mua niin surettaa

[jää]

kun kaikilla muilla tapahtuu mukavia asioita ja elämä menee eteenpäin.. Mulla kaikki vaan polkee paikallaan tai sitten tämä elämä asettaa niin suuria esteitä eteen etten koskaan saavuta mitään... Muut tekee lisää lapsia, opiskelee, saa työtä, menevät kihloihin/naimisiin, hoitavat parisuhdettaan jne..

Mitä minä sitten.. en saa opintoja loppuun, mies ei halua enempää lapsia, ei töitä, ei kihloja, ei avioliittoa, ei parisuhdetta kukaan piittaa hoitaa.. toisaalta ihmettelen miks mä haluan naimsiin miehen kanssa joka saa mut tuntemaan itseni aivan paskaksi ihmiseksi...



muistakaan enää miltä tuntuu olla oikeasti onnellinen, nauraa ja nauttia elämästä...

 

["vieras"]

Elämä on... toiset tekee mitä ne haluaa ja toiset tyytyy siihen mitä on.

 

[ap.]

eikai se nyt niinkään voi mennä.. Ei kaikkea pysty tekemään mitä haluaa varsinkaan jos siihen liittyy muitakin osapuolia...

 

[Minni:)]

Kyllähän se elämä polkee paikoillaan jos vaan on ja voivottelee. Sori jos kuulostan julmalta mut näin se mun mielestä on. Eli jos haluaa jotain asioita tapahtuvaksi niin sitten tekee sen eteen jotain. Ei ne opinnot itestään edisty ja miehen kanssa vois kunnolla miettiä missä mennään vai mennäänkö enää ja sopia mitä tehdään.

 

["kiki"]

mut tiiätkö, tänään voi olla sun loppuelämän ensimmäinen päivä, jos sä vain itse niin päätät.

 

["vieras"]

eikai se nyt niinkään voi mennä.. Ei kaikkea pysty tekemään mitä haluaa varsinkaan jos siihen liittyy muitakin osapuolia...

No tuskin sinä sellaista haluat mikä vahingoittaa sinun läheisiäsi.

 

[Minni:)]

Piti vielä tulla jatkamaan, et eihän se aina ole helppoa vaan tehdä asioille jotain, tietenkään. Listaa paperille vaikka kolme asiaa mitä eniten nyt elämältäsi haluat ja sitten alat toimimaan niiden saavuttamiseksi. Ja ei tietenkään koko aikaa tarvi niiden asioiden hyväksi niska limassa raataa. Hiljaa hyvää tulee. Ja joskus myös elämässä on pidempiäkin kausia milloin mitään erityisempää ei tapahdu ja silloin onkin hyvä hetki tutkiskella itseään ja elämäänsä.

 

["minimii"]

eiköhän se oo vähän itestäkin kiinni jos ajattelee elämän noin niin ei se iloa olekkaan mutta opettele nauttimaan linnun laulusta ja pienistä asioista eiköhän iloksi muutu

 

[-]

Mulla kans vähän sama tilanne, elämä junnaa vaan paikallaan ja jokainen päivä on samanlainen. Oon kyl kans sitä mieltä, että ite tässä pitäs alkaa tekemään jotain, mutta en ota kauheita paineita kuitenkaan.

 

[Mrs Bean]

Olen pääsääntöisesti kanssa sitä mieltä että itse on pysähdyttävä miettimään että miten saavuttaa asioita ja mitä tekemällä asiat lähtisivät etenemään. Mutta olen joutunut kyllä huomaamaan ap:n tavoin ettei aina ole mahdollista, toisinaan seinä vaan nousee vastaan vaikka kuinka yrität eteenpäin ja lopulta et enää jaksa yrittää, on vedettävä henkeä ja huomattava ettei mikään edennyt. Ja jos on jo perhettä, niin se asettaa kyllä rajoja tekemiselle aikalailla. Toki ajan saatossa on lopulta aina tullut hetki kun voit omalla valinnalla edistää asioita, mutta tiedän sen hetken vartoomisen olevan joskus pitkäveteistä