Tapasin miehen, mutta hänellä ei ole minkäänlaista koulutusta. Olenko pinnallinen?

[pinnallistako]

Ihan mukava kaveri, olemme käyneet ulkona muutamia kertoja, mutta minua hieman häiritsee hänen kouluttamattomuutensa. Hän on käynyt vain peruskoulun. Itse opiskelen yliopistossa.

Vaikka tulemmekin mukavasti toimeen ja keskustelemme monista asioista, on hänen tapansa käsitellä asioita ja keskustella toisinaan häiritsevän kapeakatseinen ja naiivi. En koe häntä aina tasavertaisena keskustelukumppanina, tuntuu, etten voi luottaa hänen ymmärrykseensä. Huomaan myös, että teen itsestäni hieman "tyhmemmän" oloisen hänen seurassaan, tai jollain tavalla suoraviivaisemman. Käytän erilaista ilmaisutapaa ja logiikkaa hänen seurassaan.

En ole varma, riittäisikö tuo mies minulle pidemmällä tähtäimellä, vaikka nyt meillä onkin hauskaa ja rentoa ja voisin jopa harkita suhteen tapaista. Mun elämään kuuluu isona osana se koulutus ja halu oppia, olen hyvä oppimaan, pidän opiskelusta ja siitä, että opin ymmärtämään uutta ja sivistyn. Olen pitkäjänteinen ja nautin syventyä tiettyyn aiheeseen useammaksi kuukaudeksi ja työskennellä systemaattisesti. Rentoudun esim. urheilemalla ja kulttuuritapahtumissa elämyksiä metsästäen.

Mies taas on hieman lyhytjänteinen ja ei kovinkaan kiinnostunut em. asioista. Hänen elämänsä taas on erilaista, hän käy töissä viikot ja viikonloppuisin rentoutuu sohvalla, oluella ja kavereiden seurassa. Hän ei erityisesti harrasta mitään, ei välitä kulttuurista ja urheilusta.

Myös tasa-arvokysymykset askarruttavat. Itse vaadin tasa-arvoista lähestymistapaa elämässä ja parisuhteessa, myös mahdollisen lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. En nauti perinteisistä sukupuolirooleista. Miehen kantaa en ole vielä saanut selville, mutta heidän perheessään on ilmeisesti erittäin perinteiset roolit ja hänet on kasvatettu hyvin vahvasti miehen rooliin.

Paljon miinuksia, mutta myös paljon hyviä puolia. Mistä tiedän, mitkä asiat ovat niitä olennaisimpia, jotta homma toimisi? Tunnen itseni myös hieman pinnalliseksi, kun mietin tällaisia, enkä osaa heittäytyä ja ottaa toista vilpittömästi tasavertaisena kumppanina (ehdokkaana).

 

[PipariSuu]

No älä ota tuollaista kumppania, kun heti tunnet tuollalailla. Noi tunteet tulevat vahvistumaan ja ärsyttämään sua yhä enemmän myöhemmin.

On ihan loogista, ettet halua miestä, joka ei ole käynyt kouluja senkummemmin. Ehkä on inansa keskivertoa tyhmempikin, joka ei koulussaan edes pärjännyt (ennenkuin joku ottaa herneen nenään, niin ei aina kouluttamattomuus tarkoita keskivertoa "tyhmempää"). Todennäköisesti et tule saamaan sitä tuolta mieheltä mitä mieheltä haluat ja aina mietit, että toinen miettii naiivisti ja suppeasti asioita yms.

 

["Tiina"]

Ihan mukava kaveri, olemme käyneet ulkona muutamia kertoja, mutta minua hieman häiritsee hänen kouluttamattomuutensa. Hän on käynyt vain peruskoulun. Itse opiskelen yliopistossa.

Vaikka tulemmekin mukavasti toimeen ja keskustelemme monista asioista, on hänen tapansa käsitellä asioita ja keskustella toisinaan häiritsevän kapeakatseinen ja naiivi. En koe häntä aina tasavertaisena keskustelukumppanina, tuntuu, etten voi luottaa hänen ymmärrykseensä. Huomaan myös, että teen itsestäni hieman "tyhmemmän" oloisen hänen seurassaan, tai jollain tavalla suoraviivaisemman. Käytän erilaista ilmaisutapaa ja logiikkaa hänen seurassaan.

En ole varma, riittäisikö tuo mies minulle pidemmällä tähtäimellä, vaikka nyt meillä onkin hauskaa ja rentoa ja voisin jopa harkita suhteen tapaista. Mun elämään kuuluu isona osana se koulutus ja halu oppia, olen hyvä oppimaan, pidän opiskelusta ja siitä, että opin ymmärtämään uutta ja sivistyn. Olen pitkäjänteinen ja nautin syventyä tiettyyn aiheeseen useammaksi kuukaudeksi ja työskennellä systemaattisesti. Rentoudun esim. urheilemalla ja kulttuuritapahtumissa elämyksiä metsästäen.

Mies taas on hieman lyhytjänteinen ja ei kovinkaan kiinnostunut em. asioista. Hänen elämänsä taas on erilaista, hän käy töissä viikot ja viikonloppuisin rentoutuu sohvalla, oluella ja kavereiden seurassa. Hän ei erityisesti harrasta mitään, ei välitä kulttuurista ja urheilusta.

Myös tasa-arvokysymykset askarruttavat. Itse vaadin tasa-arvoista lähestymistapaa elämässä ja parisuhteessa, myös mahdollisen lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. En nauti perinteisistä sukupuolirooleista. Miehen kantaa en ole vielä saanut selville, mutta heidän perheessään on ilmeisesti erittäin perinteiset roolit ja hänet on kasvatettu hyvin vahvasti miehen rooliin.

Paljon miinuksia, mutta myös paljon hyviä puolia. Mistä tiedän, mitkä asiat ovat niitä olennaisimpia, jotta homma toimisi? Tunnen itseni myös hieman pinnalliseksi, kun mietin tällaisia, enkä osaa heittäytyä ja ottaa toista vilpittömästi tasavertaisena kumppanina (ehdokkaana).

Ei tule toimimaan pitemmän päälle.

 

[döp]

Ihan mukava kaveri, olemme käyneet ulkona muutamia kertoja, mutta minua hieman häiritsee hänen kouluttamattomuutensa. Hän on käynyt vain peruskoulun. Itse opiskelen yliopistossa.

Vaikka tulemmekin mukavasti toimeen ja keskustelemme monista asioista, on hänen tapansa käsitellä asioita ja keskustella toisinaan häiritsevän kapeakatseinen ja naiivi. En koe häntä aina tasavertaisena keskustelukumppanina, tuntuu, etten voi luottaa hänen ymmärrykseensä. Huomaan myös, että teen itsestäni hieman "tyhmemmän" oloisen hänen seurassaan, tai jollain tavalla suoraviivaisemman. Käytän erilaista ilmaisutapaa ja logiikkaa hänen seurassaan.

En ole varma, riittäisikö tuo mies minulle pidemmällä tähtäimellä, vaikka nyt meillä onkin hauskaa ja rentoa ja voisin jopa harkita suhteen tapaista. Mun elämään kuuluu isona osana se koulutus ja halu oppia, olen hyvä oppimaan, pidän opiskelusta ja siitä, että opin ymmärtämään uutta ja sivistyn. Olen pitkäjänteinen ja nautin syventyä tiettyyn aiheeseen useammaksi kuukaudeksi ja työskennellä systemaattisesti. Rentoudun esim. urheilemalla ja kulttuuritapahtumissa elämyksiä metsästäen.

Mies taas on hieman lyhytjänteinen ja ei kovinkaan kiinnostunut em. asioista. Hänen elämänsä taas on erilaista, hän käy töissä viikot ja viikonloppuisin rentoutuu sohvalla, oluella ja kavereiden seurassa. Hän ei erityisesti harrasta mitään, ei välitä kulttuurista ja urheilusta.

Myös tasa-arvokysymykset askarruttavat. Itse vaadin tasa-arvoista lähestymistapaa elämässä ja parisuhteessa, myös mahdollisen lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. En nauti perinteisistä sukupuolirooleista. Miehen kantaa en ole vielä saanut selville, mutta heidän perheessään on ilmeisesti erittäin perinteiset roolit ja hänet on kasvatettu hyvin vahvasti miehen rooliin.

Paljon miinuksia, mutta myös paljon hyviä puolia. Mistä tiedän, mitkä asiat ovat niitä olennaisimpia, jotta homma toimisi? Tunnen itseni myös hieman pinnalliseksi, kun mietin tällaisia, enkä osaa heittäytyä ja ottaa toista vilpittömästi tasavertaisena kumppanina (ehdokkaana).

Hei,

Kuulostaa siltä, että ei tule onnistumaan tai ainakin tulee paljon vaikeuksia eteen.

 

[PipariSuu]

Myös tasa-arvokysymykset askarruttavat. Itse vaadin tasa-arvoista lähestymistapaa elämässä ja parisuhteessa, myös mahdollisen lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. En nauti perinteisistä sukupuolirooleista. Miehen kantaa en ole vielä saanut selville, mutta heidän perheessään on ilmeisesti erittäin perinteiset roolit ja hänet on kasvatettu hyvin vahvasti miehen rooliin.

Tämäkin puoltaa sitä, että katsele enemmän toisiakin. Jos mies on vanhanaikainen, sitä tulee todennäköisesti kyrsimään se, että sinä tuot rahaa huomattavasti enemmän kuin mies, sillä koulutuksesi tasosta päätellen palkkaerot ovat suuret ainakin tulevaisuudessa. Miehen luonteesta sitten riippuukin tuleeko tuo isoksi vai pieneksi ongelmaksi..

 

[gsggd]

juu todellakin...kuulostaa siltä, että ette sovi toisillenne... ihan jo kiinnostuksen kohteet on niin erit. Koulutustaso sinällään tuskin pelkästään on ongelma, mutta nuo muut jutut särähtää korvaan.

 

[mokatsu]

Voiskohan tuo kouluttamattomuus johtua siitä, että mies ei oikein ole kiinnostunut asioista?
Mulle tuo ois nykään aika ehdoton ei, oon sellasen kanssa seurustellut, ja vaikka ihan kiva mies olikin noin muuten, alko ärsyttämään tosi paljon se, että se ei yhtään pystynyt keskustelemaan muusta kuin omasta työstään tai moottorikelkasta tai kalastuksesta.

Eikö nuo sun mainitsemat asiat oo muutenkin aika perusjuttuja mistä elämä koostuu, tuskin tuo mies mihinkään muuttuu. Tuskin kannattaa alkaa millekään.

Pinnallinen oot, jos oot sen miehen kans vaan sen takia et se on kivan näkönen tai sillä on kiva mopo.

 

["vieras"]

Ei tuosta tule mitään. Sääliksi käy miestä, jos jatkat hänen kanssaan.

 

["Nana"]

Tämäkin puoltaa sitä, että katsele enemmän toisiakin. Jos mies on vanhanaikainen, sitä tulee todennäköisesti kyrsimään se, että sinä tuot rahaa huomattavasti enemmän kuin mies, sillä koulutuksesi tasosta päätellen palkkaerot ovat suuret ainakin tulevaisuudessa. Miehen luonteesta sitten riippuukin tuleeko tuo isoksi vai pieneksi ongelmaksi..

Yliopistosta isopalkkaiseksi? Hahahaa! Duunarit ne paremmin tienaa, ei kyllä yo-tutkinto mitään takaa, jos nyt ehkä kaupallselta alalta, mutta ei muualta...

 

["vempula"]

eihän tossa oo kyse koulutustasosta laisinkaan, olette vain eri planeetoilta

 

[PipariSuu]

Eikö nuo sun mainitsemat asiat oo muutenkin aika perusjuttuja mistä elämä koostuu, tuskin tuo mies mihinkään muuttuu. Tuskin kannattaa alkaa millekään.

Pinnallinen oot, jos oot sen miehen kans vaan sen takia et se on kivan näkönen tai sillä on kiva mopo.

Juuri näin. Ethän sinä ap nyt sentakia halua miestä lempata, ettei se ole kouluttautunut vaan siksi, ettei miehen ajatusmaailma/puheet yms. oikein kohtaa sun kanssa. Et koe saavasi keskusteluista sitä mitä voisi saada. Kouluttautumattomuus ei sinänsä ole se "syy"..

 

["aloittaja"]

Tämäkin puoltaa sitä, että katsele enemmän toisiakin. Jos mies on vanhanaikainen, sitä tulee todennäköisesti kyrsimään se, että sinä tuot rahaa huomattavasti enemmän kuin mies, sillä koulutuksesi tasosta päätellen palkkaerot ovat suuret ainakin tulevaisuudessa. Miehen luonteesta sitten riippuukin tuleeko tuo isoksi vai pieneksi ongelmaksi..

Mä en niinkään huolehdi tuloeroista tuossa asiassa, vaan enemmänkin siitä, että onko valmis esim. jäämään lapsen kanssa kotiin, koska mielestäni miehenkin kuuluu se tehdä, jos nainenkin jää. Toivon tasa-arvoista asennetta lapsenhoidossa ja vilpitöntä kiinnostusta ja halua tutustua omaan lapseen ja viettää aikaa hänen kanssaan ihan itsekseenkin.
Toivon myös, että kumppani ymmärtää ammatillisia ja muitankin henkilökohtaisia tavoitteitani, eikä oleta tai toivo mun jäävän kotiin hoitamaan taloutta ja lasta. Mutta nuo nyt ovat kaukaisia asioita.

En ole myöskään piika, vaan oletan lähtökohtaisesti, että mies osaa tehdä kotitöitä ja tekee niistä osansa. En halua, että taloudenhoito kaatuu mun päälle. En ole valmis asettumaan siihen perinteiseen rooliin, koska en koe sitä omaksi. Olen valmis tekemään osani kyllä.

Haluan, että olen kumppanille ihminen ja persoona, en ensisijaisesti nainen, jonka kuuluu haluta tiettyjä naisten asioita ja käyttäytyä tietyllä tavalla.

 

[misStar]

Jos nyt teillä on kuitenkin mukavaa niin miksette pidä vaan hauskaa.. Ei kai sitä heti naimisiin tarvi mennä

 

[tiiru]

En mä ainakaan ottaisi kouluttamatonta miestä. Tai siihen pyrkivää jos opiskelisi vielä(muoks siis ei väliä jos vielä opiskelisi). Samapa se mitä muut tästä ajattelevat, olen vaikka pinnallinen, mutta omaa elämääni ja elinympäristöäni saan rakentaa kuten haluan.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="aloittaja";24752228]Mä en niinkään huolehdi tuloeroista tuossa asiassa, vaan enemmänkin siitä, että onko valmis esim. jäämään lapsen kanssa kotiin, koska mielestäni miehenkin kuuluu se tehdä, jos nainenkin jää. Toivon tasa-arvoista asennetta lapsenhoidossa ja vilpitöntä kiinnostusta ja halua tutustua omaan lapseen ja viettää aikaa hänen kanssaan ihan itsekseenkin.
Toivon myös, että kumppani ymmärtää ammatillisia ja muitankin henkilökohtaisia tavoitteitani, eikä oleta tai toivo mun jäävän kotiin hoitamaan taloutta ja lasta. Mutta nuo nyt ovat kaukaisia asioita.

En ole myöskään piika, vaan oletan lähtökohtaisesti, että mies osaa tehdä kotitöitä ja tekee niistä osansa. En halua, että taloudenhoito kaatuu mun päälle. En ole valmis asettumaan siihen perinteiseen rooliin, koska en koe sitä omaksi. Olen valmis tekemään osani kyllä.

Haluan, että olen kumppanille ihminen ja persoona, en ensisijaisesti nainen, jonka kuuluu haluta tiettyjä naisten asioita ja käyttäytyä tietyllä tavalla.[/QUOTE]

En ajatellutkaan, että SINÄ ajattelisit sitä. Jos taasen mies on perinteinen mies, niin se MIES saattaisi alkaa kokea aikalailla huonommuuttaan, kun ei pysty edes sitä miehen roolia itse täyttämään. En siis tiedä ajatteleeko toinen noin, mutta moni perinteinen mies kokee ns. kunnia-asiakseen sen, että saa tuoda perheelle sen "isomman elannon". Ja voi olla, ettei mies tuota näin heti alkuun edes tiedosta vaan se sit kumpuaa joskus myöhemmin esille.

Noi muut mitä kirjoitit on sellaisia minusta aikalailla sopimusjuttuja lopunviimein...

 

[onnellisesti naimisissa]

NO, mun mies on käynyt peruskoulun ja ammattikoulun "peruslinjan", aloittanu työnteon 17v ja nyt työn ohessa opiskellut ja toimii(nelikymppisenä) nyt ylempänä toimihenkilönä ja tienaa n.kolme kertaa enemmän kun minä, jolla n.7v opiskelut (ja opintolainaa sen mukaisesti!)
Mut meilä kyllä noi ajatusmaailmat muutenkin kyllä kohtaa ja ukkoa kiinnostaa muukin kun kaljoittelu

 

[höps]

[QUOTE="Nana";24752220]Yliopistosta isopalkkaiseksi? Hahahaa! Duunarit ne paremmin tienaa, ei kyllä yo-tutkinto mitään takaa, jos nyt ehkä kaupallselta alalta, mutta ei muualta... [/QUOTE]

Tilastojen valossa korkeakoulutetut kuitenkin tienaavat pidemmällä tähtäimellä enemmän joka tapauksessa. Duunarit ovat ehkä ehtineet jo tienata jo jonkin verran, kun korkeakoulutetut vasta valmistuvat, heillä myös voi olla suurempi palkka kuin korkeakoulutetuilla työuransa alussa, mutta myöhemmin erot tasoittuvat ja korkeakoulutetut menevät kuitenkin ohi palkoissa.

Ja oletan nyt, että ymmärrät sen, että tähän ei ole laskettu niitä korkeakoulutettuja, jotka kuitenkin päättävät lähteä ihan eri aloille töihin lopulta, esim. siivoamaan.

 

["aloittaja"]

Jos nyt teillä on kuitenkin mukavaa niin miksette pidä vaan hauskaa.. Ei kai sitä heti naimisiin tarvi mennä

Juu, ei tietenkään ja yritän välttää sellaista, että heti pitää sitoutua ja tähdätä parisuhteeseen. Nämä asiat vaan ovat tulleet jostain syystä mieleen, ehkä siksi, että olemme tapailleet jo jonkin verran.

 

["aloittaja"]

En ajatellutkaan, että SINÄ ajattelisit sitä. Jos taasen mies on perinteinen mies, niin se MIES saattaisi alkaa kokea aikalailla huonommuuttaan, kun ei pysty edes sitä miehen roolia itse täyttämään. En siis tiedä ajatteleeko toinen noin, mutta moni perinteinen mies kokee ns. kunnia-asiakseen sen, että saa tuoda perheelle sen "isomman elannon". Ja voi olla, ettei mies tuota näin heti alkuun edes tiedosta vaan se sit kumpuaa joskus myöhemmin esille.

Noi muut mitä kirjoitit on sellaisia minusta aikalailla sopimusjuttuja lopunviimein...

Juu, tarkoitinkin, että olen itse käsittänyt miehen puheista, että häntä itseään ei haittaisi naisen isommat tulot. Noissa muissa asioissa voi olla sitten eriäviä mielipiteitä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24752228]

En ole myöskään piika, vaan oletan lähtökohtaisesti, että mies osaa tehdä kotitöitä ja tekee niistä osansa. En halua, että taloudenhoito kaatuu mun päälle. En ole valmis asettumaan siihen perinteiseen rooliin, koska en koe sitä omaksi. Olen valmis tekemään osani kyllä.

Haluan, että olen kumppanille ihminen ja persoona, en ensisijaisesti nainen, jonka kuuluu haluta tiettyjä naisten asioita ja käyttäytyä tietyllä tavalla.[/QUOTE]

Juuri noin minäkin koen ja ajattelen...

 

["qwer"]

Tilastojen valossa korkeakoulutetut kuitenkin tienaavat pidemmällä tähtäimellä enemmän joka tapauksessa. Duunarit ovat ehkä ehtineet jo tienata jo jonkin verran, kun korkeakoulutetut vasta valmistuvat, heillä myös voi olla suurempi palkka kuin korkeakoulutetuilla työuransa alussa, mutta myöhemmin erot tasoittuvat ja korkeakoulutetut menevät kuitenkin ohi palkoissa.

Ja oletan nyt, että ymmärrät sen, että tähän ei ole laskettu niitä korkeakoulutettuja, jotka kuitenkin päättävät lähteä ihan eri aloille töihin lopulta, esim. siivoamaan.

Riippuu kyllä ihan työpaikastakin. Julkisella sektorilla akateemisesti koulutettu ei juuri rahoissa pääse kylpemään, eikä ylennyksillä juhlimaan. Monet tehtävät on nimenomaan koulutuksesta kiinni, kaikkiin tehtäviin ei yksinkertaisesti voi palkata ilman tutkintoa, vaikka taidot riittäisivätkin.

Yksityisellä sektorilla taas eteneminen on helpompaa ja palkkakin paremmin neuvoteltavissa kuin julkisella puolella. Näin ollen keskiasteen koulutuksellakin voi päästä hyväpalkkaiseen hommaan. Eikä työhistoriallakaan, tai lähinnä sen pituudella, ole niin paljon merkitystä.

 

["pöööö"]

Kysyttiinköhän tätä jo, mutta mikä siinä miehessä sitten on KIINNOSTAVAA?

 

[Anatolia]

Koulutustasolla ei mun mielestä ole niinkään merkitystä.

Mutta jos mies ei ole tiedonhaluinen, ei seuraa uutisia ja ajankohtaisia tapahtumia, yleissivistys on surkea, ei osaa keskustella, on hiukan tyhmähkö (vaikka miten mukava olisikin) eikä asiat vaan niinku hei kiinnosta, niin ei ei ei ei ja vielä kerran ei. Ei mitään luolamiehiä.

 

[tsau]

Et ole ehkä pinnallinen, mutta valitettavasti olet jo parhaat päiväsi nähnyt

Jos olisit nuori ja rohkea, kestäisit keveästi sen, että koulutustasonne ei ole sama. Ja onnistuisitte ehkä suhteessanne, kun sinä osaisit joustaa ja mies täydentäisi sinua omilla hyvillä piirteillään. Ehkä sillä, että nauttii seksistä, ja ehkä saisi sinutkin nauttimaan.

 

[Jaaaa]

Mä en kyllä haluaisi seurustella "sivistymättömän" ihmisen kanssa. Ei kouluttamattomuus tarkoita suoraan sitä, mutta usein kyllä tarkoittaa kuitenkin. Enkä myöskään haluaisi sellaista ihmistä, jolla ei ole mitään intoa kehittyä tai edetä elämässä. Ei siitä vaan tulisi mitään jos toisen kanssa ei voisi keskustella yleisistä ja sivistystä vaativista asioista.