V
"vieras"
Vieras
Elämässäni on sattunut ja tapahtunut paljon kamalampaakin, mutta tämä vaan aina nousee mieleeni.
Olin teini-iässä ja äidilläni oli miesystävä, joka oli usein meillä. Hänellä oli oma asunto, mutta suurinpiirtein asui meillä.
Mulla ei ollut mitään häntä vastaan. Kuitenkin kun jäätiin kaksistaan meille, niin tuli sinne missä olin esim. olkkarissa tai omassa huoneessani ja alkoi haukkumaan minua.
Ne samat asiat aina ja en osannut sanoa mitään vastaan ja kaikki se romutti mun itsetunnon ja voin todella pahoin.
Voin kertoa, että haukkui mut aina rumaksi, tyhmäksi ja huoraksi. Se oli jotenkin todella käsittämätöntä, ja tiedoksi vielä vaikka sillä ei mitään väliä, niin olin neitsyt vielä.
Jossain vaiheessa kerroin tästä äidilleni, mutta jäi vähän sellainen fiilis ettei uskonut minua. Ymmärrän kyllä tuollaista on vaikea uskoa, koska minullekin tuli aina sellainen epätodellinen olo, et kuka voi sanoa tuollaista.
Muistan vieläkin kun istuin sohvalla ja äiti lähti jonnekin ja miesystävä tuli keittiöstä mun eteeni ja laukoi nämä sanat. Hän lisäksi vertaili minua omiin lapsiinsa, miten he ovat kaikin tavoin paljon parempia kuin minä.
Aikaa kului ja äidin miesystävä muuttui vielä röyhkeämmäksi. Äiti oli keittiössä ja minä olkkarissa ja äidin miesystävä tulikin haukkumaan mua ja luuli ettei äiti kuule. Äiti kuuli ja tuli huutamaan, että noin et kyllä puhu minun lapselle.
Äiti vihdoin uskoi minua ja en tiedä kävivätkö mitään keskustelua asiasta, mutta nämä haukkumiset loppui siihen ja sain olla rauhassa. Tuntuu, että vaikka olen päässyt asiasta yli, niin silti se tulee mieleen pahana asiana, joka ei jätä mua rauhaan.
Ja se et olen päässyt yli, niin en kanna kaunaa, enkä inhoa tai vihaa ja pystyn olemaan ihan normaalisti hänen seurassa. Ymmärrän, että hän oli tavallaan sairas ja ei hän ole se sama mies enää.
Sen mitä olen oppinut, niin pidän huolen ettei mun lapset tule tuollaista kokemaan. Oletteko te kokenut jotain tuollaista, voisin kuvitella etten ole ainoa?
Olin teini-iässä ja äidilläni oli miesystävä, joka oli usein meillä. Hänellä oli oma asunto, mutta suurinpiirtein asui meillä.
Mulla ei ollut mitään häntä vastaan. Kuitenkin kun jäätiin kaksistaan meille, niin tuli sinne missä olin esim. olkkarissa tai omassa huoneessani ja alkoi haukkumaan minua.
Ne samat asiat aina ja en osannut sanoa mitään vastaan ja kaikki se romutti mun itsetunnon ja voin todella pahoin.
Voin kertoa, että haukkui mut aina rumaksi, tyhmäksi ja huoraksi. Se oli jotenkin todella käsittämätöntä, ja tiedoksi vielä vaikka sillä ei mitään väliä, niin olin neitsyt vielä.
Jossain vaiheessa kerroin tästä äidilleni, mutta jäi vähän sellainen fiilis ettei uskonut minua. Ymmärrän kyllä tuollaista on vaikea uskoa, koska minullekin tuli aina sellainen epätodellinen olo, et kuka voi sanoa tuollaista.
Muistan vieläkin kun istuin sohvalla ja äiti lähti jonnekin ja miesystävä tuli keittiöstä mun eteeni ja laukoi nämä sanat. Hän lisäksi vertaili minua omiin lapsiinsa, miten he ovat kaikin tavoin paljon parempia kuin minä.
Aikaa kului ja äidin miesystävä muuttui vielä röyhkeämmäksi. Äiti oli keittiössä ja minä olkkarissa ja äidin miesystävä tulikin haukkumaan mua ja luuli ettei äiti kuule. Äiti kuuli ja tuli huutamaan, että noin et kyllä puhu minun lapselle.
Äiti vihdoin uskoi minua ja en tiedä kävivätkö mitään keskustelua asiasta, mutta nämä haukkumiset loppui siihen ja sain olla rauhassa. Tuntuu, että vaikka olen päässyt asiasta yli, niin silti se tulee mieleen pahana asiana, joka ei jätä mua rauhaan.
Ja se et olen päässyt yli, niin en kanna kaunaa, enkä inhoa tai vihaa ja pystyn olemaan ihan normaalisti hänen seurassa. Ymmärrän, että hän oli tavallaan sairas ja ei hän ole se sama mies enää.
Sen mitä olen oppinut, niin pidän huolen ettei mun lapset tule tuollaista kokemaan. Oletteko te kokenut jotain tuollaista, voisin kuvitella etten ole ainoa?
