Onko normaalia (tyttöjen ystävyyssuhteista)?

[Itse tämän kokenut]

Olen opiskelijatyttö ja nuori ja tänään juttelin erään ystävättäreni kanssa yläaste- ja lukioajoistamme. Esille tuli mm. se kuinka monella kaverillani (''kaverini'') ja luokkakaverillani (tyttöjä siis) oli tapana vitsailla ulkonäöstäni, esim. ''heh heh jos sinä ja tuo bussikuski (jolla oli todella iso nenä) menisitte naimisiin, kauhea millainen nenä lapselle tulisi, heh hee'' tai ''****:n hartiat on kuin ladonovet, hah haa'' tai ''älä astu mun varpaille, painat varmaan 100 kiloa, heh hee''. (voin muuten kertoa että olin ja olen normipainon alarajoilla, mutta painoni oli se josta paljon ''vitsailivat''. Toinen oli pituuteni, sillä olen lähes 180 cm pitkä)

Asialla olivat aina siis ystäväni tai kaverini, keltään tuntemattomalta en näitä kuullut. Ja nämä lauottiin aina yksitellen, ei siis missään kaveriporukassa seisten, vaan esim. kun olimme laukojan kanssa kahdestaan esim. bussissa, kävelemässä kouluun etc. Asialla ovat olleet myös usein aivan eri henkilöt, eli jotka eivät ole edes ystäviä/tunne toisiaan. Tämä jatkui koko yläasteen ja lukion ajan.

No, tämä ystävättäreni sanoi ettei tuollainen ole normaalia. En ole itsekään heittänyt tällaista läppää ystävilleni, mutta olen jotenkin aina ajatellut että tällaista tapahtuu ns. muillekin. Rupesin siinä jutellessa oikein miettimään ja muistin melkein heti yli 50 kommenttia joita lähes 20 eri henkilöä on sanonut viiden vuoden sisällä (miten tällaisia edes muistaakaan..!) Minulle tuli todella paha mieli kun ymmärsin kuinka jatkuvaa tämä vitsailu olikaan ja rupesin häpeäkseni itkemään ystäväni edessä. Mietin, johtuuko erittäin huono ulkonäkööni liittyvä itsetunto osittain tästä jatkuvasta vitsailusta?

Miten siis... Oletteko te muut kokeneet tällaista? Itseäni muistot hämmentävät, sillä käsittääkseni olin aina ihan pidetty ihminen ja minulla oli ja on paljon ystäviä, joten en ymmärrä miksi tällainen ilkeilyn kohteeksi joutuminen. Jotkut kommenteista olivat oikeasti aika ilkeitä (ainakin ystäväni mukaan)

 

[ap]

Huoh, en tiedä mistä nuo kaksi hymiötä edes tulivat. Ja olen pahoillani, tuli massiivinen sepustus, mutta jotenkin paha olo oikein purkautui.

 

[v]

älä liikaa mieti tuollasia, ensiksikin: teinit on aika tyhmiä suustaan, ja niitähän ne sanojat sillon olivat. ehkä se sun kaveri vaan poti huonoa omaatuntoa jostain syystä. ja toiseksi: kai vitsailit samalla mitalla takaisin?
mä oon aina vitsaillut vain itsestäni, mutta saattaa sitä sammakoita päästää suustaan vielä aikuisenakin. koita ottaa kevyemmin. muistan mäkin kuinka mulle on vinoiltu silmälaseista, tukasta, vaatteista (jotka ei olleet muotia), harrastuksista... mitä väliä! oman tyhmyytensähän ne vinoilijat vaan näyttää/näytti!

 

[ap]

Hiiohei, eikö kellään kokemusta vai pelottiko pitkä kirjoitus immeiset pois

 

[HELI]

Noh itselläni ihan vastaava kokemus on. Mutta nämä päänaukojat olivat vain muutamat ja hekin olivat sukua keskenään. Vaikka heidän sukulaissuhde oli kaikkea muuta kuin kiva. Tässä asiassa tuntuivat pitävän yhtä, nimittäin painoni ja suuren ääneni vuoksi naljailu. Noh, meni monta vuotta, ennen kuin rohkenin laulaa ääneen. Paino sen kuin kasvaa vaan. En tokikaan siitä heitä syytä. Mutta tuohon äänen käyttämättömyyteen ehkä saattoi olla jokin alitajunnasta kumpuava juttu, kai? Tsemppiä sulle ap! Kannattaa kiinnittää huomio niihin hyviin asioihin, mitä sinulla on.

 

[ap]

Eniten itseä ehkä ahdistaa ajtus että kaikki vitsailu oli ulkonäöstäni. Pidin itseäni joskus ihan nättinä, mutta nykyään peili ahdistaa. Ulkonäkö on kuitenkin sellainen asia, jolle en voi mitään ja muutenkin nuorena tyttönä se on vielä erityisen herkkä kohta.

 

[mitäh]

EI ole kyllä mielestäni yhtään normaalia. Ovatko nuo muka kavereitasi

 

[juu]

EI ole kyllä mielestäni yhtään normaalia. Ovatko nuo muka kavereitasi

samaa mieltä olen!

 

[hapsie harmailee]

no kyllä meidän kaveripiirissä vitsailtiin ja vitsaillaan ja keljuillaan toisillemme edelleen, milloin mistäkin asioista. Ja ihan yleisesti. Mutta taito onkin sitten spotata ne ihmiset, jotka ottavat asian tosissaan ja loukkaantuvat, heille ei tietysti kannata laukoa. Ja myöskin liika on liikaa, joten ei saa mennä yli. Ja kaikille ei voi sanoa samaa kuin toiselle. Ihmiset on erilaisia.

 

[Pesky Pixie]

No mulla ja mun kavereilla ei ole kyllä ollut tapana haukkua ketään, ei toisiamme, eikä mitään bussikuskejakaan tai muita ystäviä selän takana. Kyllähän nyt toki sievästi voidaan nyt toiselle kettuilla jostain jutusta, mutta ei nyt ketään haukuta karseaksi tms.

 

[ap]

no kyllä meidän kaveripiirissä vitsailtiin ja vitsaillaan ja keljuillaan toisillemme edelleen, milloin mistäkin asioista. Ja ihan yleisesti. Mutta taito onkin sitten spotata ne ihmiset, jotka ottavat asian tosissaan ja loukkaantuvat, heille ei tietysti kannata laukoa. Ja myöskin liika on liikaa, joten ei saa mennä yli. Ja kaikille ei voi sanoa samaa kuin toiselle. Ihmiset on erilaisia.

Mutta kun asia oli jatkuvaa ja muita ei naljailtu siis ulkonäöstä. Ei tunnu kivalta kuulla joka toinen päivä että ''tursuaako farkkusi aina noin paljon vai onko perse taas levinnyt, hahahaa'' tai ''muistuttaako tää kuva sua jostain? Tällä jätkällähän on samanlainen vuori leukana kuin sulla, hehee!''

Minä kestän huumoria itsestäni ja heitän omista luonteenpiirteistäni läppää, mutta jotenkin se iski kun tajusin, kuinka paljon sain kuulla sontaa omasta ULKÖNÄÖSTÄNI, en koskaan luonteestani/tekemisistäni/yms. Aina ja vain ulkonäöstä.