A
ano
Vieras
Heippa!
Meillä on aivan ihana 10kk lapsi, jonka kanssa nautin elämästä ihan suunnattomasti. Kotona oleminen oman lapsen kanssa on paras duuni mitä tiedän. Toivoisimme miehen kanssa molemmat toista, mutta parisuhteen tulevaisuus pelottaa.
Tällä hetkellä lapsemme nukkuu todella huonosti, herää öisin useita kertoja syömään (imetän) ja iltayöstä monesti ennen nukkumaanmenoamme. Omaa yhteistä aikaa meillä ei siis ole, kun lapsi tarkistaa iltaisin että olemme paikalla. Yöt nukutaan perhepedissä, mikä on kyllä ihan kaikkien mieleen ja saan nukuttua ihan hyvin monista herätyksistä huolimatta. Väsymys ei sinänsä enää paina kovin usein.
Ainoa ongelma tässä tilanteessa on se, ettei parisuhteelle tunnu löytyvän aikaa. Miehelle tämä on erityisen kova pala. Itse olen varsin muokkautuva erilaisiin elämäntilanteisiin ja olen ihan onnellinen parisuhteen suvantovaiheesta huolimatta ja pystyn ymmärtämään, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa. Miehelle sen ymmärtäminen tuottaa ongelmia. Todella pitkään ongelmana on ollut seksin vähyys (raskauden puolivälistä saakka), joka aikaisemmin johtui sairaudestani, joka aiheutti kovaa yhdyntäkipua. Nyt sitä on saatu kuriin lääkkeillä, mutta aikaa ei tunnu enää löytyvän. Pian mies palaa taas töihin ja iltaisin meillä ei ole yhteistä keskeytyksetöntä aikaa kuin hyvällä tuurilla 1h pätkissä, useimmiten 30min kerrallaan. Useamman kuukauden olemme olleet yhdessä kotona.
Hoitoon mummolaan en (emme) halua vielä viedä, eroahdistuskausi painaa päälle ja vieraat naamat itkettävät varsinkin iltaisin. Päivisin lapsi voi hyvin olla hoidossa jollain lähisukulaisella.
Itse olen sitä mieltä, että minä nuorena jaksan toisenkin lapsen, jopa valvomisineen. Olenhan nytkin valvonut jo vuoden päivät. Mies on myös toisen kannalla, mutta pelkään että hän masentuu lopullisesti, kun aikaa ei löydy riittävästi parisuhteen hoitoon (vaikkakin vain väliaikaisesti). Seksiä pitäisi olla useampi kerta viikossa, mutta itse pidän sitä epärealistisena jo yhdenkin kanssa. Pattitilanne, haluaisimme lisää lapsia, mutta miehen pää ei tunnu kestävän edes yhtä. Olen kyllä sanonut, että olen onnellinen tähän yhteenkin, jos ei toista jaksa...
Onko tyhmää edes haaveilla toisesta? Miten käy parisuhteen, kun toinen lapsi tulee taloon? Onko parisuhdeaikaa enää ikinä, oli ikäero pieni tai vähän isompi?
Meillä on aivan ihana 10kk lapsi, jonka kanssa nautin elämästä ihan suunnattomasti. Kotona oleminen oman lapsen kanssa on paras duuni mitä tiedän. Toivoisimme miehen kanssa molemmat toista, mutta parisuhteen tulevaisuus pelottaa.
Tällä hetkellä lapsemme nukkuu todella huonosti, herää öisin useita kertoja syömään (imetän) ja iltayöstä monesti ennen nukkumaanmenoamme. Omaa yhteistä aikaa meillä ei siis ole, kun lapsi tarkistaa iltaisin että olemme paikalla. Yöt nukutaan perhepedissä, mikä on kyllä ihan kaikkien mieleen ja saan nukuttua ihan hyvin monista herätyksistä huolimatta. Väsymys ei sinänsä enää paina kovin usein.
Ainoa ongelma tässä tilanteessa on se, ettei parisuhteelle tunnu löytyvän aikaa. Miehelle tämä on erityisen kova pala. Itse olen varsin muokkautuva erilaisiin elämäntilanteisiin ja olen ihan onnellinen parisuhteen suvantovaiheesta huolimatta ja pystyn ymmärtämään, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa. Miehelle sen ymmärtäminen tuottaa ongelmia. Todella pitkään ongelmana on ollut seksin vähyys (raskauden puolivälistä saakka), joka aikaisemmin johtui sairaudestani, joka aiheutti kovaa yhdyntäkipua. Nyt sitä on saatu kuriin lääkkeillä, mutta aikaa ei tunnu enää löytyvän. Pian mies palaa taas töihin ja iltaisin meillä ei ole yhteistä keskeytyksetöntä aikaa kuin hyvällä tuurilla 1h pätkissä, useimmiten 30min kerrallaan. Useamman kuukauden olemme olleet yhdessä kotona.
Hoitoon mummolaan en (emme) halua vielä viedä, eroahdistuskausi painaa päälle ja vieraat naamat itkettävät varsinkin iltaisin. Päivisin lapsi voi hyvin olla hoidossa jollain lähisukulaisella.
Itse olen sitä mieltä, että minä nuorena jaksan toisenkin lapsen, jopa valvomisineen. Olenhan nytkin valvonut jo vuoden päivät. Mies on myös toisen kannalla, mutta pelkään että hän masentuu lopullisesti, kun aikaa ei löydy riittävästi parisuhteen hoitoon (vaikkakin vain väliaikaisesti). Seksiä pitäisi olla useampi kerta viikossa, mutta itse pidän sitä epärealistisena jo yhdenkin kanssa. Pattitilanne, haluaisimme lisää lapsia, mutta miehen pää ei tunnu kestävän edes yhtä. Olen kyllä sanonut, että olen onnellinen tähän yhteenkin, jos ei toista jaksa...
Onko tyhmää edes haaveilla toisesta? Miten käy parisuhteen, kun toinen lapsi tulee taloon? Onko parisuhdeaikaa enää ikinä, oli ikäero pieni tai vähän isompi?
Mitä tekisitte siinä tilanteessa, että molemmilla olisi mahdollisuus olla koko vauva-aika yhdessä kotona, ainakin pahimman yli?
varmasti omat hyvät puolensa on siinäkin että lapset on pienellä ikäerolla, mut on ap:sta tuntuu että jo yksi pieni vie energian niin ei kannata varta vasten toista vielä siihen hankkia.