Aikuisen miehen AD/HD

[Elizah]

Onhan näitä täällä jauhettu, mutta pakko on munkin kertoa mun miehen tarina. Eli hänellä on niin selkeesti AD/HD kun vaan voi olla. Jo (kuulemma, ei silloin vielä tunnettu) lukiossa oli kovia vaikeuksia mutta kirjotti hyvin. On todella älykäs tyyppi. Heittämällä meni yliopistoon, mutta siitä ei sit tullut yhtään mitään. Opiskeli kans kauppakorkeessa, mut sama homma.

Kun tavattiin, oli aika pohjalla. Nyt on pääsy ylös masennuksesta (ainakin osittain), mutta hakee terapiaan. On opiskellu aikuislinjalla AMK:ssa ja hyvin on mennyt. Kaikki opinnot kasassa paitsi lopputyö ja sitä ei kykene siis edes aloittamaan. Ei kertakaikkiaan.

Kotona kiristyy tunnelma kun ukon pitäis vapaa-aikaan tehä sitä lopputyötä, mut kun ei se saa sitä ees alkuun. Tiedän kyllä miten hankalaa se on hänelle.

On syöny joskus Ritalinia, ei auttanut. On syönyt masennuslääkkeitä Cipraa sun muuta, ei auttanut. Hän tarttis pahimpiin tuskastumismasennuksiin jotain muuta, mutta lääkärit ei anna.

Terapia siis on näköpiirissä, mutta kun tuo työ pitäis tehdä tänä syksynä... Mitä mä keksin. Mies on jo 35v ja emmä tiedä auttaako noi paperit saamaan häntä ees parempaa työtä, mutta kyllä kai se tutkinto kannattais jo hoitaa kun kerrankin päässyt ees näin pitkälle?

 

[Elizah]

Onks aiheesta jauhettu jo liikaa... Mut kertokaa nyt semmoset ihmiset, jotka on saaneet gradun tai lopputyön tehtyä AD/HD:sta huolimatta. Vai onks semmosia? Ja mitä apukeinoja käytitte ?

Ukko osaa olla ahkerakin ja hienosti hoitanut ton koulun, mut nyt saattaa istua kotona yksin 10h tekemättä yhtikäs mitään. Sitten on niin pirun ahdistunut...

 

[Data]

Ei kannata luovuttaa nyt. Voisitko sinä auttaa miestäsi pilkkomalla tehtävät pieniin osiin ja antamalla määräaikoja niiden suorittamiselle? Luultavasti miehesi työskentelee kunnolla vasta kun painetta on tarpeeksi eli päivää ennen deadlinea.

Tutustu adhd-valmentajan ominaisuuksiin ja pyri olemaan miehellesi tällainen.
http://www.kansanopistot.fi/yhdistys/opiku/nina_alfthan.pdf
NEUROPSYKIATRINEN VALMENNUS

 

[Data]

Onks aiheesta jauhettu jo liikaa... Mut kertokaa nyt semmoset ihmiset, jotka on saaneet gradun tai lopputyön tehtyä AD/HD:sta huolimatta. Vai onks semmosia? Ja mitä apukeinoja käytitte ?

Ukko osaa olla ahkerakin ja hienosti hoitanut ton koulun, mut nyt saattaa istua kotona yksin 10h tekemättä yhtikäs mitään. Sitten on niin pirun ahdistunut...

Minulla on lievä adhd ja onistuin tekemään gradun ilman lääkitystä. Gradun ohjaaja asetti määräaikoja joiden ansioista sain tehtyä eteenpäin gradua. Ilman määräaikoja en saanut tehtyä vaikka halusin ja käytin kaiken tahtoni siihen ja kielsin kaiken muun tekemisen itseltäni. Siitä tulee tuo ettei tee yhtään mitään kun kieltää itseltään kaiken muun toiminnan ennen kuin on saanut aiotun tehtävän tehtyä.

 

[Elizah]

Minulla on lievä adhd ja onistuin tekemään gradun ilman lääkitystä. Gradun ohjaaja asetti määräaikoja joiden ansioista sain tehtyä eteenpäin gradua. Ilman määräaikoja en saanut tehtyä vaikka halusin ja käytin kaiken tahtoni siihen ja kielsin kaiken muun tekemisen itseltäni. Siitä tulee tuo ettei tee yhtään mitään kun kieltää itseltään kaiken muun toiminnan ennen kuin on saanut aiotun tehtävän tehtyä.

Tarkoitatko, että sinullakin oli sellaisia vaiheita, joissa et tehnyt yhtään mitään? Osaatko sanoa, että mitä se mun mies tekee sen 10h tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN. Hän ei tosiaan tee yhtään mitään. Kämppäkin on vaan sekasempi kun tulee takas ja se kieltämättä saa mut välillä raivon partaalle...

Olen lukenut juttujasi ja ne ovat olleet kiinnostavia. Olet näistä AD/HD-jutuissa ennenkin ollut aktiivisena.

 

["Vieras"]

Vaikea sanoa, että miten kukin suoriutuu mistäkin, vaikka heillä yhteisenä olisikin ad/hd. Toiset suoriutuvat ihan helposti, toiset ei selviä edes niin pitkälle, että saisivat opiskelun aloitettua. Miehesi on suoriutunut kyllä todella hyvin. Hänellä ehkä ad/hd näkyy selvemmin ulospäin, mutta sisäisesti on pystynyt tosi hyvin keskittymään opiskeluun. Tuo on hyvä. Toisilla ad/hd ei nimittäin näy kovin selvästi ulospäin, mutta sisällä on täysi kaaos, eikä saa opiskeltua mitään.

 

[Elizah]

[QUOTE="Vieras";24496668]Vaikea sanoa, että miten kukin suoriutuu mistäkin, vaikka heillä yhteisenä olisikin ad/hd. Toiset suoriutuvat ihan helposti, toiset ei selviä edes niin pitkälle, että saisivat opiskelun aloitettua. Miehesi on suoriutunut kyllä todella hyvin. Hänellä ehkä ad/hd näkyy selvemmin ulospäin, mutta sisäisesti on pystynyt tosi hyvin keskittymään opiskeluun. Tuo on hyvä. Toisilla ad/hd ei nimittäin näy kovin selvästi ulospäin, mutta sisällä on täysi kaaos, eikä saa opiskeltua mitään.[/QUOTE]

No miten niin mieheni on selviytynyt hyvin? Yhteensä varmaan 10 eri keskeytettyä opintoa (yliopistossa, kauppakorkeessa ja sitten AMK:ssakin kaksi ennen nykyistä). AD/HD on ilmiselvää ja oppimisvaikeudet kanssa. Mutta hänellä on sitten korvaavia ominaisuuksia.

Mun mielestä hän on selviytynyt aika huonosti ottaen huomioon, että on periaatteessa aika älykäs. Mä kyllä ymmärrän miksi niin on käynyt, mutta... Niin kun hän alkoi tätä viimeisintä juttua opiskella, niin hän kävi samalla töissä. Ja 1.5 vuotta opiskeli ihan mahtavasti. Sitten lopahti, mut onnistu kasaa vaadittavat opintopisteet ja nyt puuttuis vaan se lopputyö...

 

[Data]

Tarkoitatko, että sinullakin oli sellaisia vaiheita, joissa et tehnyt yhtään mitään? Osaatko sanoa, että mitä se mun mies tekee sen 10h tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN. Hän ei tosiaan tee yhtään mitään. Kämppäkin on vaan sekasempi kun tulee takas ja se kieltämättä saa mut välillä raivon partaalle...

Olen lukenut juttujasi ja ne ovat olleet kiinnostavia. Olet näistä AD/HD-jutuissa ennenkin ollut aktiivisena.

Minä yritin saada itseäni toimimaan tahtoni mukaisesti. Saatoin kävellä ympyrää tai istuskella, mutta mitään järkevää en saanut tehtyä. Siivoamiset ja ruuanlaitot hoidin kyllä, se oli lomaa ponnisteluista. Muutama viikko meni noin kunnes tuli kiire ja asetimme deadlinet jotta työ saatiin valmiiksi.

Jälkikäteen ajattele, että menetelmäni oli erittäin huono. Sen sijaan kannattaa varata tietty aika päivästä jolloin keskittyy työhön ja muu aika on vapaa-aikaa vaikka mitään ei olisi saanut aikaiseksi. Koko ongelmahan on siinä että adhd-henkilö ei voi ottaa itseään niskasta kiinni.

 

["Vieras"]

No miten niin mieheni on selviytynyt hyvin? Yhteensä varmaan 10 eri keskeytettyä opintoa (yliopistossa, kauppakorkeessa ja sitten AMK:ssakin kaksi ennen nykyistä). AD/HD on ilmiselvää ja oppimisvaikeudet kanssa. Mutta hänellä on sitten korvaavia ominaisuuksia.

Mun mielestä hän on selviytynyt aika huonosti ottaen huomioon, että on periaatteessa aika älykäs. Mä kyllä ymmärrän miksi niin on käynyt, mutta... Niin kun hän alkoi tätä viimeisintä juttua opiskella, niin hän kävi samalla töissä. Ja 1.5 vuotta opiskeli ihan mahtavasti. Sitten lopahti, mut onnistu kasaa vaadittavat opintopisteet ja nyt puuttuis vaan se lopputyö...

Miehesi on kirjoittanut hyvät paperit ja kuitenkin nyt viimein saanut koulun loppuun gradua lukuunottamatta. Se on jo saavutus minun asteikollani. Minulla myös on ad/hd, enkä ole läheskään saavuttanut, mitä miehesi on saavuttanut. En siis todellakaan vähättelisi miehesi saavutusta. Ad/hd:n omaavalta sama homma vaatii ihan hirveän määrän enemmän ponnisteluja, kuin tavalliselta ihmiselta. Ei sitä osaa edes kuvitella millaista on elää ad/hd:n kanssa, jos ei sitä ole kokenut. Mikäli mielestäsi miehesi on selviytynyt huonosti, niin mitäköhän mieltä lienet kaikista muista, jotka ei kykene lähellekään tuotakaan tasoa. Minusta sinun pitäisi olla ylpeä miehestäsi, ja kertoa se hänelle. Positiivinen palaute varmasti innostaa häntä yrittämään kovemmin, kuin vähättely, ja patistelu.

 

[Elizah]

[QUOTE="Vieras";24496796]Miehesi on kirjoittanut hyvät paperit ja kuitenkin nyt viimein saanut koulun loppuun gradua lukuunottamatta. Se on jo saavutus minun asteikollani. Minulla myös on ad/hd, enkä ole läheskään saavuttanut, mitä miehesi on saavuttanut. En siis todellakaan vähättelisi miehesi saavutusta. Ad/hd:n omaavalta sama homma vaatii ihan hirveän määrän enemmän ponnisteluja, kuin tavalliselta ihmiselta. Ei sitä osaa edes kuvitella millaista on elää ad/hd:n kanssa, jos ei sitä ole kokenut. Mikäli mielestäsi miehesi on selviytynyt huonosti, niin mitäköhän mieltä lienet kaikista muista, jotka ei kykene lähellekään tuotakaan tasoa. Minusta sinun pitäisi olla ylpeä miehestäsi, ja kertoa se hänelle. Positiivinen palaute varmasti innostaa häntä yrittämään kovemmin, kuin vähättely, ja patistelu.[/QUOTE]

Tottakai se minunkin mielestäni on saavutus. Se on saavutus ad/hd:lta. Mutta sitten taas ottaen huomioon hänen älynsä, hänen saavutuksensa ovat mitättömiä. No ei siinä periaatteessa mitään, mutta kun se on hankalaa kun toisaalta on älykäs mutta sitten ei voi työkseen tehdä mitään älyllisesti haastavaa.

Eli hänellä on tuota älykkyyttä kompensoimassa tuota AD/HD:ta. Mutta joskus tuntuu, että älykkäälle tuollainen alisuoriutuminen on vielä rankempaa. Etenkin monet koulukaverit on todella menestyneitä vaikka ilmiselvästi eivät erityisen älykkäitä.

 

[Elizah]

Minä yritin saada itseäni toimimaan tahtoni mukaisesti. Saatoin kävellä ympyrää tai istuskella, mutta mitään järkevää en saanut tehtyä. Siivoamiset ja ruuanlaitot hoidin kyllä, se oli lomaa ponnisteluista. Muutama viikko meni noin kunnes tuli kiire ja asetimme deadlinet jotta työ saatiin valmiiksi.

Jälkikäteen ajattele, että menetelmäni oli erittäin huono. Sen sijaan kannattaa varata tietty aika päivästä jolloin keskittyy työhön ja muu aika on vapaa-aikaa vaikka mitään ei olisi saanut aikaiseksi. Koko ongelmahan on siinä että adhd-henkilö ei voi ottaa itseään niskasta kiinni.

Miten sulla meni lukiossa? Entäs miten sun korkeakouluopinnot ennen lopputyötä? Millä allalla olit/olet? Ei tarvi tarkkaan kertoa, mutta sen verran kuin haluat.

 

[Data]

Miten sulla meni lukiossa? Entäs miten sun korkeakouluopinnot ennen lopputyötä? Millä allalla olit/olet? Ei tarvi tarkkaan kertoa, mutta sen verran kuin haluat.

Lukio keskeytyi, menin ammattikoulun ja pääsykokeen kautta yliopistoon. Opinnot sujuivat siellä hyvin kun pystyi valitsemaan itseään kiinnostavia aiheita ja rytmitys oli sopiva. Tentteihin luin edellisän päivänä tai iltana ja tehtävät tein myös edellisenä iltana tai välillä yöllä. Tietojenkäsittelytiede on alani ja nykyisin minua kosiskellaan tekemään väitöskirjaa sekä työskentelen poikkitieteellisessä tutkimusprojektissa.

Yliopistoaikaan taisin käyttää noin 30 tuntia viikossa opiskeluun. Toisaalta vahvuuteni on nopea lukeminen, kerran luin kaksi tenttikirjaa illan aikana ja menin seuraavana päivänä yleiseen tenttiin. Arvosana ei tosin ollut tuolla metodilla kovin kummoinen.

 

[Elizah]

Lukio keskeytyi, menin ammattikoulun ja pääsykokeen kautta yliopistoon. Opinnot sujuivat siellä hyvin kun pystyi valitsemaan itseään kiinnostavia aiheita ja rytmitys oli sopiva. Tentteihin luin edellisän päivänä tai iltana ja tehtävät tein myös edellisenä iltana tai välillä yöllä. Tietojenkäsittelytiede on alani ja nykyisin minua kosiskellaan tekemään väitöskirjaa sekä työskentelen poikkitieteellisessä tutkimusprojektissa.

Yliopistoaikaan taisin käyttää noin 30 tuntia viikossa opiskeluun. Toisaalta vahvuuteni on nopea lukeminen, kerran luin kaksi tenttikirjaa illan aikana ja menin seuraavana päivänä yleiseen tenttiin. Arvosana ei tosin ollut tuolla metodilla kovin kummoinen.

Mun miehelle kirjojen lukeminenkin tuottaa vaikeuksia. Lukiokin tuotti vaikeuksia, keskiarvo oli aika huono, mutta jotenkin hänelle iski joku ihme "kohtaus" ennen kirjotuksia ja pystyi niihin lukemaan kuin "normaali" ihminen. Kirjoitti laudaturit pitkästä matikasta, äikästä ja reaalista. Ja tommosilla papereilla pääs mukavasti yliopistoon, mutta siellä ei tullut sitten yhtään mitään.

Siis kyllä se on ollut pirun raskasta elää hänen kanssaan. Mutta hyviä puolia on kans hirveesti. Hyvä isä, älykäs, empaattinen, sympaattinen. Joskus tuntuu vaan, että nää hyvät puolet hukkuu ton ad/hd:n alle. Joskus on niin vaikeeta kun ei oikein tiedä, että minkä voi laittaa ad/hd:n piikkiin.

Ja miksi hän toisaalta omaa ihan valtavan yleistiedon. Ja joskus hän on kirjojakin lukenut, mutta mun aikana (10v yhdes) ehkä 2-3 vuodessa. Miten hän on hankkinut tuon todella laajan tietämyksen ja muita ominaisuuksia kun tuntuu, että pääosin hän on semmoisessa tilassa ettei omaksu mitään...

 

[Elizah]

Niin tietojenkäsittelytiede on yksi noista monista aloista, mitkä mieheni keskeytti. Sen piti olla hänen alansa. Työvoimatoimistossa oli jotkut sovultuvuustestit ja hän nappasi just näistä loogisen päättelyn jutuista suunnilleen täydet. Mut kun ei siitäkään tullut yhtikäs mitään.

Siis mä oon vaan aidosti ymmälläni hänen kanssaan. Mä tiedän, että hän on hyvä ihminen eikä edes laiska pohjimmiltaan. Kumpi menestyy tässä elämässä keskimäärin paremmin: keskiälyinen, jolla ei ole mitään neurologisia haittoja. Vai huippuälykäs varustettuna keskivahvalla ad/hd:lla. Olisin taipuvainen uskomaan, että se keskiälyinen.

En nyt tiedä onko mieheni nyt mikään ihan "huippuälykäs", mut kuitenkin sinnepäin. Mensaan ois päässyt, tosin onhan älyäkin monenlaista. Mutta on hänellä muutakin älyä kuin sitä mensaälyä.

 

[Elizah]

Onko muuten ad/hd:ssa kans joku sellainen piirre, että kuulun ymmärtäminen on kauhean vaikeeta. Mun mies on kuitenkin verbaalinen ja näin, mutta vieraiden kielten opiskelu on sille kans hirveen vaikeeta. Kyllä se esim. on suorittanut englannin korkeilla arvosanoilla, mutta ei se pysty seuraamaan ulkomaisia sarjoja ilman tekstitystä. Se pystyy puhumaan englantia aika hyvin, tosin lausuminen on sitä suomalaista rallienglantia.

Vai onko toi sitten vaan muusta johtuvaa kielellisen lahjakkuuden puutetta?

 

[Working-girl]

Mä en usko tohon ad/hd:hen. Sun ukkos on vaan saanu kaiken liian helpolla ja sitku pitäis tehäkki jotain, ni ei viitti. Mua vituttaa tommonen lahjojen poisheitto ja selittely.

Mulle ei koskaan tullu mikään tarjottimella, mutta töitä tehtiin ja koulut vedettiin kunnialla. Hirveellä työllä päästiin sitten yliopistoonkin ja osattiin arvostaa sitä paikkaa. Joka päivä olin kiitollinen kun sai ilmatteks opiskella. Vielä työssäkin näkee tommosia lahjakkaita laiskimuksia. Selitykset vaan vaihtelee.

Kyllä se on ittestä kii. Mutta ahkeruus ja kiitollisuus saattaa olla suurempi lahja kuin äly.

 

[Jellybeany]

Mä en usko tohon ad/hd:hen. Sun ukkos on vaan saanu kaiken liian helpolla ja sitku pitäis tehäkki jotain, ni ei viitti. Mua vituttaa tommonen lahjojen poisheitto ja selittely.

Mulle ei koskaan tullu mikään tarjottimella, mutta töitä tehtiin ja koulut vedettiin kunnialla. Hirveellä työllä päästiin sitten yliopistoonkin ja osattiin arvostaa sitä paikkaa. Joka päivä olin kiitollinen kun sai ilmatteks opiskella. Vielä työssäkin näkee tommosia lahjakkaita laiskimuksia. Selitykset vaan vaihtelee.

Kyllä se on ittestä kii. Mutta ahkeruus ja kiitollisuus saattaa olla suurempi lahja kuin äly.

Sinähän olet sitten ansainnut kunnon selkään taputukset! Hienoa työtä!

Olin ennen laiska, tyhmä ja saamaton. Nyt voin nakata concertan helttaan ja kaikki sujuu hiukan paremmin.

 

[Elizah]

No tais mennä mun jutut taas vähän tilityksen puolelle. Mut osaako joku neuvoa semmosia keskustelupalstoja joissa mun mies vois keskustella näistä ongelmista. Olis ihan jees jos hän sais vertaistukea. Itse ei oo löytänyt sopivaa keskustelupalstaa. Yleensä tulee just noita "ahkeria ihmisiä", joiden mielestä olis parempi että koko ihmiskunta olis veistetty samasta lankusta.

 

[Jellybeany]

adhd-aikuiset.org Tai jotain sinne päin.

 

["asdf"]

Minulla on itsediagnosoitu ADD. Graduni on kolmen kuukauden jäljiltä epämääräinen kasa epämääräisiä muistiinpanoja.

En tiedä mikä minulle olisi parasta. Ehkä se että saisin olla itsekseni pari viikkoa ja tehdä kaikkea turhaa yötäpäivää niin kauan että kyllästyn ja kiinnostun gradusta aidosti. Sillä hetkellä pitäisi vääntää hullun lailla, sillä kiinnostus lopahtaa ja seuraava ikkuna saattaa avautua vasta kuukausien päästä......

 

["asdf"]

Luk-työn tein niin että ensin kuukauden istuin koneella ajatusten rullaillessa ihan missä sattuu. Sitten kirjoitin koko paskan alusta loppuun yhdessä illassa. Luk-työhä nyt ei ole kuin vähän isompi essee käytännössä, joten en tiedä pelaako sama metodi gradun kanssa.
Ehkä mun vain pitää varata graduesitykselle aika joksikin maanantaiksi ja järjestää esitystä edeltäväksi viikonlopuksi vaimo ja lapset pois kotoa.

 

[Elizah]

Tämä ei ole siis gradu vaan AMK:n lopputyö. Mun mies... se vaan on niin, että yleensä hän kun ei saa mitään aikaan, niin sitten hän joko A) nukkuu B)pelaa C) katsoo sadannen kerran jonkun leffan D) ryyppää...

Kyllä hän joskus jotain tosiaan aikaan saa. Kummalista kyllä. Senkun vain sais sieltä kaivettua.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tarkoitatko, että sinullakin oli sellaisia vaiheita, joissa et tehnyt yhtään mitään? Osaatko sanoa, että mitä se mun mies tekee sen 10h tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN. Hän ei tosiaan tee yhtään mitään. Kämppäkin on vaan sekasempi kun tulee takas ja se kieltämättä saa mut välillä raivon partaalle...

Olen lukenut juttujasi ja ne ovat olleet kiinnostavia. Olet näistä AD/HD-jutuissa ennenkin ollut aktiivisena.

Älä aliarvioi... vaikka sinusta ei mies ehkä ole tehnyt "yhtään mitään", et tiedä, mitä hänen päänsä sisällä koko ajan tapahtuu.

Valitettavasti ne vain ovat projektin kannalta vääriä asioita. Tai vähintään väärässä järjestyksessä... Ja se turhauttaa, kun kuulet olleesi taas tyhmälaiskasaamaton.

Data antoikin jo hyviä vinkkejä: asiat pieniksi, selkeiksi paloiksi, aikataulu ja ennen kaikkea itsensä palkitseminen, se on parasta!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Onko muuten ad/hd:ssa kans joku sellainen piirre, että kuulun ymmärtäminen on kauhean vaikeeta. Mun mies on kuitenkin verbaalinen ja näin, mutta vieraiden kielten opiskelu on sille kans hirveen vaikeeta. Kyllä se esim. on suorittanut englannin korkeilla arvosanoilla, mutta ei se pysty seuraamaan ulkomaisia sarjoja ilman tekstitystä. Se pystyy puhumaan englantia aika hyvin, tosin lausuminen on sitä suomalaista rallienglantia.

Vai onko toi sitten vaan muusta johtuvaa kielellisen lahjakkuuden puutetta?

Itseasiassa adhd-ihmisillä on usein jonkin sortin hahmotushäiriötä tai oppimisvaikeuksia... ja ihan pelkkä tarkkaavaisuushäiriö - yllätys, yllätys - on aika haastava juttu.

 

[Jellybeany]

En tiedä liittyykö adhd:hen, mutta itselläni on kohtuullisen usein kuullun ymmärtämisen vaikeuksia. Joku sanoo lauseen, joka on minulle täysin herpeaa. Ihan oikeasti kuin puhuisi marsilaista, vaikka lause on tyyliin "annatko maitopurkin, se on tuossa pöydällä". Kysyn "anteeksi mitä?" niin monta kertaa, etten enää kehtaa ja yritän vain asiayhteydestä/katseista päätellä mitä hemmettiä se minusta haluaa. Sitten, puolen minuutin kuluttua, lause yhtäkkiä aukenee minun mielessäni!