Mitä minä oikein teen tuon miehen kanssa??? Ei mitään saada aikaan!! *tuskastunutta tilitystä*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suivaantunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suivaantunut

Vieras
Minä rakastan miestäni. Hän on minulle hyvä, keittää aamulla kahvit ja huolehtii minut töihin, hakee töistä. Hän ostelee minulle suklaata ja jäätelöä, antaa minulle vapaat kädet (ja rahat sisustaa kotiamme) ja tässä tämä ongelma piileekin.

Olemme vasta muuttaneet yhteen. Meillä on kuukauden jälkeenkin tavaraa pahvilaatikoissa ja koti kesken. Mies ei ole koonnut huonekaluja, hän ei ole purkanut omia tavaroitaan, pyöräni meni muuton yhteydessä rikki joten hän ei ole korjannut sitä.

Miten minä voisin tuupata häntä alkuun? Olen maininnut ja esittänyt toiveen, että hän voisi korjata sen ja sen ja kasata sen ja tän. Mutta en viitsisi nalkuttakaan, hänellä on raskas työ ja joskus tekee pitkää päivää, silloin en sano mitään kodista joka on kuin kaatopaikka. Mutta alkaa vähitellen häiritsemään tämä, etenkin kun me ei koskaan saada aikaa laittaa koti kuntoon.

Marssinko vain tästä pyöräkauppaan ja ostan itselleni uuden pyörän? Alanko opettelemaan kuinka porakone toimii? Ne vielä voisin tehdä mutta mulla hirvittää huonekalujen kasaus. Olin sinkkuna pitkään ja yritin kasailla mööpeleitäni, ja kun ei niin ei, mulla on ihan selkeä vajaus tuolla kasausgeenien kohdalla. Olen ihan tasan just niin avuton kasaamisessa kuin kaikissa blondivitseissä selitetään.

Saanko nyt mielipiteitä että mitä oikein teen tämän asian suhteen? Mulle koti on tärkeä asia, pinna alkaa kiristymään tämän kaaoksen keskellä.
 
Meillä sama homma mut erona se et mies ei kahvia keittele tms. ja meillä remontti kesken. Nimenomaan kesken, kilahtaa jos meen vihjaamaan et pitäis saada sitä vähän edistymään. Nyt en oo enää jaksanut vihjailla (kokeilin myös suoraa huutoa välillä mut ei sekään toimi) vaan tyydyn siihen et meidän kellari on ikuisesti sorapohjalla ja lastenhuone ilman ovea...
 
Mä teen sitten ne itse ja kun mies kyselee että ei ole puhtaita vaatteita, ruokaa tms niin sanon etten ole ehtinyt kun piti tehdä itse. Opetteluun menee aikaa joten jos herra haluaa ruokaa niin tervemenoa tekemään, tai voi jatkaa tästä niin mä teen. (Oikeasti siinä vaiheessa mä teen itse asian loppuun ja mun puolesta mies saa olla nälässä jos ei saa ruokaa suuhunsa :kieh: )
 
Avuttomuus lienee asenteessasi. Kyllä oppii jos vaan yrittää oppia. Uskoisin että miehesi vilkastuu toimintaan, kun alat tehdä seiniin reikiä ;) anna mennä vaan. Mikä pyörässä meni rikki? Vie se korjattavaksi korjaamoon, äläkä ulise kun miehesi ei korjaa. Ethän sä itsekään sitä korjaa! Miehet on joskus saamattomampia. Jätä miehesi tavarat laatikoihin ja vie vaikka kellariin. Vai tarviitko sä niitä johonkin? Pura ne mitä tarttet ja jätä loput miehellesi. Tee itse niin saat sen minkä haluat ;) Pyydä vaikka joku kaveri mukaan kasaamaan mööpelit. Itte oon ollu monet kerrat kasaamassa kenen milloinkin romppeita ja ihan ilomielin avitellut. Toki olen saanut myös vastapalveluksia näistä..
 
Ootteko te jumalauta kaikki noin saatanan avuttomia?! Miehet, jotka ei löydä ruokaa kaapista ja naiset, jotka ei saa ovea paikalle? No voi ny pyhä yksinkertasuus...
 
Jos meillä ei ala tapahtua, niin teen itse. Miehelle tulee yleensä kiire ryhtyä toimiin, kun tajuaa, että lapsia hoitava vaimo saattaa teloa selkänsä (iskiasvaiva toisinaan) ja mitäs sitten tehdään ;)
 
[QUOTE="vieras";24228724]Mä teen sitten ne itse ja kun mies kyselee että ei ole puhtaita vaatteita, ruokaa tms niin sanon etten ole ehtinyt kun piti tehdä itse.

Oikeasti siinä vaiheessa mä teen itse asian loppuun ja mun puolesta mies saa olla nälässä jos ei saa ruokaa suuhunsa [/QUOTE]

Täyspeesi tähän!
 
Meillä sama homma mut erona se et mies ei kahvia keittele tms. ja meillä remontti kesken. Nimenomaan kesken, kilahtaa jos meen vihjaamaan et pitäis saada sitä vähän edistymään. Nyt en oo enää jaksanut vihjailla (kokeilin myös suoraa huutoa välillä mut ei sekään toimi) vaan tyydyn siihen et meidän kellari on ikuisesti sorapohjalla ja lastenhuone ilman ovea...

Otan osaa, tiedän miltä tuntuu.

Mies muutti jotenkin mielenkiintoisesti, omat tavarat edelleen lipastoissa (jotka suoraan kirppiksiltä, sellaisia -70 luvun kauhistuksia, eli tummanruskeat joissa on kultaiset kahvat) ja siellä on tärkeitä papereita joihin ei kuulemma saa koskea. Jos saisi koskea, olisin pakannut ne koreihin ja pistänyt kaappiin ja vieny ne kammotukset (jotka on keskellä olohuoneen lattiaa) huis helv....ttiin. Olen sitten kurkkuani myöten täynnä sitä, että tässä on kehkeytynyt polkuja joita pitkin kulkea jos haluaa huoneesta toiseen.

Mutta ei auta, aviorauhan eteen sitä kai täytyy tehdä kaikkea.
 
Teillä on aivan väärä taktiikka. Kokeilkaapa sanoa miehelle vaikka seuraavasti: "ai kun sä oot sitten taitava kun osaat korjata polkupyöriäkin", tai "siskon mies sanoi, että huonekalujen kokoaminen on aika vaikeata", tai "minua kiihottaa ajatus, että istuisin kirjahyllyn päällä alasti ja sinä katselisit minua".
 
Avuttomuus lienee asenteessasi. Kyllä oppii jos vaan yrittää oppia. Uskoisin että miehesi vilkastuu toimintaan, kun alat tehdä seiniin reikiä ;) anna mennä vaan. Mikä pyörässä meni rikki? Vie se korjattavaksi korjaamoon, äläkä ulise kun miehesi ei korjaa. Ethän sä itsekään sitä korjaa! Miehet on joskus saamattomampia. Jätä miehesi tavarat laatikoihin ja vie vaikka kellariin. Vai tarviitko sä niitä johonkin? Pura ne mitä tarttet ja jätä loput miehellesi. Tee itse niin saat sen minkä haluat ;) Pyydä vaikka joku kaveri mukaan kasaamaan mööpelit. Itte oon ollu monet kerrat kasaamassa kenen milloinkin romppeita ja ihan ilomielin avitellut. Toki olen saanut myös vastapalveluksia näistä..

Pyörässä oli ennenkin vaihteissa vikaa, se ei vaihda kaikkia vaihteita ja kettingit lähti irti. Samaten etupyörä jotenkin vääntyi.

Kun homman nimi on just se, että mun kamat on siististi järjestyksessä, mutta kun nämä miehen kamat on keskellä lattioita ja niihin ei saa koskea. Olisinhan minä muutoin ne jo pistänyt järjestykseen.
 
Mä oon lähes aina koonnu kaikki itse. Mun mielestä jokaisen naisen täytyy osata tehdä kaikkea myös itse. Ostin taannoin itselleni uuden sängyn,jonka kokosin itse. Mun mielestä se on niin kivaa hommaa.

Auton renkaiden vaihtokin on helppo homma,joka pitää osata tehdä itse. Koskaan kun ei tiedä mitä tuleman pitää.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Anna miehelle selvä takaraja, jolloin esim niiden hirvitys mööbeleiden pitää olla tyhjiä tai sinä järjestät ja siivoat ne.

Kanna jokin ilta kassamaton huonekalu keskelle olohuonetta (television eteen) ja sano, että nyt tämä PITÄÄ koota.

Onko teillä minkä verran huoneita? Tyhjennä olohuone kokonaan, vie tavarat sieltä johonkin toiseen/toisiin huoneisiin. Imoita, että olkkariin ei nyt saa viedä mitään ylimääräistä, olet sisustamassa sitä. Ja viet ja laitat sinne vain ne tavarat, jotka sinne haluat omille paikoilleen. Käy samalla tavalla läpi kaikki huoneet, sano miehelle että toivot hänen osallistuvan, koska kun lopetat viet kaikki ylimääräiset tavarat, joilla ei ole omaa paikkaa roskiin tai kierrätykseen (= ovat tarpeettomia). Kun järjestelet makkaria osoita miehelle "tuo on sinun vaatekaappisi, laita sinne kaikki käyttämäsi vaatteet ja ne mitä et tarvi tähän laatikkoon, vien kierrätykseen".

Älä pyytele, anele tai jankuta. Ala itse hommiin, ota miestä kädestä ja pyydä mukaan puuhaamaan yhdessä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja pohjantähdenalla;24228806:
Mä oon lähes aina koonnu kaikki itse. Mun mielestä jokaisen naisen täytyy osata tehdä kaikkea myös itse. Ostin taannoin itselleni uuden sängyn,jonka kokosin itse. Mun mielestä se on niin kivaa hommaa.

Auton renkaiden vaihtokin on helppo homma,joka pitää osata tehdä itse. Koskaan kun ei tiedä mitä tuleman pitää.

Tuletko meille niin voisit opettaa mua? :) Keitän kahvit ja haen jostain täytekakkua ja muuta hyvää :D

Kerran ehdotin miehelle että hän opettaisi minuakin kasaamaan esimerkiksi lipaston, joka on muutoin valmis mutta siinä pitäisi kiinnittää loput laatikot kasaan. Mies vain totesi että jos hän tekee tämän. No, lipasto on edelleen makuuhuoneessa sivuttain ja laatikot siististi seinän vieressä. :/
 
Ei kannata olla sellaisessa suhteessa, jossa toisen tekeminen / tekemättömyys vaivaa / raivostuttaa. itse pistin välit poikki, kun ei raskaan työpäivän jälkeen voinut olla kotona rauhassa ilman että joku oli koko ajan naputtamassa tekemättömistä asioista ja syyllistämässä. Siinähän nousi verenpainekin tosi korkealle (koskaan ei aiemmin ole ollut verenpainetta eikä ole nytkään - suhteen lopusta noin puoli vuotta). Huom. olen nainen.
 
Tuletko meille niin voisit opettaa mua? :) Keitän kahvit ja haen jostain täytekakkua ja muuta hyvää :D

Kerran ehdotin miehelle että hän opettaisi minuakin kasaamaan esimerkiksi lipaston, joka on muutoin valmis mutta siinä pitäisi kiinnittää loput laatikot kasaan. Mies vain totesi että jos hän tekee tämän. No, lipasto on edelleen makuuhuoneessa sivuttain ja laatikot siististi seinän vieressä. :/

Eikö siinä lipaston mukana tullut ohjeita? Niistä on helppo alkaa kokoamaan. Tai no joskus kyllä on ihan ihmeellisen näkösiä ohjeita,joten välillä pitää hieman päätänsäkin vaivata. :) Jos asustat tässä lähistöllä niin mikä ettei! :wave:
 
Tuletko meille niin voisit opettaa mua? :) Keitän kahvit ja haen jostain täytekakkua ja muuta hyvää :D

Mäkin voin tulla, Hämeessä jos asustelet :wave:

Kasaan huonekalut itse ja lähetän miehen muualle siksi aikaa (se ei vaan osaa, tai siis hermot ei kestä) ja jos tarvii lisää käsiä, soitan pikkusiskon avuksi. Se jättää miehensä kotiin lapsenvahdiksi. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja pohjantähdenalla;24228806:
Mä oon lähes aina koonnu kaikki itse. Mun mielestä jokaisen naisen täytyy osata tehdä kaikkea myös itse. Ostin taannoin itselleni uuden sängyn,jonka kokosin itse. Mun mielestä se on niin kivaa hommaa.

Auton renkaiden vaihtokin on helppo homma,joka pitää osata tehdä itse. Koskaan kun ei tiedä mitä tuleman pitää.

Minäkin osaan tehdä vaikka mitä, renkaidenvaihdosta lähtien. Mutta se johtaa helposti siihen, että mies ei tee mitään ja nainen tekee kaiken. Kyllä minä osaan hoitaa vanhan omakotitalon normaalit huolto- ja ylläpitojutut, korjata lasten pyöristä pikkuvikoja, korjata omasta autostani pikkuvikoja, tehdä polttopuita jne. jne. Nämä perinteisten "naisten hommien" lisäksi. Mutta kun en halunnut tehdä kaikkea yksin kun kerran meitä kaksi aikuista taloudessa oli. Arvaapa mihin se johti? Eroon.
 
Jos mies ei tee jotain hommaansa ajoissa, totean iloisesti: "Ohoh, xxx on muuten vieläkin kesken. Voisin soittaa ammattimiehet laittamaan sen kuntoon." Ammattimies on miehelle kirosana, joka saa tämän ryntäämään heti toimeen, ettei kukaan muu vain pääsisi laittamaan hänen rakasta kotiaan ja vielä laskuttamaan tästä. :D

Ja kyllä, hoidan toki oman osuuteni kaikista kodin töistä.
 
Ei kannata olla sellaisessa suhteessa, jossa toisen tekeminen / tekemättömyys vaivaa / raivostuttaa. itse pistin välit poikki, kun ei raskaan työpäivän jälkeen voinut olla kotona rauhassa ilman että joku oli koko ajan naputtamassa tekemättömistä asioista ja syyllistämässä. Siinähän nousi verenpainekin tosi korkealle (koskaan ei aiemmin ole ollut verenpainetta eikä ole nytkään - suhteen lopusta noin puoli vuotta). Huom. olen nainen.

En minä naputa. Olen yhden kerran, sekin kolmisen viikkoa sitten sanonut niistä lipastoista jotka on tuolla keskellä olohuonetta. Kenkäkaapista, joka on nyt ollut kasauksen jälkeen puolitoista viikkoa valmis, ei ole porattu seinään, siitä sanoin kerran että voisikohan kohta niin saisin kenkälaatikot tyhjiksi.
Makuuhuoneen lipastosta en ole sanonut mitään.
Olohuoneen nojatuolista kysyin eilen, että voisiko sen kasata kohta, koska tykkään istua siinä niin paljon (jokin monitoimituoli, jonka selkänojassa on säädettävät jutut, ja ne pitäisi kasata, koska muuton aikana monitoimituoli jouduttiin purkamaan)

Minä olen itse kolmivuorotöissä ja teen myös muuallekin täyspitkää päivää, että saisimme kesän aikana kerättyä rahaa mahdollisimman paljon. Meillä on myös kolme isoa koiraa ja kaksi lasta. Minä hoidan koirat, lapset, teen ruuan, tiskaan, pyykkään, siivoan ja koetan selviytyä, mutta minulla harmittaa välillä, mies on kuukauden aikana tiskannut ehkä kaksi kertaa. Imuroinut ei ole kertaakaan. Minulla on kaksi koiraa, miehellä yksi ja hänen koiransa oksensi matot viime viikolla. Olen kaksi mattoa jo pessyt, yksi roikkuu vielä pesemättömänä, koska minulle tuli pitkä työrupeama joka juuri päättyi. Pyysin miestä pesemään oksennuskohdan, en koko mattoa. Juuei.

Kuulostan kauhealta valittajalta, en oikeasti sitä ole. Olen hyvin rauhallinen yleensä. Nyt vain alkaa varmaan väsymys painamaan, minulla on kolme vapaata edessä ja haluaisin näillä vapailla järjestää kodin kuntoon.

Just nyt aion pistää kimpsut kasaan ja lähteä hakemaan lisää koreja, ja sitten lähtee nuo olohuoneen lipastot tuolta. Piste. Joko miehen avustuksella tai ilman. Illalla sitten mattopyykille.
 
Aww, olette ihania <3 Jos ihan oikeasti huomiseen mennessä tähän ei ole tullut tolkkua, kirjaudun tänne palstalle ja käyn hakemassa täytekakut ja muut hyvät ja pyydän talkooporukkaa :) Kiitos teille <3
Asun Hämeessä itsekin.

Nyt ajattelin tehdä kuten eräs ehdotti, että vien eteiseen kaikki mööpelit jotka haluan lähtevän, ostan ison kasan koreja yms joihin saa laitettua tärkeitä papereita ja raivaan tilaa kaappeihin näille koreille.

(lipasto on vanha, ostettu noin 10 vuotta sitten, ohjekirjaset taitavat olla jo ihan hukassa, eli siihen tarvitsee sisäsyntyistä vaistoa, että kuinka se kasataan)

Kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista sekä myös tuesta, nyt lähden kauppoihin ja pistän vauhtia asioihin, miehen kanssa tai ilman.
 
Noniin, tulin päivittämään tilannetta. Eilen tosiaan soitin miehelle töihin että tuo porakoneen sieltä mukanaan, minä poraan seiniin reiät. No, mies kun tuli kotio, hän poras reiät, laittoi nojatuolin kuntoon ja keskustelimme tästä tilanteesta. Sanoin että hän hommaa meille siivoojan. Sitä en sanonut että tämä työnjako ei ole reilu, itsekin käyn töissä ja ainoat vapaani menevät siivoamiseen koska mies ei siivoa. Mies suostui siivoojaan.

Tänään olen purkanut huonekaluja osiin jotka menevät varastoon. Mies voi suuttua tuosta, mutta olen odottanut jo kuukauden enkä kyllä enää odota. Samaten tänään lähtee nuo kauheat lipastot, lajittelen itse miehen paperit ja pistän kaappiin. Tuli huuto sitten vaikka mimmoinen.
 

Yhteistyössä