Ei, kun se haluaa vaan pyhimyksenkehän ja tukea sille, että syy on muissa, eikä omissa hommissa ollenkaan. En usko tähän "mitään en oo tehny ja mut hylätään kylmästi"-juttuun nyt ollenkaan.
Ei, kun se haluaa vaan pyhimyksenkehän ja tukea sille, että syy on muissa, eikä omissa hommissa ollenkaan. En usko tähän "mitään en oo tehny ja mut hylätään kylmästi"-juttuun nyt ollenkaan.
T
"Tiinu"
Vieras
[QUOTE="Minä";25328084]Niin, haluatko olla vielä tuossa porukassa vai et? Sulla on varmaan muitankin kavereita kuitenkin? En tiedä onko se sen arvoista edes yrittää sopia välejä, kun nuo asiat jäisi takuulla hiertämään silti välejä.[/QUOTE]
No siis surullista tässä on se, että tunnemme niin kaukaa ja historiassa on tapahtunut paljon sellaista, missä he ovat mukana oleellisena osana. Surettaa se, että he jäävät elämästäni.
Näin läheisiä ystäviä ei muita ole, mutta muita ystäviä joitakin silti. Mies lohdutti, että kyllä niitä ystäviä sitten löytyy uusia, mutta tässä iässä se ei niin kovin helpolla käy..
No siis surullista tässä on se, että tunnemme niin kaukaa ja historiassa on tapahtunut paljon sellaista, missä he ovat mukana oleellisena osana. Surettaa se, että he jäävät elämästäni.
Näin läheisiä ystäviä ei muita ole, mutta muita ystäviä joitakin silti. Mies lohdutti, että kyllä niitä ystäviä sitten löytyy uusia, mutta tässä iässä se ei niin kovin helpolla käy..
N
No just juu
Vieras
Musta taas toi just tyypillistä naisten käytöstä. Johan kouluaikoina on tota jätetään yks ulkopuolelle-juttuja. Riittää kun joukossa on yks "pomo" ja muut seuraa perässä.
Täytyy sanoa että jos usea ystävä liittyy sua vastaan niin joko olet ollut heille rasittava tai sitten ne ystävät on ihan läpimätiä ystävinä.
Kuten sanoin tuolla jossain niin itse pyytäisin yhteistä tilaisuutta jutteluun. Jos eivät suostu eivät tosiaankaan ole ystäviä joita kannattaa pitää. Selkeästi asia sua vaivaa ja en ihmettele. Siksi mä ainakin ottaisin asioista selvää enkä jäisi suremaan ja miettimään kuvioita joita ei ehkä edes ole olemassa.
Kuten sanoin tuolla jossain niin itse pyytäisin yhteistä tilaisuutta jutteluun. Jos eivät suostu eivät tosiaankaan ole ystäviä joita kannattaa pitää. Selkeästi asia sua vaivaa ja en ihmettele. Siksi mä ainakin ottaisin asioista selvää enkä jäisi suremaan ja miettimään kuvioita joita ei ehkä edes ole olemassa.
B
"Been there"
Vieras
[QUOTE="Tiinu";25328060]Kuulostaa tosi kohtuuttomalta, olen pahoillani että jouduit kokemaan tuollaista 
Kyllä se jättää jälkensä ja kuten itsekin sanoit, ei sellaista unohda.
Kirjoitin tuossa ylempänä, että kun tulin raskaaksi, yhden ystäväni käytös ja suhtautuminen minua kohtaa muuttui. Ensin en ymmärtänyt sitä, mutta mitä pidemmälle raskaus eteni sitä konkreettisemmaksi muutos tuli. Suunnittelimme esimerkiksi porukan yhteistä tapaamista ja hänen toimestaan se järjestettiin siten, että minun oli mahdoton osallistua. Hän oli myös salaa hyvillään eräästä vastoinkäymisestä liittyen työpaikkaani ja piti sitä omana vikanani. Kaikki tämä raskausuutisen jälkeen. Olen hiljaa mielessäni laskenut yksi plus yksi..[/QUOTE]
Juu, ei tuollaista unohda koskaan mutta ei siihen myöskään tarvitse jäädä jumiin. En tarkoita että sinä olisit jumissa, koska tilanteesi on niin tuore.
Olen kanssasi samaa mieltä, että jostain syystä tuo sinun kaverisi ei kestänyt uutista raskaudestasi. Onko se sitten konkreettista kateutta vauvasta vai jostain epämääräisemmästä tyyliin "sinulla elämä etenee ja hänellä ei", sitä on vaikea sanoa. Onko vauva jo syntynyt?
Kyllä se jättää jälkensä ja kuten itsekin sanoit, ei sellaista unohda. Kirjoitin tuossa ylempänä, että kun tulin raskaaksi, yhden ystäväni käytös ja suhtautuminen minua kohtaa muuttui. Ensin en ymmärtänyt sitä, mutta mitä pidemmälle raskaus eteni sitä konkreettisemmaksi muutos tuli. Suunnittelimme esimerkiksi porukan yhteistä tapaamista ja hänen toimestaan se järjestettiin siten, että minun oli mahdoton osallistua. Hän oli myös salaa hyvillään eräästä vastoinkäymisestä liittyen työpaikkaani ja piti sitä omana vikanani. Kaikki tämä raskausuutisen jälkeen. Olen hiljaa mielessäni laskenut yksi plus yksi..[/QUOTE]
Juu, ei tuollaista unohda koskaan mutta ei siihen myöskään tarvitse jäädä jumiin. En tarkoita että sinä olisit jumissa, koska tilanteesi on niin tuore.
Olen kanssasi samaa mieltä, että jostain syystä tuo sinun kaverisi ei kestänyt uutista raskaudestasi. Onko se sitten konkreettista kateutta vauvasta vai jostain epämääräisemmästä tyyliin "sinulla elämä etenee ja hänellä ei", sitä on vaikea sanoa. Onko vauva jo syntynyt?
Tavallaan totta. Mutta esimerkiksi omalla kohdalla ei onnistuisi tuollainen ellei ap olisi tehnyt jotain ihan hirveetä. Kyllä ne naisetkin osaa olla ystäviä.
T
"Tiinu"
Vieras
No tyyliini kuuluu se että asioista puhutaan, en tykkää villaisella painamisesta. Minua jää helposti keskeneräiset ja epäselvät asiat painamaan.
Mutta - tässä tilanteessa tunnen itseni jotenkin niin loukatuksi ja epäreilusti kohdelluksi että en tiedä pystynkö olemaan se aikuinen osapuoli ja ottaa asian esille.. ja miten sen sitten tekisin, siihen ehkä juuri kaipasin ideoita.
M
"Minä"
Vieras
Kyllä akat kuule vaan voi olla v*ttumaisia, jos haluavat, ilman mitään oikeaa syytä. Tuossakin porukassa yksi oli kateellinen ap:n raskaudesta. Sen ei tarvi kun kertoa joku juttu mitä ap sanoi jostain toisesta ja vähän paisutella ja värittää sitä sille toiselle, ja siitä pikkuhiljaa lietsomalla saadaan isokin soppa ihan mitättömästä asiasta.
Mä oon itse nähnyt tätä omassa nuoruudessani. Yksi kaveri, joka ei halunnut mun kaveeraavaan yhden toisen tytön kanssa, puhui hienovaraisesti vihjaillen siitä niin, että se olis muka jotenkin inhonnut mua tai ei tykännyt musta. Se on helppoa kun sen osaa.
Mä luulen, että se yks tuosta ap:n porukasta on on käännyttänyt noita muita ap:ta vastaan. Lietsomalla juttua niin, että mulle se sanoi näin, että eikö ollutkin ilkeää ja muistatko kuinka se sulle ja sullekin sanoi vuonna yks ja kaks niin ja näin..
N
No just juu
Vieras
Eiks siihen riitä, et ap tuli raskaaks ja ehkä se oli sitten jostain syystä yhdelle porukasta kova paikka (lapsettomuutta itellä tai jotain). Sitte se vaan vetää muut perässään.
T
"Tiinu"
Vieras
Mitä hain (tällä aloituksella) oli vertaistuki, ideoita miten ottaa asia esille jos päätän niin tehdä, ja muuta viisasta ja kokemukseen perustuvaa ajatusta vastaavista tilanteista.
En muuta.
T
"Tiinu"
Vieras
Ja vielä lisäyksenä edelliseen; en todellakaan pidä itseäni mitenkään täydellisenä ihmisenä enkä ystävänä. Minussa on taatusti ärsyttäviä puolia ja aivan varmasti olen tullut loukanneeksi tahtomattanikin ystäviäni. Mutta tuo kimppuuni varoittamatta hyökkääminen oli oikeasti tosi väärin ja siitä olen loukkaantunut ja järkyttynyt. Oikeasti haluaisin ymmärtää mitä tapahtui - usko tai älä, olen kyllä yrittänyt löytää myös itsestäni syitä moisen tilanteen syntymiseen.
T
"Tiinu"
Vieras
[QUOTE="Been there";25328125]Juu, ei tuollaista unohda koskaan mutta ei siihen myöskään tarvitse jäädä jumiin. En tarkoita että sinä olisit jumissa, koska tilanteesi on niin tuore.
Olen kanssasi samaa mieltä, että jostain syystä tuo sinun kaverisi ei kestänyt uutista raskaudestasi. Onko se sitten konkreettista kateutta vauvasta vai jostain epämääräisemmästä tyyliin "sinulla elämä etenee ja hänellä ei", sitä on vaikea sanoa. Onko vauva jo syntynyt?[/QUOTE]
Jotain tuollaista itsekin ajattelin. Hän oli sinkku kun kerroin uutisen, mutta nyt hän tapailee jotakuta.
LA on maaliskuussa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että jostain syystä tuo sinun kaverisi ei kestänyt uutista raskaudestasi. Onko se sitten konkreettista kateutta vauvasta vai jostain epämääräisemmästä tyyliin "sinulla elämä etenee ja hänellä ei", sitä on vaikea sanoa. Onko vauva jo syntynyt?[/QUOTE]
Jotain tuollaista itsekin ajattelin. Hän oli sinkku kun kerroin uutisen, mutta nyt hän tapailee jotakuta.
LA on maaliskuussa.
M
"Minä"
Vieras
Ei sun ehkä just nyt kannata stressata itseäsi tuolla jutulla, vaikka varmasti harmittaa. Anna pölyn laskutua ja ajan kulua sen verran että vauvasi syntyy ainakin. Jos niistä kukaan oli sun tosiystävä alunperinkään, niin kyllä ne lähestyvät sua sitten ajallaan. Jos nyt missään yhteydessä olet niiden kanssa, niin sano, ettet ole halunnut ketään loukata, etkä ymmärrä tätä liittoutumista sua vastaan. Mutta ehkä nyt ei kannata aktiivisesti yrittää mitään tapaamisia tms.
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="Tiinu";25328139]No tyyliini kuuluu se että asioista puhutaan, en tykkää villaisella painamisesta. Minua jää helposti keskeneräiset ja epäselvät asiat painamaan.
Mutta - tässä tilanteessa tunnen itseni jotenkin niin loukatuksi ja epäreilusti kohdelluksi että en tiedä pystynkö olemaan se aikuinen osapuoli ja ottaa asian esille.. ja miten sen sitten tekisin, siihen ehkä juuri kaipasin ideoita.
[/QUOTE]
Oletko ajatellut, että asiat, joita vuosia sitten teit/jätit tekemättä, ovat voineet aiheuttaa silloin samanlaisen tunteen ystävillesi? Sinun mielestäsi asiat ovat ehkä olleet mitättömiä, mutta ystäviesi mielestä eivät? Pyysitkö silloin anteeksi ystäviltäsi, kun loukkasit heitä ja pahoitit heidän mielensä?
En vähättele mielipahaasi, mutta yllättävän usein ihmiset ajattelevat aiheuttamaansa mielipahaa sen mukaan, miltä asia on itsestä tuntunut. Ja jos asia on tuntunut mitättömältä, niin eihän toinen silloin voi loukkaantua. Totuus on kuitenkin toinen, koska jokainen on yksilö ja tuntee ja kokee asioita eri tavalla. Mikä sulle on pikku juttu, voi toiselle ollakin iso juttu.
Mun ehdotus on, että anna ajan kulua ja katso sen jälkeen uudestaan.
Mutta - tässä tilanteessa tunnen itseni jotenkin niin loukatuksi ja epäreilusti kohdelluksi että en tiedä pystynkö olemaan se aikuinen osapuoli ja ottaa asian esille.. ja miten sen sitten tekisin, siihen ehkä juuri kaipasin ideoita.
[/QUOTE]
Oletko ajatellut, että asiat, joita vuosia sitten teit/jätit tekemättä, ovat voineet aiheuttaa silloin samanlaisen tunteen ystävillesi? Sinun mielestäsi asiat ovat ehkä olleet mitättömiä, mutta ystäviesi mielestä eivät? Pyysitkö silloin anteeksi ystäviltäsi, kun loukkasit heitä ja pahoitit heidän mielensä?
En vähättele mielipahaasi, mutta yllättävän usein ihmiset ajattelevat aiheuttamaansa mielipahaa sen mukaan, miltä asia on itsestä tuntunut. Ja jos asia on tuntunut mitättömältä, niin eihän toinen silloin voi loukkaantua. Totuus on kuitenkin toinen, koska jokainen on yksilö ja tuntee ja kokee asioita eri tavalla. Mikä sulle on pikku juttu, voi toiselle ollakin iso juttu.
Mun ehdotus on, että anna ajan kulua ja katso sen jälkeen uudestaan.
B
"Been there"
Vieras
[QUOTE="Tiinu";25328228]Jotain tuollaista itsekin ajattelin. Hän oli sinkku kun kerroin uutisen, mutta nyt hän tapailee jotakuta.
LA on maaliskuussa.[/QUOTE]
Nyt keskity nauttimaan loppuraskaudesta. Uskon kun laskettu aika lähestyy, ajatukset pakostakin kääntyvät muihin, iloisempiin asioihin. Ja vauvan synnyttyä et pariin kuukauteen muuta osaa ajatellakaan
Jos olette yli 10 vuotta olleet tiivis ystäväporukka, niin uskoisin viimeistään vauvan syntymän aiheuttavan jotain "liikehdintää". Tekisin kuitenkin niin, että jos ystävistäsi ei ole kuulunut mitään vauvan syntymään mennessä (tai he eivät hyväksy anteeksipyyntöäsi tai eivät vastaa yhteydenottoosi), en ilmoittaisi vauvauutisia heille henkilökohtaisesti vaan antaisin uutisen levitä omalla ajallaan.
LA on maaliskuussa.[/QUOTE]
Nyt keskity nauttimaan loppuraskaudesta. Uskon kun laskettu aika lähestyy, ajatukset pakostakin kääntyvät muihin, iloisempiin asioihin. Ja vauvan synnyttyä et pariin kuukauteen muuta osaa ajatellakaan
Jos olette yli 10 vuotta olleet tiivis ystäväporukka, niin uskoisin viimeistään vauvan syntymän aiheuttavan jotain "liikehdintää". Tekisin kuitenkin niin, että jos ystävistäsi ei ole kuulunut mitään vauvan syntymään mennessä (tai he eivät hyväksy anteeksipyyntöäsi tai eivät vastaa yhteydenottoosi), en ilmoittaisi vauvauutisia heille henkilökohtaisesti vaan antaisin uutisen levitä omalla ajallaan.
T
"Tiinu"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25328318:
Olisin pyytänyt anteeksi jos olisin tiennyt loukanneeni. En tiennyt, sitä ei koskaan minulle kerrottu. Nyt kun kerrottiin, niin pyysin anteeksi, kahdestikin. Se millä tavalla kerrottiin vaan tuntui äärettömän epäreilulta.
Nyt sitten kysyin tältä lähimmältä, että mitä on oikein tapahtunut / meneillään. Hän takelteli puhelimessa ja sanoi lopulta, että hän ei tiedä asiasta mitään että minun pitää nyt kysyä muilta. Eli tavallaan pesi kätensä. Ok, ei siinä mitään, ymmärrän ettei hän halua asettua puolelleni ja se on ihan fine.
Ehkä teen kuten sinä ja moni muukin tähän ketjuun vastannut - annan ajan kulua ja pölyn laskeutua, oman loukkaantuneisuuden lientyä. Tein itse asiassa tässä jo pienen päätöksenkin - aion aloittaa uuden vuoden oikein positiivisella mielellä ja positiivisin ajatuksin
Päätin aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen johon kirjaan joka päivä kolme asiaa joista olen kiitollinen Uusi sivu, uusi puhdas pöytä ja ehkä jopa uusia ystäviä, kuka tietää Mun mielestä tää kuulostaa siltä että alottaja haluaa nyt jonkun huomiota ja sääliä eikä ole mielestään tehnyt mitään väärää. Aika ihme että ne KAIKKI kaverit ilman syytä haluaa laittaa välit poikki. Ja mikäs muukaan tähän taas aloittajan mielestä syynä kuin..KATEUS..
peesi tähän. kokoontukaan ja puhukaa asiat, ja jos se ei auta, niin sitten pitää vaan unohtaa nämä ystävät.
T
"Tiinu"
Vieras
No ei se kyllä kateus ensimmäisenä mielessä ollut, vaan ihmetys. Mutta kun henkilön käytös muuttui tiettynä aikana ja jälkeenpäin sitä pohdin niin aika väistämätönhän tuo lopputulema oli. En ole tässä väittämässä että kaikki neljä ystävääni ovat silmittömän kateuden ajamina nyt päättäneet katkaista välit minuun.
Onko sinusta vertaistuen hakeminen sitten aina säälin tai huomion hakua?
V
"vierailija"
Vieras
Niille, jotka eivät usko, että koskaan kaveriporukka suuttuu ihan "tyhjästä", tässä on yksi tarina:
Yksi kaverini oli lainannut minulta yhtä juttua (kyseessä oli aika tärkeä juttu, mutta en viitsi kertoa mikä jottei siitä voi tunnistaa), lupasi palauttaa sen ajoissa yhtä tapahtumaa varten, mutta ei muistanut palauttaa. Tapahtuman aattona kysyin, voinko tulla sen teiltä hakemaan. Hän sanoi että ok, tule illalla kello se-ja-se (perjantai-ilta kyseessä).
Minäpä tulin siis. Hänellä oli uusi miesystävä kylässä, olivat aikeissa viettää "romanttista viikonloppua" kaverin kotona. Tulin pyörällä muutaman kilometrin takaa, koska minulla ei ollut omaa autoa. Oli pimeää, ja sillä välin kun olin sisällä käymässä, alkoi sataa kaatamalla. Minun ei ollut tarkoitus jäädä kylään, vaan päästää kaveri miehineen viettämään sitä romanttista viikonloppuaan, mutta sade sen kuin yltyi - ja alkoi ukkostaa. Kaatosadetta kesti tunnin verran, kunnes uskalsin lähteä. Tunnelma ol tuon tunnin aikanai todella jäätävä. Yritin jutella normaalisti, mutta kaveri ja hänen miehensä eivät vastailleet juuri mitään, vaan vilkuilivat kelloa ja vaikuttivat ärtyneiltä. Kiitin sitten lainaamastani tavarasta ja lähdin nolona niin pian pois kuin mahdollista.
Tämän jälkeen kaverini ei enää vastannut soittoihini eikä ottanut yhteyttä. Absurdeinta on, että välit katkesivat myös saman kaveriporukan muihin jäseniin, eli kahteen muuhun ystävään (jotka tosin olivat aina olleet enemmän tämän toisen ystäviä), koska hän oli kertonut heille, että pilasin hänen ja hänen miehensä viikonlopun. Minun olisi pitänyt lähteä pimeään kaatosateeseen ja ukkoseen polkemaan. Kyseessä oli vielä melko harvaan asuttu omakotitaloalue, muuten olisin toki mennyt odottamaan vaikka läheiseen kahvilaan.
Nielin vielä ylpeyteni ja pyysin anteeksi tuolta ex-ystävältä, jonka viikonlopun olin "pilannut". En saanut anteeksipyyntöön mitään vastausta.
Ei ole tarkoitus kaapata ap:n ketjua omilla tarinoilla (muitakin, tutuille ja perheenjäsenille tapahtuneita löytyisi), mutta ihan vain halusin mainita että kyllä niitä välirikkoja ihan oikeasti sattuu ihan tyhjästäkin. Ja tosiaan tuon porukan kanssa olimme olleet läheisiä ystäviä kuutisen vuotta, ja sitä aiemmin koulukavereita useamman vuoden - luulin tuntevani heidät, mutta sitten tuollaista selittämätöntä tapahtuu.
Ap:lle sanoisin, että en tiedä, haluaisinko hänen tapauksessaan enää edes olla noiden kavereiden kaveri. Vaikea sanoa, kun ei yhtään tiedä, mistä he suuttuivat, mutta jos he ihan oikeasti suuttuivat tyhjästä, niin sellaiset kaverit eivät olleet mitään oikeita kavereita. Näin minun kokemukseni mukaan.
Yksi kaverini oli lainannut minulta yhtä juttua (kyseessä oli aika tärkeä juttu, mutta en viitsi kertoa mikä jottei siitä voi tunnistaa), lupasi palauttaa sen ajoissa yhtä tapahtumaa varten, mutta ei muistanut palauttaa. Tapahtuman aattona kysyin, voinko tulla sen teiltä hakemaan. Hän sanoi että ok, tule illalla kello se-ja-se (perjantai-ilta kyseessä).
Minäpä tulin siis. Hänellä oli uusi miesystävä kylässä, olivat aikeissa viettää "romanttista viikonloppua" kaverin kotona. Tulin pyörällä muutaman kilometrin takaa, koska minulla ei ollut omaa autoa. Oli pimeää, ja sillä välin kun olin sisällä käymässä, alkoi sataa kaatamalla. Minun ei ollut tarkoitus jäädä kylään, vaan päästää kaveri miehineen viettämään sitä romanttista viikonloppuaan, mutta sade sen kuin yltyi - ja alkoi ukkostaa. Kaatosadetta kesti tunnin verran, kunnes uskalsin lähteä. Tunnelma ol tuon tunnin aikanai todella jäätävä. Yritin jutella normaalisti, mutta kaveri ja hänen miehensä eivät vastailleet juuri mitään, vaan vilkuilivat kelloa ja vaikuttivat ärtyneiltä. Kiitin sitten lainaamastani tavarasta ja lähdin nolona niin pian pois kuin mahdollista.
Tämän jälkeen kaverini ei enää vastannut soittoihini eikä ottanut yhteyttä. Absurdeinta on, että välit katkesivat myös saman kaveriporukan muihin jäseniin, eli kahteen muuhun ystävään (jotka tosin olivat aina olleet enemmän tämän toisen ystäviä), koska hän oli kertonut heille, että pilasin hänen ja hänen miehensä viikonlopun. Minun olisi pitänyt lähteä pimeään kaatosateeseen ja ukkoseen polkemaan. Kyseessä oli vielä melko harvaan asuttu omakotitaloalue, muuten olisin toki mennyt odottamaan vaikka läheiseen kahvilaan.
Nielin vielä ylpeyteni ja pyysin anteeksi tuolta ex-ystävältä, jonka viikonlopun olin "pilannut". En saanut anteeksipyyntöön mitään vastausta.
Ei ole tarkoitus kaapata ap:n ketjua omilla tarinoilla (muitakin, tutuille ja perheenjäsenille tapahtuneita löytyisi), mutta ihan vain halusin mainita että kyllä niitä välirikkoja ihan oikeasti sattuu ihan tyhjästäkin. Ja tosiaan tuon porukan kanssa olimme olleet läheisiä ystäviä kuutisen vuotta, ja sitä aiemmin koulukavereita useamman vuoden - luulin tuntevani heidät, mutta sitten tuollaista selittämätöntä tapahtuu.
Ap:lle sanoisin, että en tiedä, haluaisinko hänen tapauksessaan enää edes olla noiden kavereiden kaveri. Vaikea sanoa, kun ei yhtään tiedä, mistä he suuttuivat, mutta jos he ihan oikeasti suuttuivat tyhjästä, niin sellaiset kaverit eivät olleet mitään oikeita kavereita. Näin minun kokemukseni mukaan.
[QUOTE="Tiinu";25328480]No ei se kyllä kateus ensimmäisenä mielessä ollut, vaan ihmetys. Mutta kun henkilön käytös muuttui tiettynä aikana ja jälkeenpäin sitä pohdin niin aika väistämätönhän tuo lopputulema oli. En ole tässä väittämässä että kaikki neljä ystävääni ovat silmittömän kateuden ajamina nyt päättäneet katkaista välit minuun.
Onko sinusta vertaistuen hakeminen sitten aina säälin tai huomion hakua?[/QUOTE]
Ei aina mutta tässä tapauksessa se kuulostaa siltä. Et ole kertonu esimerkiksi syytä miksi laittoivat välit poikki vaikka ilmeisesti tiedät sen?
Onko sinusta vertaistuen hakeminen sitten aina säälin tai huomion hakua?[/QUOTE]
Ei aina mutta tässä tapauksessa se kuulostaa siltä. Et ole kertonu esimerkiksi syytä miksi laittoivat välit poikki vaikka ilmeisesti tiedät sen?
V
"vierailija"
Vieras
[QUOTE="vierailija";25328527]Kiitin sitten lainaamastani tavarasta[/QUOTE]
Selvennän tuohon, kun siitä voi saada väärän kuvan, että oli siis kyse minun tavarastani jonka olin lainannut kaverille, ja jota hän ei ollut palauttanut. Kiittäminen ei ollut edes oikein paikallaan.
Selvennän tuohon, kun siitä voi saada väärän kuvan, että oli siis kyse minun tavarastani jonka olin lainannut kaverille, ja jota hän ei ollut palauttanut. Kiittäminen ei ollut edes oikein paikallaan.
V
"vieras"
Vieras
Aloittajalle neuvo. Unohda ne. Älä enää koskaan ota yhteyttä. Mulla on vastaavanlainen kokemus lukioajoilta tai lukion päättymisen jälkeen, kun ei enää käyty samaa koulua. Tosin ei hyökätty suoraan kimppuun. Vaan just tietty porukka ei enää ottanu yhteyttä ja kuulin heidän silti tapailevan. Mulle ei kukaan koskaan sanonu suoraan. Vuoden ajan pidin heihin yksin yhteyttä. Kukaan ei koskaan soittanu mulle. Sit päätin yks päivä, että en soita enää. Katsotaan kauanko kestää, että joku heistä soittaa. Noh, siitä on kulunut nyt 14 vuotta, eikä vieläkään yksikään heistä ole ottanu muhun yhteyttä. Että se siitä kaveruudesta. Mielestäni ei ne mitään oikeita kavereita sit olleetkaan.
T
"Tiinu"
Vieras
Sepä se kun en ymmärrä tätä "kylmää olkapäätä"! Olen ihmeissäni siitä miten he tulivat silmilleni tuona iltana ja sen jälkeistä hiljaisuutta. Jos kyse olisi tuosta vuosien takaisesta loukkauksesta niin välit olisivat katkenneet silloin. Joten kyllä, olen ihmeissäni. Ja kuten tuossa aiemmin sanoin, kysyin nyt heistä yhdeltä (siltä lähimmältä) että mistä tässä on kyse ja sain vastaukseksi kiemurtelua ja kehotuksen kysyä muilta.
