itse en pysty tekemään niin kuin neuvon. Mä en ymmärrä mikä mulla on päässä vikana.

Mitä minkä kokoinen olen? Vaatekoko vai? Se vähän vaihtelee, riippuu vaatteen mallista , mulla on aika isot rinnat (tosin ne on nyt pienentynyt reippaasti, se on ainut asia mistä itse huomaan laihtuneeni) pitkät jalat, joten housujenkaan koosta en ole varma. Vyötäröä en ole just mitannut.

 

[mitä mä teen]

[QUOTE="Anne";24005889]Sen lisäksi että se ruoka olisi pelkkää polttoainetta ja energiaa, se on myös rakennusainetta ja ylläpitoainetta. Sun lihakset luut yms. Jos käyt salilla ja syöt pari leipää?? Missä proteiinit esim..?[/QUOTE]

Jos käyn salilla niin sillon saatan syödä sitte jotain missä on proteiineja

 

["one"]

aivot tarvitsee ravintoa välttämättä, kiinnitä huomio ravinnon oikeaan laatuun ja nauti siitä. Määräkin on hyvä pitää kohtuullisena tietysti. Nyt päätät että et halua olla luuranko, vaan elinvoimainen ja jaksava ihminen. Onhan sinulla jo nyt ongelma, mutta se ei sinua haittaa, päinvastoin, pidät tästä hallinnan tunteesta. Eikä sinua haittaa varmaan toisten huolikaan, vaikka he tietävät että ihmisen aivot KUTISTUVAT jos eivät saa ravintoa. Läheisesi alkavat surra sinun menettämisetäsi ja persoonallisuutesi kapeutuu anorektikon köyhäksi sairaus profiiliksi. Jotenkin anorektikot vaiktutavat itsekkäiltä, vaikka he ovat vain hauraita, minä minä-sairastuneita ihmisiä, ja kehä on valmis, kun aivoilta puuttuu polttoaine ja ajatukset menevät vain yhtä rataa. Koko maailma ympäriltäsi näivettyy syömishäiriön myötä, läheisesi kärsivät, saat kyllä huomiota mutta kukaan ei voi olla lähelläsi onnellinen jos annat vallan tälle sairaudelle.

terveisin syömishäiriöisen läheinen

 

["Anne"]

Mitä jos menisit jollekin ravintoterapeutille? Miksi rääkätä itseään nollatuloksilla jos voi syödä hyvin ja laihtua silti ja laihtua terveellisesti lihakset säilyttäen? Kirjaudu kalorilaskuriin?

 

[haloo]

Mitä iloa on laihtua jos se tappaa sut? Iloitsetko saavutetusta koosta montussa? Tai lievemmässä muodossa silloin kut et enää kykene saamaan esim. lapsia?

 

["minttu"]

Olisko ongelma sun itsetunnossa/luottamuksessa? Miksi laihdutat? Luuletko että laihana olet jotenkin parempi ihminen, että itsetunto kasvaa?

Eihän se niin mene, hieman se voi pönkittyä - mutta todellisesti jos sun on nyt paha olla itsesi kanssa, on se sitä varmasti 10 kiloa laihempanakin (kun normaalipainoinen jo olet). En tiedä mikä sua kiusaa - mutta nyt sä olet sen fokusoinnut kroppaasi. Kliseemäinen kysymys, mutta millainen lapsuus sulla on ollut/ millaiset suhteet vanhempiin/sisaruksiin tms? Huono minä-kuva kun juurtaa yleensä jostain paljon pitemmältä ajalta ja nyky-yhteiskunta ei muuta tee kuin hallaa terveen minä-kuvan kehittymiselle. Nolla- koko on sairas käsite, äärettömän sairas. Ihan siinä missä ylilihavuuskin. Samalla viivalla ovat, mutta vain toista päätä palvotaan - en ymmärrä miksi.

 

[minäkin]

Mulla on semmonen ongelma että en osaa laihduttaa normaalisti. Enkä yleensäkään syödä normaalisti. Tai varmasti osaisin mutta en pysty. Eilen kaveri sanoi olevansa musta huolissaan. Mä nimittäin tällä hetkellä laihdutan ja teen sen niin, että liikun enkä syö melken mitään. Hän sanoi että olen hoikka ja häntä pelottaa että sairastun johonkin syömishäiriöön. Omasta mielestäni en todellakaan ole hoikka, normaalipainoinen mutta siinä ylärajalla. Joten en edes voi olla hoikka. Tunnen itteni aika isoksi, paitsi pituuteni myös läskien takia...
Kaveri ehdotti että rupeisimme ennen ja jälkeen salireissuja tai lenkkeilyjä syömään yhdessä, ja että hän neuvoo minua esim vatsalihasten teossa joita haluaisin tehdä. Mutta musta tuntuu että en mä halua syödä niin paljoa. Ennen ja jälkeen treenin. Vaikka tiedän kyllä että pitäisi. Nyt viime päivät olen elänyt jollain parilla leivällä koko päivän. Kahvia vaan olen litkinyt että nälkä pysyy pois, ja vettä.

Siis mä tiiän nyt että tää tapa on väärin ja epäterveellistä mutta mä vaan haluaisin olla hoikka, enkä pysty syömään enempää, kun ajattelen mun vartaloa. Joskus nuorempana laihduin 10kiloa parissa kuukaudessa enkä syönyt melkein mitään, pelkäsin että purkka ja vartalovoidekin saa mut lihoamaan joten se nyt ainakaan ei ollut tervettä. Sellasta en enää halua mutta kovaa vauhtia näköjään menossa siihen suuntaan..

Mitä mä teen? Haluan laihtua mutta nyt en enää uskalla ruveta syömään terveellisemmin kun pelkään että menetetyt kilot tulee takaisin. En halua enää sekuntiakaan olla läski.

Minulla on sama ongelma. Jos laihdutan niin en syö mutta liikun paljon esim 2 tai 3 tuntia päivässä. Ateriani ovat jotain tyyliin rahkapurkki ja ananas palat ja kahvia. Tiedän että vaarallista mutta en halua lihoa.

 

[mitä mä teen]

[QUOTE="minttu";24005962]Olisko ongelma sun itsetunnossa/luottamuksessa? Miksi laihdutat? Luuletko että laihana olet jotenkin parempi ihminen, että itsetunto kasvaa?

Eihän se niin mene, hieman se voi pönkittyä - mutta todellisesti jos sun on nyt paha olla itsesi kanssa, on se sitä varmasti 10 kiloa laihempanakin (kun normaalipainoinen jo olet). En tiedä mikä sua kiusaa - mutta nyt sä olet sen fokusoinnut kroppaasi. Kliseemäinen kysymys, mutta millainen lapsuus sulla on ollut/ millaiset suhteet vanhempiin/sisaruksiin tms? Huono minä-kuva kun juurtaa yleensä jostain paljon pitemmältä ajalta ja nyky-yhteiskunta ei muuta tee kuin hallaa terveen minä-kuvan kehittymiselle. Nolla- koko on sairas käsite, äärettömän sairas. Ihan siinä missä ylilihavuuskin. Samalla viivalla ovat, mutta vain toista päätä palvotaan - en ymmärrä miksi.[/QUOTE]

Suhteet sisaruksiin ihan hyvät mutta vanhemmat on alkoholisteja. Isä, joka on ite ylipainonen, aina on vihjannut munkin painosta ja syömisistä vaikka olisin ollut normaalipainoinen. Pari päivää synnytyksen jälkeenkin se huomautteli kuinka mulle on jäänyt maha.

 

[Training]

Sä treenaant ihan turhaan jos et syö kunnolla! Heität urheilun ihan hukkaan.

 

[halipupu harmaana]

Millaiset mitat sulla on ap? Paino ja pituus? Ravintoterapeuttia minäkin suosittelisin ja leipä nyt ei ainakaan voi olla se millä ihminen elää. Hiilareita kannattaa just vähentää ja leivässä niitä juuri on.

 

[mitä mä teen]

Millaiset mitat sulla on ap? Paino ja pituus? Ravintoterapeuttia minäkin suosittelisin ja leipä nyt ei ainakaan voi olla se millä ihminen elää. Hiilareita kannattaa just vähentää ja leivässä niitä juuri on.

BMI on 24,6 eli en todellakaan oo mikään laiha.
Juu ja siis en mä aina leipää syö, vähän huonosti kirjotin. mutta viime päivinä. Yleensä syön jotain muuta mutta tosi vähän päivässä. Vaikkapa tonnikalaa tai jotain. Tai hedelmää tai vihanneksia. Ja jos oon jossain syönyt jotain muuta ruokaa, missä en voi kieltäytyä, niin sitten tulee olo etten halua koko päivänä syödä mitään enää.

 

[Moonbride]

[QUOTE="one";24005910]aivot tarvitsee ravintoa välttämättä, kiinnitä huomio ravinnon oikeaan laatuun ja nauti siitä. Määräkin on hyvä pitää kohtuullisena tietysti. Nyt päätät että et halua olla luuranko, vaan elinvoimainen ja jaksava ihminen. Onhan sinulla jo nyt ongelma, mutta se ei sinua haittaa, päinvastoin, pidät tästä hallinnan tunteesta. Eikä sinua haittaa varmaan toisten huolikaan, vaikka he tietävät että ihmisen aivot KUTISTUVAT jos eivät saa ravintoa. Läheisesi alkavat surra sinun menettämisetäsi ja persoonallisuutesi kapeutuu anorektikon köyhäksi sairaus profiiliksi. Jotenkin anorektikot vaiktutavat itsekkäiltä, vaikka he ovat vain hauraita, minä minä-sairastuneita ihmisiä, ja kehä on valmis, kun aivoilta puuttuu polttoaine ja ajatukset menevät vain yhtä rataa. Koko maailma ympäriltäsi näivettyy syömishäiriön myötä, läheisesi kärsivät, saat kyllä huomiota mutta kukaan ei voi olla lähelläsi onnellinen jos annat vallan tälle sairaudelle.

terveisin syömishäiriöisen läheinen[/QUOTE]

Näinpä. Täällä itse syömishäiriöinen. Peräänny tuolta tieltä vielä kun voit. Anoreksia tuhoaa niin sinut kuin läheisesi, etkä välttämättä voi koskaan korjata niitä vahinkoja. Eikä vahingot ole pelkästään fyysisiä (osteoporoosi, lapsettomuus, pysyvät vauriot sisäelimissä), vaan henkisiä ja kaikki vaikuttaa myös sinun läheisiin.


En viitsi paasata enempää, mutta sen kokeneena sanon, että tee muutos vielä kun voit. Myöhemmin huomaat, että ei tämä olekaan sitä mitä halusin, mutta et voikaan enää tehdä muutosta. Se on surullista.

 

["hmm"]

mun mielestä sun pitää mennä terapeutin puheille. Ei ravintoterapeutin vaan pääterapeutin. Purat pahan olosi kroppaasi, saat sen hallinnan tunteen, peität sisäisen tuskasi ruumiilliseen tuskaan, nälkään. Sulla on selvästi kylmä ja etäinen isä, minuudessasi on sen aiheuttama haava joka sun pitää korjata terapeutin kanssa. Lapsesikin hyötyy siitä.

 

[mitä mä teen]

Kiitos vastauksista.. Mietin että voisko neuvolasta kysyä, kun mä en oikeen tiiä mihin pitäis soittaa..

 

[Moonbride]

Neuvolasta voit kysyä apua. Tai mene ihan lääkäriin. Varmasti saat apua kun osaat sitä vaatia.


Tsemppiä!

 

[5555]

Mä luulen, että haluatkin sairastua. Vähintään alitajuisesti.

 

[mitä mä teen]

Mä luulen, että haluatkin sairastua. Vähintään alitajuisesti.

Minkä helvetin takia mä haluaisin sairastua? Miks mä täällä siinö tapauksessa pyytäisin neuvoa tai suunnittelisinkaan kysyväni jostain apua? Haluan kyllä olla hoikka mutta en todellakaan mikään sairas.