Voiko kirkkoon kuulumaton olla kummi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a.p"

Vieras
En ole kertonut kirkosta eroamisestani kenellekään. Jos joku kavereistani pyytää minua lapsensa kummiksi, pitääkö minun kieltäytyä sillä perusteella, että en kuulu kirkkoon?
 
Kummiksi ei pääse kirkkoon kuulumaton.

Mutta kuka estää sinua liittymästä kirkkoon ja eroamaan ristiäisten jälkeen uudestaan?

Näin mä tein, kun mua pyydettiin kummiksi. Pyytäjä tiesi etten kuulu kirkkoon, mutta kysyi voisinko mitenkään liittyä siksi aikaa ja voinhan minä. Kuuluin kirkkoon 2 viikkoa ja sitten taas erosin.
 
Kuten jo mainittiin, et voi olla virallisesti kummi. Ja hittoako sä sillä viralla teet? Et kuitenkaan olisi valmis kristillisiin kasvatukseen ja neuvontaan (paitsi jos et kuulu kirkkoon muista syistä, vaikka oletkin uskossa) ;) Sehän on se kummin tehtävä.

Kuinkakohan moni kummiksi ryhtyvä mieltää, että hänen tehtävänsä on lapsen kristillinen kasvatus. Mun lähipiiri on ainakin halunnut kummeiksi itselleen ja lapselle läheisiä ihmisiä.
 
Kummiksi ei pääse kirkkoon kuulumaton.

Mutta kuka estää sinua liittymästä kirkkoon ja eroamaan ristiäisten jälkeen uudestaan?

Näin mä tein, kun mua pyydettiin kummiksi. Pyytäjä tiesi etten kuulu kirkkoon, mutta kysyi voisinko mitenkään liittyä siksi aikaa ja voinhan minä. Kuuluin kirkkoon 2 viikkoa ja sitten taas erosin.

:O Mita jarkea tuossa oli liittya ja erota uudestaan? En ymmarra tata, etta liitytaan kirkkoon jonkun edun vuoksi ja sitten erotaan heti, kun etu on saatu. Oli se sitten kummius tai kirkkohaat.
 
Kummiksi ei pääse kirkkoon kuulumaton.

Mutta kuka estää sinua liittymästä kirkkoon ja eroamaan ristiäisten jälkeen uudestaan?

Näin mä tein, kun mua pyydettiin kummiksi. Pyytäjä tiesi etten kuulu kirkkoon, mutta kysyi voisinko mitenkään liittyä siksi aikaa ja voinhan minä. Kuuluin kirkkoon 2 viikkoa ja sitten taas erosin.

Tuo on mielestäni moraalitonta.
 
[QUOTE="a.p";24456836]Kuinkakohan moni kummiksi ryhtyvä mieltää, että hänen tehtävänsä on lapsen kristillinen kasvatus. Mun lähipiiri on ainakin halunnut kummeiksi itselleen ja lapselle läheisiä ihmisiä.[/QUOTE]

Mä olen sitä mieltä että blaa blaa vaan niille kumminen mukatehtäville. Kummin tehtävä on se, mitä vanhempien kanssa yhdessä sovitaan. Omalla kohdallani se ei ole kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen, vaan yhtenä läheisenä aikuisena lapselle oleminen.
 
  • Tykkää
Reactions: aletheia
[QUOTE="a.p";24456836]Kuinkakohan moni kummiksi ryhtyvä mieltää, että hänen tehtävänsä on lapsen kristillinen kasvatus. Mun lähipiiri on ainakin halunnut kummeiksi itselleen ja lapselle läheisiä ihmisiä.[/QUOTE]

Aika moni, joka on oikeasti uskossa tai arvostaa tuota kummin tehtävää. Toki siihen kuuluu paljon muutakin, kuin kristillinen opetus. Ja duunihan loppuu, kun lapsi on 15-vuotias ;)
 
Mä olen sitä mieltä että blaa blaa vaan niille kumminen mukatehtäville. Kummin tehtävä on se, mitä vanhempien kanssa yhdessä sovitaan. Omalla kohdallani se ei ole kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen, vaan yhtenä läheisenä aikuisena lapselle oleminen.

Ethän sinä tuohon olisi tarvinnut mitää kirkollista rituaalia.

Meillä on ilmeisesti perheessä tapana, että sisarukset ovat toistensa lasten kummeja. Minuakin pyydettiin, mutta en suostunut liittymään kirkkoon, sillä se olisi ollut väärin.
 
:O Mita jarkea tuossa oli liittya ja erota uudestaan? En ymmarra tata, etta liitytaan kirkkoon jonkun edun vuoksi ja sitten erotaan heti, kun etu on saatu. Oli se sitten kummius tai kirkkohaat.

Öööö...mikäköhän tässä nyt oli mun osaltani se etu?

Ei mulla ollut MITÄÄN tarvetta olla lapselle virallinen kummin. Mulle olisi riittänyt se epävirallinen kummius, mutta tässä meidän mahtavassa Suomen maassa ei saa lasta kastettu, jos lapselle ei löydy virallista kummia. Eikä löytynyt. Oli siis 2 vaihtoehtoa...joko jättää lapsi kastamatta tai se, että mä liityn kirkkoon siksi, että lapsi saadaan vanhempien toiveesta kastettu.

Ja mulla on tapana kyllä auttaa kaveria mäessä. Jos he toivoivat lasta kirkkoon liitettäväksi ja mä voin siinä auttaa, niin teen sen mielelläni, vaikka en itse kristinuskoa omaksi tunnistakaan.
 
Tuo on mielestäni moraalitonta.

Miksi? En käsitä lainkaan.

Mun moraalikäsitykseni perustuu pitkälti siihen, ettei ketään satuteta/loukata, eikä kelleen tuoteta pahaa mieltä jne. Mä autoin kaveria, enkä näe siinä niin mitään moraalitonta.

Tekisin sen välittömästi uudestaankin, jos tarve vaatisi.

Mun mielestäni ainoa moraaliton osapuoli tässä on se kirkko, joka vaatii kummit, jotta lapsen voi liittää kirkkoon. Kiristystä, sanon minä.
 
Ethän sinä tuohon olisi tarvinnut mitää kirkollista rituaalia.

Meillä on ilmeisesti perheessä tapana, että sisarukset ovat toistensa lasten kummeja. Minuakin pyydettiin, mutta en suostunut liittymään kirkkoon, sillä se olisi ollut väärin.

Jep, en minä olisi tosiaankaan tarvinnut mitään kirkllista rituaalia. Mutta kun ei tässä tosiaan ole edes minusta kyse vaan siitä lapsesta ja hänen vanhempiensa toiveesta.

Mä en näe mitään väärää siinä että liityn kirkkoon siksi, että kaverini saa lapsensa liitetty kirkkoon toiveidensa mukaisesti. Nimenomaan erikseen vielä kysyin, että eikö ketään muuta ole, eikä kuulemma ollut.
 
Öööö...mikäköhän tässä nyt oli mun osaltani se etu?

Ei mulla ollut MITÄÄN tarvetta olla lapselle virallinen kummin. Mulle olisi riittänyt se epävirallinen kummius, mutta tässä meidän mahtavassa Suomen maassa ei saa lasta kastettu, jos lapselle ei löydy virallista kummia. Eikä löytynyt. Oli siis 2 vaihtoehtoa...joko jättää lapsi kastamatta tai se, että mä liityn kirkkoon siksi, että lapsi saadaan vanhempien toiveesta kastettu.

Ja mulla on tapana kyllä auttaa kaveria mäessä. Jos he toivoivat lasta kirkkoon liitettäväksi ja mä voin siinä auttaa, niin teen sen mielelläni, vaikka en itse kristinuskoa omaksi tunnistakaan.

Mina olen ainakin joskus lukenut, etta jos kummeja ei ole niin seurakunnasta voi pyytaa jonkinlaisen kummin. Tallaista muistan lukeneeni, mutta en tieda onko miten laajasti sitten kaytossa. Kummin tehtava on lapsen kristillinen kasvatus, ei tuossa nyt kovin paljon jarkea ole, kun et sita kristillista kasvatusta ole lapselle kuitenkaan antamassa. Tulee hieman mieleen sellainen "rusinat pullasta" -meininki.
 
Miksi? En käsitä lainkaan.

Mun moraalikäsitykseni perustuu pitkälti siihen, ettei ketään satuteta/loukata, eikä kelleen tuoteta pahaa mieltä jne. Mä autoin kaveria, enkä näe siinä niin mitään moraalitonta.

Tekisin sen välittömästi uudestaankin, jos tarve vaatisi.

Mun mielestäni ainoa moraaliton osapuoli tässä on se kirkko, joka vaatii kummit, jotta lapsen voi liittää kirkkoon. Kiristystä, sanon minä.

On se hieman noinkin.

Mutta se, että liittyy kirkkoon ilman vakaumusta, on minusta väärin ja moraalitonta. Ja se, että vanhemmat haluavat kastaa lapsen ja ottavat kummiksi henkilön, jolla ei ole uskonnollista vakaumusta on jotenkin outo yhtälö.

Miksei lasta olisi voinut kastaa joskus toiste, kun sopiva kummi on löytynyt? Miksi oli tärkeää kastaa?

Ja minä henk.koht. pidän loukkaavana niitä kohtaan, jotka todella ovat ev.lut. uskossa, että kummiuden tai minkään sakramentin kanssa kikkaillaan. Ei sellaista tarvetta voi ikinä olla. Se on sula mahdottomuus, jos vakaumus on mukana.
 
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
Taitaa olla monella kummin tehtävät hakusessa :(
Miksi edes kastaa lasta saati hommata kummia jos vähät välittää kirkosta ja sen sanomasta .
PS. en ole itse kovin uskonnollinen(häissä ja hautajaisissa tulee vierailtua kirkossa) ja tätä olen moneen kertaan silti miettinyt .
 
Mina olen ainakin joskus lukenut, etta jos kummeja ei ole niin seurakunnasta voi pyytaa jonkinlaisen kummin. Tallaista muistan lukeneeni, mutta en tieda onko miten laajasti sitten kaytossa. Kummin tehtava on lapsen kristillinen kasvatus, ei tuossa nyt kovin paljon jarkea ole, kun et sita kristillista kasvatusta ole lapselle kuitenkaan antamassa. Tulee hieman mieleen sellainen "rusinat pullasta" -meininki.

Et sä voi olla tosissasi...ethän. Sun mielestäsi on parempi, että lapselle tulee JONKINMOINEN kummi, jota lapsi ei tule koskaan tapaamaan, kuin että hälle tulisi läheinen kummi, joka on aidosti siinä elämässä mukana. Melko outoa.

Kummin tehtävä on se, minkälaiseksi vanhemmat sen määrittävät ja piste. Et SINÄ päätä kenenkään muun kummmin tehtävää, kuin omien lastesi. Ei se ole mikään lakiin kirjoitettu asetus, että kummin pitää vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta, vaan siitä sopivat kummit ja lasten vahemmat keskenään.

On kyllä totta, että yleisesti ottaen kummin tehtävä moinen lienee, mutta en todellisuudessa tunne YHTÄKÄÄN kummia, joka olisi koskaan, ikinä, milloinkaan keskustellut kummilapsensa kanssa kristillisistä asioista siksi, että hän on kummi. Ehkä teilläpäin ethdään niin, mutta ei meilläpäin.

Mua edelleen kiinnostaisi tietää mitkä ne rusinat siinä pullassa on, jotka olen poiminut. Kerro mulle, mitä minä tästä hyödyn, jos verrataan tilannetta siihen, että olisin epävirallinen kummi?
 
liityt kirkkoon kunnes kaste on suoritettu ja sanot itse sen jälkeen "irti". Ja kummin tehtävät ei hukassa. Uskoa voi, mutta ei esim.hyväksy kirkon nykyistä vapaamielisyyttä....
 
Minusta on moraalitonta ryhtyä kummiksi jos ei aio toteuttaa kummin tehtävää. Ja sehän on kristillinen kasvatus. Eli pitää kertoa lapselle Jumalasta, Jeesuksesta ja uskostamme. Pitää kertoa Taivaasta ja Helvetistä. Kuinka moni tekee tämän ? Aika harva. Yleensä se kummi ostaa lahjan syntymäpäiväksi ja se on siinä

Jos olet tuommoinen kummi, niin ihan sama kuulutko kirkkoon vai et. Älä ryhdy kummiksi jos et pysty sen vaatimiin tehtäviin.
 
  • Tykkää
Reactions: karma
Et sä voi olla tosissasi...ethän. Sun mielestäsi on parempi, että lapselle tulee JONKINMOINEN kummi, jota lapsi ei tule koskaan tapaamaan, kuin että hälle tulisi läheinen kummi, joka on aidosti siinä elämässä mukana. Melko outoa.

Kummin tehtävä on se, minkälaiseksi vanhemmat sen määrittävät ja piste. Et SINÄ päätä kenenkään muun kummmin tehtävää, kuin omien lastesi. Ei se ole mikään lakiin kirjoitettu asetus, että kummin pitää vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta, vaan siitä sopivat kummit ja lasten vahemmat keskenään.

On kyllä totta, että yleisesti ottaen kummin tehtävä moinen lienee, mutta en todellisuudessa tunne YHTÄKÄÄN kummia, joka olisi koskaan, ikinä, milloinkaan keskustellut kummilapsensa kanssa kristillisistä asioista siksi, että hän on kummi. Ehkä teilläpäin ethdään niin, mutta ei meilläpäin.

Mua edelleen kiinnostaisi tietää mitkä ne rusinat siinä pullassa on, jotka olen poiminut. Kerro mulle, mitä minä tästä hyödyn, jos verrataan tilannetta siihen, että olisin epävirallinen kummi?

Luehan ajatuksella läpi, mitä juuri kirjoitit. Tuossa rakennelmassa ei ole kummiudella mitään tekemistä sen kanssa, että on olemassa lasta varten. Se, että pitelet lasta sylissäsi tai seisot vieressä, kun joku laittaa vettä lapsen päähän ja lausuu rituaalin vaatimat sanat ei millään muotoa tee kummista muuta, kuin henkilön, joka kirkon silmissä on ottanut vastuun lapsen kristillisestä kasvatuksesta.

Ja siihen, että on lupautunut lapsen tueksi ja turvaksi ei tarvita pappeja, kastetta tai muuta kikkailua. Se on lapsen vanhempien ja sinun välinen sopimuksenne. Ei kirkon.
 

Yhteistyössä