M
masentunut
Vieras
Mä olen ihan hajalla. Oon työttömänä ja paikkakunnalla on todella vaikea päästä mihinkään töihin. Oon lähettäny 1,5 kuukauden aikana kymmeniä ja kymmeniä hakemuksia, soitellut, kysellyt, änkenyt ja tunkenut. Ei, ei ole töitä.
Yhden työn sain, mutta se osoittautui viikon päästä sellaiseksi, etten voinutkaan sitä tehdä, sillä koulutukseni ei riittänyt tehtävien hoitoon, joten jouduin lopettamaan.
Mies on surullinen, sillä hän joutuu elättämään meidät yksin. Yritän kaikkeni saadakseni töitä, mutta kun niitä ei vain saa!
Mä vain itken päivät pitkät ja yritän ja yritän ja masennun joka päivä lisää. Ressaa raha-asiat suunnattomasti, sillä emme tule selviämään kaikista laskuista, kun minun tuloni on niin pienet.
Ja ihan vain tiedoksi, olen vasta valmistunut ammattiin, mutta täällä ei ole töitä edes läheltä liippaavaksi. Kaupan kassoillekin on tunkua ja siivoukseen ei oteta muuta kkuin sellaisia joilla on kokemusta. Ja rahat eivät riitä muuttamiseen työn perässä toiselle paikkakunnalle, meillä ei ole varaa asua kahdella paikkakunnalla vaikka saisinkin töitä. Emme halua myöskään lasta irrottaa päiväkodistaan ja kavereistaan.
Ajoittain olen niin masentunut että harkitsen itsemurhaa. En näe mitään syytä elää, kun en ole hyödyksi kenellekään ja mieheni joutuu elättämään meidät eikä meillä riitä rahat vaikka kaikki ylimääräinen on karsittu.
Yhden työn sain, mutta se osoittautui viikon päästä sellaiseksi, etten voinutkaan sitä tehdä, sillä koulutukseni ei riittänyt tehtävien hoitoon, joten jouduin lopettamaan.
Mies on surullinen, sillä hän joutuu elättämään meidät yksin. Yritän kaikkeni saadakseni töitä, mutta kun niitä ei vain saa!
Ja ihan vain tiedoksi, olen vasta valmistunut ammattiin, mutta täällä ei ole töitä edes läheltä liippaavaksi. Kaupan kassoillekin on tunkua ja siivoukseen ei oteta muuta kkuin sellaisia joilla on kokemusta. Ja rahat eivät riitä muuttamiseen työn perässä toiselle paikkakunnalle, meillä ei ole varaa asua kahdella paikkakunnalla vaikka saisinkin töitä. Emme halua myöskään lasta irrottaa päiväkodistaan ja kavereistaan.
Ajoittain olen niin masentunut että harkitsen itsemurhaa. En näe mitään syytä elää, kun en ole hyödyksi kenellekään ja mieheni joutuu elättämään meidät eikä meillä riitä rahat vaikka kaikki ylimääräinen on karsittu.