Tuttava syöttää lapsensa muodottomaksi, miten sanoa nätisti asiasta?

[ou nou]

Eräs tuttavani (reilusti ylipainoinen) on syöttänyt alle kouluikäisen poikansa lihavaksi ja yhä vaan pahenee. Järkytyin kun viimeksi näin lapsen. Lapsi ei syö oikeaa ruokaa juuri ollenkaan (pitää syöttää jos aikoo lusikallisenkin saada sisuksiin!), imee päivät pitkät makeita mehuja ja kun äiti syö illat herkkuja tai leipoo, lapsi napsii niitä minkä ehtii. Kamalaa katsella vierestä Miten ihmeessä sanoisi asiasta nätisti. Olen todella huolissani pojasta.

 

[hyui]

onkohan sama jonka minä tunnen.

Sääliksi käy lasta! Äidillä on vikaa päässä

 

[huiii]

ap, onko kyseessä ainoa lapsi?

 

[ou nou]

On kyseessä ainoa lapsi.

 

[iiks]

Pelotte että läpsesta tulee Scarlett, yli satakiloinen punakka yh mamma.

 

["vieras"]

Pelotte että läpsesta tulee Scarlett, yli satakiloinen punakka yh mamma.

Tuskin se poika meinaa sukupuoltansa vaihtaa

 

["NOO"]

Auttaako tollasessa kauniisti sanominen? Jämäkästi ja lujasti mieluiten

 

[.....]

miten siinä sanot lapselle että hän ei voi syödä sitä ja sitä ja vaan äiti syö nyt nämä herkut... pitäisi lähteä omasta itsestä se muutos.

 

["tööt"]

Ei sanominen sellaiselle äidille mitään auta, kokemusta on.

 

["heips"]

Tuo on siis niin vastuutonta! Ajattele kuinka pientä kiusataan koulussa ylipainon takia Ja varmasti myös paljon terveysongelmia ja kamppailua painon kanssa edessä. Ja se on ihan täysin äidin vika. Ihan sama kuinka paljon itse herkuttelee, mutta lapselle ei tartte samaa moskaa syöttää! Syökööt äiti herkkunsa kun lapsi on nukkumassa.

 

["vieras"]

Riippuu ihmisestä miten sanoa nätisti. Jotkut ottavat sen itseensä kun eivät tiedä tekevänsä väärin. Itse olen tällainen erittäin lihava(tosin minulla johtuu suurelta osin sairaudesta), mutta pidän tasan tarkkaan huolen että lapseni syövät terveellisesti ja monipuolisesti. Meille ostetaan viikonloppuherkuiksi marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Pullat, keksit, karkit yms. herkut ei kuulu meillä edes kerran viikossa otettaviksi edes aikuisilla. Karkkeja ei syödä edes kerran kuukaudessa ja siis joskus syödään, mutta se on harvemmin ja mielestäni tämä ei ole pois lapselta. Herkkuina olen ostanut paljon parempia eli esim. pensasmustikoita, mansikoita, kirsikoita, vesimelonia yms. Voisit ehdottaa tuttavallesi näitä kevyempiä ja/tai terveellisempiä vaihtoehtoja. Valitettavasti se vaan on niin, että joku voi olla siinä suossaan niin syvällä ettei muuta käytöstään vaan maininta siitä jopa pahentaa tilannetta.

 

[vhgh]

"Eikö sua huolestuta hampaiden reikiintyminen / karkkien lisäaineet / mikävaan? Me ei olla vielä uskallettu antaa näitä vapaasti omalle lapselle"

 

["Hemu"]

Kyllä on terveydenhoitaja neuvolassa/kouluterveydenhoitaja asiasta keskustellut vanhempien kanssa. Ei välttämättä ole hyvä ns. ystävän asiasta sanoa, ei välttämättä hyvää seuraa.
Kun painokäyrä ylittää tietyn rajan, lähetetään lapsi painopolun mukaisesti jatkoseurantaa/hoitoo. Siellä asiasta taas uudelleen keskustellaan. Lapselta otetaan verikokeet ja muutenkin tarkistetaan, ettei kyseessä ole mikään elimellinen vaiva(kilpirauhasen vajaatoiminta) ja hoitopolun mukaisesti edetään painopoliklinikalle-->ravitsemusterapeutille. Joten ei ole syytä olla huolissaan siitä, että tietoa asiasta ei olisi. Motivaation kun vain useimmilta vanhemmilta puuttuu ja ongelma on yleensä vanhempien ja heidän väärät ruokailutottumukset. Vanhemmat eivät useinkaan halua panostaa asiaan, koska se tietäisi sitä, että omiakin ruokailutottumuksia pitäisi muuttaa.

 

[evita]

Vaikea tilanne, ehkä joskus (ilman lapsen läsnäoloa) suoraan sanoisin, että "Nico-Petteri" näyttää minusta pulskistuneen aika tavalla ja että jossain vaiheessa ehkä kannattaisi kysyä siihen jostakin apua. Kannattaa tietysti vedota lapsen hyvinvointiin, jos esim. lapsi ei todistettavasti enää jaksa juosta, kiipeillä tms.

Äiti voi tietysti suuttua, mutta kannattaa puhua sillä tavalla rauhallisesti ja nätisti mutta silti suoraan. Ehkä kannattaa yrittää ajatella sen lapsen parasta eikä sitä, suuttuuko äiti.