Mä olen niin kyllästynyt työhöni kaupan kassana. Tätäkö loppuelämä sitten on?:( Onko muita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt"

Vieras
Ikää mulla 28-vuotta ja olen tehnyt näitä töitä 8 vuotta. Kirjoitin ylioppilaaksi ihan hyvillä papereilla, mutta silloin kiinnosti enemmän oma raha ja työt kuin opiskelu ja välivuosi venähti ja...noh, tässä ollaan. Pääsin siis aikoinani yliopistoon pelkillä papereilla, mutta en ottanut paikkaa vastaan silloin.

Olen todella hyvä ja tehokas työssäni, olen kehittänyt ammattitaitoani koulutuksilla ja ollut aktiivinen ja kiinnostunut. Mulla on ihanat työkaverit ja työ itsessään on aika leppoisaa ja helppoa, musta pidetään. Ei tarvitse viedä töitä kotiin jne. Joku voisi pitää noita ns. työn hyvinä puolina, mutta toisaalta se tuo mukanaan myös tietynlaisen turhautuneisuuden ja tylsyyden.

Kun törmään tuttuihin, jotka ovat opiskelleet ja nyt valmistuneet/valmistumassa, viettäneet opiskelijaelämää (ei vaan sitä ryyppäämistä, vaan verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä), päässeet hyvin palkattuihin kiinnostaviin töihin, en voi olla olematta kateellinen ja rankasti. Mun nuoruus on mennyt töissä, töissä ja töissä. Samaa rutiinia monta vuotta ja loppua ei näy.

Mua kaduttaa aivan helvetisti, että jäin tähän hommaan, enkä nuorempana tajunnut arvottaa asioita oikein, vaan ajattelin, että on kivempi elää nyt omilla rahoilla kuin pienellä opintotuella. Nyt palkkani tuntuu lähinnä naurettavan pieneltä, mihinkään ylimääräiseen ja mukavaan ei tule olemaan rahaa, ei tällä palkalla. Jos olisin opiskellut, mulla olisi rahaa.

Tämä paitsi valituksena, myös varoituksena nuorille: opiskelu kannattaa, monella tavalla. Se palkitaan myöhemmin, tätä ei.
 
Jaa-a. Mä tein 5v lukion jälkeen kaupan töitä, sit opiskelin, tein niitä töitä vuosia. Nyt taas ollut 7v kaupan listoilla :) No en mä vieläkään tiedä mihin ammattiin haluan opiskella, mut ei kaupan ala huono oloole...paitis palkka ja työajat ;)
 
sullahan on kuitenkin töitä..! ja vakituinenkin työ, vai ymmärsinkö oikein? monella ei ole työtä ollenkaan, vaikka olisi koulutustakin (ja siinä vielä isot opintolainat). Ainahan voit aloittaa opiskelun uuteen ammattiin.. mikäs sinua estää. olet vielä nuori!
 
Muuta en osaa sanoa, kuin että sulla on elämä edessäsi ja kaikki mahdollisuudet, kunhan keksit ne vaan.

Minä pyrin aina olemaan kaupan kassoille ystävällinen ja käyttäytyä nätisti heidän työpaikallaan :)
 
Opiskelua olen tosiaan miettinytkin, mutta tuntuu kyllä hurjalta tässä kohtaa elämää heittäytyä opintotuelle ja satunnaisille töille. Monia asioita joutuisi muuttamaan, mm. asuntoa. Onneksi ei ole kuitenkaan lainaa. Ja haluaisi kyllä tulevaisuudessa nauttia parempaa palkkaa ja mahdollisuuden tehdä jotain muuta.

Lisäksi arveluttaa, että sopeudunko enää tässä iässä opiseklijayhteisöön. Nuorihan minä toki olen, mutta mutta... Jotain kriisiä tässä nyt kai pukkaa, tai sit on vaan oikeasti aika vaihtaa suuntaa nyt kun vielä voi.
 
Saisit varmaan aikuisopiskelurahaa (tms) tai voisit opiskella työmarkkinatuella. Ehkä tehdä osa-aikaisesti duunia opiskelun ohella.

Minä lähdin opiskelemaan 32-vuotiaana ja hyvin sopeuduin porukkaan. En ole luokkamme vanhin edes, siellä on pari minua vanhempaa. Suosittelen, todellakin.
 
Kannattaa mun mielestä lähteä opiskelemaan jos siltä tuntuu, ettei sitten ainakaan myöhemmin kaduta kun huomaat vielä 50-vuotiaanakin istuvasi kaupan kassalla. Ei siis sillä että se huono asia olisi, mutta jos todella tuntuu että haluat muuta, niin kannattaa ehdottomasti tehdä jotakin sen asian eteen!
Opiskelijana voi rahat olla vähän tiukassa, mutta opiskelu mahdollistaakin sitten sen, että tulevaisuudessa voit päästä nauttimaan paremmasta palkasta ja ehkäpä mieluisammasta työstä. Opiskeluvuodet ovat varmasti omalla tavallaan mukavaa ja antoisaa aikaa, vaikka sitä rahaa ei niin paljon olisikaan. Ja ainahan voit keskeyttää opiskelusi ja palata kassalle, jos tuntuu, ettei se sitten olekaan sinun juttusi.
 
Mä olen myös jäänyt lukion jälkeen kaupan kassalle töihin ja samoissa mietteissä hainkin opiskelemaan pari vuotta sitten. Motivaatio opiskeluun on ollut kova ja varmasti suoriudun huomattavasti paremmilla arvosanoilla koulusta nyt, kun heti lukion jälkeen.

Mun opiskelukavereiden ikähaarukka on 20-40v ja hyvin tullaan kaikki keskenämme toimeen. Itse opiskelen tradenomiksi ja iltaopiskelu on mahdollista...
 
Ymmärrän että ottaa päähän. Ihan rehellisesti, ei kovin onnistuneet valinnat. Oikeastaan ainoa mitä voit tehdä, on lähteä nyt opiskelemaan ja muuttaa suuntaa sellaiseksi kuin se on mahdollista.

28.v ei ole ikäloppu, mutta on siinä jo omat mutkansa. Nuorempana se on helpompaa ja mukavampaa, kun...noh, on nuori ja nuoren ihmisen mentaliteetti :)
 
[QUOTE="...";24969614]Ymmärrän että ottaa päähän. Ihan rehellisesti, ei kovin onnistuneet valinnat. Oikeastaan ainoa mitä voit tehdä, on lähteä nyt opiskelemaan ja muuttaa suuntaa sellaiseksi kuin se on mahdollista.

28.v ei ole ikäloppu, mutta on siinä jo omat mutkansa. Nuorempana se on helpompaa ja mukavampaa, kun...noh, on nuori ja nuoren ihmisen mentaliteetti :)[/QUOTE]

Taidat itse olla 48 vuotias?
 
Kannustatte sanomalla, että aapee on vielä nuori. Mitä jos hän olisi 29? 32? 36? Missä menee raja?

No paha mennä mitenkään yleispätevästi sanomaan, mutta ennemmin tuon ikäisenä opiskelemaan kuin vaikka lähempänä eläkeikää. Ei sillä, jotkut jaksaa opiskella itselleen uuden ammatin vaikka kuinka iäkkäänä ja olla vielä sen jälkeen pitkäänkin työelämässä, mutta ei kaikki jaksa. Nuorena jos hankkii itselleen mieluisan koulutuksen, niin sitten ainakin ehtii olla pitkään unelmatyössään. 29-36 eivät nekään ole mitään vanhoja ja hyvinkin sen ikäisenä ehtii vielä vaihtaa alaa.
 
Minä olin kahta vuotta vanhemapana eli 30 -vuotiaana samassa tilanteessa, bussikuskina kahdeksas vuosi takana pk-seudulla ja tutkintona ainoastaan ylioppilas. Duuni oli helppoa(lue=haasteetonta), työkaverit kivoja, palkka kohtalainen kettumaisten työaikojen ansiosta.

Ajoin päivittäin erään kauppaoppilaitoksen ohi ja mielessä jäyti alan vaihto. Eräänä kesäisenä päivänä lukaisin paikallislehteä ja siinä se seisoi: sinne haettiin iltalinjalle aikuisopiskelijoita!

Ei kun paperit postiluukkuun kädet täristen ja jännittämään. Parin kuukauden kuluttua posti toi hyväksymiskirjeen. Otin sinä iltana elämäni kännit. Tästä oli sittenkin poispääsy.

Sain työvuoroni vaihdettua pelkiksi aamuiksi ja kolme vuotta istuin siellä pänttäämässä ja vihdoin valmistuinkin sieltä atk-merkonomiksi luokan toiseksi parhain arvosanoin.

Erinäisten mutkien kautta työllistyin it-alalle jo viimeisenä opiskeluvuotena, nyt alaa takana kohta 14 vuotta. Päivääkään en ole katunut.

OT: vaikka työkaverit olivatkin mukavia, oli siinä työyhteisössä kaksi huonoa puolta. Ensinnäkin ajatusmaailma oli sellainen, että heidän mukanaan tyhmistyi huomaamattaan lauma-ajatteluun.

Toiseksi: kukaan ei kannustanut, kun kerroin päässeeni opiskelemaan. Jokikinen oli sitä mieltä, etten jaksa käydä koulua loppuun. Se antoi kipinää päntätä niinä aikoina kun ei niin hirveästi olisi kiinnostanut kirjoja avata.

Että tämmöistä.
 
[QUOTE="...";24969614]Ymmärrän että ottaa päähän. Ihan rehellisesti, ei kovin onnistuneet valinnat. Oikeastaan ainoa mitä voit tehdä, on lähteä nyt opiskelemaan ja muuttaa suuntaa sellaiseksi kuin se on mahdollista.

28.v ei ole ikäloppu, mutta on siinä jo omat mutkansa. Nuorempana se on helpompaa ja mukavampaa, kun...noh, on nuori ja nuoren ihmisen mentaliteetti :)[/QUOTE]
Ei ole mitään mutkia, se on asenteesta kiinni. Päin vastoin, aikuisena on suurempi motivaatio opiskella, kun on sisäistänyt, ettei se ole pakkopullaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinä olet vielä niin nuori että ei mikään ongelma vielä opiskella. Ja jos tuntuu että liian suuri muutos taloudellisesti, luulisi sinulla olevan mahdollista tehdä vähän töitä lisäksi, eli vähän saisi enemmän rahaa.

Minä teidän monta 4-kymppistä, jotka ovat siinä vaiheessa vaihtaneet alaa, joko opiskelleet uuden ammatin tai opisekelleet ensimmäistä kertaa. Vanhempana opiskelu on helpompaa, joten ajallisesti siihen ei kulu ehkä yhtä paljoa kuin nuorempana.
 
Kannustatte sanomalla, että aapee on vielä nuori. Mitä jos hän olisi 29? 32? 36? Missä menee raja?
40-vuotiaat ovat yleensä sellaisia, jotka vaihtavat alaa ja alkavat opiskella
päästäkseen uudelle alalle. Jos aloittaa alanvaihto-opinnot 30-vuotiaana, niin siinä on oikeastaan 10 vuotta edellä muita. Bonuksena ap:llä on se, ettei ole tarvinnut ottaa opintolainoja yms ekaa ammattia varten.
 
Voithan edetä uralla myös siellä kaupassa. Minä olen nyt kuudetta vuotta kaupassa töissä, enkä minäkään sitä työtä jaksaisi, jos vaan kassalla istuisin. Voithan pyytää esimieheltäsi haastavampaa työnkuvaa.
Mulla on opiskelupaikka yliopistossa ja gradu enää jäljellä, eikä liity siis mitenkään kaupan alaan. Tie on silti vienyt kaupan alalle ja aionkin edetä sillä uralla edelleen. Ikää mulla 26v.

Etkä sä ap vielä 28-vuotiaana ole vanha opiskelijaksi. Anna mennä vaan ja tee just niin kuin susta tuntuu hyvältä.
 
Jep. Joihinkin aloille on helppoa päästä sisään mutta opiskelu on vaikeaa ja työlästä ja vaatii helvetisti itsekuria.
kun taas joillekin aloille on vaikea päästä sisään mutta esim. tentteihin ei tarvitse lukea paljon mitään ja asiasisältö on höttöä ja helppoa (esim. taloustiede)

Tyhmää jossittelua ja selittelyä. Et uskaltanut tai olit laiska paska etkä jaksanut lähteä opiskelemaan.
opiskelemaan pääsee vieläkin. vai mikä on selitys nyt?
Raskasta se on elämä ja työssäkäynti vaikka olisit opiskellut, todennäköisesti 100 kertaa raskaampaa, eikä sitä työpaikaakaan välttämättä olisi irronnut
 
[QUOTE="seliseli";24970041]Jep. Joihinkin aloille on helppoa päästä sisään mutta opiskelu on vaikeaa ja työlästä ja vaatii helvetisti itsekuria.
kun taas joillekin aloille on vaikea päästä sisään mutta esim. tentteihin ei tarvitse lukea paljon mitään ja asiasisältö on höttöä ja helppoa (esim. taloustiede)

Tyhmää jossittelua ja selittelyä. Et uskaltanut tai olit laiska paska etkä jaksanut lähteä opiskelemaan.
opiskelemaan pääsee vieläkin. vai mikä on selitys nyt?
Raskasta se on elämä ja työssäkäynti vaikka olisit opiskellut, todennäköisesti 100 kertaa raskaampaa, eikä sitä työpaikaakaan välttämättä olisi irronnut[/QUOTE]
Äärettömän älykäs ja analyyttinen kommentti :D
 

Yhteistyössä