Ä
"ärrinmurrin"
Vieras
Mieheni on jo pitemmän aikaa tuntenut tämän naisen, mutta varsinkin nyt (juuri tänään) tunnen olevani pahassa mustasukkaisuuden loukussa.
Mieheni ilmoitti vasta, että hän käyttää huomenna tätä naista suuremmassa kaupungissa meidän autolla. Tiedän, että ei ole mitään väärää auttaa ihmistä, jolle on suuri helpotus päästä käymään marketeissa autolla. Silti se tuntuu minusta pahalta, koska mieheni on vipannut vähän väliä naiselle rahaa eikä nainen ole tietääkseni maksanut kaikkea takaisin. Velat on annettu anteeksi, mutta silti minua ketuttaa, että hänellä on nyt sitten varaa shoppailla vaikka missä.
Tämän lisäksi omatuntoni soimaa minua siitä, että olen sortunut lukemaan mieheni tekstiviestejä, vaikka tiedän mieheni olevan täysin kunnollinen ja sataprosenttisesti luotettava. Hän on niin fiksu, ettei varmasti pettäisi minua kenenkään kanssa eikä särkisi liittoamme. Tämä tieto ei kuitenkaan rauhoita minua, vaan olen todella lukenut mieheni tekstiviestejä. Tunnustin asian miehelle eikä mies helpotuksekseni siitä loukkaantunut.
Ei tekstiviesteissä mitään suoranaista flirttailua (tms.) ollutkaan. Mutta se häiritsi, miten laajasti mies oli avautunut yhteiselämästämme. Myös seksielämästämme tai toisin sanoen siitä, että meillä ei ole seksielämää. Keskustelussa nainen asettui kuitenkin minun puolelleni ja tuntui ymmärtävän asiassa enemmän minua kuin miestäni, minunhan siis pitäisi olla naiselle kiitollinen siitä että hän puolusti kunniaani.
Ja tiedän, että naiset ovat ylipäänsä parempia kuuntelijoita ja keskustelijoita kuin miehet. Mikä oikeus minulla on kieltää sitä mieheltäni? Itsekin avautuisin mieluummin naiselle kuin miehelle. Tietysti aina mielessä käy, onko heidän välillään muutakin jännitettä. Onhan tuo toinen nainen laihempi ja nuorempi jne., mutta ne ovat kuitenkin vain ulkoisia asioita ja tiedän että oma mieheni ei pintapuolisista asioista välitä.
Toivottavasti en ilmaissut itseäni liian sekavasti, mutta tällaisesa tunnemylläkässä nyt olen. Kun kirjoitan tunteeni ulos, niin todella huomaan, että ylireagoin.
Mieheni ilmoitti vasta, että hän käyttää huomenna tätä naista suuremmassa kaupungissa meidän autolla. Tiedän, että ei ole mitään väärää auttaa ihmistä, jolle on suuri helpotus päästä käymään marketeissa autolla. Silti se tuntuu minusta pahalta, koska mieheni on vipannut vähän väliä naiselle rahaa eikä nainen ole tietääkseni maksanut kaikkea takaisin. Velat on annettu anteeksi, mutta silti minua ketuttaa, että hänellä on nyt sitten varaa shoppailla vaikka missä.
Tämän lisäksi omatuntoni soimaa minua siitä, että olen sortunut lukemaan mieheni tekstiviestejä, vaikka tiedän mieheni olevan täysin kunnollinen ja sataprosenttisesti luotettava. Hän on niin fiksu, ettei varmasti pettäisi minua kenenkään kanssa eikä särkisi liittoamme. Tämä tieto ei kuitenkaan rauhoita minua, vaan olen todella lukenut mieheni tekstiviestejä. Tunnustin asian miehelle eikä mies helpotuksekseni siitä loukkaantunut.
Ei tekstiviesteissä mitään suoranaista flirttailua (tms.) ollutkaan. Mutta se häiritsi, miten laajasti mies oli avautunut yhteiselämästämme. Myös seksielämästämme tai toisin sanoen siitä, että meillä ei ole seksielämää. Keskustelussa nainen asettui kuitenkin minun puolelleni ja tuntui ymmärtävän asiassa enemmän minua kuin miestäni, minunhan siis pitäisi olla naiselle kiitollinen siitä että hän puolusti kunniaani.
Ja tiedän, että naiset ovat ylipäänsä parempia kuuntelijoita ja keskustelijoita kuin miehet. Mikä oikeus minulla on kieltää sitä mieheltäni? Itsekin avautuisin mieluummin naiselle kuin miehelle. Tietysti aina mielessä käy, onko heidän välillään muutakin jännitettä. Onhan tuo toinen nainen laihempi ja nuorempi jne., mutta ne ovat kuitenkin vain ulkoisia asioita ja tiedän että oma mieheni ei pintapuolisista asioista välitä.
Toivottavasti en ilmaissut itseäni liian sekavasti, mutta tällaisesa tunnemylläkässä nyt olen. Kun kirjoitan tunteeni ulos, niin todella huomaan, että ylireagoin.
