Toivotko ap ihan OIKEASTI ensisijaisesti elävää lasta...siis siinäkin tapauksessa että lapsi on niin sairas, ettei hän koskaan kävele, konttaa, puhu, näe tai edes kuule. Onko koko elämä sängyssä todella niin tavoiteltava asia, että ennemmin se, kuin synntymättömyys, jos kyse on asiasta, mihin toiveella voisi vaikuttaa?
Kullä mä senvertaa julma ihminen olen, että jos saisi toiveen avulla vaikuttaa, niin mä haluaisin ennemmin terveen lapsen, kuin elävän, joka on hyvin vakavasti sairas. Ja tässä kohtaa tarkoitan oikeasti vakavaa sairautta, jossa lapsi ei oman mittapuuni mukaan elä ns. ihmisarvoista elämää. Siis sellaista, jota en koskaan omalle lapselleni toivoisi.
Jos kyse on jo syntyneestä, olemassa olevasta lapsesta, asetelma tietenkin hieman muuttuu. Ei sitä lasta siitä pois toivoisi, mutta eipä se tilanne sellaisenakaan varmasti paras mahdollinen olisi.
Toiveita on vaikeita laittaa ensisijaisjärjestykseen. Toki toivon elävää lasta, mutta jos lapsi on vaikeasti sairas ja vailla mahdolisuutta riittävätasoiseen elämään, toivon hänen ennemmin menehtyvän kohdun suojissa vailla kipuja, kuin tulevan tänne kärsimään vain siksi, että äiti haluaa elävän lapsen.
Ellen ihan väärin ole ymmärtänyt, kätkytkuoleman kokeneet lapset eivät ole täysin terveitä. Heidän aivojensa serotoniinin tuotannossa on ongelmaa, jonka vuoksi lapsi menehtyy nukkuessaan. En muista tarkalleen miten tuo kuvio meni, mutta serotoniinin puute tai liikatuotanto oli se, mitä ns. epöillään ainakin yhdeksi syyksi kätkytkuolemaan.
??
