Mä olen niin kyllästynyt työhöni kaupan kassana. Tätäkö loppuelämä sitten on?:( Onko muita?

["hmm"]

Tiedän tunteen ap. Harvoja asioita elämässäni kadun, mutta yksi on se, etten opiskellut itselleni kunnon ammattia. Olin 7 vuotta kaupassa töissä ja palkka semmoinen 1500 euroa bruttona muistaakseni.. ja mietin itsekin että tätäkö tämä on, ei ole ikinä varaa hankkia vaikka omaa autoa tai mitään muutakaan luksusta. Olen säästäväinen ihminen enkä hirveesti tuhlaile, mutta kyllähän se alko naista syömään kun joka kuukausi yhtä sentin laskemista.

Noin parin sadan työhakemuksen jälkeen sain kutsun pankin työhaastatteluun ja ihme ja kumma - sain paikan. Olin jotenkin tosi motivoitunut ja homma lähti hyvin sujumaan. Nykyinenkään palkka ei päätä huimaa (2500 euroa, olen rahoitusneuvottelija) mutta koen, että tässä on enemmän haastetta kuin ikinä kaupassa eikä mun tartte enää häpeillen kertoa, missä oon töissä.

Jos en olis tätä paikkaa silloin saanut, olisin varmaan lähtenyt opiskelemaan. Ja sitä samaa toivon sinullekin ap. Kaupan kassa on alipalkattu homma eikä siitä ihan oikeesti - kaikella kunnioituksella kaupan kassat - saa juuri mitään haastetta. Kivahan siellä oli parikymppisenä olla ja tienata (alussa koin palkkani jopa hyväksi) mutta kun 30 v läheni ja tajusin että kaikki lukiokaverit saa puolet parempaa palkkaa, niin kateus siinä iski.

Et sä ole ap yhtään liian vanha opiskelemaan!! Nyt ihan oikeesti miettimään mitä haluat. Se on kuitenkin lyhyt aika (3,5vuotta amk) ja sen jälkeen sulla on vielä vuosikymmeniä töitä.

 

[shjakakkks]

Ehdottomasti haet kevään haussa opiskelemaan johonkin, niin ei tarvitse loppuelämää harmitella =) Itse nuorempana kokeilin puoli vuotta opiskelua sosionomiksi ja silloin luokallani nuorisopuolella neljäsosa oli 30-44-vuotiaita- et siis todellakaan ole liian vanha koulun penkille ;D Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta, kotiäippäilin välillä ja nyt opiskelen toista vuotta oikeustiedettä ja nyt olen oman alani löytänyt Ikää ei ole aivan niin paljoa kuin sinulla, mutta elämäntilanne (kaksi pientä lasta) pisti miettimään opiskelemaan lähtöä kaksi kertaa Onneksi lähdin! Nyt opiskelen päätoimisesti hoitaen lapset kotona (vaatii toki hyvät tukiverkostot!) ja teen viikonloput töitä, tulot pyörii 1800eurossa kuussa ja miehen tulot siihen päälle, joten kyllä opiskeluaikanakin voi elää aivan normaalisti jos on valmis tinkimään pippaloista sun muista "turhista" ajanviejistä ja jaksaa töitä tehdä ohella Meillä muutamat opiskelee aivan kokopäivätyönkin ohella, osa toiselta paikkakunnaltakin käsin

Nyt ihmeessä alat miettimään mikä ala kiinnostaa ja alat lukea keväällä pääsykokeisiin. Olet ilmeisesti ollut samassa paikassa töissä jo pidempään, joten voisi olla mahdollista pyytää vaihtoa kokoaikaisesta osa-aikaiseen kun opinnot alkaa. Esim 20-25h pystyy melko helposti tekemään opintojen ohella ja kun vuorot saisi vielä illoille ja viikonlopuille, niin lisien vuoksi ei palkkapussikaan keventyisi juuri lainkaan kokopäiväiseen päivätyöhön nähden

Ja tässä vielä linkki koulutusrahaston sivuille, eli jos 8 vuotta työhistoriaa on täynnä niin olisi mahdollista jonkin aikaa opiskella paremmilla tuloilla
http://www.koulutusrahasto.fi/?1;2;900;900.html

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";24969278]Lisäksi arveluttaa, että sopeudunko enää tässä iässä opiseklijayhteisöön. Nuorihan minä toki olen, mutta mutta... [/QUOTE]

Ainakin yliopistossa ikähaarukka on tosi iso, ja 28-vuotias ei edes ole mikään harvinaisuus siellä. Moni pitää välivuoden lukion jälkeen, ei pääse heti sisään tai opiskelee ensin vähän aikaa jotain muuta ennen kuin löytää sen oman alan. Opinnot kestävät useamman vuoden, ja monella saattaa vielä venyä jos käy välissä töissä, pitää äitiyslomaa tai jää vaikka vaihtoon pitemmäksi ajaksi eikä saa kaikkia kursseja hyväksiluettua jne. Läheskään kaikki ei siis mene yliopistoon 19-vuotiaana ja valmistu tavoiteajassa, joten kyllä siellä on teitä vanhempiakin!

 

["vieras"]

mä olen niin kyllästynyt hoitoalan duuniini, voisin lähteä sinne kaupan kassalle ihan mielelläni...ja kokemustA SIITÄKIN ON!

 

["vieras"]

Lähde opiskelemaan! Saat mitä luultavimmin pari vuotta aikuisopintotukea, joka on tulosidonnaista ja määrältään paljon enemmän kuin tavallinen opintotuki. Hyvällä motivaatiolla hurautat opinnot nopeasti pulkkaan. Valitse ala, joka oikeasti työllistää, ja josta saat hyvää palkkaa. Ettei mene opiskelu hukkaan. Tarkoitan vain, että esimerkiksi moni humanisti olisi varmasti onnellinen vakituisesta työstä kaupan kassalla...

 

[bp]

Onhan kaupassa muutakin työtä kuin kassalla tönöttäminen. Vaativaakin sellaista. Vai palkkako se on mikä mättää?

 

[en usko]

Olet ilmeisesti ollut samassa paikassa töissä jo pidempään, joten voisi olla mahdollista pyytää vaihtoa kokoaikaisesta osa-aikaiseen kun opinnot alkaa. Esim 20-25h pystyy melko helposti tekemään opintojen ohella ja kun vuorot saisi vielä illoille ja viikonlopuille, niin lisien vuoksi ei palkkapussikaan keventyisi juuri lainkaan kokopäiväiseen päivätyöhön nähden

l

Anteeksi vaan, mutta minä haluaisin nyt tietää, että millä jaksamisella tehdään 20-25 tuntista työviikkoa esim. yliopisto-opintojen ohella? Siten, että arvosanatkin ovat hvyää tasoa ja jää aikaa levolle, joka on ehkä yksi tärkeimmistä asioista.

Ymmärrän toki, että opinnot vaihtelevat alakohtaisesti, mutta lukematta ei selviä. Itse luonnontieteilijänä en jaksaisi mitenkään tehdä töitä kuin max. kahtena viikonloppuna kuussa. Missä välissä opiskellaan ja levätään, kun päivät menevät luennoilla ja illat töissä?

Olenko minä vaan niin rajoittunut jaksamisen suhteen, vai miksi tuntuu niin hullulta, että täälläkin moni kertoo tekevänsä täyttä opiskeluviikkoa yliopistossa, vielä jollain haastavalla alalla kuten oikeustiede, lisäksi hoitaa ihan itsekseen pienet lapset (kun mies ei osallistu) ja käy töissä 25h viikko ja voimajoogaa kolmena iltana viikossa?

Vai puhuttiinkohan tässä nyt kuukausitunneista?