Täällä on loistavat kerhot, ja minusta keskeinen ero päivähoidossa ja kerhoissa on paljon puhutut virikkeet. Kerhoissa niitä oli ihan oikeasti, vaihtelevaa, idearikasta toimintaa, liikuntaa, näpertelyä, retkiä, pelejä ja leikkejä. Lapset saattoivat olla koko kerhoajan esim. metsäretkellä.
Päiväkodissa virike tarkoitti lyhyttä ohjattua askartelu- tai lauluhetkeä, retkeä pari kertaa vuodessa tms. Kaikki muu kulki ihan perustoimintojen ympärillä. Esim. siirtymätilanteet vievät päivästä paljon aikaa, samoin ruokailut ja lepo. Varsinaisten virikkeiden osuus tavallisessa päiväkodissa on hyvin pieni. Kun siihen lisätään aikuisten määrä suhteessa lapsiin (yli 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla vaikka 21 lasta ja 3 aikuista, jotka eivät ole samaan aikaan paikalla) niin en minä lähtisi virikkeiden perään juuri päiväkotiin, se on toiminut meillä hoitopaikkana kun vanhemmat töissäja päivät on pyritty pitämään niin lyhyinä kuin mahdollista.
Yli 3-vuotiaille löytyy valtavasti kaikenlaista puuha ja toimintaa jos sattuu asumaan jossain isommassa kaupungissa. Täällä ainakin olisi joka viikolle jotakin kun vaan ottaa selvää ja lähtee. On retkipaikkoja, museoita, kursseja, ryhmiä, liikuntaa, kuvataidetta, tapahtumia, musiikkia. Joka nurkalla on leikkipuistoja ja löytyy jotain avoimia päiväkotejakin yms.
Meillä viime viikon kovin virike 2,5-vuotiaalle oli retki metsään, kaupassa käyminen, uiminen ja värityskirja. Ei pienen lapsen virikkeet tarvitse edes olla ilotulitusta, heille tavallinen arkikin on seikkailua.
Ja voin myöntää, että otti päähän kun nuorin lapsi joutui päiväkotiarvonnassa niin kauas, että hoitopäivät pitenevät selvästi. Samaan aikaan lähipäiväkoti on pullollaan virikelapsia. En voi ymmärtää. Aina vedotaan siihen, ettei hoitopaikkoja olisi yhtään sen enempää jos virikelpaset poistuisivat mutta meillä ainakin oman ja muiden kotihoitoon siirtyneiden lasten tilalle on tullut päiväkotiin työssä käyvien lapsia eikä ole mitään muutoksia ryhmäkoossa tms. Eniten ihmetyttää, mikseivät vanhemmat halua enää viettää omien aikaa pienten lasten kanssa kun siihen olisi harvinainen mahdollisuus.