Gallup: mieleenpainunein lääkärireissusi ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SyysYö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Esikoista odottaessa oli myös aika mielenkiintoinen lääkärikäynti.

Oli toka lääkärintarkastus ja ultra. Lääkäri oli nuori tyttönen joka ei osannut käyttää ultraa...Sitä ennen sydänääniä kuunnellessaan hän kysyi MINULTA että "eikö niin että jos istukka on edessä niin sydänääniä ei välttämättä kuule heti?". Olin että jaa-a, en kuule tiedä.

Käynnin lopulla hän kirjoitti mulle antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen, sillä kärsin sellaisesta. Kun kysyin, että sopiihan nämä lääkkeet raskaana olevalle, niin hän tuli helakan punaiseksi kasvoiltaan ja sopersi että "ai niin, olet raskaana...", tutki tietokonettaan ja printtasi uuden reseptin. Äitiysneuvolan lääkäri kyseessä, hän teki mulle ultran hetki sitten, eikä muistanut että olen raskaana :laugh:

Mä suhtauduin huumorilla kuten elämään ylipäätään, minusta tuo oli hillittömän hauskaa, mutta joku toinen olisi voinut tuntea olonsa tosi turvattomaksi.
 
Vuosia sitten terveyskeskuksessa: Astuin vastaanottohuoneeseen ja ojensin käteni sanoen "päivää". Lääkäri antoi ojennettuun käteeni reseptin ja sanoi "näkemiin". (Ja kyseessähän oli siis ensikäynti uuden vaivan kanssa, ei mikään reseptinuusimisreissu.)
 
Pitkittyneen rannekanava oireyhtymän vuoksi jouduin ramppaamaan lekurissa harva se viikko..Viimein yksi lääkäri totesi "taitaa se vika olla korvien välissä,eikä ranteissa" . Pyysin kirjoittamaan lausunnon,jotta asia niin on,mutta ei tuo kirjoittanut..Saikkua läppäs kerralla 2kk..

Keskimmäisellä korvakierre.. Lääkärit tutki ja määräs antibioottia toinen toistaan vahvempaa..Yks lääkäri sit totes että ei sillä aina voi olla korvissa tulehdusta. Sitten kiikutettiin eräänä iltana päivystykseen,ei oltu kukaan nukuttu muutamaan yöhön kun laps vaan huutaa..Just ennen kun lääkärisetä huus sisälle,poika nukahti syliin..Varovasti tutki korvat ja mittas lämmöt.. Teki lähetteen keskussairaalaan ja ihmetteli suureen ääneen miten voidaan alle vuoden ikäselle määrätä 14 kuuria perätysten,päällekkäin...Saatiin aika seuraavalle viikolle,nielu- ja kitarisat veks..eikä oo tauti sen koommin ollut.
 
Mulla oli ollut monia, monia poskiontelontulehduksia joten kun oireet alkoivat uudelleen marssin lääkäriin reseptiä hakemaan.

Lääkäri oli hyvin vähäsanainen, kyllästyneen näköinen. Sanoin heti että minulla on poskiontelontulehdus. Lääkäri halusi kuunnella keuhkot, katsoa korvat ja nielun. Sanoi, ettei minua vaivaa mikään. Joku normaali flunssa vain.

Sanoin että entäs ne poskiontelot, ne varmaan voisi katsoa kun tuntuu ihan sille...
Äkisti, kyllästyneesti lääkäri lähti lompsimaan toiseen huoneeseen hakemaan uä-laitetta, katsoi ne hemmetin poskiontelot ja MITÄÄN PUHUMATTA KOKO LOPPUAIKANA, kirjoitti minulle reseptin.

Kiitos ja näkemiin...
 
Minulla on polvessa vanha urheiluvamma, joka oli jo ed.leikkauksessa todettu, että polvi on löysä.Polvi kipeytyi ja turposi.Menin terveysasemalle.Omalääkäri totesi etten ole rasvannut polvea...????ja että polvi on kunnossa. Pyysin kuitenkin lähetettä ortopedille. Ortopedi laittoi heti leikkausjonoon.Eipä olis rasvaukset auttaneet.
 
No se on jäänyt hauskana juttuna mieleen kun esikoista odottaessa raskauden lopussa mulle tuli paise pakaroiden väliin. Siihen sitten lähdin hakemaan helpotusta ja kun kerroin lääkärille mitä varten tulin hän pyysi minua menemään makaamaan mahalleni tutkimuspöydälle.

Olin viikolla 39+6 joten mahallaan makaaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Sanoin etten taida päästä mahalleni makaamaan, jota lääkäri kummasteli kunnes huomasi valtavan vatsani.
No ainakin löytyi mieslääkäri joka ei tsekannut potilaan ruumiinrakennetta vaan silmiin katsoessaan todella katsoi silmiin :)
 
Raskaana ollessa kärsin paljon ennenaikaisista supistuksista ja verisestä vuodosta satunnaisesti, loppua kohden enemmän. Syytä ei alkuun meinannut löytyä. Kerran sattui ihan kamala naislääkäri. Hän alkoi oikeasti huutamaan minulle, että pitää käydä papa-kokeessa, että miksi en ole tajunnut käydä?! öö, kukaan ei ollut määrännyt aiemmin ja edellinen lääkäri oli jopa sanonut ettei siihen papaan ole luottamista tässä kohtaa raskautta, yleensäkään raskausaikana. Mutta tuo lääkäri, jestas että se huusi minulle! sukupuolitaudeista piti kauhean valistuksen. tuli ihan teini olo ja erittäin hölmö olo. Ja juuei, minulla ei todellakaan ollut mitään sukupuolitautia! :D aloin sitten itkemään ja kiljuin lääkärille että "anteeksi että tulin tänne!". Kyseessä oli 3. raskauteni, joten jotakin kokemusta minulla jo oli. Enkä todellakaan huvikseni sinne lähtettä saanut. Kuulin sitten jälkeenpäin tuon lääkärin olevan todella tyly muillekin. Ja myöhemmin niitä suppareita ja verta tuli enemmän ja syynä repeymä istukan reunassa. Että näin ammattitaitoinen tyyppi oli hän....

Tästä tulee mieleen kun menin reilu pari vuotta sitten espoolaisen terveysaseman päivystävänlääkärin vastaanotolle puoli tuntia ennen aseman sulkemista. Hoitaja antoi puhelimessa päivystysajan kun kerroin pari viikkoa kestäneestä kuumeilusta sekä kaulan ja nivusten turvonneista imusolmukkeista. En ehtiny tuolille istua kun lääkäri tiuskasemalla kysyi mikä vialla. Selitin ongelmani, niin siitähän sitten huuto alkoi. Halusi tietää miksi tulen päivystykseen. Sitten kun lopulta tutki, kaulalta imusolmukkeita niin ihan suoraan kettuili miten olen luulotautinen ym. Määräsi kuitenkin käymään verikokeissa ja antoi lapun mihin voin soittaa tuloksista. Sitten kun pärin pvän päästä soitin sairaanhoitajalle verikokeista, niin hoitaja ilmoitti että leukosyytit on huomattavasti koholla ja ihmetteli kun lääkäri ei ole ottanut asiaan kantaa. Hoitaja sanoi, että varaa terkkarin yleislääketieteen erikoislääkärille puhelinajan, jossa voidaan keskustella tuloksesta ja että saisin mielenrauhan. No ei mennyt kuin tunti niin hoitaja soittaa uudelleen ja ilmoitti, että tämä erikoislääkäri laittanut lähetteen ultraan ja sinne sainkin ajan ylihuomiseksi. Ultran ja biopsian perusteella todettiin Hodgkinin tauti ja siihen sain nopeasti asianmukaista hoitoa. Vajaan vuoden hoitojen jälkeen sainkin jo terveen paperit.

En tiedän oliko n. viiskymppisellä naislääkärillä huono päivä vai mikä, mutta oli kyllä karmein lääkärikokemus. Joskus ennenkin ollut hieman välinpitämättömiä ts. liukuhihna systeemillä toimivia lääkäreitä, mutta eivät he sentään koskaan ole HUUTANEET ja solvanneet.
 
Se kun kävin terveyskeskuksen lääkärissä pitkään jatkuneen sairastelun jälkeen ja ajattelin kyseessä olevan ihan jokin pieni juttu. Lääkäri totesi labratulokset saatuaan että minun on lähdettävä suoraan Jorviin, ambulanssia ei välttämättä tarvitse tilata sillä jos menen heti niin selviän hengissä sinne asti.
Juu, hengissä selvittiin.
Toinen kun monen vuoden helvetillisen käsikivun, satojen kipulääkkeiden ja kymmenien lääkärireissujen jälkeen viimeinkin tuli lääkäri joka antoi diagnoosin ja kättä päästiin hoitamaan oikein. Koskaan se ei parane mutta tiedänpähän mikä siinä on.
 
Olin teini-ikäinen ja kamalan kipeä toista viikkoa. Lääkärin mielestä mulla oli korkeintaan nuha, ja näytin ihan hyvältä. Hän ei tehnyt elettäkään tutkiakseen minua, terve kun olin (39 asteen kuumeessa), kunnes minulta meni taju siinä tuolissa istuessani. Sitten kyllä pääsin labrakokeisiin, sain lääkettä ja pääsin oikein jälkitarkastukseenkin.

Ollessani ekaa kertaa raskaana, äitiysneuvolassa sisätutkimuksen teki nuorehko mieslääkäri, jonka pitkä tukka roikkui takkuisena irrallaan, yllään hänellä oli verkkarit, lenkkarit ja kaiken päälle oli huitaistu liian iso lääkärintakki. Kyllä siinä hetken mietti, häipyäkö paikalta vai antaako tosiaan moisen ilmestyksen kopeloida jalkoväliään.
 
Minulla on vain vähän lääkärireissuja. Ehkä omituisin on se, kun oli Kreikassa sairaalassa vti:n vuoksi, siellä ei ollut lääkäriä, joka olisi ymmärtänyt englantia, joten läheisestä sotilassairaalasta tuli kaksi lääkäriä minua tutkimaan. Loppujen lopuksi he vain kirjoittivat lääkereseptin ja menin apteekkiin ostamaan lääkkeen - jonka olisin sitten saanut ilman reseptiäkin...

Mutta oli se aika tälli viime vuonna, kun katkaisin koipeni ja jouduin sairaalaan, se oli ankeaa ja pelottavaakin, vaikka hoito oli hyvää.
 
Mulla oli kerran leuan alla kaulassa imusolmukkeet tosi turvoksissa ja sattu pääntä kääntää. Menin sitten omalle lääkärille jonka diagnoosi oli pelkästään se, että ne ovat siirtäneet paikkaa. Mitään muuta selitystä en saanut :O

jälkeenpäin ajattelin että olivat turvoksissa sen takia kun suussa oli paha tulehdus. Tätä oiretta tehnyt usein myös jälkeenpäin.

En tosiaan ole ennen kuullut paikkaa vaihtavista imusolmukkeista.

Mulla on vaihtanu paikkaa kun sain onnettomuudessa iskun leuan alueelle, se vaihto paikkaa poskeen ja siirtyi aikanaan takaisin.
 
Omituisin reissu oli kun valitin vatsavaivoja aina kun syön raakoja kasviksia .Ilman mitään testejä ja tutkimuksia lääkäri totesi että keitä ne, kaikki ei sovi kaikille:)
 
Mulla oli raskausaikana mielenkiintoinen kokemus neuvolalääkärin kanssa. Oli nuori nainen, harjoittelussa, sanoi itse. Teki sinä perustutkimusta ja haastattelua, keikki meni hyvin, kunnes halusi kuunnella sydänäänet. Aikansa sillä värkillä tuuppi, mitään ei saanut kuulumaan, välillä kopeloi vatsan päältä muksun asentoa ja yritti uudelleen, ei mitään. Varmaan 10 minuuttia yritti. Alkoi lääkäriä jo vähän jännittää, sen kasvot vaihtoi väriä ainakin sata kertaa ja kädet alkoi tärisemään ja muuta. Silloin oli pakko sanoa, että ei mitään hätää, tenava just potkas selkärankaan täysiä :D Kyllä se sykekin löytyi sit vähän myöhemmin.
 
Terveyskeskuslääkärini oli mies. Olin pari kertaa joutunut käymään alapääasioiden takia lääkärissä (tai siis esim. alavatsan kova kipu jolloin lääkäri tunnusteli myös munasarjat alakautta)
Ja kolmannella kerralla menin erittäin turvonneen vatsan takia, jolloin lääkäri totesi hyvin rutiininomaisesti "Noniin ja voit taas ottaa housut pois ihan niinkuin ennenkin" :D :D :D En tiiä mitä tosta ois pitäny ajatella, mut tietenkin nauratti. Olikohan lääkäri jo kyllästyny ronkkimaan alapäätäni. Noh mutta en uskonut että hän tuolla kerralla sinne enää katsoisi joten olin itsekin jo jotenkin hämilläni että tuttua on jo tämä alapään esittely tälle miehelle :D

Sen jälkeen en mennyt siihen lääkäriin :D muutin nähkääs vuoden sisään toisen paikkakunnan sairaanhoitopiiriin, onneksi. Vaikka alapääasioita ei ole sen jälkeen tullutkaan muualle kun neuvolalääkäriin ja naistenpolille....
 
Ei kai näitä ole yhtä yli muiden. Mutta olen elämäni aikana törmännyt useamman kerran tilanteeseen, jossa mulla on sairaus tai tila, jota ei lääkärin mukaan minulla voi olla.

Kivuliaat sappikivikohtaukset eivät voineet olla sappikiviä, koska olin "liian nuori". Vatsan alueen laskimotukokset diagnosoitiin lymfoomaksi, koska se "ei voi olla mitään muuta". Viimeksi löytyi sairaus, jota minulla ei voinut kahden erikoislääkärin mielestä olla, koska se "on niin harvinainen".
 
Viimeksi muokattu:
Se, kun lapsi sai diagnoosin. Ja oikeastaan voisin sanoa, että se lääkärireissu kestikin sitten intensiivisenä 1½ vuotta. Senkin jälkeen se on jatkunut.

En pysty sanomaan niistä yhtä tiettyä hetkeä, joka olisi ylitse muiden. Monta tapausta ja hetkeä, jotka on samanarvoisina mielessä. Jos nostan mieleen yhden, niin mieleen tulee samalla kymmenen muuta. Siellä on aikamoinen joukko elämäni tärkeimpiä hetkiä.
 
mun viikon ikäisellä oli lastenpolin lääkärin mukaan laajentunut maksa ja hengitti tiheään eli sydänvikaepäily. puoi tuntia pelkäsin seuratessani sydänultraa, joka oli onneksi kuitenkin normaali.
jäi yöksi osastolle seurantaan murra todettiin onneksi täysin terveeksi!
 
- 15 -vuotiaana mulla oli täysin oireeton virtsis edennyt munuaisiin asti. Oireili sitten selkäkipuina. Nuori naisläääri totesi suoraan että en minä aio sinua tutkia, valitat turhaan. Käski hankkia kunnollisen repun ja jonkun harrastuksen ;) Vänkäsin siinä ja lopulta otti rutiinikokeet, soitti tulokset saatuaan perään että äkkiä sairaalaan.

- Maaliskuussa lääkäri antoi toivoa alkuraskauden verenvuotoon, mutta kesken se meni.

- Seuraava olikin sitten muutaman kuukauden päästä siitä, oltiin varhaisultrassa katsomassa mahassani olevaa pientä "papua", jonka sydän sykki. Itku tuli. Nyt se "papu" potkii mahassani tälläkin hetkellä :)
 
Epäilin migreeniä itselläni, koska vanhemmillanikin on se todettu. Kerroin lääkärissä oireistani, ja sanoin että epäilen migreeniä. Mieslääkäri totesi, että kyllä se on aivokasvain.. Ei suostunut uskomaan että olisi mikään muu. No, migreenihän se kuitenkin oli.

Toinen kerta oli jonkun intialaisen lääkärin luona. En epäile etteikö ulkomailta tulleet vois olla hyviä lääkäreitä mutta mun kokemukset kaikista olleet vähän.. omituisia. Oli kova flunssa ja joku kurkkutulehdus piinasi niin lääkärille marssin sitten. Että sais jotkut antibiootit tms. Lääkäri sanoi että "no niin, nosta paita niin minä kuunnella keuhkot". Nostin paitaa, ja sitten tämä sanookin, "ei ei sinä otta paita pois". Otin paidan pois, jolloin lääkäri katsoo minua hetken, ja sanoo että "myös rintaliivi pois." Olin vähän että ööh no ei kukaan ole näin aiemmin käskenyt tehdä.. mutta tottelin silti ja hän kuunteli keuhkot. Myöhemmin ihmettelin eräälle hoitajalle tuota niin hän sanoi, että ihan normaalia ettei kaikki osaa kuunnella keuhkoja jos paita päällä? Ööh... :D
 

Yhteistyössä