Sietäisitkö mieheltäsi tällaisia työaikoja?

["mä"]

[QUOTE="aapee";25385485]Tienaa sen verran, että mulla on mahdollisuus olla kotona kun eletään säästeliäästi. Olisin valmis tinkimään elintasosta, jos vastineeksi saisin säänöllisemmän arjen.[/QUOTE]

Mietippä uudelleen... se tietäisi tänä päivänä aika suurta pudotusta, elinkustannukset nousee jo nyt tulevan vuoden aikana, joten on vaikea nytkään monen pysyä samalla tasolla kuin menneenä aikana. Meillä jatkui vuosia sama meno, oli kriisiä ja kaikkee... kuitenkin lopulta tajusin minkä takia mieheni sitä työtä painoi, PERHEESÄ jotta sillä olisi hyä olla. Ei vaan ymmärtänyt että häntäkin olisi tarvittu. Sai erittäin hyvän työtarjouksen ja palkka nousi tuon myötä hurjasti ja työaika 8-16 + lomat juuri silloin kun sovittu, ei paha. Säilyi sama elintaso ja työaika järkeistyi. No mitä tapahtui, miehelle tuli "kriisi" olikin aikaa olla perheen kanssa, ei osattu keksiä mitä sillä ajalla tehdään. Erittäin paha kriisi läpi käytiin, kunnes mies ehkä "kasvoi aikuiseksi" neljän kympin korvilla ja tajusi mikä elämässä on tärkeää... Nyt onnellisina elämässä meidän koko perhe, no toki mies sai vieläkin paremman tarjouksen työssä ja taas palkka nousi mutta työmäärä hiukan kasvoi. Nyt osaan minäkin ottaa asian ihan eri kannalta ja nautimme niistä hetkistä jotka yhdessä vietämme. Kun mies on pois nautin omasta ajasta ihan eri tavalla ja keksin ihan itse menoa ja tekemistä lasten kanssa. Ymmärrän, että minä osaan elää ihan itsekin!!!!

 

[Big Bang Theory]

Siedän. Miehellä työt 7-18 tai 19, vaikka virallinen työaika on 7h. Usein palavereita, asiakastapaamisia, tutorointia, kehityskeskusteluja, puhelinpalavereita, illatkin työhommia kotona läppärillä.

Mikäs tässä. Minulla menee kyllä aika tässä kolmen lapsen kanssa ja eihän sitä kotona tarvitse istua. Me ainakin mennään ympäriinsä ja hoidetaan asioita ja tehdään reissuja.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="aapee";25385624]Ei enää, riitaa riidan perään vaan. Pariterapiaan ollaan menossa, jotta selviää, kumpi meistä on se suurempi kusipää. Miehen pomo ehdotti terapiaa, työn takia eronnut mies. Ironista, sanoisin[/QUOTE]
No toi on kyllä ihan väärä asenne. Ei teidän kummankaan tarvitse olla kusipää, saati sitten että toinen olisi vielä suurempi... eikä kyse ole pakosta siitäkään, että onko teist jompikumpi oikeessa tai väärässä.

Ja mun mielestä pomon ehdotus oli hyvä. Tietää mistä puhuu kun on sen kokenut.

 

[kottari]

En.

 

["vieras"]

Siedän, pakkohan se on sietää, emme kuiten ilman hänen työpanostaan voisi elää tällaista elämää. Sitä paitsi ennen kotiin jäämistäni minä tein vielä enemmän töitä, toisinaan kotiinkin niitä kannoin ja olin enemmän työreissuilla, joten ei auta valittaa, töitä kun täytyy tehdä.

 

[Big Bang Theory]

Kun itse olin töissä niin miehellä vasta siedettävää olikin. Olin aina töissä ja kun olin vapaalla niin mies töissä jne.

 

[narikka83]

miehen työajat joulukuussa 3 vapaata. lyhintyöpäivä 9h näitä 5kpl.... pisin työ aika 26h... tammikuu, lyhin työpäivä 11h

 

["vieras"]

Meillä mies vuorotöissä ja se jos mikä on ihan hanurista sovitella sen kanssa perheen yhteistä aikaa,mutta iki päivänä en alkas mussuttaa miehelle sen töistä,se meillä ruoan tuon pöytään jne....

 

[voi itku!]

[QUOTE="aapee";25385651]Kuulostaa se minustakin nipotukselta, mutta mietin, paljonko vuodessa kertyy noista lähes päivittäisistä venymisistä. Lisäksi työmatka vie tunnin, joten lasten ja isän yhteiset illat ovat tosi lyhyitä. Siksi jokainen puolituntinen harmittaa.[/QUOTE]

Mun mies on joka ikinen päivä vähintään sen 8h päivässä töissä, ja työmatkoihin hänellä kuluu yhteensä 2h, eli työpäivät venyvät aina minimissään kymmeneen tuntiin. Joka toinen viikko hän on puoli viikkoa melkeen puolille öin töissä ja yöpyy yleensä kaverillaan niinä öinä. Kesälomalle hänellä on yleesnsä kakkosduuni, joten lomaa ei juurikaan todellisuudessa pidä. Kyllä mua välillä harmittaa, lähinnä lapsen ja isän puolesta kun näkevät toisiaan niin vähän, mutta en silti valita, enkä tosiaan ole koskaan edes miettinyt eroa. Mun mielestä sä valitat nyt vähän turhasta, varsinkin jos sun miehes kuitenkin teidät tällä hetkellä elättää.

 

["aapee"]

Paljon on hyviä pointteja tullut ja miettimisen aihetta, kiitos siitä.

Kai se on hyväksyttävä, että työtä ja perhettä ei voi nyky-Suomessa sulavasti yhdistää. En tiedä, ihailenko vai pelkäänkö mä teitä, jotka ilmoitatte mukisematta hyväksyvänne pitkätkin työputket ja hoitavanne lapset ja kodin tuosta vaan. Mä taidan olla liian idealisti sellaiseen. Varmaan se munkin asenteeni muuttuu kun työelämään palaan, mutta en osaa kuvitella, mihin suuntaan.

Itse on tullut aina oltua työpaikoissa, joissa homma on toiminut. Työajan sijoittuminen kahdeksan ja neljän välille ei ole olennaista vaan se, että työehtosopimukseen on voinut luottaa. Työajat ovat päteneet, ylitöistä on maksettu ja lomat ovat olleet silloin kuin pitääkin. Kenties siksi on vaikea hyväksyä tätä loputonta poikkeustilaa, joka meidän perheessä vallitsee. Täytyy kai luovuttaa ja uhohtaa mielestä se idyllinen mielikuva perheestä viettämässä yhteistä aikaa iltaisin. Räpiköidään nyt sitten nää ruuhkavuodet miten taidetaan ja toivotaan, että edes lapset olisivat onnellisia.

 

[fanta]

[QUOTE="aapee";25387666]Paljon on hyviä pointteja tullut ja miettimisen aihetta, kiitos siitä.

Kai se on hyväksyttävä, että työtä ja perhettä ei voi nyky-Suomessa sulavasti yhdistää..[/QUOTE] Mietin tuota, että milloin sitä oikein on voinut? Siinä mielessä kuin sinä tarkoitat.

 

["aapee"]

Mietin tuota, että milloin sitä oikein on voinut? Siinä mielessä kuin sinä tarkoitat.

Esim. omassa lapsuudessa vanhempien työ vei vain sen 8 tuntia päivässä, vaikka toinen heistä oli yrittäjä. Toki niitäkin yrittäjiä oli, jotka olivat "aina" töissä, mutta perusduunareilla oli vapaa-aikaakin. Kolmikymppiset perheenisät eivät olleet burn outin partaalla siihen malliin, mitä nykyisin. Mä vaan odotan, koska eka tuttu saa sydänkohtauksen tai sairastuu burn outtiin ja toivon, ettei se olisi mun mieheni.

 

["Xxxx"]

Jatketaan vielä että tosiaan se työelämä on muuttunut. Ihan täysin sen valtaan ei tarvi hypätä, mutta jos vaadit mahdottomia mieheltäsi, ahdistaa se häntä lisää.

Itseäni ottaa eniten päähän se odottaminen. Mies tuli joskus viideltä, joskus seitsemältä ja pikkuhiljaa sitä aina alkoi odottaa että jos viideltä tulis.... No kiukkuinenhan sitä jo seiskalta oli. Siksi sovittiin että kuudelta ja soittais jos ei pääse silloin. Ja lomista sen verran, jos on matka jonnekin suunniteltu, silloin on sitten lomaa, mut muutoin muuteltavissa.

Ja tuossa kun vauva oli pieni ja viimetalvena pihalla -30 eikä päässyt oikein mihinkään, alkoi ottaa kunnolla päähän. Siksi hankitaan ajoittain lastenhoitoapua, että pääsen jonnekin. Mä en meinaan aina jaksa raahata lapsia kaikkiin asioimisjuttuihin, vaikka kaupassa käydäänkin, mut parturiin on kiva mennä yksin ja pankkiinkin. Eli hankkikaa vähän lastenhoitoapua tai siivosta tai jotain joka teiän arkea piristää.

Miehesi kaikesta päätellen yrittää viettää niin paljon aikaa kotona kun mahdollista.

Ps. Mä kyselin joskus täällä apua kun sama asia otti päähän - joskus tekee hyvää päästellä höyryjä. Sain vaan vastaukseksi että mies on välinpitämätön lurjus ahne pska ja jotain otsikko oli jotain miehen yrittäjyydestä...

 

[fanta]

[QUOTE="aapee";25387853]Esim. omassa lapsuudessa vanhempien työ vei vain sen 8 tuntia päivässä, vaikka toinen heistä oli yrittäjä. Toki niitäkin yrittäjiä oli, jotka olivat "aina" töissä, mutta perusduunareilla oli vapaa-aikaakin. Kolmikymppiset perheenisät eivät olleet burn outin partaalla siihen malliin, mitä nykyisin. Mä vaan odotan, koska eka tuttu saa sydänkohtauksen tai sairastuu burn outtiin ja toivon, ettei se olisi mun mieheni.[/QUOTE]Toisaalta sitä on itse katsonut silloin lapsen näkökulmasta, jolloin maailma näytti erilaiselta, kuin sen ajan aikuisille. Olet tietysti voinut jutella tästä vanhempiesi kanssa aikuisena ja sitä kautta muodostanut tuon mielipiteen. Olen varmaankin sinua aika paljon vanhempi, sillä omat muistoni lapsuuden perheestä ovat vähän karumpia. Etenkin siinä mielessä, että töitä piti tehdä lujasti, että perhe sai elantonsa. Eikä siltikään ollut yltäkylläistä, eikä yhden palkalla olisi tultu toimeen käytännössä missään vaiheessa. Eli vaikka isä ja äiti olivat töissä 8 h päivässä, ei sillä saatu leveää elämää. Ja myöhemmin äiti alkoikin yrittäjäksi, joka sitten vaikutti kyllä perheen elämään paljon.

 

[Vinku85]

Yhteisen ajan kannalta olisin onnellinen, jos mieheni tekisi 9 tunnin päiviä viitenä päivänä viikossa Todellisuudessa työajat ovat lähempänä 12 tuntia 5-7 päivänä viikossa. Lompakko toki kiittää, ja se onkin nyt tärkeää kun on suht tuore asuntolaina niskassa. Itse teen 8 tunnin päiviä eikä mulle kyllä ylitöistä maksettaisikaan, ne pidetään vapaina sitten. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta puhe on ollut että sitten työnteko saisi vähän vähentyä. Katsellaan, toivotaan...

 

[kaalimaan vartija]

Oikeastaan mitään ei voi verrata 80-lukuun... silloin moni asia oli toisin ja paluuta siihen ei ole. Tai en ainakaan usko. Kaikista parhaiten taisi olla asiat juuri ennen 90-luvun lamaa.
Mun isä teki kyllä aika paljon töitä silloin kultaisella 80-luvulla. Siis paljon ylitöitä. Ja äiti sitten tekikin paljon vähemmän töitä, että isän palkalla lähinnä elettiin... Ja hyvin tultiin toimeenkin. Ah niitä ihania lapsuus vuosia. Pitkät lämpimät kesät ja oikeat lumiset talvet lumilinnoineen...

 

["aapee"]

Toisaalta sitä on itse katsonut silloin lapsen näkökulmasta, jolloin maailma näytti erilaiselta, kuin sen ajan aikuisille. Olet tietysti voinut jutella tästä vanhempiesi kanssa aikuisena ja sitä kautta muodostanut tuon mielipiteen. Olen varmaankin sinua aika paljon vanhempi, sillä omat muistoni lapsuuden perheestä ovat vähän karumpia. Etenkin siinä mielessä, että töitä piti tehdä lujasti, että perhe sai elantonsa. Eikä siltikään ollut yltäkylläistä, eikä yhden palkalla olisi tultu toimeen käytännössä missään vaiheessa. Eli vaikka isä ja äiti olivat töissä 8 h päivässä, ei sillä saatu leveää elämää. Ja myöhemmin äiti alkoikin yrittäjäksi, joka sitten vaikutti kyllä perheen elämään paljon.

Mä juuri tänään juttelin aiheesta äitini kanssa ja oikein mä muistin nuo työasiat. Isällä oli joskus ylityöpätkiä, mutta vieläkin muistan kellon viisarien asennon, jolloin aloin odottaa kellon tarkkuudella saapuvaa äitiä kotiin. Yksi suuri ero nykymenoon isäni firmassa oli se, että tarkoituksena oli ainoastaan saada elanto muutamalle perheelle, ei jatkuvasti laajeta, kasvaa, valloittaa Aasia ja tehdä lisää tulosta. Oi niitä aikoja.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";25385606]Hyödyttää toki. Ongelma vaan on siinä, että ansaittu raha ei korvaa menetettyä yhteistä aikaa ja lasten lapsuutta.[/QUOTE]

Samaa mieltä!

Meillä on maatila, josta mieheni on vastuussa ja minä olen lasten kanssa kotona. Aamulla hän on jo lähtenyt kun me herätään lasten kanssa, päivällä käväisee syömässä silloin kun työt antaa myöten (eri aikaan kun me muut), iltapäivällä pitää pari "vapaatuntia" jolloin soittelee puheluita, nukkuu, lukee postin, käy kaupungissa asioilla, tms. Sitten taas hoitamaan eläimet, illalla yrittää tulla lukemaan lapsille kun minä saan ne sänkyyn, sitten yleensä vielä takaisin hommiin. Normaalia? Ei. Rahaa tulvii? Ei.

 

[Kastanja]

Kysymys kuuluu: tienaako miehesi teille mukavaan elämään oikeuttavan toimeentulon vai kituutatteko? Jos vastaus on ensimmäinen, olisitko valmis vaatimattomampaan elämäntyyliin?

Meillä miehen työajat arvaamattomia. Töitä saattaa olla 2-3 tuntia päivässä, tai kesäaikaan melkein kellon ympäri. Loma-aikoja ei tiedä hyvissä ajoin. Työsopimus on toistaiseksi voimassa oleva (vakityö) mutta töitä ei ole ollut viime aikoina juuri yhtään. Silkkaa simputusta. Mun mies on ulkomaalainen, ja pomo on pienempänä pomona yhdessä firmassa suomessa mutta tekee mitä lystää. Kusettaa kaikkia. Yksi alainen vei aiemmin asioita oikeuteen saakka, mutta hävisi. Mitään ei ollut todistettavissa. Mulla ei muista elämäntilanteista johtuvista syistä riitä enää voimavarat alkaa tuotakin asiaa hoitamaan ja ajamaan. Mies ei voi saada muuta työtä suomesta ilman kielitaitoa ja työttömäksi ei voi jäädä, on otettava vastaan se työ mitä saa. Jotta ylipäänsä selviäisimme laskuista.

 

["vieras"]

Mun mies tekee välillä töitä 23h putkeen, sitten nukkuu muutaman tunnin ja painuu takaisin töihin. Ikinä ei ole kahdeksan tunnin työpäiviä, kyllä ne aina väh. 12h on ja harvoin viikonloppujakaan vapaata. Yleensä sunnuntaina. Valitettavasti eipä noilla työajoilla paljon lasten kanssa aikaa vietetä, koti on nukkumista varten. Mä olen tällä hetkellä lähinnä huolissani siitä, että miten kenenkään terveys kestää kauan tuollaista. (fyysisesti raskas työ) Että jos se 15min menisikin yli kahdeksan tunnin, niin en kyllä valittaisi.
Mä olen lasten kanssa kotona ja pärjätään rahallisesti ihan ok, mut eipä se raha mitään merkkaa, jos vaikka terveys menee noissa hommissa.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25389917]Mun mies tekee välillä töitä 23h putkeen, sitten nukkuu muutaman tunnin ja painuu takaisin töihin. Ikinä ei ole kahdeksan tunnin työpäiviä, kyllä ne aina väh. 12h on ja harvoin viikonloppujakaan vapaata. Yleensä sunnuntaina. Valitettavasti eipä noilla työajoilla paljon lasten kanssa aikaa vietetä, koti on nukkumista varten. [/QUOTE]

Hurjaa. Missä välissä se elää elämäänsä, vai onko työ yhtä kuin elämä?

Moni on tarttunut mainitsemaani 15 minuuttiin ylitöitä per päivä, jonka tyhmyyksissäni pohja-aikana mainitsin, vaikka normaalisti päivät venyvät enemmän. Mut miettikääs, mitä jo varttikin neljästi viikossa tekee: tunti viikossa ja noin 47 tuntia vuodessa. Kuka tekisi viikon ilmaiseksi töitä? Neljän tunnin viikkoylitöillä tuntimäärä nousee jo 188 tuntiin vuodessa, onko se paljon vai vähän, etenkin jos ylitöistä ei edes makseta?