mikä tässä elämässä on tärkeintä?

[-=-]

Onko se parisuhde, lapset vai omaisuus vai mikä?
Terveys jo mennyt masennuksen takia. Hoidan koko ajan sitä. Ongelma iso vyyhti ja yksi osa tyydyttämätön parisuhde. Olen mieheen aikoinaan nuorena rakastunut ja oli eka mies. Silloin jo oli epäilyksiä alussa mutta ruvettiin olemaan yhdessä. Nyt 2 lasta ja yhteinen talo. Olen pettänyt ennen lapsia miestä. Aina nämä miehet olivat hyvännäköisiä. Oma mieheni ei ole sitä. Ei jaksa välittää pitää itsestään mitenkään huolta. Tämä vaikuttanut suuresti seksielämään. Ei tee miestä mieli ja nukumme omissa huoneissa. Läheisyyskin jo ahdistaa. Välillä tulee mieleen että hieroisipa hartioita mutta sitten ajattelen etten viitsi pyytää kun tulee olo että käytän vaan hyväksi. Kun en seksiä kuitenkaan halua. Vaan palveluksia. =(
En tiedä mitä rakkaus on ja rakastanko? En taida rakastaa ja olemme yhdessä lasten kanssa. Monesti on päiviä ettei juuri mitään puhuta toisillemme ja mies ei osallistu ollenkaan perhe-elämään vaan on omissa oloissaan.
Jos eroamme niin lapsille en ainakaan tälläistä elämää voi yksin tarjota. Kaverit vaihtuu kun joutuisimme muuttamaan. Mutta ei tämä ole minusta hyvä malli parisuhteesta. Välillä mietin että jos jätän mieheni ja en löytäisikään ketään ja mieheni löytäisi jonkun kivan niin lapset saisivat edes sieltä parisuhde mallia.
Toisella lapsella siis jo nyt ongelmia joiden takia erityistoimia päiväkodissa.

 

[-=-]

up

 

[-=-]

Eikö kellään mielipidettä?

 

["vieras"]

Terveys, tasapaino, onnellisuus, jotka sinulta näyttävät olevan vähän hukassa.

Ja tasapaino ja onnellisuus syntyvät itse kullekin tärkeiden asioiden ympäröimänä elämisestä.

 

[Sapfo]

Tehdä valintoja joiden kanssa pystyy elämään, kantaa vastuuta muista ihmisistä, olla hyvä ihminen ja pyrkiä tuomaan onnea omaan ja muiden elämään.

Ap:lle, mietin kummalla se ongelma siellä on oikein? Tuntuu että sinä et ole tyytyväinen mieheesi. Olisiko sinulla parantamisen varaa mitä tulee suhteeseenne? Vai oletatko että miehen pitää toimia sinun elämäsi parantajana?

Tuli vain mieleen. Itsekin olen masennusta sairastanut ja silloin helposti alkoi syyttämään toisia siitä mitä itse oli vailla. Itse me elämämme teemme. Itse me olemme siitä vastuutta.

 

[-=-]

[QUOTE="vieras";25040682]Terveys, tasapaino, onnellisuus, jotka sinulta näyttävät olevan vähän hukassa.

Ja tasapaino ja onnellisuus syntyvät itse kullekin tärkeiden asioiden ympäröimänä elämisestä.[/QUOTE]

Niin luulin että kiva asunto olisi onnellisuuden tae suhteessamme. Mutta ei se ollut. Tilanne ei parantunut puitteista huolimatta. Edelleen koen että olen epätyydyttävässä liitossa. =( Onko asia niin vai vika minussa?

 

[-=-]

Tehdä valintoja joiden kanssa pystyy elämään, kantaa vastuuta muista ihmisistä, olla hyvä ihminen ja pyrkiä tuomaan onnea omaan ja muiden elämään.

Ap:lle, mietin kummalla se ongelma siellä on oikein? Tuntuu että sinä et ole tyytyväinen mieheesi. Olisiko sinulla parantamisen varaa mitä tulee suhteeseenne? Vai oletatko että miehen pitää toimia sinun elämäsi parantajana?

Tuli vain mieleen. Itsekin olen masennusta sairastanut ja silloin helposti alkoi syyttämään toisia siitä mitä itse oli vailla. Itse me elämämme teemme. Itse me olemme siitä vastuutta.

Tottakait se vaikuttaa jos mies ei tee mitään sinun hyväksesi. Kaikki yhteiset lomat,ravintolat,elokuvat on miun järkkäämiäni. Myös jos toinen ei piittaa toisen toiveista mitenkään. Vaan kulkee silittämättömissä vaatteissa ja tukka rähjäisenä. En tiedä voinko jatkaa tätä. Mies ei muutu mihinkään. Olen sitten itsekäs paska kaikkien mielestä mutta en voi kuvitella varmaan yhteistä elämää ilman seksiä. Kun olen kuitenkin vasta 34v ja tätä elämää vielä jäljellä. Jos nyt ei seksiä ollenkaan vaan viimeksi keväällä niin mihin se tilanne siitä muuttuisi. Mies on näyttänyt ettei halua muuttua ja itse on tyytyväinen tähän kun minä teen kaiken.

 

[onnellinenko]

Tärkeintä on elää sellaista elämää, jossa saa rakastaa, toteuttaa itseään, pyrkiä onnellisuuteen, harmoniaan, tasapainoon. Se voi tarkoittaa niin monia asioita, koska me ihmiset emme ole samanlaisia. Kaikki eivät halua samoja asioita, mutta suurin osa halunnee olla onnellinen. Minulle elämässä tärkeintä on rakkaus ja työni joita toivottavasti saan terveenä harjoittaa, oma henkinen päämäärä (joka sisältyy työhöni) ja nämä asiat sisältävät sitten monta muuta asiaa.
Minusta jos ei yksinkertaisesti tunne olevansa onnellinen/tyytyväinen omassa elämässään täytyy sille tehdä jotain. Mitä tahansa. Ensiksikin päättää, mitä haluaa, ja sitten kulkea sitä kohti. Haluaako parisuhteen, lapsia, paremman työn, tulla supertähdeksi, kattavamman postimerkkikokoelman tms. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, emme ole aina terveitä, aina ei löydy rakkauttaa, aina ei tule töitä saati lapsia. Mutta sopeutumisenkin kautta voi onnensa löytää. Minusta jokin päämäärä, mikä tahansa, on aina tervettä olla olemassa. Se pitää ihmisen liikkeessä ja saa meidät tuntemaan olomme merkityksellisiksi.

Tyytyminen on väistämätöntä, koska kaikkea ei voi saada. Mutta mihin tyytyy on sitten se raja, jonka jokainen itse vetää. Jos on tyytymätön, raja on jossain pidemmällä, enkä näe mitään syytä miksei sitä kohti voisi kulkea. Jos on lapsia, minusta se on vanhemman velvollisuus myös näyttää lapselleen, miten se raja vedetään. Ei jäädä väkivaltaiseen tai kuluttavaan suhteeseen, eikä sysätä lasta oman edun tieltä. Opetetaan, että toista ihmistä ei tarvitse satuttaa tarpeettomasti, jos oma mieli onkin sitä mieltä, että asiat eivät toimi. Kompromissin taito on sekin osa elämää. Tärkeää lieneekin se, missä ja miten sen osaa/uskaltaa tehdä.
Minusta tärkeintä elämässä on oppia tunnistamaan onni ja onnellisuus. Ja osata ottaa se vastaan, mieluiten niin, että sen voi jakaa toisten kanssa.

 

["vieras"]

Tärkeintä on tyytyväisyys vaihteleviin elämäntilanteisiin. Hieno talo ym ei mitään onnea tuo. Sisäinen tyytyväisyys takaa sen, että olet onnellinen ja tyytyväinen vaikka missä mörskässä. Sairas ihminenkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Osaksi ne on myös asennekysymyksiä

 

[-=-]

Tärkeintä on elää sellaista elämää, jossa saa rakastaa, toteuttaa itseään, pyrkiä onnellisuuteen, harmoniaan, tasapainoon. Se voi tarkoittaa niin monia asioita, koska me ihmiset emme ole samanlaisia. Kaikki eivät halua samoja asioita, mutta suurin osa halunnee olla onnellinen. Minulle elämässä tärkeintä on rakkaus ja työni joita toivottavasti saan terveenä harjoittaa, oma henkinen päämäärä (joka sisältyy työhöni) ja nämä asiat sisältävät sitten monta muuta asiaa.
Minusta jos ei yksinkertaisesti tunne olevansa onnellinen/tyytyväinen omassa elämässään täytyy sille tehdä jotain. Mitä tahansa. Ensiksikin päättää, mitä haluaa, ja sitten kulkea sitä kohti. Haluaako parisuhteen, lapsia, paremman työn, tulla supertähdeksi, kattavamman postimerkkikokoelman tms. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, emme ole aina terveitä, aina ei löydy rakkauttaa, aina ei tule töitä saati lapsia. Mutta sopeutumisenkin kautta voi onnensa löytää. Minusta jokin päämäärä, mikä tahansa, on aina tervettä olla olemassa. Se pitää ihmisen liikkeessä ja saa meidät tuntemaan olomme merkityksellisiksi.

Tyytyminen on väistämätöntä, koska kaikkea ei voi saada. Mutta mihin tyytyy on sitten se raja, jonka jokainen itse vetää. Jos on tyytymätön, raja on jossain pidemmällä, enkä näe mitään syytä miksei sitä kohti voisi kulkea. Jos on lapsia, minusta se on vanhemman velvollisuus myös näyttää lapselleen, miten se raja vedetään. Ei jäädä väkivaltaiseen tai kuluttavaan suhteeseen, eikä sysätä lasta oman edun tieltä. Opetetaan, että toista ihmistä ei tarvitse satuttaa tarpeettomasti, jos oma mieli onkin sitä mieltä, että asiat eivät toimi. Kompromissin taito on sekin osa elämää. Tärkeää lieneekin se, missä ja miten sen osaa/uskaltaa tehdä.
Minusta tärkeintä elämässä on oppia tunnistamaan onni ja onnellisuus. Ja osata ottaa se vastaan, mieluiten niin, että sen voi jakaa toisten kanssa.

No onnellisuutta olen täydellisesti tuntenut viimeksi lapsena. Miten määritellään onnellisuus? Toisen onnellisuus voi toiselle olla epäonni. Onni on suhteellista. Kyllä minulla onnellisuuteen kuuluu parisuhde, mutta ei tälläinen. En tiedä onko vaatimukseni minulle kohtuullisia. Mutta ehkä pitää kokeilla olisiko parempaan elämään vai toteanko sitten että ruoho ei ollut vihreämpää. Henkisesti en tästä voi pahemmaksi mennä. Koska asiat pyörii koko ajan mielessä. Joten sillä tavalla joku ratkaisu voisikin olla helpotus ja voisi odottaa parempaa huomista. Lapset vaan mietityttää. Miten he selviävät. Isä tosi tärkeä heille. Ja erossa väistämättä näkevät harvemmin. Mutta en voi sanoa että tästä saavat hyvän parisuhteen mallin. Ainakin erossa heillä olisi mahdollisuus nähdä oma isä tai äiti onnellisena uuden kumppanin kanssa.

 

[Sapfo]

Onko se parisuhde, lapset vai omaisuus vai mikä?
Terveys jo mennyt masennuksen takia. Hoidan koko ajan sitä. Ongelma iso vyyhti ja yksi osa tyydyttämätön parisuhde. Olen mieheen aikoinaan nuorena rakastunut ja oli eka mies. Silloin jo oli epäilyksiä alussa mutta ruvettiin olemaan yhdessä. Nyt 2 lasta ja yhteinen talo. Olen pettänyt ennen lapsia miestä. Aina nämä miehet olivat hyvännäköisiä. Oma mieheni ei ole sitä. Ei jaksa välittää pitää itsestään mitenkään huolta. Tämä vaikuttanut suuresti seksielämään. Ei tee miestä mieli ja nukumme omissa huoneissa. Läheisyyskin jo ahdistaa. Välillä tulee mieleen että hieroisipa hartioita mutta sitten ajattelen etten viitsi pyytää kun tulee olo että käytän vaan hyväksi. Kun en seksiä kuitenkaan halua. Vaan palveluksia. =(
En tiedä mitä rakkaus on ja rakastanko? En taida rakastaa ja olemme yhdessä lasten kanssa. Monesti on päiviä ettei juuri mitään puhuta toisillemme ja mies ei osallistu ollenkaan perhe-elämään vaan on omissa oloissaan.
Jos eroamme niin lapsille en ainakaan tälläistä elämää voi yksin tarjota. Kaverit vaihtuu kun joutuisimme muuttamaan. Mutta ei tämä ole minusta hyvä malli parisuhteesta. Välillä mietin että jos jätän mieheni ja en löytäisikään ketään ja mieheni löytäisi jonkun kivan niin lapset saisivat edes sieltä parisuhde mallia.
Toisella lapsella siis jo nyt ongelmia joiden takia erityistoimia päiväkodissa.

Mua jäi ihmetyttämään tämä. Olet itse valinnut miehesi, tietänyt hänen ulkonäkönsä. Olet ottanut hänet vaikka olet ollut epäilevä (jostain mitä et kerro). Olet pettänyt häntä ja et halua häntä. Silti valitat kun seksiä ei ole ja haluat että hän olisi hyvännäköinen kuten miehet joiden kanssa olet pettänyt häntä.

Tuntuu että teissä on molemmissa vikaa.

 

[onnellinenko]

No onnellisuutta olen täydellisesti tuntenut viimeksi lapsena. Miten määritellään onnellisuus? Toisen onnellisuus voi toiselle olla epäonni. Onni on suhteellista. Kyllä minulla onnellisuuteen kuuluu parisuhde, mutta ei tälläinen. En tiedä onko vaatimukseni minulle kohtuullisia. Mutta ehkä pitää kokeilla olisiko parempaan elämään vai toteanko sitten että ruoho ei ollut vihreämpää. Henkisesti en tästä voi pahemmaksi mennä. Koska asiat pyörii koko ajan mielessä. Joten sillä tavalla joku ratkaisu voisikin olla helpotus ja voisi odottaa parempaa huomista. Lapset vaan mietityttää. Miten he selviävät. Isä tosi tärkeä heille. Ja erossa väistämättä näkevät harvemmin. Mutta en voi sanoa että tästä saavat hyvän parisuhteen mallin. Ainakin erossa heillä olisi mahdollisuus nähdä oma isä tai äiti onnellisena uuden kumppanin kanssa.

Minusta sinun täytyy tehdä suhteellesi jotain, koska kärsit siitä eikä miehesi tai lapsesi siitä varmaankaan mitenkään hyödy. Joskus ero on parempi myös lasten kannalta (en nyt heti teitä tarkoita). Puhutko miehesi kanssa, miten hän reagoi tällaiseen keskusteluun? Onko hän onnellinen (tuskin)? Kyllä ihan kaikilla on oikeus olla onnellinen. Virheistä tietysti joutuu maksamaan, te olette niitä tehneet ilmeisesti, jos rakkautta ei alkujaankaan pitkälle riittänyt. Sitä ei silti kannata märehtiä vaan koittaa ratkaista miten saatte kaikki tulevaisuudestanne paremman.

Onko parisuhde ainoa asia, josta olet tyytymätön (terveyden ohella siis)? Saatko tyydytystä työstäsi, jostain harrasteesta, jostain omasta asiasta? Henkinen (ja fyysinen) hyvinvointi alkaa aina itsestä.

 

[-=-]

Mua jäi ihmetyttämään tämä. Olet itse valinnut miehesi, tietänyt hänen ulkonäkönsä. Olet ottanut hänet vaikka olet ollut epäilevä (jostain mitä et kerro). Olet pettänyt häntä ja et halua häntä. Silti valitat kun seksiä ei ole ja haluat että hän olisi hyvännäköinen kuten miehet joiden kanssa olet pettänyt häntä.

Tuntuu että teissä on molemmissa vikaa.

No molemmissa on vikaa. Mutta sehän se onkin kun ollaan erilaisia ja näköjään sopimattomia toisillemme. Ei se ero autuaaksi tee. En nyt mikään hölmö ole. Elämä vaikeutuu. Minun vikani on lapsuudesta tullut ja niitä selvitellyt myöskin jo vuosia. Miehellä todennäköisesti myös. En tiedä löytyykö koskaan sellaista miestä jonka kanssa voisin tuntea olevani täydellinen. Vai onko vika päässäni vain? Haluaako sellainen mies lopulta minut vikoineni päivineen vai haluaako sellainen jonkun selväjärkisemmän ja lapsettoman 25v. Sitä en tiedä. Sen tiedän etten ole onnellinen tänään enkä huomenna tässä ja nyt.

 

["lalli"]

Tärkeintä tyytyväisyys omaan elämään. Entinen miespuolinen vanhempi esimieheni tokaisi tämän saman asian puhuessaan siitä mikä on tärkeintä puolisossa. Ja sehän on kyllä taivahan tosi , on aika piinaavaa asua samassa taloudessa elämäänsä tyytymättömän ihmisen kanssa. Varsinkin jos tämä tyytymätön ihminen ei tee asialle mitään!! Enkä tarkoita että elämä pitäisi laittaa ulkoisilta raameiltaan uuteen uskoon, vaan omalle pää kopalle pitää tehdä jotain.

 

[-=-]

Minusta sinun täytyy tehdä suhteellesi jotain, koska kärsit siitä eikä miehesi tai lapsesi siitä varmaankaan mitenkään hyödy. Joskus ero on parempi myös lasten kannalta (en nyt heti teitä tarkoita). Puhutko miehesi kanssa, miten hän reagoi tällaiseen keskusteluun? Onko hän onnellinen (tuskin)? Kyllä ihan kaikilla on oikeus olla onnellinen. Virheistä tietysti joutuu maksamaan, te olette niitä tehneet ilmeisesti, jos rakkautta ei alkujaankaan pitkälle riittänyt. Sitä ei silti kannata märehtiä vaan koittaa ratkaista miten saatte kaikki tulevaisuudestanne paremman.

Onko parisuhde ainoa asia, josta olet tyytymätön (terveyden ohella siis)? Saatko tyydytystä työstäsi, jostain harrasteesta, jostain omasta asiasta? Henkinen (ja fyysinen) hyvinvointi alkaa aina itsestä.

Hyvää tekstiä! Niin, en koe tyydytystä työstänikään tällä hetkellä. En tiedä vaadinko liikaa itseltäni vai mikä on. Mutta pitäisi olla parempi palkka ja työ. Koen rutiinit hankalaksi työssäni. Minulla on amk-tasoinen koulutus.
Voisin vaihtaa alaa mutta siihen liittyy aina hankaluuksia. Epävarmuus työpaikasta tulevaisuudessa, taloudelliset asiat jne. mahdollinen muutto opiskelupaikkakunnalle. harrastaa en voi kun olen 20 asti yksin lasten kanssa. Ja lenkkeilystä en saa mitään mielihyvää. lapset kuitenkin jo sen ikäisiä että eivät lähtisi inun kanssani lenkille.
Jos yritän miehelle puhua suhteesta niin sanoo että on tyytyväinen tähän. Mutta sitten jos puhun omista tunteistani niin sanoo että erotaan.

 

[astrolabe]

Tärkeintä on saada olla oma itsensä. Vapaus. Vapaus tulee kyllä myös sillä velvollisuusvaateella, että muidenkin on saatava olla vapaita, eikä oma itseys saa vahingoittaa muita.

Jos et ole tyytyväinen elämääsi, muutat sitä. Niin helppoa se on.

 

[Sapfo]

No ehkä sitten eroatte jos miehesikin on sitä mieltä. Tuskinpa hän on tilanteeseen tyytyväinen, tuntuu tyytyvän enemmänkin.