Mua niin pelottaa millaset muistot meidän tytölle jää lapsuusajastaan.

[rouvaliini]

On nyt tokaluokkalainen ja koko ikänsä ollu tosi voimakastahtoinen. Tosi monesti joudutaan ottamaan sen kanssa yhteen jostain asiasta. Hän ei omasta kannastaan kovin helposti luovu. Yleensä käytetään lelujen takavarikointia ja muuta konstina. Nyt päätettiin et lapset lähtee ulos leikkimään. Meillä kun tuota tokaluokkalaista on tosi vaikee saada ulos leikkimään, sille täytyy sanoo et nyt lähdet. Siitähän se kina synty. Mie tässä yritän kirjottaa työhakemuksia samalla ja mies hoiti tuota uloslähtöö. Lopulta miekin kävin tilanteessa uhkaamalla taas takavarikoinnilla ja korottamassa ääntäni. Ei tapahdu mitään. Sit mies käskee tytön nurkkaan ja pitää sitä siellä väkisin kun ei muuten meinaa pysyä. Jossain vaiheessa tyttö yrittää sanoo jotain ja kuuntelen kun ääni kuulostaa "tukahdetulta" ja kysyn et mitä siellä tapahtuu. Tyttö sanoo et isi painaa kovasti polveaan (?, en saanu itkulta kunnolla selvää oliko polvi vai mikä) vasten. Kun puutuin asiaan niin mies lähti ovet paukkuen itse ulos ja jätti tytön itkemään nurkkaan. Mullekin tuli tosta tilanteesta tosi paha olla ja itken tässä samalla. Mä en tiedä mitä ton penskan kanssa tekisin. Kauhulla odotan murrosikää.... :'(

 

["hui"]

Normaali lapsi minun mielestäni. Mutta ei silti häntä kohtaan saa olla väkivaltainen. Niin saatte hänelle ihan varmasti traumoja. Tuon ikäsen kanssa voi jo keskustella asioista. Varatkaa aika perheneuvolaan niin saatte sieltä hyviä neuvoja. Mutta nyt selvität että mitä se isä oikein teki!

 

["harmaa"]

En ymmärrä misk lapsen pitäis alistua.

Kyllä se on vanhempi kenen pitäis pystyä selittämään lapselle asiat, ja näyttään mallia.Johdonmukaisuutta kehiin.
Pyytää apua, jos ei pärjää.
Sillä vanhemmat ihan itse omalla käytöksellään ja tekemisillään saavat asiat vielä enemmän päin persettä.Vaikea nähdä niitä omia virheitä?

 

["vieras"]

Hei sä puhut tokaluokkalaisesta nyt, haloo käyttäkää nyt järkeä.
Tuollaisilla keinoilla saatte tehtyä vain hallaa hänelle.

 

[rouvaliini]

Mä tiedän et väkivaltaa ei saa käyttää ja sen tossa miehellekin sanoin. Ja meillä toi tyttö on sen verran jästipää et sen kanssa on tosi vaikee keskustella asioista. Mä mielummin keskustelisin kun korottasin ääntäni mut kun ei pysty niin ei pysty. Tyttö ei kuuntele mitään. Meiltä loppuu (tai on jo loppunu) keinot toimia ton tytön kans.

 

["vieras"]

Mä tiedän et väkivaltaa ei saa käyttää ja sen tossa miehellekin sanoin. Ja meillä toi tyttö on sen verran jästipää et sen kanssa on tosi vaikee keskustella asioista. Mä mielummin keskustelisin kun korottasin ääntäni mut kun ei pysty niin ei pysty. Tyttö ei kuuntele mitään. Meiltä loppuu (tai on jo loppunu) keinot toimia ton tytön kans.

Ettekä ole tajunnut hakea apua vaan alistatte tyttöä ja vaikutatte kenties hänen tulevaisuuteensa.
Surettaa tyttönne puolesta ja tekee oikein pahaa.
Olis jo lastensuojelun paikka tuollainen kohtelu.

 

[LisaMarie]

Ensin kannattaa miettiä, mitkä asiat on sellaisia joihin oikeasti pitää puuttua asenteella "koska inä olen aikuinen ja sanon".
Onko oikeasti tärkeää, leikkiikö lapsi sisällä vai ulkona, jos on tyytyväinen, vai onko kyse vanhemman vallanhalusta? Tämä on mulle kauhean tärkeä asia, koska itse olen ollut lapsi, joka vaati aina vastauksen kysymykseen MIKSI? Kaikkeen piti olla selitys ja vastaus "koska olen aikuinen ja snon" kertoi minulle, että ihmisen on paha olla ja se haluaa vaan määräillä edes lasta, koska tuntee itsensä muuten nollaksi, kun ei saa muualla päteä.
Noin ison kanssa selviää selittämällä se MIKSI asiasta kuin asiasta, se vaan vaatii sitä, että lähestyy lasta ihmisenä ihmiselle asenteella tuntien ja tietäen itse, miksi haluaa lapsen jotain tekevän.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24973283]Ettekä ole tajunnut hakea apua vaan alistatte tyttöä ja vaikutatte kenties hänen tulevaisuuteensa.
Surettaa tyttönne puolesta ja tekee oikein pahaa.
Olis jo lastensuojelun paikka tuollainen kohtelu.[/QUOTE]

Voitko ystävällisesti kertoa niitä keinoja, kun olet noin viisas, sen sijaan että syyllistät ja uhkailet lastensuojelulla?

 

[LisaMarie]

Tyttö ei kuuntele mitään.

Mutta jospa koittaisit itse kuunnella sitä ensin? Lapsi, jota ei koskaan kuunnella, vaan jota lähestytään aina ylhäältäpäin ei voi oppia kuuntelemaan.

 

[.....]

Mä ymmärrän miltä susta tuntuu. Mulla itelläni kolmas luokalla oleva tyttö ja välillä keinot on todellakin niin vähissä että tekis mieli vaan ottaa ja lähteä, sanoa tytölle että terve koita pärjäillä äiti ei enää jaksa. Mutta kun niin ei voi tehdä. Me ollaan käyty terapiassa yhdessä tytön kanssa ja sillä olen oppinut ymmärtämään että se lapsi kasvaa ja hän alkaa itse tehdä päätöksiä, ja joskus ne päätökset voi vaan hyväksyä vaikka ne olisikin omasta mielestä vääriä. Ei nyt tietenkään mitään ihan älyttömyyksiä, mutta ei kaikessa tarvitse päästä vanhemman sanomaan sitä viimeistä sanaa. Rajat on oltava ja niistä on pidettävä kiinni, ja jos tämä ei onnistu niin lapsen kanssa keskustellaan ja siitä seuraa rangaistus. Johdonmukaisuus on kaiken aa ja oo. Mutta ei se elämä siihen kaadu jos lapsi ei tahdo lähteä ulos! Ei silloin pistetä väkisin nurkaan ja tukahduteta lasta!! Hakekaa apua, sitä te selvästi tarvitsette, eikä se ole paha asia.

 

[keppälerttu]

oletteko kokeilleet sitä et lapselle annetaan vaihtoehtoja?
ulos on mentävä, mut et lapsi saisi päättää meneekö sinne nyt, vai esim iltapäivällä.

tai et menee nyt ulos, tai vaikka siivoaa huoneensa sillä aikaa kun muut ulkoilee?

mä en usko et lapsen alistamisella saa mitään hyvää aikaiseksi.

oliko isä siis menossa lapsien kanssa ulos? jos oli, niin lapselta vois myös kysyä mitä haluaisi pihalla tehdä, haluaako lähteä kävelylle, leikkiä hippaa, haravoida lehtiä tai vaikka kerätä erivärisiä lehtiä jotka sitten kotona prässätään..

jos lasta ei saa pakottamalla sinne ulos, niin mielenkiintoisen tekemisen keksiminen sinne ulos vois auttaa..

 

[LisaMarie]

tekis mieli vaan ottaa ja lähteä, sanoa tytölle että terve koita pärjäillä äiti ei enää jaksa. Mutta kun niin ei voi tehdä.

Ja miksi ei voi? KOlmasluokkalainen voi ola yksin äidin lenkin ajan, jos asia ei järkevästi etene. Sen jälkeen molemmat voikin olla jo valmiimpia keskustelemaan, se lapsikin, kun näkee äidin inhimmillisenä olentomna.
Hän oppii tärkeitä vuorovaikutustaitoja; myöntämään oman heikkoutensa ja tunteensa, koska äitikin kehtaa mtyöntää ne myös silloin, kun ne eivät ole täysin hallinnassa ja ennenkaikkea ottamaan aikalisän tarvittaessa.

 

["niin"]

Teidän lapsi on 8- vuotias ja kohtelette häntä kuin 2- vuotiasta. Kyllä noin isolla lapsella on oikeus omiin mielipiteisiin ja niiden ilmaisuun. Eli vanhempi vetää rajat ja tarvittaessa perustelee ne lapselle. Mutta rajat ovat vain isoja asioita varten, kyllä koululainen voi itse päättää, mihin aikaan päivästä ulkoilee.
Suosittelen myös tutustumaan YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja noudattamaan sitä.

 

[....]

Ja miksi ei voi? KOlmasluokkalainen voi ola yksin äidin lenkin ajan, jos asia ei järkevästi etene. Sen jälkeen molemmat voikin olla jo valmiimpia keskustelemaan, se lapsikin, kun näkee äidin inhimmillisenä olentomna.
Hän oppii tärkeitä vuorovaikutustaitoja; myöntämään oman heikkoutensa ja tunteensa, koska äitikin kehtaa mtyöntää ne myös silloin, kun ne eivät ole täysin hallinnassa ja ennenkaikkea ottamaan aikalisän tarvittaessa.

Siis tarkoitin nyt että lähteä kokonaan. Kyllä mä sen tiedän että lapsi pärjää hetken yksin.

 

["vieras"]

Voi kun vanhemmat muistaisivat että he ovat tekemisissä LASTEN kanssa ja kohtelisivat heitä myös lapsina.
Ei kaikki tarvitse aina olla niin kuin aikuinen sanoo tai tahtoo, kuunnelkaa ja kysykää niiltä lapsilta myös. Heillä elämä on oppimista ja leikkimistä ja aikuisten toiveet eivät aina ole sitä m itä lapsilta voi odottaa.
Istukaa sen lapsen kanssa lattialle ja kysykää häneltä mitä hän toivoo ja haluaa. Sieltä yleensä tulee asioita jotka ovat helposti toteutettavissa.
Ja ennen kaikkea muistakaa että juuri te annatte lapsellenne eväät elämää varten ja ne voivat olla hyvinkin kauaskantoisia.

 

[LisaMarie]

Siis tarkoitin nyt että lähteä kokonaan. Kyllä mä sen tiedän että lapsi pärjää hetken yksin.

Mä olen ainakin huomannu, että se tunne häviää aika nopeasti, kun tajuaa lähteä vähäksi aikaa ulos tilanteesta

 

["vieras"]

miksi se lapsi pitää pakottaa sinne ulos? ulkoileehan se varmaan koulussa joka päivä. jos pelkkä ulos lähtö saa aikaan tuollaisen sodan niin voiskohan siitä nyt vähän tinkiä ja keskittyä siihen, että edes perusasiat lapsen kanssa saadaan sujumaan, kuten syöminen, nukkuminen ja peseytyminen.

 

[rouvaliini]

Ensin kannattaa miettiä, mitkä asiat on sellaisia joihin oikeasti pitää puuttua asenteella "koska inä olen aikuinen ja sanon".
Onko oikeasti tärkeää, leikkiikö lapsi sisällä vai ulkona, jos on tyytyväinen, vai onko kyse vanhemman vallanhalusta? Tämä on mulle kauhean tärkeä asia, koska itse olen ollut lapsi, joka vaati aina vastauksen kysymykseen MIKSI? Kaikkeen piti olla selitys ja vastaus "koska olen aikuinen ja snon" kertoi minulle, että ihmisen on paha olla ja se haluaa vaan määräillä edes lasta, koska tuntee itsensä muuten nollaksi, kun ei saa muualla päteä.
Noin ison kanssa selviää selittämällä se MIKSI asiasta kuin asiasta, se vaan vaatii sitä, että lähestyy lasta ihmisenä ihmiselle asenteella tuntien ja tietäen itse, miksi haluaa lapsen jotain tekevän.

No mun mielestä on tärkeää että lapsi käy edes kerran päivässä ulkona saadakseen aivoilleen happea. Mä oon kyllä yrittäny selittää tolle tytölle niin monesti niin eri asioita tulemalla ihan ystävällisesti hänen luokseen. Mutta kun tuntuu oikeesti et joko ei kuuntele tai ei vaan halua ymmärtää.

 

[keppälerttu]

No mun mielestä on tärkeää että lapsi käy edes kerran päivässä ulkona saadakseen aivoilleen happea. Mä oon kyllä yrittäny selittää tolle tytölle niin monesti niin eri asioita tulemalla ihan ystävällisesti hänen luokseen. Mutta kun tuntuu oikeesti et joko ei kuuntele tai ei vaan halua ymmärtää.

joo, onhan se ulkoilu tärkeää, mut lueppa tuo oma ensimmäinen viestisi uudestaan, ja mieti onko se sit kuitenkaan NOIN tärkeää?

 

[rouvaliini]

[QUOTE="vieras";24973298]Voitko ystävällisesti kertoa niitä keinoja, kun olet noin viisas, sen sijaan että syyllistät ja uhkailet lastensuojelulla?[/QUOTE]

Samaa mietin itsekin. En tullu kyllä syyllistämistä täältä hakemaan vaan halusin purkaa pahaa oloani ja samalla hieman toivoin että jos vaikka saisin hyviä neuvoja täältä...

 

["porkkana"]

Lahjonta, uhkailu ja kiristys...

Meillä tuo takavarikointiuhkaus tmv. toimii joskus 3-vuotiaan kanssa, mutta 5-vuotiaalle on täytynyt keksiä jo jotain muuta houkutinta. Keppi täytyy vaihtaa porkkanaan, väkivallalla en ole koskaan edes uhkaillut. Keppinä pidän kielteistä kannustinta, porkkana on juurikin se mukava juttu, kuten "pue itse, niin pääset pian ulos tekemään sitä/tätä/tuota" lapselle mieluista touhua. Tai ruokapöydässä voi luvata kivan jälkkärin, jos lapsi syö reippaasti.

 

[rouvaliini]

oletteko kokeilleet sitä et lapselle annetaan vaihtoehtoja?
ulos on mentävä, mut et lapsi saisi päättää meneekö sinne nyt, vai esim iltapäivällä.

tai et menee nyt ulos, tai vaikka siivoaa huoneensa sillä aikaa kun muut ulkoilee?

mä en usko et lapsen alistamisella saa mitään hyvää aikaiseksi.

oliko isä siis menossa lapsien kanssa ulos? jos oli, niin lapselta vois myös kysyä mitä haluaisi pihalla tehdä, haluaako lähteä kävelylle, leikkiä hippaa, haravoida lehtiä tai vaikka kerätä erivärisiä lehtiä jotka sitten kotona prässätään..

jos lasta ei saa pakottamalla sinne ulos, niin mielenkiintoisen tekemisen keksiminen sinne ulos vois auttaa..

On kokeiltu antaa vaihtoehtoja ja todettu ettei toimi. Jos ei tee sitä annettua asiaa heti, se jää tekemättä.

 

["porkkana"]

Tai entäs jos äiti ja tytär lähtis viettämään kahdenkeskistä aikaa ulkoilun merkeissä sitten, kun äiti on saanut työnsä tehtyä? Jos tyttö ei halua isän&sisarusten kanssa ulos mennä, hän saattaa haluta jäädä äidin tykö sisälle. Se kahdenkeskinen aika vanhemman kanssa on myös tärkeää.

En missään tapauksessa syyllistä ketään tuntematta perhettä sen paremmin.

 

["vieras"]

jos lähdet kieltämisen ja komentamisen tielle niin sinne hukut ja syvälle. mitäs jos yrittäisitte positiivisen palkitsemisen kautta? kaikki turhat käskyt ja komennot pois. hyvästä käytöksestä positiivista palautetta ja huono käytös sivuutetaan. mieti mitä lapselta kannattaa edellyttää. jos perusasiatkin on vaikeita niin tuollaiset ulkoilutappelut kannattaa jättää heti alkuunsa ja keskittyä siihen että saatte arjen välttämättömät toiminnot sujumaan.

 

["Larbba"]

Hei, miksei voisi olla sisälläkin jos ei tahdo mennä ulos. Joutuuhan sitä Suomen ihanassa ilmastossa ulkoilemaan ihan säännöllisesti joka tapauksessa jos käy koulussa jne. Kyllä minä aikuisenakin vietän joskus koko päivän ihan kotona

Eikä minusta tokaluokkalaista voi tuollaisissa asioissa pakottaa (toki ehdottaa ja suostutella voi), kuten olet itsekin huomannut niin ei se toimi. Ja ne määräiltävät asiat vaan vähenee kun lapsi kasvaa, ja hyvät perustelut pitää olla aina.

Väkivaltaa käyttämällä saatte mahdollisesti loppuelämäkseen teitä (molempia) kohtaan katkeroituneen lapsen. Lapsuudessa koettua väkivaltaa voi olla vaikea käsitellä myöhemmin, koska usein se on tabu josta ei pystytä keskustelemaan, ja ehkä mielessäänkin vanhemmat kieltävät sen kokonaan.