V
"vieras"
Vieras
Mies tulee väsyneenä töistä ja vastassa on vaimo, joka valittaa väsymystään. Vaimo luulee, että töissä on leppoisaa ja ihanaa kun ei tarvitse tiskata tahi pyykätä. Mies luulee, että kotona ei tarvitse kuin hiukan mukulaa syöttää ja käyttää tiskikone. Vaikuttaa siltä, että viestintä on vääränlaista ja tehotonta. Miksi?
Chattaan paljon. Chatit ovat väärällään väsyneitä kotiäitejä. Onko niin, että kotityömarmatus on yksi elämän pettymyksen ilmentymä? Ja mikä on se seikka, joka saa valittamaan mutta ei etsimään ratkaisuja? Vai onko vain niin, että ratkaisun jälkeen ei enää ole tarvetta pitää marinaa?
Karu tosiasia, joka valittavien naisten kannattaisi muistaa: miehenne maksavat menoistanne pääosan. Usein naisen sana on erittäin painava, kun asuntoa valitaan, ja monet naiset ovat epärealistisia. On toki ihanaa, että olohuoneen, saunan ja keittiön lisäksi jokaiselle perheenjäsenelle on oma, valoisa huone, ja että tuo ihana lukaali sijaitsee lähellä palveluita ja etäällä häiriöistä.
Mutta. Se. Maksaa.
Teidän miehenne käy töissä, että se unelma voitaisiin ylläpitää. Että ei joutuisi etäälle palveluista, lähelle häiriötekijöitä ja asuntoon, jossa ei ole saunaa eikä jokaiselle perheenjäsenelle omaa huonetta - saati sitten valoisaa sellaista. Nyt jokainen perheenäiti funtsii mielessään: ovatko asunnot a) kalliita vai b) halpoja? Ja sitten: onko tavallisen miehen tavallinen palkka a) paljon vai b) vähän? Jos työ on rankka, ja sen tekemisen motiivi on muijan valitseman asunnon maksaminen, vähintä, mitä nainen voi tehdä, on pitää suunsa kiinni ja pesukone käynnissä.
Jos haluaa jatkaa marinaansa netissä, kannattaa sulkea silmät ja korvat ja linnoittautua yksin pahoja av(i)omiehiä vastaan. Jos haluaa helpotusta, on pakko harrastaa realismia: mikä on sen huushollin siisteyden toivottu taso ja mitkä taas ovat vanhempien yhteenlasketut voimavarat, joista on vähennetty ansiotyön, päivittäin yksin tehdyn kotityön ja rentoutumisen ja vapaa-ajanvieton välttämätön osuus. Jäljelle jäävä energiamäärä on se, jonka voi käyttää pölypallojen metsästämiseen ja gourmet-aterioiden valmistamiseen. Ja jos näyttää siltä, että energia eri riitä lasten, asunnon, vapaa-ajan ja kaiken muun pitämiseen omien kuvitelmien mukaisina, on pakko tinkiä. Muutetaan pienempään, siedetään sekasotkua, annetaan miehelle tunti lepoaikaa töistäpaluun jälkeen jne.
Valitus ja suunsoitto ei ole ratkaisu. Ja kauniskaan puhe ei muuta mitään, ellei se johda tekoihin. Ja edelleen: ainoastaan yhteisymmärryksessä tehdyt ratkaisut johtavat hyvään. Kompromissit ainoastaan siirtävät tuskaa tai ovat moraalinen keino sulkea toisen suu. Istukaa miestenne kanssa alas ja kuunnelkaa. Ja miettikää HUOLELLA, onko kotityön aiheuttama väsymys sittenkin seuraus jostakin syvemmällä piilevästä ongelmasta - kuten kohtuuttomista omaan elämään kohdistuvista odotuksista!
Chattaan paljon. Chatit ovat väärällään väsyneitä kotiäitejä. Onko niin, että kotityömarmatus on yksi elämän pettymyksen ilmentymä? Ja mikä on se seikka, joka saa valittamaan mutta ei etsimään ratkaisuja? Vai onko vain niin, että ratkaisun jälkeen ei enää ole tarvetta pitää marinaa?
Karu tosiasia, joka valittavien naisten kannattaisi muistaa: miehenne maksavat menoistanne pääosan. Usein naisen sana on erittäin painava, kun asuntoa valitaan, ja monet naiset ovat epärealistisia. On toki ihanaa, että olohuoneen, saunan ja keittiön lisäksi jokaiselle perheenjäsenelle on oma, valoisa huone, ja että tuo ihana lukaali sijaitsee lähellä palveluita ja etäällä häiriöistä.
Mutta. Se. Maksaa.
Teidän miehenne käy töissä, että se unelma voitaisiin ylläpitää. Että ei joutuisi etäälle palveluista, lähelle häiriötekijöitä ja asuntoon, jossa ei ole saunaa eikä jokaiselle perheenjäsenelle omaa huonetta - saati sitten valoisaa sellaista. Nyt jokainen perheenäiti funtsii mielessään: ovatko asunnot a) kalliita vai b) halpoja? Ja sitten: onko tavallisen miehen tavallinen palkka a) paljon vai b) vähän? Jos työ on rankka, ja sen tekemisen motiivi on muijan valitseman asunnon maksaminen, vähintä, mitä nainen voi tehdä, on pitää suunsa kiinni ja pesukone käynnissä.
Jos haluaa jatkaa marinaansa netissä, kannattaa sulkea silmät ja korvat ja linnoittautua yksin pahoja av(i)omiehiä vastaan. Jos haluaa helpotusta, on pakko harrastaa realismia: mikä on sen huushollin siisteyden toivottu taso ja mitkä taas ovat vanhempien yhteenlasketut voimavarat, joista on vähennetty ansiotyön, päivittäin yksin tehdyn kotityön ja rentoutumisen ja vapaa-ajanvieton välttämätön osuus. Jäljelle jäävä energiamäärä on se, jonka voi käyttää pölypallojen metsästämiseen ja gourmet-aterioiden valmistamiseen. Ja jos näyttää siltä, että energia eri riitä lasten, asunnon, vapaa-ajan ja kaiken muun pitämiseen omien kuvitelmien mukaisina, on pakko tinkiä. Muutetaan pienempään, siedetään sekasotkua, annetaan miehelle tunti lepoaikaa töistäpaluun jälkeen jne.
Valitus ja suunsoitto ei ole ratkaisu. Ja kauniskaan puhe ei muuta mitään, ellei se johda tekoihin. Ja edelleen: ainoastaan yhteisymmärryksessä tehdyt ratkaisut johtavat hyvään. Kompromissit ainoastaan siirtävät tuskaa tai ovat moraalinen keino sulkea toisen suu. Istukaa miestenne kanssa alas ja kuunnelkaa. Ja miettikää HUOLELLA, onko kotityön aiheuttama väsymys sittenkin seuraus jostakin syvemmällä piilevästä ongelmasta - kuten kohtuuttomista omaan elämään kohdistuvista odotuksista!
