Miksi ihmeessä kukaan äiti tahtoo käydä töissä? Miten te edes raaskitte?

[Rieputarallaa]

Ehkä se tahto töissäkäymiseen tulee siitä, että sitä kokee olevansa muutakin kuin äiti.

Vaikka äitiys on kiinteä ja merkittävä osa identiteettiäni, se ei määritä minua kokonaan. Haluan toteuttaa itseäni monipuolisesti, ja siihen ei "pelkkä" kotiäitiys riitä.

 

[hmmmm]

[QUOTE="vieras";25560351]Sitten sain vielä kolmannen lapsen tohon tokan perään pienellä ikäerolla ja nyt kun nuorin on 4v niin edelleen olen "vain" kotona. Minusta kotiäidin työtäkin pitäisi arvostaa ihan kunnolla, sillä isoille lapsille virikkeiden kehittely ja harrastuksissa kuskailukin käy kyllä työstä, lasten kaverisuhteiden hoitaminen jne. Aion olla kotona varmaan kunnes muuttavat pois. Teen kotitöitä, pidän kodin ihanan siistinä, hoidan lapset hyvin. Lämmin ruoka odottaa miestä kun tulee kotiin.[/QUOTE]

Toivon että miehesi osaa arvostaa työtäsi, mutta en välttämättä ymmärrä, miksi vieraiden ihmisten pitäisi arvostaa sitä, että kehittelet virikkeitä ja kuskaat lapsiasi harrastuksissa. En tarkoita tätä pahalla, tuntuu vain, että yrität hakea jotain tunnustusta melko päivänselvälle asialle. Niin rankkaa ja haastavaa kuin lasten kasvattaminen joskus onkin, en oikein ymmärrä tällaista äitiyden jalustalle nostamista.

 

[Akaatti]

Tuo on minun haaveeni. Haluaisin olla kotiäiti jos lapsia joskus saan. Mikäs sen mukavampaa kuin olla kotona lasten kanssa, ulkoilla lasten kanssa, käydä ostoksilla, tehdä ruokaa ja harrastaa liikuntaa.

Minulla menee tähän nykyiseen työhön noin 10 tuntia päivästä. Ja helppo on todeta, että kotona lasten kanssa olo olisi miljoona kertaa kivempaa. Nytkään ei talvella ole juuri päivänvaloa nähnyt.

 

["vieras"]

Tuo on minun haaveeni. Haluaisin olla kotiäiti jos lapsia joskus saan. Mikäs sen mukavampaa kuin olla kotona lasten kanssa, ulkoilla lasten kanssa, käydä ostoksilla, tehdä ruokaa ja harrastaa liikuntaa.

Minulla menee tähän nykyiseen työhön noin 10 tuntia päivästä. Ja helppo on todeta, että kotona lasten kanssa olo olisi miljoona kertaa kivempaa. Nytkään ei talvella ole juuri päivänvaloa nähnyt.

Noin mäkin ajattelin, kunnes sain sen "helpon" lapsen.

 

[fanta]

Minä niin tykkään rahasta.

 

[McQueen]

Minä niin tykkään rahasta.

Tämä. Juurikin tämä.

 

[rietas]

Tykkään työstäni ja siitä, että saan siitä ihan mukavan elannon. Kyllä me miehenkin tuloilla pärjättäisiin, mutta me ei tykätä penninvenyttämisestä. Kiva kun voi lapsillekin ostaa juttuja ja maksaa harrastuksia, matkailla, jne.

Toinen lapsista on kylläkin jo koulussa. Toinen on vain kymmenisen päivää kuussa hoidossa (vuorotyön hyvä puoli), jokapäiväisenä saattaisi tuntua ikävämmältä. Ehkä. En tiedä.

 

["heihei"]

Hei, odottakaa ennen kuin jatkatte... Pitää päästä hakemaan poppareita!

 

[McQueen]

Tuo on minun haaveeni. Haluaisin olla kotiäiti jos lapsia joskus saan. Mikäs sen mukavampaa kuin olla kotona lasten kanssa, ulkoilla lasten kanssa, käydä ostoksilla, tehdä ruokaa ja harrastaa liikuntaa.

Minulla menee tähän nykyiseen työhön noin 10 tuntia päivästä. Ja helppo on todeta, että kotona lasten kanssa olo olisi miljoona kertaa kivempaa. Nytkään ei talvella ole juuri päivänvaloa nähnyt.

Luulisi olevan aika vaikeaa todeta moinen, varsinkin kun sulla ei sitä vertailun kohdetta ole.

Ihmiset ovat erilaisia. Luulin minäkin, että olisin maailman paras äiti - oikea supernainen - joka aina jaksaisi leikkiä lapsen kanssa ja pitää kodin siistinä ja joka päivä kokata ravitsevasti ja vieläpä moisesta nauttia, ilman että kaipaisi työelämään takaisin. Toisin kävi. 13 tunnin työpäivät ovat oikein mukavia. Joten älä pety pahasti, jos asiat ei mene kivasti tai helposti kuin luulet. Toki toivon, että tulet nauttimaan kotiäitiydestä - mutta sitä et tiedä, kunnes todella sen lapsen olet saanut.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Minä teen kotona sekä töitä että hoidan lapset ja kodin. Tämä kait on vähän semmoinen "entivanhanen" kuvio eli työtä ja kotityötä tehdään rinta rinnan. Ennen vanhaan se tarkoitti yleensä karjaa ja viljelyä lastenhoidon ohessa. Minun työni on taas modernimpi. Nautin paljon siitä, että voin elää elämääni ilman työmatkoja ja saan kantaa lastenkasvatuksesta päävastuun. Olla läsnä.

 

[Akaatti]

Luulisi olevan aika vaikeaa todeta moinen, varsinkin kun sulla ei sitä vertailun kohdetta ole.

Ihmiset ovat erilaisia. Luulin minäkin, että olisin maailman paras äiti - oikea supernainen - joka aina jaksaisi leikkiä lapsen kanssa ja pitää kodin siistinä ja joka päivä kokata ravitsevasti ja vieläpä moisesta nauttia, ilman että kaipaisi työelämään takaisin. Toisin kävi. 13 tunnin työpäivät ovat oikein mukavia. Joten älä pety pahasti, jos asiat ei mene kivasti tai helposti kuin luulet. Toki toivon, että tulet nauttimaan kotiäitiydestä - mutta sitä et tiedä, kunnes todella sen lapsen olet saanut.

On totta, ettei ole, mutta en ole koskaan pitänyt mistään työpaikasta missä olen ollut. Pelkästään rahan takia olen ollut, muuten en. Ei päivien aikana ehdi tehdä mitään, siivoaminen täytyy tehdä 10-11 -tuntisten päivien jälkeen. Tänään lähdin klo 7 ja olin kotona klo 17.20 kun kävin postissa, muuten olisin ollut noin klo 16.50 kotona. Koko päiväaika menee tällaiseen. Ei kiitos. Mieluummin olisin lasten kanssa kotona jos lapsia olisi. Ainakin jäisi enemmän aikaa kotitöihin ja itse ajattelen niin, että jos lapsia saan, niin haluan lasten kanssa olla kotona, kun kerran olen heidät tänne halunnut. En tuomitse muiden työntekoa, mutta omalla kohdallani työn arvo on sellainen, etten osaa nähdä sitä sen arvoisena, että lapset olisivat 10-11 tuntia päivästä päiväkodissa.

 

[kookosta]

Mä ainakin haluan mennä töihin joskus kun valmistun. kahden ihmisen tuloilla on kuitenkin niin paljon enemän mahdollisuuksia esim asumismuodon suhteen jne.
Ei mun tarvitse olla rikas, mutta mä haluan, että meillä on varaa elää ja on yhteistä aikaa olla perheenä (ettei mies ole aina töissä).

 

[FreeFall]

Minä :heart: työntekoa, palkkaa, henkistä kehitystä, sosiaalisia kontakteja, päivien vaihtelevaa rytmiä, tunnetta että saavuttaa jotain ja panosta yhteiskuntaan.

 

[Nalkuttava Talonmies]

miksi kukaan mies haluaa mennä töihin? Miksi meidän kaikkien elämän kohokohtana ei ole olla yhdistetty kodinhoitaja, lastenhoitaja ja ilmeisesti myös autokuski? Varmaan siksi, että minusta elämään kuuluu kaikkea muuta, mutta mahdollisimman vähän noita tehtäviä. Onnistuneessa elämässä, joku muu tekee ne minun puoletani.

 

["Eee"]

Minä ainakin olen ihan äärettömän onnellinen, että mun mies haluaa jäädä ensi syksynä hoitovapaalle. Minusta meidän perhe kasvaa vielä nykyistäkin paljon tasapainoisemmaksi, kun isä saa rakentaa ihan täysipäiväisesti suhdettaan myös kuopuksen kanssa. Ja minä pääsen töihin, kun nautin työni tekemisestä ja olen siinä vaiheessa sitten ollutkin jo yli vuoden tekemättä töitä työpailkalla (etätöitä olen tehnyt silloin tällöin koko äitiysvapaan ajan).

 

[Akaatti]

miksi kukaan mies haluaa mennä töihin? Miksi meidän kaikkien elämän kohokohtana ei ole olla yhdistetty kodinhoitaja, lastenhoitaja ja ilmeisesti myös autokuski? Varmaan siksi, että minusta elämään kuuluu kaikkea muuta, mutta mahdollisimman vähän noita tehtäviä. Onnistuneessa elämässä, joku muu tekee ne minun puoletani.

Minä uskon, että moni perhe on onnellinen jos vain yksi käy töissä ja toinen hoitaa kodinhoidon ja lapset. =)

 

["Lissu"]

Olishan se kiva, mutta kotihoidontuen päätyttyä en kyllä vaan kykenisi enää rahallisesti. Ja toisaalta... kun lapset on jo sen ikäisiä että tiedän heidän jo suorastaan nauttivan hoitopäivistä, ikäisestään seurasta ja erilaisesta puuhailusta kuin kotona, niin ei mullakaan ole mitään älyllisiä virikkeitä ja aikuista seuraa vastaan. Aikaansa kutakin.

 

["poikia3"]

1) Minä en ole mikään kodinhengetär, inhoan siivoamista, en välitä ruuanlaitosta, ainoa kotityö, josta tykkään on leipominen. Lasten kanssa vietän kuitenkin aikaa mielelläni.
2) Tykkään työstäni ja olen työssäni hyvä.
3) Lapseni ovat jo kouluikäisiä ja pitäisin kovin erikoisena sitä, että edelleen olisin kotona.
4) Oma palkka ja työpaikka takaavat sen, että pystyn elättämään tarvittaessa perheeni yksin. Jos siis miehelleni sattusi jotakin tai tulisi avioero vastaan. Ja oma raha tarkoittaa myös vapautta päättää rahojen käytöstä.

 

[kookosta]

Minä uskon, että moni perhe on onnellinen jos vain yksi käy töissä ja toinen hoitaa kodinhoidon ja lapset. =)

Toinen saa olla kyllä aika hyvä palkkainen, koska kun pienin lapsi täyttää 3 vuotta on perheen elatus oikeasti sen työssäkäyvän harteilla.
Tai, kyllähän sitä tosi vähällä tulee toimeen, mutta musta on ainakin kiva ajatella, että kun meitä on aikanaan kaksi työssä käyvää ihmistä, niin voidaan tarjota lapsillekin paljon enemän.

 

[juuh]

Minä uskon, että moni perhe on onnellinen jos vain yksi käy töissä ja toinen hoitaa kodinhoidon ja lapset. =)

Minä uskon, että moni perhe olisi onnellisempi, jos sekä ansainta-, että kodinhoitovastuu olisi jaettu. Moni lapsi onnellisempi, jos heillä olisi elämässään kaksi vanhempaa kasvattamassa.
Kun molemmat käyvät töissä, voidaan työpäiviä lyhentääkin, ilman että se tekee isoa lovea talouteen.

 

["vieras"]

[QUOTE="miw";25560432]Hienoa, jos itsellesi sopii.

Kysyisin kuitenkin sen verran, että onko sinulla ammatti, työkokemusta? Jos nyt mies lähtisi syystä tai toisesta lätkimään, niin pystyisitkö elättämään itsesi ja lapsesi?[/QUOTE]

Tai vielä raadollisempaa; kuolisi. Miten pärjäisitte?

 

["heh"]

On totta, ettei ole, mutta en ole koskaan pitänyt mistään työpaikasta missä olen ollut. Pelkästään rahan takia olen ollut, muuten en. Ei päivien aikana ehdi tehdä mitään, siivoaminen täytyy tehdä 10-11 -tuntisten päivien jälkeen. Tänään lähdin klo 7 ja olin kotona klo 17.20 kun kävin postissa, muuten olisin ollut noin klo 16.50 kotona. Koko päiväaika menee tällaiseen. Ei kiitos. Mieluummin olisin lasten kanssa kotona jos lapsia olisi. Ainakin jäisi enemmän aikaa kotitöihin ja itse ajattelen niin, että jos lapsia saan, niin haluan lasten kanssa olla kotona, kun kerran olen heidät tänne halunnut. En tuomitse muiden työntekoa, mutta omalla kohdallani työn arvo on sellainen, etten osaa nähdä sitä sen arvoisena, että lapset olisivat 10-11 tuntia päivästä päiväkodissa.

Tuo kuulostaa aivan täysin naurettavalta. Eihän mitään kotitöitä ole jos asuu yksin tai kahdestaan. Tai niitä on niin sairaan vähn että ne tekee 5 minuutissa. Kun on kodinkoneet ja varsinkin jos syö lounaan jossain muualla.

Lapsista aiheutuu ne kotityöt ja koti on 100 kertaa sotkuisempi kun hoitaa lapsia päivät kotona kui se oli silloin kun oli päivät töissä tai koulussa eikä lapsia ollut.

joku 1 alle 2v toki menee niin että koti on puhdas ja jää aikaa lehtien lukuun, kun yhdesta lapsesta ei tule vielä paljon pyykkiä tai siivousta tai astioita ja tuollainen pieni torkahtaa. mutta siitä eteenpäin.

 

[Turkilmas]

Oleellisin juttu on mun tapauksessa siinä, etten missään nimessä tahtoisi olla mieheni elätettävänä. Sitä kun ei koskaan voi tietää tulevaisuudesta vaikka nyt ihan kivasti asiat onkin. Koen sen myös sangen epäreiluksi miestä kohtaan. Siis mun vanhemmilla oli juurikin noin, että isä paiski töitä ja palkkapäivänä kiikutti äidille rahat. Koin sen jo silloin älyttömän epäreiluksi, eikä mieleni ole tässä asiassa muuttunut.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Minä uskon, että moni perhe olisi onnellisempi, jos sekä ansainta-, että kodinhoitovastuu olisi jaettu. Moni lapsi onnellisempi, jos heillä olisi elämässään kaksi vanhempaa kasvattamassa.
Kun molemmat käyvät töissä, voidaan työpäiviä lyhentääkin, ilman että se tekee isoa lovea talouteen.

Mutta silloin kun molemmat vanhemmat käyvät kodin ulkopuolella töissä, tämä boldattu kohta nimenomaan onnistuu heikommin kuin silloin kun toinen vanhemmista on kotona. Tai vaikka molemmat - jos työt on sillain järjestetty. Kun molemmat vanhemmat ovat kodin ulkopuolella töissä, päävastuu kasvatuksesta lasten hereilläoloajan on muilla ihmisillä kuin vanhemmilla. En usko molempien vanhempien pitkän poissaolon lisäävän onnellisuutta perheissä.

Totta tosin on tuo, että työaikoja voidaan lyhentää, mutta monessakohan työssä onnistuu?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25560412]Kyllä kaikilla on varaa jos järjestää asiansa niin. Elämä on valintoja.[/QUOTE]

Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole. Minun mieheni sairastui, nyt opiskelee uutta alaa, mutta täysipainoinen työkykynsä on edelleen kysymysmerkki. Tällä hetkellä ja jo useamman vuoden meidän toimeentulomme on ollut minun palkassani, sairastumisesta johtuen. Meillä on kyllä ihan kohtuulliset asumis- ym. menot, mutta kyllä ne yhden palkan vaativat todellakin. Yhteiskunnan eläteiksi ei ole aikomustakaan ruveta.

Tai, elämä on valintoja. Ehkä kirjoittaja tarkoitti, että voihan sitä sitten vaihtaa rikkaampaan mieheen jos vanha ei syystä tai toisesta kykene elättämään.