Pitääkö teidän mielestä 2- vuotiaan osata jo pyytää anteeksi? Vai olinko liian ankara?

[Glorinha]

Käytiin pojan kanssa R-kioskilla ja poika oli kävellyt itse ja tutkinut kaikkea rapaista matkan varrella. Huomasi siellä angry birds pehmolelut ja kielsin koskemasta niihin likaisilla hanskoillaan. Olikin koskematta kunnes oli mun vuoro maksaa.

Poika itse näytti kun yksi leluista oli aivan ravassa. Toruin ja mentiin myyjän luokse näyttämään mitä on tapahtunut. Myyjä onneksi sanoi heti ettei meidän tarvitse lelua ostaa ja saa varmaan putsattua sen. Käskin pojan pyytää anteeksi myyjältä. Se surullinen ja nolo katse aiheutti sen, että oma sydämeni heitti voltin kun oli niin surullisen hellyttävä. Hiljaa pyysi myyjältä anteeksi.

Ulos päästyämme kehuin poikaa miten reippaasti osasi pyytää anteeksi ja halittiin. Tiedän, että on isompiakin murheita, mutta jäi vaivaamaan. Miten te olisitte toimineet?

 

[Heinekeeni]

Meillä 1v9kk ikäinen kuopus on jo vuoden ikäisestä pyytänyt anteeksi. Ei sanallisesti (ei osaa edelleenkään puhua) vaan halaamalla. Jos hän joskus ei suostu pyytämään anteeksi esim. satutettuaan isoveljeään, niin silloin vien hänet minuutiksi jäähylle. Jäähyt eivät hänelle ole mitään kovin pahoja, vaan istun hänen kanssaan ja juttelen asiasta.

 

["vieras"]

No hyvin toimit. Ja juuri oikein. Eli tarjouduit maksamaan ja pyysitte anteeksi. Myös äidin anteeksipyyntö on ihan riittävä, jos lapsi on pieni.

Mutta tuota noin, kyllähän tuo on ihan sinun vikasi, koska ei 2-vuotias vielä pysty pitämään kuraisia käsiään erossa kiinnostavista tavaroista. Eli sikäli oli sinun vikasi, että sinun pitäisi periaatteessa vahtia lasta. Mutta kyllähän lapsen kuuluisi äidin käskyjä totella ja lapsi myös tämän tietää, joten lapsen toruminen ja anteeksipyyntö on tietenkin paikallaan ja oikein. Mutta siis tarkoitan sitä, että 2-vuotias on kyllä vanhempien vastuulla.

 

[Anatolia]

Jos osaa puhua ja jos tajuaa anteeksipyynnön merkityksen, niin pitää osata.

P.S. Arvaa miksi otin aina muksuilta hanskat pois kun mentiin Ärrälle tai kauppaan heidän ollessaan pieniä? :snotty:

 

[Glorinha]

[QUOTE="vieras";25275658]No hyvin toimit. Ja juuri oikein. Eli tarjouduit maksamaan ja pyysitte anteeksi. Myös äidin anteeksipyyntö on ihan riittävä, jos lapsi on pieni.

Mutta tuota noin, kyllähän tuo on ihan sinun vikasi, koska ei 2-vuotias vielä pysty pitämään kuraisia käsiään erossa kiinnostavista tavaroista. Eli sikäli oli sinun vikasi, että sinun pitäisi periaatteessa vahtia lasta. Mutta kyllähän lapsen kuuluisi äidin käskyjä totella ja lapsi myös tämän tietää, joten lapsen toruminen ja anteeksipyyntö on tietenkin paikallaan ja oikein. Mutta siis tarkoitan sitä, että 2-vuotias on kyllä vanhempien vastuulla.[/QUOTE]

Totta tuo, että oli mun vika. Maksaessa kortilla ja pin-koodia syöttäessä kuitenkin katse pakostakin hetkeksi pakko kääntää lapsesta pois. Toisaalta uskon, että tällaiset on hyviä oppimismahdollisuuksia lapselle. Meillä ainakin poika selittänyt tapahtunutta koko illan.

 

[Glorinha]

Jos osaa puhua ja jos tajuaa anteeksipyynnön merkityksen, niin pitää osata.

P.S. Arvaa miksi otin aina muksuilta hanskat pois kun mentiin Ärrälle tai kauppaan heidän ollessaan pieniä? :snotty:

Taidan itse tehdä tulevaisuudessa saman.

 

[Glorinha]

Meillä 1v9kk ikäinen kuopus on jo vuoden ikäisestä pyytänyt anteeksi. Ei sanallisesti (ei osaa edelleenkään puhua) vaan halaamalla. Jos hän joskus ei suostu pyytämään anteeksi esim. satutettuaan isoveljeään, niin silloin vien hänet minuutiksi jäähylle. Jäähyt eivät hänelle ole mitään kovin pahoja, vaan istun hänen kanssaan ja juttelen asiasta.

Meillä poika on aina ollut todella "kiltti". Vaikka onkin vilkas, on aina totellut lähes kaikkea. Välillä kapinoiden ja välillä hyväksyen tilanteen. Tämä oli siis suht uusi tilanne meille.