Mikä on läheisin etäisyys, millä voisitte asua äitisi kanssa ilman mitään ongelmia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vierailija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No kyllä voisin kuvitella asuvani vaikka samassa talossa, sitten kun äitimuori käy sitävertaa vanhaksi ettei enää yksin pärjää. Onneksi siihen on vielä paljonkin aikaa. Kyllähän tuo minuakin siisteydestä välillä ripittää (vaikken nyt omasta mielestäni niin kauhean sotkuinen olekaan, lattiallani nyt ei vaan voi pelata curlingia, kun siinä on pari muutakin esinettä huonekalujen lisäksi). Mutta muuten meillä menee hienosti, välillä viinaakin juodaan yhdessä, ja muistellaan isävainaata.
 
Kyllä mahuttais samaan taloonkin. Koskaan ei oo ollut mitään isompaa ongelmaa. Tai mun teini-iän jälkeen ei oo ollut mitään ongelmaa. Nyt on parin kilometrin etäisyys, vähintään kerran viikossa nähdään.
 
[QUOTE="Tiina";24868620]Anoppilaan on 150km ja se on ihan ok. Äitini on kuollut. Isäni käy kyllä kylässä, mutta ei hän koskaan sano mitään meidän tavoistamme elää. Käy kylässä ja on onnellinen siitä, että pärjäämme ja elämä ok.

Ja siis tuleeko äitisi sisälle ominluvin ja alkaa siivota vai mitä? Vai oletko yleensä tyytyväinen avusta ja joudut sitten sietämään tuollaistakin piirrettä? Pyydätkö paljon apua? Selkeästi äitisi vielä holhoaa sinua ja pitää huolta. Olethan aikuinen ihminen, joten ota etäisyyttä, jos haluat elää omaa elämääsi.[/QUOTE]

Se on ihan ookoo, kunhan äiti ei jokapäivä käy meillä. Tykkään äidistäni. Olen iloinen hänen avustaan, sitten en olisi jos hän olisi meillä joka päivä motkottamassa, että taas on tiskikone tyhjentämättä! Mikset ole imuroinut! Katsos miten paljon täälläkin on pölyä! Näin on hyvä, kun se käy vain noin
2 kk välein.
 
Olen asunut 16 vuotta 50 metrin päässä vanhemmistani. Hyvin on toiminut. 20 vuotta 20 metrin päässä siskostani. Hyvin on toiminut. Jonain päivänä ehkä asun samassa taloudessa vanhempieni kanssa. Nimittäin vain mun kuolleen - tai halvaantuneen - ruumiini yli vanhempani joutuvat mihinkään vanhushautomoon.
 
[QUOTE="Taiska";24868669]Saman talon eri rapussa.[/QUOTE]

Hulluksi tulisin :O

Tämä 150km on ihan ok kun äidillä ei autoa :laugh:
jolloin ei viitsi lähteä julkisillakaan kun ei osaa niitä käyttää bussin/junan vaihdot ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24869056:
Olen asunut 16 vuotta 50 metrin päässä vanhemmistani. Hyvin on toiminut. 20 vuotta 20 metrin päässä siskostani. Hyvin on toiminut. Jonain päivänä ehkä asun samassa taloudessa vanhempieni kanssa. Nimittäin vain mun kuolleen - tai halvaantuneen - ruumiini yli vanhempani joutuvat mihinkään vanhushautomoon.

Olisikohan jo aika katkaista napanuora?
 
Meillä on tällä hetkellä väliä n. 20km eikä haittais vaikka ois vähemmänkin. Molemmat kunnioitetaan toistemme yksityisyyttä ja toisiamme ihmisinä eikä ongelmia oo ollu. <3 Mut anopin kanssa ei tahdo nykyinen 40 kilometriäkään riittää... :/
 
Kulman takana. :D
En haluis, että se näkis mun kotiin, mutta musta ois niin ihanaa jos voisin käydä milloin vain äidin luona iltapullalla. Ja iltalenkit ois kanssa kivoja äidin kanssa.
 
Olisikohan jo aika katkaista napanuora?
Miksi? Heittää mutsi ja faija joidenkin tunteettomien ja työhönsä kyllästyneiden hoitsujen, väärälle alalle opiskelleiden, ihmisten armoille? Ei kiitos. Kun kymmenisen vuotta sitten samana päivänä faijalta leikattiin lonkka ja mun kuopus katkaisi koulun pihalla jalkansa, niin oli aivan loistava juttu, että asuttiin näin. Äidilläni oli kaksi kainalosauvakörilästä päivisin siellä ja mä hoidin kauppareissut yms. Kun aikoinaan siskoni mies alle nelikymppisenä sairastui nopeasti etenevään syöpään, oli hemmetin hyvä juttu, että systeri saattoi keskellä yötä soittaa mulle ja pyytää auttamaan. Yksi minuutti ja olin paikalla. Tai kun kuopus ekaluokkalaisena unohti avaimen kotiin, niin kipaisi mummolaan hakemaan vara-avaimen ja paistamaan lettuja mummin kanssa välipalaksi. En ikimaailmassa haluaisi luopua siitä yhteisöllisyydestä, mitä meillä on perheenä ollut. Mä olen hyvin sukurakas enkä voisi kuvitellakaan, että eläisin kaukana itselleni rakkaista ihmisistä. Nyt jo surettaa valmiiksi, että oma tytär 3 vuoden päästä lähtee maapallon toiselle puolelle. Menen perässä, jos aika on silloin lähtemiseeni otollinen.
 
me asutaan ehkä 1,5km etäisyydellä toisistamme, ja käymme kotonani päivittäin tai vanhempani käyvät täällä. (sama homma kyllä myös miehen vanhempien kanssa, eikä haittaa yhtään) äitini on paras ystäväni.
 

Yhteistyössä