A
"a.p"
Vieras
En ole kertonut kirkosta eroamisestani kenellekään. Jos joku kavereistani pyytää minua lapsensa kummiksi, pitääkö minun kieltäytyä sillä perusteella, että en kuulu kirkkoon?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Kuten jo mainittiin, et voi olla virallisesti kummi. Ja hittoako sä sillä viralla teet? Et kuitenkaan olisi valmis kristillisiin kasvatukseen ja neuvontaan (paitsi jos et kuulu kirkkoon muista syistä, vaikka oletkin uskossa)Sehän on se kummin tehtävä.
Kummiksi ei pääse kirkkoon kuulumaton.
Mutta kuka estää sinua liittymästä kirkkoon ja eroamaan ristiäisten jälkeen uudestaan?
Näin mä tein, kun mua pyydettiin kummiksi. Pyytäjä tiesi etten kuulu kirkkoon, mutta kysyi voisinko mitenkään liittyä siksi aikaa ja voinhan minä. Kuuluin kirkkoon 2 viikkoa ja sitten taas erosin.
Kummiksi ei pääse kirkkoon kuulumaton.
Mutta kuka estää sinua liittymästä kirkkoon ja eroamaan ristiäisten jälkeen uudestaan?
Näin mä tein, kun mua pyydettiin kummiksi. Pyytäjä tiesi etten kuulu kirkkoon, mutta kysyi voisinko mitenkään liittyä siksi aikaa ja voinhan minä. Kuuluin kirkkoon 2 viikkoa ja sitten taas erosin.
Mutta eihän kirkosta pysty eroamaan samantien ? ainakaan ennemmin ei ole
Mä olen sitä mieltä että blaa blaa vaan niille kumminen mukatehtäville. Kummin tehtävä on se, mitä vanhempien kanssa yhdessä sovitaan. Omalla kohdallani se ei ole kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen, vaan yhtenä läheisenä aikuisena lapselle oleminen.
:O Mita jarkea tuossa oli liittya ja erota uudestaan? En ymmarra tata, etta liitytaan kirkkoon jonkun edun vuoksi ja sitten erotaan heti, kun etu on saatu. Oli se sitten kummius tai kirkkohaat.
Tuo on mielestäni moraalitonta.
Ethän sinä tuohon olisi tarvinnut mitää kirkollista rituaalia.
Meillä on ilmeisesti perheessä tapana, että sisarukset ovat toistensa lasten kummeja. Minuakin pyydettiin, mutta en suostunut liittymään kirkkoon, sillä se olisi ollut väärin.
Öööö...mikäköhän tässä nyt oli mun osaltani se etu?
Ei mulla ollut MITÄÄN tarvetta olla lapselle virallinen kummin. Mulle olisi riittänyt se epävirallinen kummius, mutta tässä meidän mahtavassa Suomen maassa ei saa lasta kastettu, jos lapselle ei löydy virallista kummia. Eikä löytynyt. Oli siis 2 vaihtoehtoa...joko jättää lapsi kastamatta tai se, että mä liityn kirkkoon siksi, että lapsi saadaan vanhempien toiveesta kastettu.
Ja mulla on tapana kyllä auttaa kaveria mäessä. Jos he toivoivat lasta kirkkoon liitettäväksi ja mä voin siinä auttaa, niin teen sen mielelläni, vaikka en itse kristinuskoa omaksi tunnistakaan.
Miksi? En käsitä lainkaan.
Mun moraalikäsitykseni perustuu pitkälti siihen, ettei ketään satuteta/loukata, eikä kelleen tuoteta pahaa mieltä jne. Mä autoin kaveria, enkä näe siinä niin mitään moraalitonta.
Tekisin sen välittömästi uudestaankin, jos tarve vaatisi.
Mun mielestäni ainoa moraaliton osapuoli tässä on se kirkko, joka vaatii kummit, jotta lapsen voi liittää kirkkoon. Kiristystä, sanon minä.
Mina olen ainakin joskus lukenut, etta jos kummeja ei ole niin seurakunnasta voi pyytaa jonkinlaisen kummin. Tallaista muistan lukeneeni, mutta en tieda onko miten laajasti sitten kaytossa. Kummin tehtava on lapsen kristillinen kasvatus, ei tuossa nyt kovin paljon jarkea ole, kun et sita kristillista kasvatusta ole lapselle kuitenkaan antamassa. Tulee hieman mieleen sellainen "rusinat pullasta" -meininki.
Et sä voi olla tosissasi...ethän. Sun mielestäsi on parempi, että lapselle tulee JONKINMOINEN kummi, jota lapsi ei tule koskaan tapaamaan, kuin että hälle tulisi läheinen kummi, joka on aidosti siinä elämässä mukana. Melko outoa.
Kummin tehtävä on se, minkälaiseksi vanhemmat sen määrittävät ja piste. Et SINÄ päätä kenenkään muun kummmin tehtävää, kuin omien lastesi. Ei se ole mikään lakiin kirjoitettu asetus, että kummin pitää vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta, vaan siitä sopivat kummit ja lasten vahemmat keskenään.
On kyllä totta, että yleisesti ottaen kummin tehtävä moinen lienee, mutta en todellisuudessa tunne YHTÄKÄÄN kummia, joka olisi koskaan, ikinä, milloinkaan keskustellut kummilapsensa kanssa kristillisistä asioista siksi, että hän on kummi. Ehkä teilläpäin ethdään niin, mutta ei meilläpäin.
Mua edelleen kiinnostaisi tietää mitkä ne rusinat siinä pullassa on, jotka olen poiminut. Kerro mulle, mitä minä tästä hyödyn, jos verrataan tilannetta siihen, että olisin epävirallinen kummi?