Kuulostaako reilulta kaverisuhteelta?

["hohhoijaa"]

Ollaan tunnettu pitkään. Molemmat töissä ja koulussa, miesystävät ja harrastuksia, joten nähdään joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mutta parin vuoden aikana homma on mennyt sellaiseksi, että kaveri ei juurikaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä, minä olen aina se, joka ehdottaa tapaamisia, yhteistä tekemistä. Hänellä on aina menossa jotain, ei jaksa, ei ehdi ja jos nähdään, niin aina hänen ehdoillaan ja muut asiat menevät edelle. Mulle jää aikaa lähinnä, jos joku muu juttu/tapaaminen peruuntuu/ei ole muutakaan, silloin jää pieni väli.

Ymmärrän, että ihmisillä on omat elämät, mutta kyllä mulla on läheisille ihmisille aina määrävälein aikaa, muutakin kuin kiireisiä jämäpaloja. Ihan yhtälailla minäkin teen töitä, harrastan ja opiskelen, mutta hänen menonsa tuntuvat olevan aina se, jonka mukaan pitää mennä.

Tapaamisissa hän kyllä kysyy kohteliaasti, mitä mun elämään kuuluu, mutta ei sitten oikein jaksa kuunnella ja juttu kääntyy heti hänen elämäänsä, kun siinä tapahtuukin niin paljon enemmän, aina on jotain meneillään, uudet tuulet puhaltavat ja jotain ihanaa/ei niin ihanaa on tapahtunut. Kuuntelen ja iloitsen, otan osaa, mutta tahtoisin aitoa kiinnostusta myös omiin juttuihini.

Keksustelun lomassa näprää koko ajan puhelinta, jää juoruamaan puhelimessa jos joku soittaa, vaikka mulla oli juttu kesken. Keskeyttää omilla kommenteillaan, pyytää anteeksi, mutta sitten taas ei keskity ja alkaa puhua päälle jostain muusta/sopii jo uutta tapaamista tai pyytä muita kavereita käymään ja jää sitten juoruamaan heidän kanssaan. Välillä puolella korvalla kysyy/kommentoi jotain.

Silloin kun muut kaverit ovat menossa/on rakkaushuolia/tylsää/kipeänä, niin soittaa kyllä ja penää seuraksi. Silloin vietetään aikaa yhdessä ja on tosi kivaa, mutta kun taas menee paremmin, niin mua ei ole olemassakaan.

 

[Ottis]

Ei kuulosta reilulta. Et ole hänelle ilmeisestikään yhtä tärkeä kuin hän on sinulle. Jätä hänet joskus nuolemaan näppejään, kun kaipaa sinua lohtuseuraksi. Ja toisaalta, jos vain voit ja uskallat, niin kannattaa sanoa ihan suoraan ja reilusti miltä hänen käyttäytymisensä sinun mielestäsi tuntuu. Tsemppiä :hug:.

 

[mokatsu]

Jospa sitä ei enää hirveesti kiinnosta olla sun kaveri. Ei toivottavasti kuitenkaan mitenkään käytä sua hyväksi? Elämä on

 

["aloittaja"]

Ei kuulosta reilulta. Et ole hänelle ilmeisestikään yhtä tärkeä kuin hän on sinulle. Jätä hänet joskus nuolemaan näppejään, kun kaipaa sinua lohtuseuraksi. Ja toisaalta, jos vain voit ja uskallat, niin kannattaa sanoa ihan suoraan ja reilusti miltä hänen käyttäytymisensä sinun mielestäsi tuntuu. Tsemppiä :hug:.

Harmittaa vaan, kun välillä on tosi mukavaa ja kuvittelen silloin, että välittäisi minusta. Sanookin aina välillä, että olen tärkeä, mutta käytös puhuu muuta. Kaikki menee hektisne elämän piikkiin, mä en ilmeisesti kuulu siihen elämään, vaikka aiemmin todella läheiset. Ja pidän hänestä kuitenkin, niin en tahtoisi välejäkään laittaa poikki. Ja vaikeahan tuollaisia asioita on ottaa puheeksi sitten kasvotusten, varsinkin kun hän ei varmaan näe mitään väärää käytöksessään.

Kyllä se vaan vähän riipaisee, kun kaveri pyytää jonnekin ja ilostun ja onkin mukavaa. Myöhemmin saan tietää, että ei ollut alunperin aikeissa edes pyytää, mutta joku oli perunut tapaamisen/ei ollut kivempaakaan seuraa tarjolla ja jotain halusi tehdä. Tai jos on joku mies kiikarissa, niin miltei vaatii väkipakolla mua baanalle ihan hulluihin aikoihin, kun olisi kai noloa esiintyä yksin. Seurustellessaan taas mitään vähää ei kuulu hänestä.