Työttömyys ja rahojen riittämättömyys = suunnaton ahdistus ja ressi!

[masentunut]

Mä olen ihan hajalla. Oon työttömänä ja paikkakunnalla on todella vaikea päästä mihinkään töihin. Oon lähettäny 1,5 kuukauden aikana kymmeniä ja kymmeniä hakemuksia, soitellut, kysellyt, änkenyt ja tunkenut. Ei, ei ole töitä.

Yhden työn sain, mutta se osoittautui viikon päästä sellaiseksi, etten voinutkaan sitä tehdä, sillä koulutukseni ei riittänyt tehtävien hoitoon, joten jouduin lopettamaan.

Mies on surullinen, sillä hän joutuu elättämään meidät yksin. Yritän kaikkeni saadakseni töitä, mutta kun niitä ei vain saa! Mä vain itken päivät pitkät ja yritän ja yritän ja masennun joka päivä lisää. Ressaa raha-asiat suunnattomasti, sillä emme tule selviämään kaikista laskuista, kun minun tuloni on niin pienet.

Ja ihan vain tiedoksi, olen vasta valmistunut ammattiin, mutta täällä ei ole töitä edes läheltä liippaavaksi. Kaupan kassoillekin on tunkua ja siivoukseen ei oteta muuta kkuin sellaisia joilla on kokemusta. Ja rahat eivät riitä muuttamiseen työn perässä toiselle paikkakunnalle, meillä ei ole varaa asua kahdella paikkakunnalla vaikka saisinkin töitä. Emme halua myöskään lasta irrottaa päiväkodistaan ja kavereistaan.

Ajoittain olen niin masentunut että harkitsen itsemurhaa. En näe mitään syytä elää, kun en ole hyödyksi kenellekään ja mieheni joutuu elättämään meidät eikä meillä riitä rahat vaikka kaikki ylimääräinen on karsittu.

 

["röyhkeä koira"]

Olet hyödyksi kotonakin.

Nyt on aika leikkiä kotirouvaa. Teet ruokaa mahdollisimman halvoista aineksista. Hoidat ehkä lasta/lapsia ja säästätte hoitokuluissa (tämä vain jos jaksat). Pidät kodin siistinä (Se ei maksa mitään ja on hyvää ajankulua ja saa sinut tuntemaan itsesi tarpeelliseksi). Työttömyytesi on vain väliaikaista joskus kyllä aukeaa sulle sopiva työpaikka. Pyri ottamaan kotonaolosta irti kaikki mahdollinen hyvä.

 

["a p"]

[QUOTE="röyhkeä koira";25422014]Olet hyödyksi kotonakin.

Nyt on aika leikkiä kotirouvaa. Teet ruokaa mahdollisimman halvoista aineksista. Hoidat ehkä lasta/lapsia ja säästätte hoitokuluissa (tämä vain jos jaksat). Pidät kodin siistinä (Se ei maksa mitään ja on hyvää ajankulua ja saa sinut tuntemaan itsesi tarpeelliseksi). Työttömyytesi on vain väliaikaista joskus kyllä aukeaa sulle sopiva työpaikka. Pyri ottamaan kotonaolosta irti kaikki mahdollinen hyvä.[/QUOTE]

Kiitos sanoistasi! Tuota minä yritän kyllä, mutta olen itse ehkä se kaikista pahin tuomitsija itselleni. Tuntuu, kun en tuota mitään yhteiskunnalle/perheelleni (rahallisesti) olen yhtä kuin tarpeeton.

Tiedän, että saan varmasti joskus tehdä töitä kyllästymiseen asti, mutta se ei auta nyt, kun hätä on suurin ja rahasta pulaa.

 

[Big Bang Theory]

etsi pidempää niitä töitä. Työmatka kun voi olla sen 80km tai ylikin. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla joutuu ajelemaan pitkiäkin matkoja ja 2-3h päivässä kuluu työmatkoihin. Pakko mikä pakko jos haluaa asua mukavasti, mutta työt on Helsingissä.

 

["vieras"]

Vähän nyt tuntuu siltä, että tuo asenteesi ja mielialasi voisi jo näkyä ulospäin työnantajillekin, ja tuskin kukaan haluaa palkata masentuneenoloista, surkuttelevaa ihmistä. Eiköhän ole hieman liioittelua työttömyyden vuoksi harkita itsemurhaa?? Ei taida työttömyys olla ainoa ongelmasi? Kirjoitat, että miehesi on surullinen työttömyytesi vuoksi... Liitoitteletko sitäkin...Mielestäni on normaalia olla surullinen esim. jonkun kuoleman vuoksi, mutta että työnhakuongelmien vuoksi surullinen...

 

[ulkonainen]

Pystyisiko miehesi tekemaan tyotaan jollain toisella paikkakunnalla jossa olisi sinullekin toita? Tuskin nimittain paikkakuntasi tyotilanne muuttuu ihan akkia. Ainakin kannattaa jo alkaa hakemaan toita kauempaakin.

 

["a p"]

Pystyisiko miehesi tekemaan tyotaan jollain toisella paikkakunnalla jossa olisi sinullekin toita? Tuskin nimittain paikkakuntasi tyotilanne muuttuu ihan akkia. Ainakin kannattaa jo alkaa hakemaan toita kauempaakin.

Ei valitettavasti pysty. Sen tiedämme, että 1,5 vuoden päästä pääsemme muuttamaan pk-seudulle ja siellä on minun oman alani töitä varmasti. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä...

 

[Big Bang Theory]

En usko, että asutte jossakin niin korvessa, että lähikaupunkeja ei ole 50-100km säteellä.

 

["eräs"]

En usko, että asutte jossakin niin korvessa, että lähikaupunkeja ei ole 50-100km säteellä.

tervetuloa itä-suomeen!

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25422233]Ei valitettavasti pysty. Sen tiedämme, että 1,5 vuoden päästä pääsemme muuttamaan pk-seudulle ja siellä on minun oman alani töitä varmasti. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä...[/QUOTE]

Sittenhän tilanteesi on tilapäinen ja toimit sen mukaan.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="a p";25422233]Ei valitettavasti pysty. Sen tiedämme, että 1,5 vuoden päästä pääsemme muuttamaan pk-seudulle ja siellä on minun oman alani töitä varmasti. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä...[/QUOTE]

Tuo on vaan paha jos joudut odottamaan lahes kaksi vuotta etta paaset edes aloittamaan tyouraasi. Oletko tosiaan hakenut 100 km:n sateelta ja mitaan ei loydy?

 

["vieras"]

Huippututkijat: Työviikko lyhennettävä 20 tuntiin
http://www.iltalehti.fi/talous/2012011115062300_ta.shtml

Tuo ratkaisisi monta ongelmaa, minä kannatan. Palkka tippuisi reilusti mutta sillä tulisi yhä toimeen.

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="eräs";25422248]tervetuloa itä-suomeen![/QUOTE]

olen asunut itä-suomessa ja kyllä vanhemmilla aina töitä oli ja paljon. Toinen ajoi 100km/ suunta töihin ja toinen varmaan 150km/ suunta.

 

[Mupelo]

Tiedän tunteesi. Kerkesin olla 9 kk työttömänä tuossa reilu vuosi sitten.
Aina olo oli toiveikas kun uuden mahdollisen avoimen työpaikan bongasi jostakin, mutta sitten iski pettymys kun ei tärpännytkään. Haastatteluun päästy antoi jo toivoa, mutta kun työnantajalle selvisi, että minulla oli silloin reilu 1-vuotias lapsi niin matka päättyi siihen. Tilanne alkoi tuntua jo toivottomalta kun mistään ei mikään tärpännyt.

Kunnes lopulta sain puhelun tulevalta työnantajalta, joka oli bongannut tietoni työ- ja elinkeinotoimiston CV-netin kautta. Laita tietosi sinne ja tee kuvauksesta persoonallinen. Mieti miten erotut joukosta ja mitkä ovat todelliset vahvuutesi. Vahvuus voi olla joku hyvinkin yksinkertainen juttu, mutta joku jossa olet mielestäsi hyvä.

No itselle kävi köpelösti ko. työpaikan kanssa, joka oli n. 60 km päässä kotoa. Vuoden kerkesin olla töissä kunnes tuli lomautus ilmoitus. Tällä hetkellä siis kotona lomautettuna sekä myös raskaana. Äitiysloma alkaa 3 kk päästä, joten ei kovinkaan hyvä tilanne uuden työpaikan hakuun. Tuossa juuri laskeskelin, että seuraavat päivärahat riittävät juuri ja juuri omiin laskuihini, joten miehen rahoilla on elettävä myös seuraava kk.

Tilanne ei ole kovin nautittava, mutta tästä on selvittävä. Itse tehtynä ruoka on huomattivasti edellisempaa esim. suuri annos keittoa ei paljoa maksa.

Voimia!

 

[tsemppiä]

Lainaa kirjastosta kaksi kirjaa.
Molemmat Rhonda Byrnen kirjoittamia toinen Secret-Salaisuus ja toinen Secret-Voima. LUE!

 

["vieras"]

olen asunut itä-suomessa ja kyllä vanhemmilla aina töitä oli ja paljon. Toinen ajoi 100km/ suunta töihin ja toinen varmaan 150km/ suunta.

300 kilsaa päivässä, 6000 kuukaudessa, työmatkoihin, eipä taida kannattaa nykyisillä polttoaineen hinnoilla.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25422360]300 kilsaa päivässä, 6000 kuukaudessa, työmatkoihin, eipä taida kannattaa nykyisillä polttoaineen hinnoilla.[/QUOTE]

Joo ei. Ei näillä bensan tai dieselin hinnoilla enää pysty tuollasia kulkemaan. Ja lisäksi pitäisi olla kunnon auto, että kestäisi tuommoset ajot.

 

["Halipula"]

Lähetän täälltä ison ison halin! Voin sanoa, että todella tiedän mistä puhut. Meillä oli vuosi sitten tilanne, että olimme molemmat työttömänä, kolme lasta, asuntolaina, firman kaatumisen jälkeen velkoja. Ei riittänyt, että oma usko oli mennyt, kun vielä miehen mielenterveys oli romahtamaisillaan. Pienin askelin tein maksusuunnitelmia, hoidin paperibyrokratian kelaan ja sosiaalitoimistoon ja muihin virastoihin. Saimme toimeentulotukeakin. Tuosta on nyt vuosi ja olemme saaneet maksujärjestelyt "luistamaan". Ongelmana edelleen oma työttömyyteni. Minulla on ammatillinen perustutkinto ja lisäksi ylempi korkeakoulututkinto. Siivoojaksi, kassaksi, raksan hanttihommiin - en mihinkään kelpaa. Vaikka olen hakenut oppisopimuskoulutettavaksi. Kun olen soitellut ja kysellyt kymmenien ja kymmenien hakemusteni perään, niin vastauksena on, että olen ylikoulutettu. Siivojan paikkaan pääsin työhaastatteluun, kun jätin FM tutkinnon mainitsematta hakemuksessa. Luonto ei antanut periksi "huijausta" ja siihen loppui sekin mahdollisuus. Lähihoitajilla on kysyntää, eli seuraavaksi sitten siihen koulutukseen. Koitan valaa täältä sinulle uskoa ja tsemppia tulevaan, vaikka omallakin kohdalla lievää horjuntaa silloin tällöin on ilmassa. Jos ja kun kaipaat piristävää luettavaa, niin etsi käsiisi "Odotustila - pamfletti uudesta työstä" Hulvatonta tekstia vaikka niin niin totta työn raadollisesta maailmasta nykyaikana