Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta, että läheinen "hurahtaa" johonkin?

[-]

Esim. johonkin uskontoon, aatteeseen, verkostomarkkinointiin tms.?

Minun hyvä ystäväni hurahti jokunen aika sitten ekologisuuteen ja mikäs siinä, hyvä suuntaushan se on. Mutta, kun homma meni niin yli ja ystäväni kävi jotenkin agressiiviseksi asian kanssa. Alkoi nimittäin puuttua muidenkin asioihin ja todella agressiivisesti.

Esim., kun meillä oli lapsen syntymäpäivät ja kattauksessa oli kertakäyttöserviettejä nosti ystäväni siitä hirveän metakan ja lähes huutaen julisti, että hän ei tällaista ainakaan käytä ja kuinka voitte käyttää tällaista turhaa luonnon roskaustavaraa jne. Muut vieraat siinä katsoivat aika ihmeissään..

Esimerkkejä on muitakin. Esim. kun otin kaupassa muovikassin repi ystäväni sen vihaisesti kädestäni "tällaista et kyllä tosiaankaan osta, tavarat mahtuu kyllä kassiisi" sinne sitten tungettiin useampi litra maitoa ynnä muuta. Saattoi meillä vieraillessaan tonkia myös roskia ja tulla sitten vihaisena huutamaan, että joku on heittänyt jogurttipurkin kannen roskiin. Julisti myös, että saan alkaa käyttää vauvallani kestovaippoja, että mitään tavallisia vaippoja en sitten todellakaan käytä (itsellään ei ole lapsia).

Jotenkin tuo agressiivisen päällekäyvä ja tunkeileva tyyli kävi jotenkin todella v*tuttamaan ja pariin otteeseen sain ärähtää aika pahasti, että ymmärsi ottaa asian kanssa takapakkia.

Onko muilla kokemusta vastaavasta "hurahtamisesta" läheisen taholta ja kuinka asiasta on mahdollisesti selvitty?

 

["juu"]

No muutama sellainen on ollut joka on tehnyt elämäntaparemontin. Eli laihduttanut, muuttanut ruokavalion terveellisemmäksi, alkanut liikkua, lopettanut alkoholin käytön ja tupakoinnin. Ymmärrettävää on, että heillä on hyvä olo muutoksestaan, mutta se muiden valintoihin puuttuminen: "lopetas kuule Markku sinäkin tuo röökaaminen", "lopetas Aila sinäkin tuo nopeiden hiilareiden syöminen niin katoaa turvotus" jne.

Toki voi kertoa jos heiltä neuvoa kysytään, mutta olisivat tuputtamatta tietämystään jos ei kysytä ja antaisivat muiden olla rauhassa!

 

[--]

Verkostomarkkinointiin hurahti yks tuttava mies, siitä alkoi puhelinrumba "tule nyt mukaan sinne ja sinne, siellä on kokoontuminen, voit tutustua tähän asiaan, se varmasti sua kiinnostaa" Soitti siis samaa asiaa monta kertaa viikossa niin minulle kuin miehelle. Ja ei millään saanut kaaliinsa menemään, että me EI olla kiinnostuneita hänen verkostomarkkinoinnistaan. Tosi ahdistavaa oli välillä, kun kaupassa vastaan käveli, tiesi mitä juttua saa kohta kuulla :x

 

[chef]

Mä hurahdan keskimäärin kerran viikossa uuteen asiaan.

Ja toki siitä injnoissani sitten selittelen, mutta mikään sensuurempi käännytystyä ei kiinnosta.

 

[vanha harmaana]

Paras ystäväni löysi Jeesuksen opiskellessaan ulkomailla. Epäilen että kyseessä oli koti-ikävän ja kuulumattomuuden tunteen aiheuttama epätoivo jonka ansiosta ystävä oli altis kurssikaverinsa kutsulle osallistua uskovaisten illanviettoon. jonkin aikaa hän luki ahkerasti raamattua, oli jotenkin ei- oma- itsensä mutta jahka palasi kotimaahan ja ns.löysi oman elämänsä, jessepoikakin vähän kun unohtui. Puhui kyllä aikanaan uskomattomia höpöjä mutta kun osasin ajatella syyn taustalle niin jaksoin kuunnella, tukea ja kannustaa tutkiskelemaan henkisiä asioita.

 

["Piika-äiti"]

Joo, kun sisaresta tuli 16-vuotiaana helluntalainen, niin häntä kyllä muutama vuosi karteltiin. On ihana olla onnellinen, mutta ketään muuta ei huvittanut alkaa kerahelluntalaiseksi hänelle.

Ja yhdestä kaveristakin pysyttelen kohteliaan välimatkan päässä, sillä hän tahtoisi hyvin mielellään parantaa elämänlaatuamme luontaistuotteilla ja hivenaineilla.

 

["vieras"]

[QUOTE="Piika-äiti";25750156]Joo, kun sisaresta tuli 16-vuotiaana helluntalainen, niin häntä kyllä muutama vuosi karteltiin. On ihana olla onnellinen, mutta ketään muuta ei huvittanut alkaa kerahelluntalaiseksi hänelle.

Ja yhdestä kaveristakin pysyttelen kohteliaan välimatkan päässä, sillä hän tahtoisi hyvin mielellään parantaa elämänlaatuamme luontaistuotteilla ja hivenaineilla.[/QUOTE]

Mulla päinvastainen tarina

Joo, sisar hurahti ja lopetti helluntailaisuuden yhtäkkiä. Siinä ollaan ihmetelty, mikä siihen on nyt mennyt. Ollaan tässä muutama vuosi nyt kateltu ja aletaan vähitellen tottua..

 

[osaneurootikko]

jotenkin musta tuntuu, että ap:n ystävän ei tartte edes olla mitenkään erityisen outo. Asia on valtavan tärkeä, ihmiset ovat joukkona pää puskassa asian merkityksen ja mittakaavan suhteen ja harva sanoo mitä moni ajattelee: että paljon pitää muuttua ja nopeasti.

Ja nyt kun nuoret ihmiset kasvatetaan pelottomiksi ja itsekeskeisiksi, niin toisen näkökulma tahtoo valistajalta unohtua siinä kuin hemmotellulta ihmiseltä muutenkin. Ei tarvitse olla erityisen neuroottinen, että tuossa tilanteessa menee hermo ja alkaa hyppiä toisten nenälle. Koristeelliset servietit lapsen ristiäisissä ovat kuin punainen vaate härälle: vaikka pitäisi nimenomaan tuossa tilanteessa ajatella tulevia sukupolvia ja meidän velvollisuuksiaan heitä kohtaan, niin elvistellään turhankorealla paperipyyhkeellä, joka nakataan käyttämättä roskiin.

Tuossa menee sitten tietysti sekaisin asian tekninen ja symbolinen merkittävyys: kovin suuri synti ne muutama servietti eivät ole, mutta ympäristöneurootikko kaipaisi muilta ihmistä sitä oivaltavuuden tasoa, jossa servietti alkaa näyttää turhakkeelta. Kun se puuttuu, kaikki tuntuu toivottomalta.

Ja onhan neurootikko sietämätöntä seuraa, mutta asiat eivät muutu ellei neurootikko ensin räyhää - muita pitää herätellä ennen kuin he heräävät ja pysyvätkin hereillä.

 

[-]

jotenkin musta tuntuu, että ap:n ystävän ei tartte edes olla mitenkään erityisen outo. Asia on valtavan tärkeä, ihmiset ovat joukkona pää puskassa asian merkityksen ja mittakaavan suhteen ja harva sanoo mitä moni ajattelee: että paljon pitää muuttua ja nopeasti.

Ja nyt kun nuoret ihmiset kasvatetaan pelottomiksi ja itsekeskeisiksi, niin toisen näkökulma tahtoo valistajalta unohtua siinä kuin hemmotellulta ihmiseltä muutenkin. Ei tarvitse olla erityisen neuroottinen, että tuossa tilanteessa menee hermo ja alkaa hyppiä toisten nenälle. Koristeelliset servietit lapsen ristiäisissä ovat kuin punainen vaate härälle: vaikka pitäisi nimenomaan tuossa tilanteessa ajatella tulevia sukupolvia ja meidän velvollisuuksiaan heitä kohtaan, niin elvistellään turhankorealla paperipyyhkeellä, joka nakataan käyttämättä roskiin.

Tuossa menee sitten tietysti sekaisin asian tekninen ja symbolinen merkittävyys: kovin suuri synti ne muutama servietti eivät ole, mutta ympäristöneurootikko kaipaisi muilta ihmistä sitä oivaltavuuden tasoa, jossa servietti alkaa näyttää turhakkeelta. Kun se puuttuu, kaikki tuntuu toivottomalta.

Ja onhan neurootikko sietämätöntä seuraa, mutta asiat eivät muutu ellei neurootikko ensin räyhää - muita pitää herätellä ennen kuin he heräävät ja pysyvätkin hereillä.

Voi neurootikko olla äkkiä aika yksin.

 

[osaneurootikko]

Voi neurootikko olla äkkiä aika yksin.

Entä sitten? Neurootikko on aina yksin joka tapauksessa. Hän kun on eri mieltä silloinkin kuin ei kehtaa sitä sanoa.

Maailma ei parane sillä, että neurootikkoa pilkataan ja eristetään. Hänelläkin on tehtävänsä siinä, että maailma liikahtaisi edes hiukan parempaan suuntaan.

 

[Chala]

Entä sitten? Neurootikko on aina yksin joka tapauksessa. Hän kun on eri mieltä silloinkin kuin ei kehtaa sitä sanoa.

Maailma ei parane sillä, että neurootikkoa pilkataan ja eristetään. Hänelläkin on tehtävänsä siinä, että maailma liikahtaisi edes hiukan parempaan suuntaan.

Parempaan lopputulokseen pääsee kun omaa sen verran järkeä että tietää missä tilanteissa ja millä tavalla kylvää niitä ajatuksen siemeniä toiseenkin ihmiseen jota asia ei sinänsä niin kiinnosta Silloin ei jää neurootikko yksin ja maailma tosiaan alkaa pikkuhiljaa, ihminen kerrallaan parantua

 

[*]

Minä olen niin lapsellinen, että mikäli joku minua tuolla tavoin komentelisi niin varmaan käyttäytyisin juuri päinvastoin. Sanoisin, että mikäli et lopeta tuota päsmäröintiä niin alan kohta heittämään kaikki roskat samaan astiaan ja ostamaan pieniä pakkauksia isojen sijasta. En voi sietää tuollaista.

 

["vieras"]

Mieheni sisko on hurahtanut yhteen bändiin. Ollut heidän fani teini-ikäisenä ja se innostus alkoi taas parisen vuotta sitten, reilusti yli kolmekymppisenä. Tän parin vuoden aikana hän on ehtinyt matkustaa tän bändin perässä ympäri maailmaa, ottaa parikin bändi-tatuointia, facebookissa hänen seinänsä on täynnä tähän bändiin liittyviä juttuja esim. laulajan kuvia ja puhelimessakaan hänen kanssaan ei voi enää puhua kun heti kuulumisten kyselyn jälkeen alkaa höpöttää siitä bändistä.

Ihan oikeasti, menee aika vähäsen yli. Nainen on tosiaankin reilusti 30v., naimisissa ja neljä lasta. Ja me läheiset ihmetellään miten hänen aviomiehensä jaksaa häntä, heidän talonsakin seinätkin kun alkaa olemaan tän bändin kuvia täynnä. Ja kirjahyllyssä ei ole lasten tai kummilasten kuvia, vaan tämän bändin kuvia kehyksissä. Äääh.

Miten saada hänet tajuamaan että ison pankkilainan ottaminen vain sen takia, että voi lähteä jenkkeihin katsomaan jotain bändiä, ei ole normaalia?