V
vakio harmaa
Vieras
*****keleeeee!
Mies sai tunti(!!!) sitten soiton yhdeltä työkaveriltaan, jolla on yksi reilun 10 miljoonan euron projekti menossa penkin alle.. Tällä työkaverilla olisi toiveena, että mieheni lähtisi vetämään hommaa kaveriksi kun nykyisen "apumiehen" työskentelystä ei meinaa tulla mitään..
Minä kun olen ollut onnellinen tämän hetkiseen tilanteeseen.. Miehelläni on suht stressitön ja "helppo" projekti vedettävänä ja voi tehdä sitä kotoa käsin (tosin on reilun tunnin ajomatkat suuntaansa). Tänään juteltiin, että voisi pitää tämän kuun lopun ulkomaan reissun lisäksi minun ja vauvan kanssa pari viikkoa lomaa kotonakin ja olla meidän kanssa kun on sitä kaivannut. Ja sitä olen minäkin kaivannut.. Viime kesänä ei kerennyt pitää kuin isyysloman ja senkin puhelimessa päivystäen. Lomaa piti olla enemmänkin (pitämätöntä lomaa miehellä n. 100 päivää!), mutta muiden projektien tuuraukset milloin missäkin söi koko kesän.
Nyt tuo iso projekti on räjähtämässä firman käsiin ja miestä toivotaan sinne pelastavaksi enkeliksi (on oikeasti hemmetin hyvä työssään, mistä olen ylpeä, mutta siinä on tämä huonokin puoli). Jos hänet määrätään tuohon työhön, niin minä olen viisi päivää viikossa kahdestaan vauvan kanssa, sillä työmatka tulee liian pitkäksi käydä kotoa käsin ja noin iso projekti vaatii pidempiä kuin 8 tunnin työpäiviä (tiedän jo kokemuksesta). V*ttu kun v*tuttaa.. Sinne meni meidän kotiloma jos käy niin kuin pelätään. Iso omakotitalo ja pihatyöt + lämmitykset hoidettavana. Mikä ei sinänsä ole mulle ollut koskaan ongelma, mutta vauvan kanssa se on vaan haastavampaa kun tukiverkostot ovat meillä 300 km päässä kotoa. Meillä on kaksi autoa, mutta toiseen (urheiluautoon) ei oikein meidän turvaistuin sovi ja mies tarvitsee työssään viikottain tätä autoa mihin turvaistuin on tarkoitettu. Mies ei haluaisi lähteä, mutta kun työnarkomaanina ei osaa sanoa ei kunnianhimoisesta projektista (nykyinen on kuulemma tylsä homma (alle miljoonan projekti)).
Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja tosiaan tiesin jo ennen vauvan tuloa, että tulen viettämään "yh-elämää" lapsen kanssa paljonkin, mutta silti se ketuttaa kun kevät näytti rennolta ja inhimilliseltä meidän perheelle ja parisuhteelle...
Kiitos kun sain purkautua.. Se kait tässä tärkeintä oli
Mies sai tunti(!!!) sitten soiton yhdeltä työkaveriltaan, jolla on yksi reilun 10 miljoonan euron projekti menossa penkin alle.. Tällä työkaverilla olisi toiveena, että mieheni lähtisi vetämään hommaa kaveriksi kun nykyisen "apumiehen" työskentelystä ei meinaa tulla mitään..
Minä kun olen ollut onnellinen tämän hetkiseen tilanteeseen.. Miehelläni on suht stressitön ja "helppo" projekti vedettävänä ja voi tehdä sitä kotoa käsin (tosin on reilun tunnin ajomatkat suuntaansa). Tänään juteltiin, että voisi pitää tämän kuun lopun ulkomaan reissun lisäksi minun ja vauvan kanssa pari viikkoa lomaa kotonakin ja olla meidän kanssa kun on sitä kaivannut. Ja sitä olen minäkin kaivannut.. Viime kesänä ei kerennyt pitää kuin isyysloman ja senkin puhelimessa päivystäen. Lomaa piti olla enemmänkin (pitämätöntä lomaa miehellä n. 100 päivää!), mutta muiden projektien tuuraukset milloin missäkin söi koko kesän.
Nyt tuo iso projekti on räjähtämässä firman käsiin ja miestä toivotaan sinne pelastavaksi enkeliksi (on oikeasti hemmetin hyvä työssään, mistä olen ylpeä, mutta siinä on tämä huonokin puoli). Jos hänet määrätään tuohon työhön, niin minä olen viisi päivää viikossa kahdestaan vauvan kanssa, sillä työmatka tulee liian pitkäksi käydä kotoa käsin ja noin iso projekti vaatii pidempiä kuin 8 tunnin työpäiviä (tiedän jo kokemuksesta). V*ttu kun v*tuttaa.. Sinne meni meidän kotiloma jos käy niin kuin pelätään. Iso omakotitalo ja pihatyöt + lämmitykset hoidettavana. Mikä ei sinänsä ole mulle ollut koskaan ongelma, mutta vauvan kanssa se on vaan haastavampaa kun tukiverkostot ovat meillä 300 km päässä kotoa. Meillä on kaksi autoa, mutta toiseen (urheiluautoon) ei oikein meidän turvaistuin sovi ja mies tarvitsee työssään viikottain tätä autoa mihin turvaistuin on tarkoitettu. Mies ei haluaisi lähteä, mutta kun työnarkomaanina ei osaa sanoa ei kunnianhimoisesta projektista (nykyinen on kuulemma tylsä homma (alle miljoonan projekti)).
Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja tosiaan tiesin jo ennen vauvan tuloa, että tulen viettämään "yh-elämää" lapsen kanssa paljonkin, mutta silti se ketuttaa kun kevät näytti rennolta ja inhimilliseltä meidän perheelle ja parisuhteelle...
Kiitos kun sain purkautua.. Se kait tässä tärkeintä oli