Mä haluan antaa lapseni pois, enkä tavata sitä enää ikinä.

[Keittiönoita]

Mä käyttäydyin myös todella häpeällisen sikamaisesti teininä vanhempiani kohtaan.En välttämättä ihan noin hurjasti kuin ap:n teini,mutta lähes.Ja mulla myös oli oikeasti asiat hyvin.Ihan tyhmyyttäni käyttäydyin kuin täys idiootti.Eli sanoisin ap:nkin tapauksen olevan "normaalin" rajoissa vielä.Mä suosittelen myös,että nukut yön yli ja juttelet teinin kanssa huomenna oikein kunnolla.Tsemppiä!

Mä taas suosittelen, että juttelee teinin kanssa nyt. Jos siis se vain suinkin on mahdollista. Älä anna auringon laskea vihasi ylle...ei yhtään pöllömpi elämän ohje. Mulla on ollut suht helpot teinit, mutta on heidänkin kanssa joskus joutunut aamuun asti valvomaan, että on saanut asiat puhuttua läpi ja keskustelun jälkeen kummallakin taas vähän parempi mieli. Ei ehdi rakentaa suojamuuria loukkaantumisensa ympärille, kun koittaa käsitellä asian pois mahdollisimman pian.

 

["vieras"]

[QUOTE="kasvattaja";25674295]Lapsellasi ei välttämättä ole pelkästää paha olla, taustalla voi olla pahojakin mielenterveysongelmia. Hän tarvitsee ammattiapua, sillä vaikka "normiteini-ikään" kuuluu kaiken maailman haistattelut ym. ei sitä kuitenkaan noin pahoja asioita toivo omille vanhemmilleen.[/QUOTE]

vaikka kuuta kiertävälle radalle " vai ootko jo kärkymässä huostaan ottoa" !!?? Sinulle töitä ja palkka juoksee + saat provikat viellä kaupan päälle! Nyt taas lapsi huostassa!!!!! Iljettää lastensuojelu yksikkö! Siellä "sovitellaan" kyllä!!!!, Katotaan heikommat ja viedään lapset pois! Jos ei muuten niin ollaan toisen puolella jotta toinen kertoo toisesta paskat ja sitten päädytään "joo ei kummallekaan ja keksitään omia" notta saat lapset pois! Menen yksiköön mutta perustus laki puoltaa minua. En tiedä onko nauhotus päällä vai ei! Ai niin p.s jos käyttäydyn oudosti voisko se johtua teidän home yksiköstä! Olen allerginen. Siks en mielellään ota teitä minun luokse enkä tule sinne? Käyn terkkarilla soskussa ja ei mitään oireita! Outoo vai mitä!

 

["äiti"]

Sinun tuskaa tämä ei helpota, mutta miksi on aika saanut kaiken? Olet hnkkinut vain parasta. Mutta sinun syytä ei ole se, että puhuu rumasti eikä se ole oikein. Hae apua lastensuojelusta. Autat teitä molempia.

 

["Äiti minäkin"]

Aika rajua kapinointia. Mun mielestä olisi kuitenkin hyvä muistaa, että teineiltä puuttuu vielä usein taito perääntyä menettämättä kasvojaan.

Oi miten viisaasti kirjoitit koko tekstisi! Yritän pitää mielessäni nämä viisaat sanasi, kun omat lapseni tulevat teini-ikään..

 

["vieras"]

[QUOTE="äiti";25674770]Sinun tuskaa tämä ei helpota, mutta miksi on aika saanut kaiken? Olet hnkkinut vain parasta. Mutta sinun syytä ei ole se, että puhuu rumasti eikä se ole oikein. Hae apua lastensuojelusta. Autat teitä molempia.[/QUOTE]

se terapeutti! soskun akat ei ole koulutettu terapeutuksi! Ei ikinä! Sitä virhettä elä tee ja pilaa lapsen elämääs sen takia kun vaan valehteli! Ne ei sovittele! Ne vaan ehkä parempi laittaa laitokseen! Sitäkö haluat lapselles! Tiedätkö mitä lapsi saa kokea laitoksessa! Itse elänyt sen elämän! Miks en enää ole yhteydessä äitiin? En koskaan! Koulu koti näkyy rekisterissä ja papereissa! et saa mistään työ paikkaa minkä haluat!Olet niin sanotusti soskun orja!

 

["vieras"]

mun tuttavaperheellä on aika sama tilanne.. siinä äiti soitti lastensuojeluun ja pyysi ja sai sieltä apua..

 

[Seetripuu]

Olin teininä ihan kamala. Valehtelin kotona ja haistattelin. Vanhempiani haukuin kylillä. Hävettää nyt tosi paljon. Isäni ehti kuolla, enkä edes anteeksi kerennyt pyytää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25674974]mun tuttavaperheellä on aika sama tilanne.. siinä äiti soitti lastensuojeluun ja pyysi ja sai sieltä apua..[/QUOTE]

Kummalla enemmän tietämystä lapsista ja elämisistä ? Terapeutti jos tietää homman eikä analysoi liikaa! Se on ihmis elämää ja teiniä! Ei se ehdota ensin että huostaan kun et tule toimeen lapses kanssa! Sitä puidaan sitä asiaa! Ei näin mitä sosku ehdottaa huostaan otto ja koulukoti?????? Missä välissä selvitetti asianne ja tiesikö lapsi miltä sinusta tuntu!!!!

 

["Kifa"]

Hankala tilanne, ja sellainen josta ei todellakaan ole pakko selvitä yksin. Jos et saa asiaa keskustelluksi halki teinisi kanssa niin ota yhteyttä paikkakuntasi kasvatus- ja perheneuvolaan ja menkää sinne keskustelemaan ns. neutraalilla maaperällä. Suosittelen myös että ottaisit yhteyttä teinin kouluterkkaan ja kysyisit onko koulussa ollut huolta teinin käytöksestä, onko vaikuttanut masentuneelta tms. Monesti koulussa tiedetään näistä asioista yllättävänkin paljon, aina ne tiedot eivät vain kotiin kulkeudu jos teini itse ei halua asiaa vanhempien tietoon tai on siellä kertonut myös satuja.

 

["akka"]

Semmosia ne teinit on,niilläkin joilla on varaa hankkia niille kaikki pelit ja vermeet.Eikös se Anne Pohtamonkin teini kärynnyt huumeista vaikka piti olla niin hieno ja tasapainoinen koti ja perhe.Anna olla,kyllä se teini rauhottuu kunhan ikää tulee.

 

[hmmmm]

Siis on pari kertaa tehnyt niin, että kun olen ollut nukkumassa niin on lähtenyt reissuilleen. Ja kun aamulla olen huomannut asian ja soittanut perään, on tullut saman tien kotiin. Ja nää jutut on keskusteltu ja teini on luvannut ettei ne koskaan enää toistu. Mutta nyt kun otin puheeksi nuo sen valheet sun muut ja ilmoitin että on kotiarestissa (ja otin kännykän pois jne) niin karkasi kotoa. Lähti jonnekin, ilmestyi seuraavana päivänä.

Mutta en mä todellakaan ole väkivaltainen enkä päihderiippuvainen enkä mitään muutakaan sellaista. Eikä meidän perhe mikään rikaskaan ole, tavallinen keskituloinen työssäkäyvä perhe.
Lapsi vielä hetken 15.

Ja niin. Niistä valheistaan väitti vain, ettei ole niin sanonut. Ei ole totta.

Olette tehneet kaikkenne, ja silti noin käy. On käynyt muuten joskus mielessä, että mitä jos annan liikaa ja lapsi ei arvosta minua tai perhettään tai sitä mitä teemme ja käy jotenkin noin, jotenkin hullusti.

Kurja tilanne.

 

["hmmm"]

[QUOTE="vieras";25673972]Kuullostaa aika tavalliselta vanhempiaan inhoavalta varakkaan ns. hyvän perheen kersalta.[/QUOTE]

Ei minusta. Ap vaikuttaa normaalilta työssäkäyvältä keskituloiselta joka raataa lastensa eteen. Työtä, ja silti yrittää antaa aikaa ja läsnäoloa ja tavaraa van kohtuudella.

Ei miltään ökyrikkaalta, jonka lapset makaa kattoon syljeskellen miljoonien kivilinnassa, joiden vanhemmille ei tule edes mieleen, että lapset voisivat tarvita muutakin kuin ison huoneen ja rahaa.

 

["hmmm"]

Siis oliko tuo kavereille valehtelu nyt ainoa ongelma, vai onko teillä ollut muutakin? Olen varmaan outo, mutta musta tuo kuulostaa aika normaalilta teini-iän tempulta. Isotellaan kavereille ties mitä omista vanhemmista. Itsekin olen syyllistynyt tuollaiseen, väitin isäni roikottaneen minua jaloista parvekkeelta ja ties mitä. Ja pahimmassa murrosiän vaiheessa olin kyllä äidilleni aivan kamala.

Vedä henkeä, keskustele jonkun ystäväsi (tai mieluummin toki miehesi, mutta jotenkin luin että olisit yh..?) kanssa ja anna teinin olla nyt siellä mummolassa ainakin tämä yö. Juttelette huomenna asiat halki. Jos siitä ei tule mitään, ota yhteyttä perheneuvolaan tms. ja pyydä sieltä apua.

Ymmärrän että olet loukkaantunut, en usko että olet tehnyt mitään väärin. Joku viisas on sanonut: Rakasta lasta eniten silloin, kun hän vähiten sitä ansaitsee.

voin kuvitella, että nuori hakee suosiota kaveripiirissä kilpailemalla siitä, kenen vanhemmat ovat kauheimpia. He kun toivovat että heillä olisi rajoja.

 

[Wandii]

Kaikki on annettu, mitä on halunnut. Juuri mitään ei ole vaadittu...
Toisille murrosikä on rajumpi kuin toisille. Toisaalta ne lapset, jotka ei pätkän vertaa kunnioita vanhempiaan löytyy jotenkin aina tuosta kategoriasta. Huoh!

 

[No hei]

kuulostaa todella rajulta irtiotolta, mutta ei peli ole menetetty. Mun veli oli aivan karsea teini, kävi käsiksi isään ja haistatteli, huusi, karkaili porukoilta tämän tästä. Hankkiutui alaikäisenä kännissä vaikeuksiin jne.. No nyt on kuuliainen perheenisä jolla lämpimät välit vanhempiin. Tietysti tuo kavereille valehtelu loukkaa, mutta ehkä se on just sitä että äidistä irtautuminen sattuu niin paljon.

Ja mitä joku sanoi siitä että teinin on vaikea perääntyä tilanteesta kasvojansa menettämättä; muistan hyvin, kuinka itse kapinoin ja toimin vastoin vanhempien ohjeita/sääntöjä niin pahinta oli se kun äiti sanoi olevansa minuun niiiin pettynyt. Tilanteessa tietysti tokaisin jotain "ihan sama" "haista paska" tms, mutta mulla kaihersi kamalasti se että olin tuottanut pettymyksen. En tiedä tajusiko kukaan tästä mitään, mutta mun mielestä ap:n kannattaa vain jatkaa ja kertoa teinille ne negatiivisetkin tunteensa. Sen miten olet täälläkin kertonut tuntevasi nyt.

 

["vieras"]

en puolusta sinua enkä teiniä mutta hyvä ihminen,Ne on teinin temppuja ja tiedän jos jaksat kuunnella ne haukkumiset niin ja etkä HYLKÄÄÄ! se on sitä sinun välittämistäs! Se helpottaa kun pääsee omilleen! Ei soskuun! jos haukun sinua! ja inhoan. Kysy miksi?

 

[toffix]

Mä olen koko sen elämän ajan tehnyt aina kaikkeni noitten lasteni eteen. Aina. Olen aina yrittänyt tehdä kaikkeni, että niillä on kaikkea tarpeellista ja hyvä ja turvallinen elämä.
- -
Teini on väittänyt, että heitän sen vähän väliä ilman vaatteita pakkaseen enkä päästä enää sisälle tai että telkeän sen milloin minkäkin huoneen lukkojen taakse tai että "revin siltä pään irti" tai hakkaan tai vien kaikki teinin rahat aina jne. Siis aivan uskomatonta ja todellakin pelkkää valhetta kaikki. Tuo loukkaa ja satuttaa niin paljon, etten pysty edes sanoin kuvaamaan. Sen lisäksi teini on sanonut kavereilleen, että joku saisi tulla ja hakata mut kuoliaaksi niin että veri lentää, sen jälkeen teini kuulema olisi onnellinen.
- -
Mä en jaksa enempää.
Mä oon täysin rikki ja hajalla. Mun oma lapseni, jota mä olen rakastanut kaikki nämä vuodet, jonka edestä mä oon kaikkeni tehnyt, tekee mulle jotain tämmöistä. Mä kestäisin haukut ja mä kestäisin "mä vihaan sua"- huudot, mutta sitä mä en kestä että se syyttää mua jostain noin sairaasta ja toivoo mun kuolemaa ja uhkailee mua.

Mä en tajua, missä meni vikaan. Miksi siitä tuli tuommoinen? Miksi se valehtelee ja käyttäytyy noin? Mä en vaan jaksa enää, tuntuu ettei mulla ole enää mitään annettavaa. Tahtoisin vaan lähettää teinin jonnekin kokonaan pois, en jaksa enempää. Ihan sama mulle minne se menee ja minne se joutuu, nyt mun voimat on niin vähissä tässä asiassa, etten jaksa ajatella aikuisesti tai olla kuten aikuinen. Nyt tuli mun rajani vastaan.
- -

Tämän lainauksen ja monen muunkin viestin sävy on erikoinen minun mielestäni. Äiti on ihan maassa ja suree, miten on aina uhrannut kaikkensa lasten puolesta. Minun äitini olisi vastaavassa tilanteessa vain ja ainoastaan suuttunut ja tehnyt harvinaisen selväksi, mikä on sopivaa puhetta teiniltä ja mikä ei.

Voi tietysti olla, että ap on erittäin herkkä yksilö ja teini käyttää sitä hyödykseen. Tosin puheita ei ollut tarkoitettu ap:n korville lainkaan ja kuka muka ei joskus olisi sanonut tai ainakin ajatellut kauheita toisista salaa? Jutut paisuvat tuonikäisillä helposti.

Enemmän kyllä vaikuttaa nyt siltä, että ap on siinä määrin marttyyriluonne, että tyttärellä on tullut mitta täyteen ja hän on purkanut pahaa oloaan kavereilleen noin rumasti. Pahoittelen, jos olen väärässä ja ap:lle tulee lisää mielipahaa. Veikkaan kuitenkin, että hän suuttuu ja takertuu mantraansa "aina olen kaikkeni uhrannut jne..."

Oli miten oli, yritä olla ylireagoimatta. Ei se teini yksien rumien puheiden takia pilalle mennyt eikä hänestä ole tullut viidessä sekunnissa epäluotettavaa hylkiötä, joka ei koskaan enää kelpaisi äidilleen. Hän tulee kyllä pärjäämään.

 

["vieras"]

kuulostaa todella rajulta irtiotolta, mutta ei peli ole menetetty. Mun veli oli aivan karsea teini, kävi käsiksi isään ja haistatteli, huusi, karkaili porukoilta tämän tästä. Hankkiutui alaikäisenä kännissä vaikeuksiin jne.. No nyt on kuuliainen perheenisä jolla lämpimät välit vanhempiin. Tietysti tuo kavereille valehtelu loukkaa, mutta ehkä se on just sitä että äidistä irtautuminen sattuu niin paljon.

Ja mitä joku sanoi siitä että teinin on vaikea perääntyä tilanteesta kasvojansa menettämättä; muistan hyvin, kuinka itse kapinoin ja toimin vastoin vanhempien ohjeita/sääntöjä niin pahinta oli se kun äiti sanoi olevansa minuun niiiin pettynyt. Tilanteessa tietysti tokaisin jotain "ihan sama" "haista paska" tms, mutta mulla kaihersi kamalasti se että olin tuottanut pettymyksen. En tiedä tajusiko kukaan tästä mitään, mutta mun mielestä ap:n kannattaa vain jatkaa ja kertoa teinille ne negatiivisetkin tunteensa. Sen miten olet täälläkin kertonut tuntevasi nyt.

vihon viimenen konsti se että haluat päästä eroon lapsestas! Se ois perfekt mutta kun ei aina niin mene: lapsi tottelee sinua ja tekee mitä minä haluan vai riistetätöönkö sillon oikeus olla yksilö? Pelolla? voit kapinoida mutta hienosti! Se että kumpikin käytte juttelemassa perhe terapeutin kanssa on sama kuin että perhe säilyy yhtenä!