Mä vihaan itseäni kun huudan tolle lapselle joka ilta

[paskamutsi]

Mä rakastan lastani enemmän kuin mitään maailmassa, vai rakastanko?
Miksi mun pinna ei kestä yhtään tota jokailtaista kiukuttelua ja huutamista ja venkoilua nukkumaanmenon kanssa? Joka ilta sama tappelu ja huudoksi menee. Kummatkin karjuu kurkku suorana ja lapsi menee itku silmässä nukkumaan ja mä raivon vallassa ulos tupakalle.
Mies yrittää luovia siinä välissä.
Mä oon TYHMÄ ja PASKA ÄITI!! Ei mun olis tarvinnu lasta tehdä kun en kerran osaa muuta kuin huutaa. Saatanan saatana. Parempi olisi kun jättäisin lapsen isälleen ja lähtisin menemään. Sais mies paremman vaimon ja lapsi paremman äidin.
Miten mä saisin parannettua pinnaani ettei se katkeis noin helposti? Tuntuu etten yhtään jaksa tuon 2,5v. iltaraivareita. Väsyttää muutenkin ja koskaan en saa omaa aikaa kun mies on aina töissä ja tulee vasta illalla. Ei sekään voi mulle enempi sitä aikaa antaa kun pakko tehdä töitä.
Ja töissä on stressi ja vituttaa ja kaikki hommat kaatuu niskaan.

 

["nenna"]

tuttu tunne mutta yritä edes joskus pitää se pinna ja näytä rakkautes. ja sitten myös pyydät itsellesikin omaa aikaa

 

["hmm"]

Onko sulla sukulaisia taikka ystäviä, joilta saisit apua päiviin?

 

["vieras"]

Mitäs jos antaisit iltatoimet suosiolla miehesi tehtäväksi, ja painuisit itse vaikka lenkille siksi aikaa?

 

[paskamutsi]

[QUOTE="nenna";24325821]tuttu tunne mutta yritä edes joskus pitää se pinna ja näytä rakkautes. ja sitten myös pyydät itsellesikin omaa aikaa[/QUOTE]

Kyll me suukotellaan ja halataan paljon ja on sylissä ja kerron että rakastan ja suurimmaksi osaksi aikaa onkin ihanaa, mutta sitten tulee lapselle se raivari ja sit mulle. Ruokitaan toinen toisiamme varmasti
Kun sais vaan pysyttyä rauhallisena.

 

[paskamutsi]

[QUOTE="hmm";24325830]Onko sulla sukulaisia taikka ystäviä, joilta saisit apua päiviin?[/QUOTE]

Me ollaan päivät töissä ja hoidossa. illat ja aamut yhdessä lapsen kanssa.
Se olisikin paras jos mies voisi noi ilat hoitaa mutta on yleensä vielä siihen aikaan töissä.
Että mä inhoan itseäni. Miksi en osaa olla kunnon äiti?

 

["aave"]

no mistä se lapsi aloittaa kiukuttelun?

 

["nenna"]

Kyll me suukotellaan ja halataan paljon ja on sylissä ja kerron että rakastan ja suurimmaksi osaksi aikaa onkin ihanaa, mutta sitten tulee lapselle se raivari ja sit mulle. Ruokitaan toinen toisiamme varmasti
Kun sais vaan pysyttyä rauhallisena.

tiedän ja uskon että monella on asiat noin. mutta sun pitää saada omaakin aikaa. se helpottaa. ja kyllä toi menee ohi.

 

["ihmettelijä"]

Joskus vaan pitää "päättää", että ei menetä malttiaan. Pysyy rauhallisena, vaikka mikä on. Voi tehdä tiukkaa (tiedän!) , mutta jälkeenpäin on parempi mieli.

 

["nenna"]

mä huomasin että kun alkoi itku potku raivarit johonkin tiyttyyn kellon aikaan niin aloin laittaan poikaani aikasemmin untenmaille

 

["jep jep"]

Kyll me suukotellaan ja halataan paljon ja on sylissä ja kerron että rakastan ja suurimmaksi osaksi aikaa onkin ihanaa, mutta sitten tulee lapselle se raivari ja sit mulle. Ruokitaan toinen toisiamme varmasti
Kun sais vaan pysyttyä rauhallisena.

se rauhallisena pysyminen on taitolaji, jota minäkään en taida... todella, todella vaikeaa. Otan siis minäkin palstan hyvät neuvot mielelläni vastaan

Olen kyllä huomannut että ainakin minulla oman ajan puute vähentää kyllä sitä pinnaa.. Ja väsymys ja tekemättömät hommat.. Se on jotenkin todella vaikea kohdata tyynesti (viattoman) lapsen ihan normaaliin kehitykseen kuuluva uhma, mistä lienee johtuu..? Olen myös huomannut, että jos en ole paikalla uhmakohtaksen alkaessa, siedän sen rauhallisempana, kuin jos olen alusta asti sitä seuraamassa kun kohtaus kehittyy, silloin kiehahdan itsekin todella helposti.

 

["Aura"]

Kyll me suukotellaan ja halataan paljon ja on sylissä ja kerron että rakastan ja suurimmaksi osaksi aikaa onkin ihanaa, mutta sitten tulee lapselle se raivari ja sit mulle. Ruokitaan toinen toisiamme varmasti
Kun sais vaan pysyttyä rauhallisena.

Oih voih. Sama minä... vaikka kuinka jaksaisin olla ja tehdä ja mennä illat niin se vaan purkautuu yht äkkisenä raivona ihan pienestä, ihan pienelle. mutta, me ollaan ihmisiä mekin ja vaikka ei saisi niin vaan joskus käy. Lapset onneksi elää usein niin, että "riidat" unohtuu hetkessä ja ei niistä jää kuitenkaan mitään arpia, jollei lasta satuta/muuten vahingoita, uhkaa pelottavasti tms. Rakkaus voittaa ja ne hyvät hetket!

 

["mä"]

Laitahan lapsen isä nukutuspuuhaan!

 

["hmm"]

Mä ainakin huudan lapsille väsyneenä.

 

[paskamutsi]

Kävin laulamassa iltalaulun ja lausumassa iltarukouksen. Suukot vaihdettiin ja pyydettiin anteeksi.
On mulla niin paha mieli Mulla on älytön stressi ja väsymys kun on työt, opiskelut ja talon rakentaminen kesken ja kaikki aikaa vaan valuu jonnekin.
Olen yrittänyt alkaa nukkumaan menoa aikaistaa, mutta sama huuto se on joka kerta ja jos kasin jälkeen laittaa hänet nukkumaan niin kukkuu sängyssä vielä kymmenen jälkeen kuitenkin.
Nyt nukkumaanlaitto alkaa siis ysiltä mutta kymmeneen se menee silti aina kaiken kiukuttelun ja temppuilun takia. Kasin aikaan sitten hyvällä tuulella kyllä herää ja on hoidossa reipas.

 

["Mie vaan"]

Meillä asia ratkesi kun nukkumaanmeno aikaa myöhästettiin puolituntia. Koita aikaistaa ensin ja jos ei toimi niin toiseen suuntaan. Tutut rutiinit tuo turvaa ja jossain vaiheessa se märinä loppuu. Tiedän ihan tasan tarkkaan tuon tunteen kun meillä oli tuo tilanne vielä kuukausi sitten ja samanikäisen kera.

 

["vieras"]

Minulla meni myös pinna iltaisin helposti väsymyksen vuoksi. Lapset olivat silloin jo onneksi kouluikäisiä. Meillä auttoi iltarutiinit ja säännölliset nukkumaanmenoajat. Lapset oppivat menemään oikeaan aikaan nukkumaan, koska he tiesivät, että minulta alkaa ääni kohota nukkumaanmenoajan jälkeen. 2,5-vuotias ei vielä kellosta ymmärrä, mutta joku muu aikasysteemi iltarutiinien kanssa voisi auttaa.

 

[paskamutsi]

Kiitos kaunis kaikille kannustavista viesteistä!!
Yritän ajatella, että tätä kauheutta ei jatku ikuisuuteen. Pitää alkaa tarkistaa noita iltatoimia, että voisiko niitä vielä jotenkin muuttaa. Rutiinit on kyllä aina melkolailla samat

 

["Mie vaan"]

Kiitos kaunis kaikille kannustavista viesteistä!!
Yritän ajatella, että tätä kauheutta ei jatku ikuisuuteen. Pitää alkaa tarkistaa noita iltatoimia, että voisiko niitä vielä jotenkin muuttaa. Rutiinit on kyllä aina melkolailla samat

Ei jatku, mä lupaan. Luetteko iltasatua? Meillä sen odottaminen on iltatoimissa THE juttu. Me myös katsotaan ja nimetään nukkumaan mukaan tulevat pehmot ja asetellaan ne sänkyyn viereen se on tärkeää se Jos lapsi nousee pusujen jälkeen niin vien hänet takaisin ja peittelen. Ei sanoja, ei eleitä vaikka hermo repee ja niin vain käy että aina lapsi lopulta nukahtaa. Joskus kun tuo vaati kahden tunnin juoksua niin kyllä mä välillä löin nyrkillä omaa sänkyä tai tyynyä ym kun kiehui niin mutta se helpotti.

 

["vieras"]

Auttaisiko pitkä unettava iltasatu. Kun kaksoseni olivat 2-vuotiaita, niin luin heille monotonisella äänellä pitkiä iltasatuja (ei mitään kuvia, vaan pelkkää tekstiä) . Olin itse usein niin puolinukuksissa lukiessani satuja, etten edes tiennyt mitä luen. Sitä eivät lapsetkaan jaksaneet kuunnella vaan nukahtivat ennen pitkään. Jos teillä on mennyt illat molemminpuoliseksi huutamaksi, niin lukemalla voisi saada huutamiskierteen loppumaan.

 

[älä käyttäydy kuin kakara]

Noh, ole aikuinen.

 

[no hehheh]

Mä todella haluaisin nähdä sellaiset kaksoset jotka kuuntelee satua, ja nukahtaa lopulta sadun kuunteluun. Vähän kuin saduissa, ruusunpunaiset lasit silmillä...joo,o

 

[vier]

MIKSI ihmeessä ihmisillä on pakkomielle rakentaa talo silloin kun lapset on pieniä? Se on avioeron kerjäämistä.

Laitako lasta nukkumaan liian aikaisin, liian myöhään vai nukkuuko se liiaksi päiväunia?

ja illalla kun pitää leikit lopettaa, on hyvä antaa pari varoitusta, että "hetken päästä on iltapala" ja "ihan kohta on iltapala" ja sitten se ON, eikä siitä neuvotella. Näin lapsi ehtii lopettaa puuhansa ja valmistautua.

Meidän lapset on aina halunneet tietää tarkasti etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kerron, ja sitten sen mukaan mennään. Haluavat vain etukäteen valmistautua.

 

[???]

Mä todella haluaisin nähdä sellaiset kaksoset jotka kuuntelee satua, ja nukahtaa lopulta sadun kuunteluun. Vähän kuin saduissa, ruusunpunaiset lasit silmillä...joo,o

mikä tässä oli epätodellista?
meillä ainakin luetaan tuplille,ikää kylläkin 2,3kk ja kuuntelevat sen minkä kuuntelevat,
sitten nukahtavat..
mikä sulla oli ongelmana?

 

[Orion-]

Sun pitää huolehtia myös itsestäs. Hoitaa stressi pois, syödä ravitsevaa ruokaa ja roskat pois, ulkoilua (vedä syvään raikasta ilmaa useita kertoja), joskus voi tarvita asennemuutosta. Opettele rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Hae aikaa omalle rauhottumiselle, meditoi vaikka.