Yhteen vai eroon?

["emppu"]

mun mieheni itki, että rakastaa mua niin paljon ja haluaa olla vaan mun kans, mut häntä oikeesti pelottaa et mä haluan hänet takasin vaan, koska hänellä on se toinen ja kun olen voittanut sen toisen naisen ni kohtelen miestäni taas kaltoin ja kun tää vauva on syntynyt jätän hänet ja isken mahdollisesti nuoremman ja komeemman. Tämä toinen nainen taas on rakastunut häneen eikä ole elämänsä aikana koskaan kohdellut miehiä huonosti niin on suuri pelko siitä, että jos mieheni valitsee mut hän menettää hyvän naisen jonka kanssa olisikin voinut tulla onnelliseksi. Miten mä saan mieheni uskomaan, että mä haluan vain hänen parastaan, kun hän alko itkemään kun mä sanoin et lopetetaan tää pelleily, jos et jätä sitä naista ni ole sitten hänen kanssaan ja jätä mut rauhaan. :/

 

[knkjm]

Lopeta jo ja anna miehen olla onnellinen. Sulle sopii vaan samanlainen tunteeton hirviö ku sinä itse. Älä pilaa miehen elämää enempää

 

["emppu"]

Lopeta jo ja anna miehen olla onnellinen. Sulle sopii vaan samanlainen tunteeton hirviö ku sinä itse. Älä pilaa miehen elämää enempää

enkös mä just kertonu, että toivotin miehelle onnee uuden heilansa kanssa ja pesin käteni tästä kolmiodraamasta. Näin ollen MÄ lopetinkin. Mies se alko itkeä en minä. Mietin vaan mitä ajatella kun enhän mä voi toivottaa itkevälle miehelle onnee uuden muijansa kanssa, kun ei hän selvästikkään ole onnellinen. Vai ymmärsinkö mä jotain väärin?

 

["vieras"]

Teit varmasti Emppu ihan oikean liikkeen miehesi suhteen. Toivottavasti se toinenkin nainen ymmärtää jättää hänet, tekisi nimittäen sille ruikuttajalle aika hyvää olla ihan yksin omien tuntemustensa kanssa.

 

["vieras"]

Teillä on kuitenkin perhe. Lopettaisin nyt miettimättä, kumpi voittaa ja säilyttää kasvonsa. Menkää ammattiaittajan luo mahd. pian, kumpikin kertoo rehellisesti mitä tuntee ja kuuntelette, mitä hän suosittelee.

 

["emppu"]

[QUOTE="vieras";25325084]Teillä on kuitenkin perhe. Lopettaisin nyt miettimättä, kumpi voittaa ja säilyttää kasvonsa. Menkää ammattiaittajan luo mahd. pian, kumpikin kertoo rehellisesti mitä tuntee ja kuuntelette, mitä hän suosittelee.[/QUOTE]

mä oon samaa mieltä enkä mä halua miestäni siks et voitan sen toisen naisen vaan siks et rakastan häntä. Voiko Pariterapiaan mennä, vaikka miehellä on ihan toinen parisuhde? Ollaan kyllä puhuttu tästäkin ja mies on halukas menemään pariterapiaan Mutta mä en tiedä kannattaako sinne mennä jos hän on päättänyt olla sen toisen kanssa. eihän meillä silloin ole parisuhdetta enää?

 

[Joxu]

Anna miehes mennä ja olla vapaa. Sori nyt, mutta oma vikas, miks hemmetissä hätiköiden hait eroa, jos nyt kuitenkin sitten miestäs rakastat?? On mun silmissäni periaatteessa vapaa olemaan sen naisen kanssa, jota kutsut toiseks naiseks. Sun kannattais hakea apua jos kerta menneisyydessä jotain mätää, joka aiheuttaa tunne köyhyyttä omaa puolisoa kohtaan. Pompotat vähän niinkun mennen tullen.

 

["vieras"]

[QUOTE="emppu";25325239]mä oon samaa mieltä enkä mä halua miestäni siks et voitan sen toisen naisen vaan siks et rakastan häntä. Voiko Pariterapiaan mennä, vaikka miehellä on ihan toinen parisuhde? Ollaan kyllä puhuttu tästäkin ja mies on halukas menemään pariterapiaan Mutta mä en tiedä kannattaako sinne mennä jos hän on päättänyt olla sen toisen kanssa. eihän meillä silloin ole parisuhdetta enää?[/QUOTE]

Tehän olette naimisissa ja teillä on perhe. Kyllä minä luokittelisin sen jo suhteeksi. Vaikka miehellä roikkuisi kymmenen seireeniä lahkeissa, niin silti. (Ja niissä seireeneissäkin on kyse teidän parisuhteesta, tai sen päättymisen pelosta tässä tapauksessa.) Varaa aika terapiaan, jos epäröit eroa ja mies lähtee.

 

["vieras"]

Menette nyt pikaisesti yhdessä jonkun asiantuntijan luo. Puolueeton osapuoli osaa kysyä oikeat kysymykset. Ehkä voitte vielä selvitä tästä kriisistä. Jos ette, niin ainakin asia on kunnolla käsitelty. Tsemppiä!

 

["emppu"]

[QUOTE="vieras";25325627]Menette nyt pikaisesti yhdessä jonkun asiantuntijan luo. Puolueeton osapuoli osaa kysyä oikeat kysymykset. Ehkä voitte vielä selvitä tästä kriisistä. Jos ette, niin ainakin asia on kunnolla käsitelty. Tsemppiä![/QUOTE]

Kyllä näin teemme. Kiitos

 

["jep"]

Uh, kuulostat ihan mieheni exältä, tosin samasta henkilöstä ei ole kyse, koska tapahtumista on vuosia, eikä lapsia ollut. Tykkäsi leikkiä kissa-hiiri -leikkiä aina tosissaan jättämällä miehen, ja sitten jonkin ajan päästä vonkasi takaisin. Pari kertaa mies erehtyi ottamaan, mutta lopulta päätti, ettei hänellä leikitä. Tutustui minuun aika pian tämän lopullisen eron jälkeen, ja sitten olikin tytöllä pissa housussa ja vikisi tulleensa petetyksi, kun mies kehtasi jätettynä jatkaa omaa elämäänsä, eikä jäänyt yksin ruikuttamaan exänsä perään.

Ihan oikeasti, en tajua tätä moraalia, että eron jälkeen pitäisi olla joku suruaika, jonka aikana ei saa muita tapailla. Tai siis, oman pään selvittämisen kannalta on varmasti hyvä olla vähän aikaa yksin ja miettiä mitä haluaa ja sen edellisen suhteen painamaan jääneet asiat läpi, mutta miten se muka on väärin sitä toista osapuolta kohtaan, joka on vielä jättänyt? Pitääkö jättävälle osapuolelle antaa joku vuoden armonaika siltä varalta, että tuleekin sellanen fiilis, että haluaa ton takas.

Ja hyi, inhottavin itsekeskeisyyden muoto on tuo omalla ahdistuksella kontrolloiminen. "Mulla on ollut niin vaikeaa ja mua ahdistaa ja siksi käyttäydyn kuin paska". Rehelliseen kuspäiseen kyykyttämiseen on sentään helppo pistää raja, mutta omilla vaikeuksilla syyllistäminen on törkeää. Menneisyyden asioita voi käsitellä vaikka terapiassa, ei pilaamalla syyttömien ihmisten elämä.

 

["Vieras"]

Huomioikaa, että tämä jamppa höylää vuorotellen kumpaakin naista, just.

 

["emppu"]

[QUOTE="Vieras";25327742]Huomioikaa, että tämä jamppa höylää vuorotellen kumpaakin naista, just.[/QUOTE]


itseasiassa sen jälkeen kun mä sain tietää siitä toisesta ei mieheni ole höyläillyt häntä!

 

[ai,]

[QUOTE="emppu";25331947]itseasiassa sen jälkeen kun mä sain tietää siitä toisesta ei mieheni ole höyläillyt häntä![/QUOTE]

ja sinä oikeesti uskot niin??
te varmaan harrastatte sit kuitenkin säännöllisesti?

 

["emppu"]

ja sinä oikeesti uskot niin??
te varmaan harrastatte sit kuitenkin säännöllisesti?

Uskon, koska olen raskaana ja hiiva tulee muutenki herkästi. Jos siis mieheni on toisen kanssa huomaan sen heti. Ja muutenki huomaan jos hän valehtelee ja tunnen senverran hyvin ettei jaksa kuitenkaan kokoajan sekstailla ja on myös itse sanonut olevansa mun kanssa, koska tää toinen nainen ei kiihota häntä seksuaalisesti. Joten heidän suhteessaan oli jo ennen kun mä sain tietää siitä potenssiongelmia Itse mä en halua luopua hyvästä seksistä vaan siks et miehelläni on identitenttikriisi ja kostonhalu.

 

["emppu"]

ei hyvää ettei pahaaki. Alettii selvittää meidän suhdetta ja mitä paljastuukaan. Miehellä on ollu useita suhteita ennenkin. Kännissä tosin, mutta se ei kuitenkaan tee niistä lievempiä. Ilmeisesti oli sammuneen naisenkin rasikannut. Mitä tästä enää pitäis ajatella .'( Just kun elämä alko näyttää paremmalta vedettii matto pahasti alta. Ja tietty kaikki on taas mun syytä mäku olen se narsisti tyranni vaimo.

 

["emppu"]

kaikille. Toi sika saa lähtee käveleen lopullisesti!!!! selvis sitten se mitä pelkäsin et se toinen nainen luuli olevansa yhtä tärkee ja mies on tosiaan suoraan meiltä mennyt sen toisen luo. En mä enää tätä kattele varsinkaan kun olen raskaana.

 

[xxxxxxxx]

Hyvä päätös! uskon, että olet onnellisempi ilman sitä miestäsi. Tsemppiä

 

[o_O]

NO OHHOH! Onpas tilanne. Silti sinuna antaisin miehen mennä. Tuohan on todella törkeää käytöstä, että periaatteessa kiristää sinua jos kerrot tälle naiselle teistä niin hän jättää sinut?? Eropaperit ovat vireillä joten olette vielä yhdessä ja mies pettää sinua. Älä katsele tuollaista käytöstä. Mies höynäyttää teiltä kumpaakin. Kerro naiselle ja potkaise mies ulos. Maailma on parempia miehiä pullollaan. Mitäpä sitten jos vedät eropaperit takaisin muuttaisiko se jotain? Tuskin. Mies varmaan edelleen tapailee tätä naista ja kieltää sinua kertomasta teistä mitään. Oravanpyörä

 

[Harmaja]

Miten sä edes suostuit toiseksi naiseksi?? En ikinä itse alentuisi siihen pestiin. Mies on joko mun tai sitten ei.Jos se mies sua tosissaan haluaisi niin se olisi heittänyt samantein sen toisen naiset elämästään pois eikä jättänyt sitä ns."varasijalle" ...

 

["noh"]

Luin nyt vaan ekan viestin, ja tässä siihen kommenttini:
En kattelis tollasta menoa. Keskustelisin miehen kanssa, pyytäisin anteeksi omaa käytöstäni, mutta pyytäisin häntä myös lopettamaan kahdessa suhteessa elämisen. Valitkoon niiden välillä tai ottakoot aikalisän kummastakin. Jos olisin sinä, hakeutuisin itse jonkinlaiseen terapiaan. Ihan siis siksi, että sanot, ettet ole omasta mielestäsi osannut rakastaa. Menneisyyden aiheuttamia tunnelukkoja voi ja kannattaa purkaa. Voimia vaikeaan tilanteeseen!

 

[Ken guru]

[QUOTE="noh";25444385]Luin nyt vaan ekan viestin, ja tässä siihen kommenttini:
En kattelis tollasta menoa. Keskustelisin miehen kanssa, pyytäisin anteeksi omaa käytöstäni, mutta pyytäisin häntä myös lopettamaan kahdessa suhteessa elämisen. Valitkoon niiden välillä tai ottakoot aikalisän kummastakin. Jos olisin sinä, hakeutuisin itse jonkinlaiseen terapiaan. Ihan siis siksi, että sanot, ettet ole omasta mielestäsi osannut rakastaa. Menneisyyden aiheuttamia tunnelukkoja voi ja kannattaa purkaa. Voimia vaikeaan tilanteeseen![/QUOTE]

Olisi varmaan kannattanut lukea ainakin ap:n viimeisin viesti:

kiitos

kaikille. Toi sika saa lähtee käveleen lopullisesti!!!! selvis sitten se mitä pelkäsin et se toinen nainen luuli olevansa yhtä tärkee ja mies on tosiaan suoraan meiltä mennyt sen toisen luo. En mä enää tätä kattele varsinkaan kun olen raskaana.

 

["noh"]

Nonni, no mutta sittenhän asia selvis. Mutta sitä terapiaa suosittelen ihan vakavissani edelleenkin. Ap mainitsit ekassa viestissä, että on ollut vaikeita kokemuksia ja etteT ole osannut rakastaa. Kokemuksesta tiedän, että avioero on parhaimmillaankin todella rankka prosessi. Joten kannattaa hakea apua, kun sitä on saatavilla. Silloin menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta! Tsemppiä.

 

[Ken guru]

[QUOTE="noh";25444436]Nonni, no mutta sittenhän asia selvis. Mutta sitä terapiaa suosittelen ihan vakavissani edelleenkin. Ap mainitsit ekassa viestissä, että on ollut vaikeita kokemuksia ja etteT ole osannut rakastaa. Kokemuksesta tiedän, että avioero on parhaimmillaankin todella rankka prosessi. Joten kannattaa hakea apua, kun sitä on saatavilla. Silloin menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta! Tsemppiä.[/QUOTE]

Hyvin sanottu!!!

 

["vieras"]

amen!