3-vuotias kotihoitoon, kun äitiysloma alkaa???

[kotiäitinä kauan]

Jos joku kuvittelee, että kotihoidon yleistyminen helpottaisi kunnallisen päivähoidon tilannetta, niin hän on yksiselitteisesti väärässä. Mahdolliset ylimääräiset resurssit ohjataan loputtomasti toisaalle, jollei toisin haluta menetellä. Kyse on POLIITTISESTA TAHDOSTA.

Kunhan vanhemmat oikeasti tajuavat päivähoidon tilanteen ja alkavat olemaan aktiivisia lastensa hyvinvoinnin takaamiseksi päivähoidossa, varoja ei uskalleta olla kohdentamatta päivähoitoon. Vaikka kotihoito yleistyisi.

 

[Lentokala]

Esikoinen meni suoraan eskariin eikä ollut päiväkodissa ollenkaan.
Kävi kerhossa kolmesti viikossa ja muutamassa harrastuksessa.
Todella sosiaalinen tyyppi, pärjää hyvin koulussa, paljon kavereita, harrastuksia yms. tavallista 9vuotiaan elämää...

 

[kotiäitinä kauan]

Esikoinen meni suoraan eskariin eikä ollut päiväkodissa ollenkaan.
Kävi kerhossa kolmesti viikossa ja muutamassa harrastuksessa.
Todella sosiaalinen tyyppi, pärjää hyvin koulussa, paljon kavereita, harrastuksia yms. tavallista 9vuotiaan elämää...

Sama täällä.

 

[shhhhh]

[QUOTE="vieras";24577037]NO nyt en kyllä ymmärrä tätä. Mutta toki kukin tavallaan. On ihme kuitenkin, jos nyt ei pysty tuonikäiselle ja vauvalle huolehtimaan niitä "virikkeitä", vaan pitää päivähoitoa kuormittaa, anteeksi vaan. Vai onko sulla joku erityistilanne tai erikoisen vaativa vauva, koliikki tmv? Sitten ymmärrän, muuten en. Maalaisjärkeä saa käyttää ja käytte vaikka puistossa tai juttelette muuten vaan kun vauva nukkuu, piirrätte tmv. Ei tuon ikäisellä tarvitse mitään kovin ihmeellistä olla. Sen ikäinen ei ainakaan tarvitse mitään ylisuuria päiväkotiryhmiä![/QUOTE]

Riittääkö sinulle, että vietät kaikki päivät pari vuotiaan lapsen seurassa?
Itselleni ei ainakaan riitä pelkästään lapsen seura, vaan kaipaan myös ikäistäni seuraa. Ja kuule ihan sama on lapsella. Kyllä jo 3-vuotias kaipaa ikäistään seuraa, eli aloittajaa neuvoisin kyllä pitämään lapsen tarhassa.

 

[HoitoonVaan]

Mulla oli 3 v. esikoinen hoidossa, mutta joutui jäämään kotiin kun jäin saikulle jo ennen ä-lomaa. Ihan ok on sujunut tää 9 kk kotona, mutta kovasti kaipasi hoitoon. Niinpä hän pääsi 8 pv kuussa osapäivähoitoon ja lisäksi käy srk:n kerhossa kahtena päivänä. Poika on aina ollut tosi sosiaalinen, ja nyt syksylläkin laski sormilla koska pääsee aloittaan tarhassa. Ollaan toki käyty perhekerhoissa yms. mutta ne on tosiaan niin kaoottisia paikkoja kun on vaihtuvat lapset jaaikuiset. Seurakunnan kerho on nyt sellainen jossa käydään ilman vanhempia ja suht samat lapset, mutta siellä ei ole ulkoilua eikä liikuntaa.

Poika tykkää paljon enemmän hoitopäivistä kuin kerhopäivistä, ja oikein lauleskelee aina hoidosta haettaessa. siellä on kivaa kun on ikäisiään leikkikavereita ja monenlaista aktiviteettia ja ihan vapaata leikkiä. Meillä kun ei ole ihan naapurissa lapsia eikä perheessä muita leikki-ikäisiä, niin pidän tätä ehdottomasti pojan kannalta hyvänä ratkaisuna. Saattaa olla, että srk:n kerhosta jää kokonaan pois jos alkaa tuntua ettei niin häntä kiinnosta.

Meillä mennään siis lapsen toiveiden mukaan, kuuntele sinäkin omaasi. Anna olla vaikka vähän aikaa kotona ja sitten jos alkaa näyttää että kaipaa vakituista hoitopaikkaa niin haet uudestaan

 

["vieras"]

Meillä on 3,5- vuotias joka käy avoimessa päiväkodissa. Meillä sitä järjestetään kolmena päivänä viikossa, mikä kyllä tuntuu tosi paljolta ja voi kyllä olla ettei aina käydä noin usein. Lisäksi lapsi käy kerran viikossa tanssiharrastuksessa. Missään tapauksesa en pitäisi päiväkodissa hoidossa, vaan etsisin jonkun kerhon ja harrastuksen. Lisäksi voi käydä kirjaston satutunneilla, leikkipuistoissa ynnä muissa vastaavissa hakemassa niitä lapsikontakteja.

 

["vieras"]

Riittääkö sinulle, että vietät kaikki päivät pari vuotiaan lapsen seurassa?
Itselleni ei ainakaan riitä pelkästään lapsen seura, vaan kaipaan myös ikäistäni seuraa. Ja kuule ihan sama on lapsella. Kyllä jo 3-vuotias kaipaa ikäistään seuraa, eli aloittajaa neuvoisin kyllä pitämään lapsen tarhassa.

Ei riitä ja järjestän virikkeitä ja seuraa juurikin myös kolmevuotiaalleni. Siihen ei kuitenkaan tarvita päiväkotia

 

[tytönjapoikienmamma]

Sosiaalisuus on useimmiten synnynnäistä, mutta sosiaalisia taitoja ja rohkeutta toimia ryhmässä voi myös opetella. Se että kaikki eivät tarvitse harjoittelua, ei tarkoita ettei kukaan tarvitsisi. Esim dysfaatikoiden on todettu hyötyvän paljonkin päivähoidosta ikäistensä seurassa.

Taas tämä älytön juupas-eipäs- jauhaminen pääsi käyntiin. Kunnilla on velvollisuus osoittaa päivähoitopaikka heille, jotka katsovat sellaista tarvitsevansa. Onneksi tarvetta ei kartoiteta palstoilta kyselemällä... Omat vanhemmat ovat lapsen päivähoidontarpeen parhaita asiantuntijoita.

Jos joku kuvittelee, että kotihoidon yleistyminen helpottaisi kunnallisen päivähoidon tilannetta, niin hän on yksiselitteisesti väärässä. Mahdolliset ylimääräiset resurssit ohjataan loputtomasti toisaalle, jollei toisin haluta menetellä. Kyse on POLIITTISESTA TAHDOSTA. Tällainen logiikka on muutenkin kestämätöntä: jos tiet ovat huonossa kunnossa, niin ajetaan vähemmän? Jos terveys- ja vanhuspalveluissa kakeltaa, niin ei sairasteta eikä vanheta?

Dysfaatikkolapset ja muut erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat asia erikseen. Puhuin nyt terveistä, tavallisista lapsista.

 

["vieras"]

Kerho ja normaali elämä riittää mainiosti pienelle 3-vuotiaalle.

Minulla jäi 5-vuotias eläväinen poika kotiin vauvan syntyessä. Siinä oli vähän haastetta, mutta onnistui kyllä ja hyvät muistot lapselle jäi kotivuosista ja kerhosta, puhuu niistä vieläkin, vaikka on jo tarhaiän ohittanut. Päiväkotia ei muistele jostain syystä lainkaan. Joskus oli raskaita päiviä, mutta päällimmäisenä jäi mieleen se kaikki kiva, mitä yhdessä tehtiin. Omalla asenteella on todella paljon tekemistä kuvion onnistumisessa, pitää olla aktiivinen ja viettää aikaa riittävästi kodin ulkopuolella. Se ei tee yhtään pahaa äidillekään. Alkuun vauva oli paljon äänessä, mutta tottui nopeasti siihen, että liikuttiin ympäriinsä.

Toisenlaiseen ratkaisuun oliin päätynyt jos olisi esim. syntynyt kaksoset tai sairas vauva, mutta normaalissa tilanteessa totta kai. Pikkulapsiajasta luodaan pohja tulevaan ja silloin kaikki lapsen kanssa vietetty aika on plussaa. Kun esikoinen oli päivähoidossa 3-vuotiaana, menin melkein juoksujalkaa hakemaan pikkuisen pian kotiin, on ne niin pieniä vielä silloin.

 

[päiväkodintäti]

Mulla on nyt 2,5-vuotias esikoinen ja 2 kk ikäinen vauva. Ja olen nyt jo huomannut, etten tässä härdellissä pysty tarjoamaan riittävästi virikkeitä tuolle vilkkaalle lapselle, vaikka hän käy kerran viikossa aamupäiväkerhossa, muskarissa ja sitten käymme koko porukka yhdessä äiti-lapsi-kerhossa. Joten 3 v täyttäneelle harkitsisin kyllä vakavasti ainakin osittaista päivähoitoa ihan vain niiden paljon puhuttujen virikkeiden takia.

Noin pieni lapsi ei tarvitse virikkeitä. Hänelle tärkeimpiä oppimiskokemuksia on ihan jokainen arkipäiväinen tilanne, ei ohjattu askarteluhetki eikä laulutuokio. Et varmaan ole ajatellutkaan, että päiväkotipäivä on lapsen työpäivä, ja lapset ovat loppukaudesta aivan väsyneitä -syystä. Melu, ihmisten määrä ja se härdelli on jotain, mitä on vaikea kuvitella. Olen päiväkodissa töissä ja vaikka lapsi viihtyisikin, työpäivä se hänelle silti on. Teillä on aivan riittävästi virikkeitä tuossa viikko-ohjelmassanne noin pikkuiselle lapselle.

Soisin jokaisen pienen (alle 5-vuotiaan) saavan olla kotona äidin ja pienemmän sisaruksen kanssa, eikä dumpattuna johonkin hoitoon että äiti saa olla vauvan kanssa kahdestaan ja pääsee helpommalla.

 

[..]

Meillä huomaa että kuusvuotiaalle 5päivää eskaria (neljä tuntiä päivässä) on vähän liikaa. Vähempikin riittäisi. Tulee tunteja yhtä paljon jos ei enemmänkin kun tokaluokkalaiselle.

 

[..]

Meillä huomaa että kuusvuotiaalle 5päivää eskaria (neljä tuntiä päivässä) on vähän liikaa. Vähempikin riittäisi. Tulee tunteja yhtä paljon jos ei enemmänkin kun tokaluokkalaiselle.

Siis 5 päivää viikossa

 

["vieras"]

Meillä huomaa että kuusvuotiaalle 5päivää eskaria (neljä tuntiä päivässä) on vähän liikaa. Vähempikin riittäisi. Tulee tunteja yhtä paljon jos ei enemmänkin kun tokaluokkalaiselle.

Toi varmaan liittyy enemmän ikään ja toiminnan sisällön muuttumiseen; eskarissa kun monesti ollaan jo vähän koulumaisemmin ja toisaalta 6-vuotiaille elämä on usein vähän rankkaa muutenkin Keskiverto ekaluokkalaisen viikkotunnit lienee saman verran kuin eskarissakin, 20h.

Rankinta eskari on varmaan niille, jotka ovat siihen asti olleet kokonaan kotihoidossa.

 

[..]

[QUOTE="vieras";24583373]Toi varmaan liittyy enemmän ikään ja toiminnan sisällön muuttumiseen; eskarissa kun monesti ollaan jo vähän koulumaisemmin ja toisaalta 6-vuotiaille elämä on usein vähän rankkaa muutenkin Keskiverto ekaluokkalaisen viikkotunnit lienee saman verran kuin eskarissakin, 20h.

Rankinta eskari on varmaan niille, jotka ovat siihen asti olleet kokonaan kotihoidossa.[/QUOTE]

Lapsi käy eskaria päiväkodissa. Eskaritehtäviä tehdään yhtenä päivänä viikossa. Muuten on lähinnä leikkiä ja sen lomassa opetellaan asioita. Kyllä muutkin eskaria käyvät ovat puhki torstaina tai viimeistään perjantaina. Ehkä enemmän kotona aikaa viettäneistä lapsista huomaa paremmin sen väsymyksen, kun ei ole totuttu väsyneeseen lapseen..

Laskin tuossa tokaluokkalaisen tunnit heillä oli tuo 20h/viikossa. Eli hyvällä omalla tunnolla eskari saa pitää vapaapäiviä halutessaan. Ja ensi vuonna sitten tositoimiin.

Alkuperäinen pointti oli että mun mielestä 3v ei tarvi hoitoa ollenkaan. Eskarikin väsyy jo noin lyhkäsistä päivistä.

 

["hmp"]

Mikä tekee esim seurakunnan kerhosta niin oivallisen paikan, että se on hyväksyttävää viedä lapsi sinne ikätovereiden seuraan ja päiväkoti on niin monen mielestä se pahis paikka? Päiväkodissa voi olla myös vain puolipäiväinen ja vain pari päivää viikossa, ei siellä ole pakko pitää lasta joka päivä 8h ja yli! Me ollaan todella tyytyväisiä 2krt/viikko max 4tuntia kerrallaan päivähoidon käyttäjiä. Lapsi saa siellä myös lämpimän ruuan ja ulkoilua sekä ikäistään seuraa ja äippä saa levätä pikkuhetken vauvan kanssa parina päivänä viikossa, mikäli vauva nukkuu. Lisäksi paikka oli lapselle entuudestaan tuttu, miksi oltaisiin viety seurakunnankerhoon, uuteen porukkaan, uusiin "täteihin" tutustumaan kun tuttu, hyvä ja mieluisa paikka oli jo? Täällä seurakunnankerho on 2krt/viikko 3h kerrallaan, joten ajallisesti ei ole erossa äidistä juurikaan enempää. En siis todellakaan tajua, mikä tekee noihin kahteen niin ison "moraalieron"? Monelle se silti tuntuu sitä olevan!

 

["juustokuu"]

[QUOTE="hmp";24583416]Mikä tekee esim seurakunnan kerhosta niin oivallisen paikan, että se on hyväksyttävää viedä lapsi sinne ikätovereiden seuraan ja päiväkoti on niin monen mielestä se pahis paikka? Päiväkodissa voi olla myös vain puolipäiväinen ja vain pari päivää viikossa, ei siellä ole pakko pitää lasta joka päivä 8h ja yli! Me ollaan todella tyytyväisiä 2krt/viikko max 4tuntia kerrallaan päivähoidon käyttäjiä. Lapsi saa siellä myös lämpimän ruuan ja ulkoilua sekä ikäistään seuraa ja äippä saa levätä pikkuhetken vauvan kanssa parina päivänä viikossa, mikäli vauva nukkuu. Lisäksi paikka oli lapselle entuudestaan tuttu, miksi oltaisiin viety seurakunnankerhoon, uuteen porukkaan, uusiin "täteihin" tutustumaan kun tuttu, hyvä ja mieluisa paikka oli jo? Täällä seurakunnankerho on 2krt/viikko 3h kerrallaan, joten ajallisesti ei ole erossa äidistä juurikaan enempää. En siis todellakaan tajua, mikä tekee noihin kahteen niin ison "moraalieron"? Monelle se silti tuntuu sitä olevan![/QUOTE]

Meillä oli kerhossa ohjaaja joka oli vaihtanut päiväkodista kerhoon ja sanoi ettei ikipäivänä menisi takaisin päiväkotiin töihin. Aivan ihana persoona olikin. Kerhossa ehtii toisella tavalla olla lasten kanssa, päiväkodissa yleensä liukuhihan työtä.

Täällä meillä päin hoitokulttuuri vaan päiväkodeissa sitä luokkaa että mun mielestä se ei ole ollenkaan hyväksi lapselle. Vuoden ikäiset lyödään ulkoillessa lastenkeinuun ja unohdetaan siihen kun mennään juttelemaan aikuisten kanssa rinkiin.

Jos olet tyytyväinen lapsesi hoitoon niin pidä ihmeessä päiväkodissa, mutta aloittaja oli halukas ottamaan lapsensa kotihoitoon. Minun mielestä järkevä päätös. Jos myöhemmin tuntuu olevan tarvetta voi sitten ilmoittaa kerhoon tai muuhun, mutta kotikin riittää jos äiti vaan jaksaa olla lapsensa kanssa.

 

[kauan kotona]

[QUOTE="hmp";24583416]Mikä tekee esim seurakunnan kerhosta niin oivallisen paikan, että se on hyväksyttävää viedä lapsi sinne ikätovereiden seuraan ja päiväkoti on niin monen mielestä se pahis paikka? [/QUOTE]

Muutama tunti viikossa sellaisten lasten seurassa, jotka näkevät toisiaan aamusta iltaan voi olla paha paikka jollekin lapselle, koska kaveruussuhteet luodaan hänen pois ollessaan. Päiväkodeissa on liukuhihnamaista toimintaa olosuhteiden pakosta, pihat liian täysiä ym ym. Tietysti hyvä jos noita ongelmia ei ole.

Sekin vielä, että helposti virikelapsen päivät alkavat venyä kun hoitopäivät voidaan ilmoitusluontoisesti vaihtaa pidemmäksi ja niitä voidaan lisätä helposti. Lisäksi virikelapset vievät paikkoja niiltä lapsilta, jotka oikeasti tarvitsevat päiväkotia.

 

["vieras"]

Täällä on loistavat kerhot, ja minusta keskeinen ero päivähoidossa ja kerhoissa on paljon puhutut virikkeet. Kerhoissa niitä oli ihan oikeasti, vaihtelevaa, idearikasta toimintaa, liikuntaa, näpertelyä, retkiä, pelejä ja leikkejä. Lapset saattoivat olla koko kerhoajan esim. metsäretkellä.

Päiväkodissa virike tarkoitti lyhyttä ohjattua askartelu- tai lauluhetkeä, retkeä pari kertaa vuodessa tms. Kaikki muu kulki ihan perustoimintojen ympärillä. Esim. siirtymätilanteet vievät päivästä paljon aikaa, samoin ruokailut ja lepo. Varsinaisten virikkeiden osuus tavallisessa päiväkodissa on hyvin pieni. Kun siihen lisätään aikuisten määrä suhteessa lapsiin (yli 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla vaikka 21 lasta ja 3 aikuista, jotka eivät ole samaan aikaan paikalla) niin en minä lähtisi virikkeiden perään juuri päiväkotiin, se on toiminut meillä hoitopaikkana kun vanhemmat töissäja päivät on pyritty pitämään niin lyhyinä kuin mahdollista.

Yli 3-vuotiaille löytyy valtavasti kaikenlaista puuha ja toimintaa jos sattuu asumaan jossain isommassa kaupungissa. Täällä ainakin olisi joka viikolle jotakin kun vaan ottaa selvää ja lähtee. On retkipaikkoja, museoita, kursseja, ryhmiä, liikuntaa, kuvataidetta, tapahtumia, musiikkia. Joka nurkalla on leikkipuistoja ja löytyy jotain avoimia päiväkotejakin yms.

Meillä viime viikon kovin virike 2,5-vuotiaalle oli retki metsään, kaupassa käyminen, uiminen ja värityskirja. Ei pienen lapsen virikkeet tarvitse edes olla ilotulitusta, heille tavallinen arkikin on seikkailua.

Ja voin myöntää, että otti päähän kun nuorin lapsi joutui päiväkotiarvonnassa niin kauas, että hoitopäivät pitenevät selvästi. Samaan aikaan lähipäiväkoti on pullollaan virikelapsia. En voi ymmärtää. Aina vedotaan siihen, ettei hoitopaikkoja olisi yhtään sen enempää jos virikelpaset poistuisivat mutta meillä ainakin oman ja muiden kotihoitoon siirtyneiden lasten tilalle on tullut päiväkotiin työssä käyvien lapsia eikä ole mitään muutoksia ryhmäkoossa tms. Eniten ihmetyttää, mikseivät vanhemmat halua enää viettää omien aikaa pienten lasten kanssa kun siihen olisi harvinainen mahdollisuus.

 

["hmp"]

Muutama tunti viikossa sellaisten lasten seurassa, jotka näkevät toisiaan aamusta iltaan voi olla paha paikka jollekin lapselle, koska kaveruussuhteet luodaan hänen pois ollessaan. Päiväkodeissa on liukuhihnamaista toimintaa olosuhteiden pakosta, pihat liian täysiä ym ym. Tietysti hyvä jos noita ongelmia ei ole.

Sekin vielä, että helposti virikelapsen päivät alkavat venyä kun hoitopäivät voidaan ilmoitusluontoisesti vaihtaa pidemmäksi ja niitä voidaan lisätä helposti. Lisäksi virikelapset vievät paikkoja niiltä lapsilta, jotka oikeasti tarvitsevat päiväkotia.

Useimmat jotka toimivat kuten meidän perheessä, eli isompi lapsi jää tuttuun ryhmään tuttuun päiväkotiin muutamaksi tunniksi viikossa, ne kaverisuhteet on jo muodostettu, eikä ole mitään ongelmaa näkynyt siinä, että on paikalla vain vähän viikon aikana. Ja täällä ainakin on sitouduttava 5kk sopimuspäiviin ja varattuihin hoitotunteihin, eli ei todellakaan noin vain hetken mielijohteesta voi lisätä hoitopäiviä ja pidentää päivää. Ja tuo kuinka liukuhihnamaista hoito on, riippuu kovasti eri päiväkodeista ja henkilökunnasta. Varmasti sitäkin esiintyy, mutta niin esiintyy myös kerhojen "tädeissä" ja niiden ohjelmissa.

Ja mitä kuntien tarjoamiin päivähoitopaikkoihin tulee, niin kyllä ne perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin. Heti jos vajausta ilmenee, niin paikkoja vähennetään ja päiväkoteja suljetaan ja yhdistellään. Vajaatoimintaa ei kunta-alalla siedetä yhtään, joten ei niitä paikkoja olisi vapaasti valittavissa, vaikka kaikki "virikelapset" lähtisivät pois päiväkodeista.

Minua ei siis tällä hetkellä vakuuta mikään, että seurakunnankerho olisi niin valtavan paljon parempi vaihtoehto päiväkodille. "Virikkeitä" on ollut ihan riittävästi tarjolla päiväkodissa, eikä se olekaan se pääsyy lapsen siellä olemiseen, vaan ne tutut kaverit ja ikätoverien seura. Ja kokemukset ainakin perhekerhosta, jota täällä vetää samat tyypit (kohta eläkkeellä olevat tädit) kuin lastenkerhoa on kyllä "ei niin positiiviset". Itse kuulumme kirkkoon, mutta en silti pidä yhtään paatoksellisesta uskon tuputtamisesta, mitä ainakin tuolla perhekerhossa oli. Ymmärrän raamatunkertomusten olevan pohja kerhon toiminnalle, mutta sillä pelottelu tai liian vakavasti/syvällisesti lapselle siitä kertominen ei mielestäni kuulu asiaan. Tässä on varmasti suuria vaihteluja myös eri seurakuntakerhojen kesken, toivon ettei muualla ole samanlaista.

Ihan erilaiseksihan tilanne muuttuu sitten, jos isompi sisarus on hoidossa pitkää päivää ja joka päivä. Silloin on varmasti keskustelun paikka, että onko perheessä ongelmia tai uupumusta vai mikä tuohon tilanteeseen johtaa.