N
"Neith"
Vieras
on se jännä miten vaikeaa voi olla saada 15min rauhaa hoitaa pakollisia tärkeitä juttuja..
maksoin laskuja, ja siinä näpytellessä tapahtui seuraavaa..
minä: tilinumero.. FI 334... (hiljaa mielessäni siis)
poika: ÄITII.. tule leikkimään
minä: äiti maksaa laskuja, kohta
minä: niin siis tilinumero.. FI 334...
mies: tuletko kohta syömään?
Minä: mielessäni V'tty,stna.. joo tulen kohta kun maksan nyt nämä laskut!!
minä: viitenumero.. 78989186...
poika: äitii mitä teet?
mies: arvaas mitä..
minä: Mä maksan nyt laskuja, voisko tää nyt odottaa..
mies. jupinaa ja hölötystä
poika: lauleskelee ja kolistelee...
10 laskun kohdalla savu nous korvista koska sinä aikana sain sen 15 keskeytystä..
söin aamiaisen, huomioin noita kahta ja siirryin seuraavaan hommaan, eli lapsen tarhavuorojen lähettämiseen ja oikeaan tiedostomuotoon muuttamiseen sekä yhteystietojen lisäily ja tarkistus puhelin numeroineen..
poika: äitii, tuu leikkimään
mies: suuttuiskohan naapurit jos leikkais noi pensaat?
minä: koitan keskittyä, katson kalenteria, päiviä ja näpyttelen niitä vuoroja.. totean ääneen, äiti tekee nyt tärkeää juttua, tulen tämän jälkeen
mies: HALOO, voitko vastata?!!!
minä: kyllä ne varmaan suuttuu, katsotaan kohta..
jatkan näpyttelyä..
Mies: kuinkahan paljon noita vois leikata?
poika: äitii, tuu leikkimään
minä: äidillä on nyt homma kesken.. KOHTA (alkoi jo hermot kiristyä)
mies: mennään ulos pojan kanssa.. *mies lähti ulos ja poika jäi odottamaan vaatteita sisälle..*
puin siis pojalle vaatteet ja lähetin pihalle ja arvelin että josko nyt vihdoin saan hoitaa nuo jutut..
näpyttelen tietoja:
mies oven raosta: kuinkahan pitkäksi noi pensaat voi leikata?
mies: haloo...
poika: äiti mitä teet
minä: menkää nyt pihalle, katsotaan kohta niitä pensaita
menee pari minuuttia..
Mies: mitä mä nyt leikkaan, entäs nuo puskat, mites noi vadelmapensaat, voitko vastata, kerro nyt jo
poika: Äitiii... saanko tulla sisälle, mitä teet?
mies: tossa olis postia.. *heittää ne pöydälle kaiken päälle..*
minä: joooo.. mennöö hermot
tämän jälkeen, keskityin taas hetken noihin jotta saisin sen 5min rauhaa jolloin saisin kaiken valmiiksi.. lopulta sain kaikki hoidettua vielä muutamalla keskeytyksellä.. ja nyt tätä kirjoittaessa mies on häiriköinyt tyhmillä ja turhilla jutuilla 5 kertaa.. ei ole helppoa ei..
pitänee kehittää joku eristetty bunkkeri pihamaalle jossa saa olla sen hetken rauhassa kun pitäis ihan tosissaan keskittyä pitkiin numerosarjoihin, summiin, päivämääriin ja monen asian yhtäaikaiseen järjestämiseen..
maksoin laskuja, ja siinä näpytellessä tapahtui seuraavaa..
minä: tilinumero.. FI 334... (hiljaa mielessäni siis)
poika: ÄITII.. tule leikkimään
minä: äiti maksaa laskuja, kohta
minä: niin siis tilinumero.. FI 334...
mies: tuletko kohta syömään?
Minä: mielessäni V'tty,stna.. joo tulen kohta kun maksan nyt nämä laskut!!
minä: viitenumero.. 78989186...
poika: äitii mitä teet?
mies: arvaas mitä..
minä: Mä maksan nyt laskuja, voisko tää nyt odottaa..
mies. jupinaa ja hölötystä
poika: lauleskelee ja kolistelee...
10 laskun kohdalla savu nous korvista koska sinä aikana sain sen 15 keskeytystä..
söin aamiaisen, huomioin noita kahta ja siirryin seuraavaan hommaan, eli lapsen tarhavuorojen lähettämiseen ja oikeaan tiedostomuotoon muuttamiseen sekä yhteystietojen lisäily ja tarkistus puhelin numeroineen..
poika: äitii, tuu leikkimään
mies: suuttuiskohan naapurit jos leikkais noi pensaat?
minä: koitan keskittyä, katson kalenteria, päiviä ja näpyttelen niitä vuoroja.. totean ääneen, äiti tekee nyt tärkeää juttua, tulen tämän jälkeen
mies: HALOO, voitko vastata?!!!
minä: kyllä ne varmaan suuttuu, katsotaan kohta..
jatkan näpyttelyä..
Mies: kuinkahan paljon noita vois leikata?
poika: äitii, tuu leikkimään
minä: äidillä on nyt homma kesken.. KOHTA (alkoi jo hermot kiristyä)
mies: mennään ulos pojan kanssa.. *mies lähti ulos ja poika jäi odottamaan vaatteita sisälle..*
puin siis pojalle vaatteet ja lähetin pihalle ja arvelin että josko nyt vihdoin saan hoitaa nuo jutut..
näpyttelen tietoja:
mies oven raosta: kuinkahan pitkäksi noi pensaat voi leikata?
mies: haloo...
poika: äiti mitä teet
minä: menkää nyt pihalle, katsotaan kohta niitä pensaita
menee pari minuuttia..
Mies: mitä mä nyt leikkaan, entäs nuo puskat, mites noi vadelmapensaat, voitko vastata, kerro nyt jo
poika: Äitiii... saanko tulla sisälle, mitä teet?
mies: tossa olis postia.. *heittää ne pöydälle kaiken päälle..*
minä: joooo.. mennöö hermot
tämän jälkeen, keskityin taas hetken noihin jotta saisin sen 5min rauhaa jolloin saisin kaiken valmiiksi.. lopulta sain kaikki hoidettua vielä muutamalla keskeytyksellä.. ja nyt tätä kirjoittaessa mies on häiriköinyt tyhmillä ja turhilla jutuilla 5 kertaa.. ei ole helppoa ei..
pitänee kehittää joku eristetty bunkkeri pihamaalle jossa saa olla sen hetken rauhassa kun pitäis ihan tosissaan keskittyä pitkiin numerosarjoihin, summiin, päivämääriin ja monen asian yhtäaikaiseen järjestämiseen..